Ahma (Gulo gulo)

Ahma on näätäeläin. Muita näätäeläimiä ovat mäyrä, lumikko, kärppä, minkki ja näätä. Ahma on ehkä kaikkein huonnoiten tunnettu pohjoisen pallonpuoliskon suurista lihansyöjä pedoista.

ahma-1Näätäeläimillä on pitkänomainen ruumis ja pitkä häntä.
Monet näätäeläimet ovat nopeita saalistajia, mutta ahma on ennemmin sitkeä pitkänmatkan juoksija.

Ahma on metsän uteliaimpia eläimiä ja sen elämä onkin jatkuvaa tutkimusmatkailua. Ahmat elävät usein susilaumojen reviireillä, hyödyntäen haaskoja.

Ahma ei itse saalista juuri itse. Se saattaa tappaa enemmän kuin jaksaa syödä, joten joskus löytyy osittain syötyjä raatoja – haaskoja. Varastoi saalista.

Pituudeltaan ahma on 69–83 senttimetriä, josta hännän osuus on 15–25 senttimetriä. Ahma on melko kevyt, naaras painaa keskimäärin noin 10 kg ja uros painaa vain 20 – 28 kg. Elinikä 7 – 12 vuotta luonnossa.

Ahmalla on pienuudestaan huolimatta suuret voimat, ja se pystyy saalistamaan muun muassa itseään paljon painavampia poroja.

Elinpiirin koko vaihtelee 100-500 km² uroksilla ja 100-200 km² naarailla.

Liikkuminen ja jäljet

Ahma on yöaktiivinen eläin, mutta ahmat voivat olla aktiivisia milloin tahansa päivällä. Sen lisäksi, että ahma on hyvä juoksija ja kiipeilijä, ahma on myös erinomainen uimari.
Ahmoilla on taipumus nukkua koko päivän ja yöaikaan ne saattavat vaeltaa pitkiäkin matkoja.

Ahma kulkee hyppien, jolloin syntyvät parijäljet, tai rytmikästä laukkaa, jolloin tassujen painallukset ovat vinossa rivissä kolmittain.

Ahman ruumiin liikkeitä sen juostessa voi kuvata aaltomaiseksi hyppimiseksi. Ahman jättämässä tassun jäljessä näkyy viisi varvasta, toisin kuin ilveksen ja suden jättämissä jäljissä, joissa näkyy neljän varpaan jättämä painallusjälki.

Vaikka ahmalla on viisi varvasta kaikissa käpälissä, yhden varpaan jälkeä ei usein pysty erottamaan. Silloin jäljen voi sekoittaa suden jälkeen.

Kävelee ja loikkii etsiessään ruokaa, mutta pelästyneenä voi laukata nopeasti. Kiipeää ja ui.

Ahma saalistaa lintuja, myyriä, jäniksiä ja Lapissa poroja. Otollisissa lumiolosuhteissa ahma saattaa tappaa useita poroja samalla kerralla, sillä ahma pystyy käyttämään ravinnoksi jopa jäätyneitä raatoja.

Ravinto

Ahman ruokavaliot vaihtelevat elinpiirin mukaan. Pohjoismaissa ruokavalio muodostuu  mm. villieläimistä ja poroista, kun Alaskassa ruokavalioon kuuluttavat valaan- ja hylkeidenruhot.

Ahma on kaikkiruokainen jyrsijöitä, lintuja ja niiden munia, selkärangattomia, marjoja.

Se voi käydä myös itseään suurempien eläinten kimppuun; raadot ovat erityisen tärkeitä talvisaikaan: se syö myös ilveksen ja suden tappamia poroja.

Päästyään ruoan ääreen ahma hotkii mahansa pikaisesti täyteen niellen isotkin lihakimpaleet kokonaisena. Saalistajana ahma on kömpelö. Ahman on riippuvainen muiden suurpetojen, etenkin susien, esiintymisestä, koska ahma on haaskansyöjä. Se palaa haaskalleen kuten karhu.

Saattaa tappaa enemmän kuin jaksaa syödä, joten joskus löytyy osittain syötyjä raatoja. Varastoi saalista.

Ahmojen tiedetään myös seuraavan mm. susien ja ilvesten jälkiä, väitetysti aikomuksestaan hävittää muiden petojen haaskoja.

Lisääntyminen

Parittelu huhti–elokuussa. Kantoaika noin 35 vrk. Ahmaemo synnyttää lumiluolaan kevättalvella 1–4 poikasta. Ne syntyvät viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi vasta helmi–maaliskuussa, pennut sokeita, tiheäkarvaisia, paino noin 100 g.

Pennut alkavat syödä kiinteää ruokaa 7-8 viikon ikäisinä.

Jos ahmanaarasta häiritään pesällä se siirtää poikaset uuteen paikkaan.

Itsenäisiä noin 6 kuukaudessa. Sukukypsiä seuraavana vuonna pari poikasta. Naaras huolehtii poikasista yksin.

Levinneisyys

Ahman levinneisyysalue ulottuu ympäri pohjoisen pallonpuoliskon ja vanhassa maailmassa sitä tavataan tundralla tai tunturiniityllä sekä taigalla idästä Siperiasta aina Skandinaviaan. Euroopassa niitä on enää vain Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä.

Ahman levinneisyys

Ahmat ovat ihan viime vuosien kuluessa levittäytyneet suomessa yhä etelämmäksi. Ahmojen sijoittumisen ja todellisen määrän arvioiminen on haastavaa, koska ahmat liikkuvat laajalla, jopa satojen kilometrien suuruisella alueella.

Ahmojen oleskelua tietyillä alueilla onkin siksi lähes mahdotonta kartoittaa ilman systemaattista dna:n keruuta.

Ahma on aina rauhoitettu. Pyynti tapahtuu Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.

Ahmakanta ruotsissa ja norjassa on n. 1100 yksilöä.

Suomen ahmakannan koosta ei ole seurantatietoa, koska se ei kuulu LUKE:n seurattavien eläinten ohjelmaan. Ahmakanta arviot vaihtelevat suuresti lähteestä riipuen.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s