Hylkeet

Itämeren halli (harmaahylje) ja norppa ovat Suomessa riistalajeja. Norpat ja harmaahylje ovat Itämeren ravintoketjun huipulla.

Itämeren hyljekantojen hoidosta vastaa maa- ja metsätalousministeriö ja Ahvenanmaalla Maakuntahallitus. Hallin esiintymisalue on jaettu kolmeen kannanhoidolliseen alueeseen, joilla on omat kiintiönsä.

Merihylkeiden metsästyksellä ja saaliin hyödyntämisellä on pitkät perinteet suomessa.

Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus)

Halli eli harmaahylje on suurikokoinen hyljelaji, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä Itämeressä. Uros saattaa olla 2,5–3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kg.

Viime vuosina kanta on kasvanut nopeasti ja on nyt elinvoimainen. Itämeren kanta on arvioitu noin 26 000 yksilön suuruiseksi. Halli voi Itämeressä hyvin ja kanta lienee viime vuosina kasvanut noin kymmenen prosenttia

Halli on laumaeläin. Varsinkin karvanvaihdon aikaan niitä voi tavata ulkosaariston luodoilla suuriin yhteisöihin kokoontuneina.

Itämeren halleilla on kiima maalis-huhtikuussa.

Hallilla on viivästynyt sikiönkehitys, joten poikanen syntyy vasta seuraavan vuoden kevättalvella. Halli synnyttää kuutin, joskus harvoin kaksi, jäälle avoveden läheisyyteen. Se ei tee onkalopesää, kuten vaikkapa norppa, vaan kuutti tulee maailmaan avotaivaan alla.

Kuutti kasvaa vauhdilla imiessään emonsa rasvaista 60 % maitoa. Kertyvä rasvakerros suojaa sitä tehokkaasti kylmältä. Emo puolustaa aggressiivisesti poikastaan, mikä myös poikkeaa toisen hyljelajimme norpan tavoista.

Vähäjäisinä talvina halli ei voi synnyttää jäälle, joten se kömpii maalle. Tällöin hallit kerääntyvät valtaviksi, tiiviiksi yhteisöiksi, joissa kuuttien kuolleisuus on varsin suurta verrattuna jäälle syntyneisiin.

Tiiviissä laumoissa infektiotaudit pääsevät jylläämään, ja urokset haalivat aggressiivisemmin naaraista haaremeita itselleen. Kun mahtailevat urokset kamppailevat keskenään, ne jyräävät helposti kuutteja hengiltä.

Kalaravinto

Hallin, kuten muidenkin hylkeiden, pääravintona on kalat. Hallin sukellus kestää tavallisesti alle kymmenen minuuttia. Sukellussyvyys on keskimäärin 25 metriä, mutta jopa sadan metrin sukelluksia on todettu.

Koska hallin ravintona on kalat, kasvaneesta kannasta on aiheutunut jo haittaa ammattikalastajille. Hallin kokee pyydykset ja voi samalla rikkoa ne.

Metsästys

Hallia metsästetään huhtikuun 16. päivästä joulukuun loppuun 31.12. asti.

Hylkeenpyynti vaati aikoinaan pyytäjältään hyvää kuntoa, kärsivällisyyttä ja taitoa. Koska halli viihtyy sulapaikoilla, ei pyynti ollut aivan riskitöntä.

Hallinpyynti on kuitenkin hiukan helpompaa kuin norpan, sillä halli esiintyy ryhmissä ja poikii avotaivaan alle.

Kanadassa hyljetutkimuksessa seurattiin grönlannin hylkeen metsästystä 2005 – 2009.

Tilastoista kahtatoista hyljettä 278  ammuttiin kahdesti (4,32%), ja yhtä hyljettä oli ammuttu kolme kertaa (0,36%). Yhteensä 254 hyljettä 91,4% ammuttiin jäältä ja 24 hyljettä 8,6% ammuttiin veteen.

Riistalaukaussimulaattorissa voi kokeilla harmaahylkeen metsästystä.

Harmaahylje, jota metsästetään manner-Suomessa vuosittain noin 300‒500 yksilöä. Hylkeiden pyyntiluvat ja poikkeusluvat myöntää Suomen riistakeskus. Ahvenanmaalla on omat mannersuomesta poikkeavat hylkeenmetsästyssäädökset.

Kanadassa käytetään yleisesti hylkeen metsästyksessä ns. lintuluodikkoja .222 (32%) ja .223 (68%) sekä 22-250 Rem ja 243 Win kaliiberin aseita kiikaritähtäimellä.

• Lintu- / Hyljeluodikko (kaliiperi 5,7 – 6,5) 222 Rem, 223 Rem, .22-250 Rem, .243 Win

Itämerennorppa

Itämerennorppa on norpan alalaji samoin kuin saimaan- (P. h. saimensis) ja laatokannorppa (P. h. ladogensis). Norppakannat ovat maailmanlaajuisesti levittäytyneet pohjoisen pallonpuoliskon arktisille merille.

Itämerennorppaurokset ja -naaraat ovat kooltaan lähes samankokoisia. Aikuisen norpan pituus on 130–160 cm ja se voi painaa 50–120 kiloa.

Halliin verrattuna norppa on olemukseltaan lyhyt ja tanakka. Norppa elää yksin tai kaksin avomerellä, mutta näyttäytyy myös ulkosaaristossa. Se tulee hyvin toimeen umpeen jäätyvillä merialueilla ankarinakin talvina.

Itämeren kannan kooksi arvioidaan vähintään ( = laskennoissa nähtävät) 6 000–9 000 yksilöä.

Aikuisille norpille on tyypillistä turkin kiehkuraiskuvio. Norpat tulevat sukukypsiksi keskimäärin 3–6-vuotiaina, naaraat keskimäärin aiemmin kuin urokset.

Norpat hakeutuvat pesimään ja lisääntymään kaikista vahvimmille jääalueille. Hengitysavannot ja lumipesät mahdollistavat norppien esiintymisen myös kiintojäisillä merialueilla. Poikanen syntyy helmi-maaliskuussa lumipesään, jonka emo on kaivanut yleensä ahtojäiden lumikinoksiin.

Poikanen on syntyessään keskimäärin viisikiloinen, ja imetys kestää 5–7 viikkoa. Kuutti kasvaa keskimäärin yli 350 grammaa päivässä. Naaras tulee kiimaan imetyksen loppupuolella.

Norpat ovat varsin paikkauskollisia, vaikka nuoret eläimet voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja.

Kalaravinto

Monipuolinen kalalajisto, jossa pienet parvikalat kuten silakka tärkeitä. Syö myös äyriäisiä.

Metsästys

Itämerennorppa on rauhoitettu 1.6.–31.8. ja 16.10.–15.4.

Itämerennorpan metsästys ei enää 1.8.2021 alkaen edellytä pyyntilupaa – Metsästys on sallittua ainoastaan Perämerellä.

Traanimyrkytys – hyljesormi

Aiemmin hylkeenpyytämisen ollessa varsin yleistä, oli myös tämä ns. traanisormi eli traanimyrkytys varsin tunnettu.

Traanimyrkytys on mykoplasma-bakteerin aiheuttama harvinainen tartunta, jonka ihminen voi saada merinisäkkäiltä, kuten hylkeiltä käsittelemällä.

Tauti tarttuu jostain syystä kuitenkin vain suolaisen veden hylkeistä tai hylkeensukuisista eläimistä.

Tartunnan voi saada hylkeen puremasta tai käsitellessään vaikkapa kuollutta hyljettä suojaamattomin käsin.

Myrkytys aiheuttaa tartunnan saaneelle niveltulehduksen ja luukalvontulehduksen, yleensä yhteen sormeen. Aiheuttaa myös muita toimintakykyä merkittävästi heikentäviä vaivoja.

Pienen avonaarmun kautta hylkeessä olleita bakteereja päätyy verenkiertoon. Kuume nousee lähelle neljääkymmentä ja tulehdusarvot lähes kahteen sataan. Yleensä hoidetaan sairaalassa suonensisäisillän antibiooteilla.

Sairauteen auttaa vain yksi tietty antibiootti. Ennen tautia hoidettiin usein sormen amputoinnilla.

Samanlainen riski voi, jos käsittelee kalaverkkoihin on uinutta kuuttia tai hyljettä, jota sitten irrotellaan.

Kipu tuntuu hyvin polttavalta, kuin kädessä olisi tuore palohaava.