Batlife Europe on valinnut kaikkien aikojen ensimmäiseksi Vuoden Lepakoksi pikkulepakon, jonka levinneisyysalue kattaa suuren osa Eurooppaa.
Suomessa pikkulepakoita elää maan etelä- ja keskiosissa. Laji on luokiteltu meillä uhanalaiseksi. Lisääntymispaikkoja tiedetään vain muutama, mutta muuttoaikana loppukesällä niitä tavataan runsaasti erityisesi rannikoilla.
Pikkulepakko pystyy muuttamaan ja pakenemaan epäedullisia ympäristöoloja ja ravinnon vähyyttä pitkien matkojen päähän. Rengastettujen yksilöiden avulla on havaittu, että laji pystyy lentämään jopa 2 000 kilometrin matkan.
Scandinavian, Baltian, Venäjän ja Keski-Euroopan pikkulepakot muuttavat syksyllä lisääntymisaluiltaan talvehtimispaikkoihinsa Alankomaihin, Ranskaan, Sveitsiin ja Italiaan. Muuton vähimmäisnopeudeksi on arvioitu noin 50–60 kilometriä vuorokaudessa.
Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen nettisivun mukaan pikkulepakoiden kaikuluotausääniä havainnoivat akustiset selvitykset osoittavat niiden ylittävän Alppien korkeimmat kohdat jopa 3 100 metriä meren pinnan yläpuolella.
Merellä ja rannikoilla sijaitsevat tuulivoimalat ovat osoittautuneet vaarallisiksi juuri pikkulepakoille ja moni menehtyy muuttomatkalla niihin törmätessään.
Suomen yleisin lepakkolaji on pohjanlepakko, joka kelpuuttaa päiväpiilokseen erityisesti rakennukset. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat rauhoitettuja.
Tuulivoima uhkaa pientä nahkasiipeä – Kotimaa – Savon Sanomat.
Hirvikota 