Haulikko

Haulikko on yleisimmin pitkäpiippuinen, rihlaamaton käsiase, jonka patruuna sisältää joukon pieniä, läpimitaltaan 2–9 mm hauleja. Sitä käytetään pääasiassa pienriistan, kuten lintujen ja metsäjänisten metsästyksessä ja ampumaurheilussa, yleisimmin skeet- ja trap-lajeissa.

Nykyinen haulikko on yksi- tai kaksipiippuinen. Aseesta käytetään nimitystä päällekkäis- tai rinnakkaispiippuinen haulikko sen mukaan, miten piiput on sijoitettu toisiinsa nähden.

Yksipiippuiset haulikot ovat nykyisin yleisesti itselataavia, niin kutsuttuja puoliautomaatti-haulikoita tai pumppuhaulikoita. Itselataava haulikko latautuu tavallisimmin etutukin sisälle sijoitetun mekanismin avulla ruutikaasun paineen käyttämän männän voimalla. Toinen tapa on rekyyliin, lukon massan hitauteen ja jouseen perustuva mekanismi.

Myös pulttilukkoisia haulikoita valmistetaan ja käytetään jonkin verran. Yksipiippuinen taittuva haulikko, vanhalta kutsumanimeltään torpparihaulikko, on ollut aiemmin suosittu aloittelevan metsästäjän ase.

Haulikosta ilmoitetaan usein piipun pituus tuumina joka merkitään kahdella heittomerkillä luvun perässä. Piipun pituus vaikuttaa rekyyliin, joka heittää lyhyempipiippuista asetta enemmän. Piipun pituudella ei ole merkittävää vaikutusta aseen tehokkaaseen kantomatkaan. Toisinaan piipuissa on suujarru, joka ohjaa ruutikaasut aseen sivuille vähentäen rekyylin voimaa.

Asetta ostaessa voi olla kätevää valita vaihdettavilla supistajilla varustettu malli. Mukana tulevien supistajien määrästä ei kannata huolestua, niitä saa todennäköisesti hankittua jälkeenpäin lisää.

Haulikkoa valittaessa on kiinnitettävä huomiota haulikon tasapainoon, jokainen on erilainen rakenteellaan ja myös oma ampumatyyli vaikuttaa hieman aseen perältä vaadittavaan mitoitukseen. On helpompaa mitoittaa aseen perä ampujalle sopivaksi kuin opetella ampumaan ampujalle sopimattomalla perällä. Kokeneen ampujan on helppoa valita itselleen mieluinen ase ja lyhyellä tarkastelulla todeta aseen perän sopivuus itselle sopivaksi. Asiantunteva asepuuseppä voi myös muokata valmiin tehdasperän ampujalle sopivaksi.

Hyvä vaihtoehto on myös teettää aseen perä mittojen mukaan asiantuntevalla tukkisepällä jolla on mitoitukseen sopiva erikoishaulikko. Tuon mittalaitteen avulla voidaan mitoittaa jokaiselle ampujalle juuri oikea aseen perän mitoitus.

On kuitenkin muistettava, että ampujalla tulee olla jonkin verran laukauksia ammuttuna ja oma ampumatyyli hankittuna ennen kuin tarkkoja tukin mitoituksia voidaan riittävän luotettavasti mitata.

Kovat haulimateriaalit

Käytettäessä kovia haulimateriaaleja kuten terästä ja volframia ei ole suositeltavaa ampua puolisuppeaa tiukemmalla supistuksella. Monet modernit aseet kestävät ampua kovia haulimateriaaleja myös tiukoilla supistuksilla, mutta haulikuvio saattaa heiketä, jolloin tiukemmalla supistuksella ei saavuteta toivottua hyötyä.

Haulikossa suuri patruuna ei tarkoita useinkaan suurempaa lähtönopeutta ja läpäisyä kuten luotiaseissa vaan mahdollisuutta saavuttaa tiheämpi osumakuvio. Keskimäärin haulimäärän kaksinkertaistaminen lisää tiheyttä noin 25 % tai toisin 64 grammaa hauleja on yhtä tehokas 32 metriin kuin 32 grammaa 25 metriin eli hyöty tiheyden säilymisessä on 7 metriä. Matkan pidetessä hyöty laskee nopeasti, mutta menetelmä ei sovi kokonaistehon laskemiseen.

Haulikkoammunta harrastuksena

Haulikkotreeni: Yle Areena

Lisää aiheesta:

Ampuma-aseet
Tukki
Haulikko
   Haulikon supistukset
   Haulikon patruunat
   Haulipiippu

Kiväärit
Ammuntatekniikka
Kaliiperien riistaluokitukset
Kiikaritähtäimen valinta