Alkuvuosi on paras ajankohta ottaa pentu. Pentua on helpompi kesällä kouluttaa ja koira voidaan syksyllä noin 6-10 kk iässä opettaa suoraan hirvelle. Roduissa ja yksilöissä on eroja, hankalamman rodun kanssa pitää tehdä töitä tuplasti tai triplasti enemmän.
Pitää osata valita sopiva rotu, niin välttyy suuremmilta ongelmilta.
Suhdetta rakennetaan ja siihen panostetaan jo ensimmäisestä yhteisestä viikosta alkaen. Omistajan tuella koiran kokemuspohja ja itsevarmuus kasvaa, jotta siitä tulee sosiaalinen sekä ympäristökelpoinen koira.
Pennulta ei kannata vielä ensimmäisinä syksyinä odottaa ihmeitä. Tärkeintä on, että se on kiinnostunut hirvistä. Pentua kannattaa kuitenkin kuljettaa muka hirvimetsällä, niin että se näkee mitä pyydetään.
Kuitenkaan pentua ei saa päästää vapaaksi alueelle jossa hirvilehmä liikkuu vasan kanssa. Hirvilehmä puolustaa vasaansa sorkillaan, jonka osuessa monen lupaavan hirvikoiran ura on loppunut heti alkuunsa.
Sukutaulu on suuressa roolissa metsästyskoiraa valittaessa
Huonommatkin lähtökohdat sukutaulultaan omaavasta koirasta saa varmasti hyvin toimivan metsästyskoiran, jos sitä osaa kouluttaa määrätietoisesti ja päättäväisesti.
Suurempi merkitys on kuitenkin sillä, miten koira on koulutettu ja millainen sen suhde sillä on ohjaajaan. Varmatoimisen metsästyskoiran koulutuksessa merkitsee eniten koiran kanssa metsästävän, isännän tai emännän ja koiran välinen suhde.
Koiran perustaito on luokse tuleminen
Sekään ei saa koiran mielestä olla ikävää, vaan koiran pitää oppia, että sen oma ihminen on paras asia maailmassa.
On tärkeää, että pentu leimaantuu siihen ihmiseen, joka sen kanssa metsästää. Paljon tietysti riippuu omistajasta, miten se alkaa pentua ohjata metsässä ja eri tilanteissa.
Koiraa ei koskaan pidä kouluttaa rankaisemalla, vaan motivoimalla ja palkitsemalla.
Koira ei tarhassa opi mitään, kyllä sitä pitää metsään viedä jo ihan pentuna. Ilman koulutusta ja omistajan ohjausta ei koira tiedä mitä siltä odotetaan metsästystilanteessa.
Jos koiran stressitaso on liian korkealla, niin mikään uusi oppi ei mene läpi. Stressitason noustessa koiran keskittyminen herpaantuu, alkaa tehdä virheitä.
Kokenut kouluttaja osaa tulkita pienimmänkin muutoksen koiransa käyttäytymisessä ja lähtee helposti paikkaamaan koiran kokemattomuutta omalla kyvyllään ohjata koiraa ja analysoida maastoa.
Pennun koulutus
Rankaisemalla koulutetusta koirasta ei vaan tule mitään.
Siinä ei se suhde kehity sellaiseksi kuin sen pitäisi, ja koiran elämästä voi tulla todella turvatonta ja hyvin epävarmaa. Positiivisen vahvistamisen keinot kuuluvat nykyaikaiseen kouluttamiseen.
Vanhentunut ajattelutapa on tosin edelleen tiukassa. Rajavartiolaitos tekee paljon yhteistyötä eläintenkouluttajien kanssa ja näyttävät avoimesti, miten heillä koiria koulutetaan tänä päivänä.
Motivoinnin ohella yksi tärkeimmistä koiran koulutuksen periaatteistä on johdonmukaisuus: jos jokin asia on koiralta kielletty, sen pitäisi olla sitä aina. Ja koirat oppivat aiempaa tehokkaammin.
Muutenkin koiran kouluttamisessa kannattaa olla sekä itselleen että koiralleen armollinen, tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Silloin oppiminen on stressitöntä myös koiralle. Tavoite on, että koirat ovat aktiivisia, mutta eivät stressaantuneita ja säheltäviä.
Omistajan on hyvä suunnitella tavoitteellinen harjoitussuunnitelma ja perustelemaan sen sisältö. Kun harjoitukset on mietitty ja suunniteltu etukäteen, vältytään monelta turhalta harjoitukselta ja samalla vähennetään epäonnistumisen riskiä.
Koiran koulutus aloitetaan hajuaistin aktivoimisen ja etsintämotivaation tietoisen kasvattamisen avulla. Koira oppi, että itse etsiminen voi olla palkitsevaa ja nautinnollista.
Koiranpennun hajuaisti alkaa aueta noin 3–4 viikon ikäisenä, jolloin se alkaa tutkia innokkaasti ympäristöään. Jo muutaman viikon ikäiselle koiranpennulle voi alkaa tehdä pieniä jälkiharjoituksia, aluksi sisätiloissa.
Lihapalaa voi vetää pitkin lattiaa ja piilottaa niitä aluksi vaikka tuolinjalan taakse ja muihin helppoihin piiloihin jotta koira oppii seuraamaan hajuvanaa. Näin koira saa hajuikkunan auki ja alkaa vähitellen ymmärtää sitä, mitä siltä isompanakin odotetaan.
Kesän aikana pennulle annetaan peruskoulutus syksyä varten
Koiralle tulee opettaa tietty totteliaisuus. Ainakin istuminen, seisominen ja luoksetulo tulisi koiran hallita. Kesä on hyvää aikaa opettaa koiraa uimaan ja samalla se on hyvää liikuntaa koiralle. Monia koiria on pilattu liiallisella pentuajan juoksuttamisella.
Onkin ratkaisevan tärkeää kuinka paljon pentu saa harjoitusta metsässä. Perus- ja tottelevaisuuskoulutuksessa luodaan pohja, jonka jälkeen varsinainen metsästyskoulutus sujuu helpommin.
Ei saa olla liian hätäinen ja pitää malttaa hioa entiset jutut hyvään kuosiin ennen kuin rakentaa niiden päälle uusia oppeja.
Ampuminen tulee tehdä koiralle tutuksi ennen syksyä. Koiraa tulisi kuljettaa metsässä heti pennusta lähtien, että metsä tulee sille tutuksi. Hirvelle pentua ei kuitenkaan kannata viedä ennen 6 kuukauden ikää.
Lenkkeilyä kesällä koiran kanssa tulisi harrastaa mahdollisimman paljon. Mitä paremmassa kunnossa koira on syksyllä, sitä paremmat lähtökohdat sillä on hirvityöskentelyyn. Pitää tietenkin muistaa, että että ei ”sippauta” pentua. Lenkit tehdään aina koiran ehdoilla.
Harjoituspäiväkirjan pitäminen voi olla hyvä tapa seurata koiran kehitystä ja liikunnan määrää. Kouluttajalle se on arvokastyökalu harjoittelun suunnittelussa ja koulutuksen toteutumisen seurannassa.
Harjoittelun tavoitteena voi olla koiran toiminnan parantaminen, varma koira hallitsee itsensä myös hieman kyseenalaisissa, pelottavissa ja vaarallisiksi kokemissaan tilanteissa. Epävarman koiran toimintaan voi vaikuttaa esimerkiksi stressi, silloin on mietittävä syitä ja korjaavia toimenpiteitä – silloin harjoituspäiväkirjan merkinnöistä on hyötyä.
Aluksi muualla kuin metsässä opetetaan luoksetulo. Kutsutaan koiraa, kehutaan heti kun se lähtee tulemaan, perillä palkitaan. Luoksetulon toimiessa hyvin n. 80-90% siirrytää metsään harjoittelemaan. Koiraa talutetaan n. 20 metriä pitkässä narussa.
Kun koira haistaa hirven jäljet, se pysäytetään narulla ja kutsutaan käymään luona ja palkitaan. Ja jatketaan uudelleen jäljille. Ensi kutsu niin läheltä, että koiraan saadaan varma kontaki, sitten aina vain kauempaa. Opetetaan koiraa tulemaan kutsulla hirveltä pois.
Syksyllä koiralle aletaan sitten opettaa hakua
Jos koiraa viedään treeneissä olosuhteisiin, joihin se ei olekaan vielä valmis, niin tulee ongelmia. Sitten helposti lähdetään auttamaan koiraa ja koira pahimmassa tapauksessa passivoituu. Tästä syystä suunnittelu ja analysointi on tärkeää.
Monet vain istuvat metsässä paikallaan, ja antavat koiran itse hakea.
Koira yleensä opetetaan hakemaan kävelystä.
Tässä on se etu, että koiraa on helpompi ohjata tietyille alueille. Pitää vain muistaa kävellä hiljaa ja kohtuullisen suoria linjoja aluksi. Näin koira oppii tietämään mistä isäntä löytyy.
Harjoitukset tulee rakentaa suunnitelmallisesti ja vaiheittain ja jälkeenpäin miettiä, missä voisi seuraavalla kerralla parantaa ja miksi.
Hitaasti kävellen koiran tulisi olla koko ajan ohjaajan näköpiirissä, jotta sen pieniäkin reaktioita voi seurata. Jos koira on kertaalleen kutsuttu pois hajulta, se ei välttämättä reagoi siihen enään uudelleen.
Kun nuori koira menee sitten hirvelle ja alkaa haukkua, se haukkuu vähän aikaa ja hönttäsee katsomaan, missä se isäntä tai emäntä on. Silloin sitä pitää rohkaista menemään takaisin, niin koirakin alkaa ymmärtää, että tätä siltä halutaan.
Kun nuori koira sitten tekee oikeita toimia metsässä, sitä pitää kehua ja kannustaa.
Koiran tulee pitää yhteyttä isäntäänsä noin 2-3 kertaa tunnissa. Mikäli koira pitää yhteyttä heikosti, voi kouluttaja liikkua maastossa hieman nopeampaa, jolloin tilanne usein korjaantuu.
Kun koira oppii tulemaan isännän luokse jälkeä, ei ole enää väliä miten metsässä kulkee. Nuorta koiraa ei saa koskaan jättää metsään yksinään, vaan isäntä odottaa aina jäljen päässä.
Kun koira on nähnyt ohjaajansa ja lähestyy, sitä kehutaan koko ajan rauhallisesti ja kannustavasti. Muista palkita luokse tulo.
Pentu pitää totuttaa myös hajuihin
Terävävainuinen hirvikoira löytää riistan helposti ja koulutetun koiran työskentelyn seuraaminen on aina ihailtavaa. Hirvikantojen runsastumisen myötä myös yhä useampi koira osallistuu jahtiin.
Mikäli koira haetaan aina tutkan ja auton avulla, oppii koira kohta suunnistamaan lähimmälle tielle kyytiä odottamaan.
Metsästyskoiran pitää kyetä aikanaan pitkäkestoisiin suorituksiin. Jälkeä etsitään päivittäin jopa kymmeniä kilometrejä pitkältä alueelta. Varsinainen ajettava jälki voi olla pituudeltaan useita kilometrejä.
Myös koiran hengitystekniikka tulee huomioida, kun se etenee jäljellä.
Kokemattomalle koiralle haju saattaa olla niin voimakas, että se lähtee hajulta pois.
Häiriöitä löytyy aina matkan varrelta. Jotta edellä mainituista olosuhteista ja tehtävistä koira voi suoriutua kunnialla täytyy koirien olla erinomaisia. Metsästysreissun jälkeen koira on huollettava ja välipäivinäkin sen kunnosta on huoledittava ulkoiluttamalla.
Koira hirvelle
On tärkeää tuntea oman koiransa ja tietää itsekkin, missä vaiheessa ollaan.
Koiraa pitää viedä metsään ja paljon, koska se vaatii koiralta rohkeutta. Ja tietysti se oppii sitten hoksaamaan, mitä isäntä tai emäntä siltä haluaa.
Noin puolivuotiaana koiraa voi viedä ensimmäisen kerran hirvelle. Ensimmäinen hirvikosketus olisi hyvä saada siten, että hirvi ei tiedä miehestä mitään. Edetään siis oletetulle hirven löytöpaikalle tuulen alta varovasti.
Nuori koira ei välttämättä uskalla heti haukkua hirveä. Lopulta koira kyllä haukkuu. Esimerkiksi pieni hirven pako voi laukaista haukun. Nuori koira ei varmasti pysy hirvellä kauan, vaan tulee kohta miehen luokse. Tällöin koiraa kannattaa kehua, ja yllyttää takaisin hirvelle.
Jos pystyt palkitsemaan koiran juuri oivaltamisen hetkellä, niin silloin homma menee kaaliin niin että pamahtaa. Mieti, missä näitä oivalluksen hetkiä voisi treenien aikana tulla ja miten niitä voidaan koulutuksessa rakentaa?
Mikäli tämä ensimmäinen haukku onnistuu, seuraavaksi koira kannatta viedä hirvelle vasta hirvenpyynnin aikana.
Tämä sen takia, että voidaan heti palkita haluttu käyttäytyminen. Tästä syystä kevätpentu on paremmassa asemmassa koulutusmielessä. Mikäli nuorta koiraa haukutetaan monesti ilman kaatoa saattaa se kyllästyä.
Hirvet käyttäytyvät aggressiivisemmin koiraa kohtaan, mikäli ne tietävät ihmisten olevan lähellä. Siksi ensimmäisinä kertoina metsästäjän kannattaa olla erityisen varovainen ja käyttää koiratutkaa.
Ensimmäinen kaato
Ensimmäinen kaato olisi koiralle hyvä saada kiinteään löytöhaukkuun. Aina se ei kuitenkaan mene näin hyvin.
Ensimmäisen hirven voi koiralle ampua, vaikka se ei hirveä vielä haukkuisikaan.
Liikkuvan hirven ampumista ei suosittella.
Tässä on se vaara, että koira oppii ajamaan hirviä. Mikäli on nuori koira, jolla ei ole vielä yhtään kaatoa, kannattaa sopia passimiestenkin kanssa, että eivät ammu liikkuvaa hirveä.
Pennulle ensimmäiset hirvet ovat koiran oppimisen kannalta hyvin tärkeitä.
Monesti koira valitsee useammasta hirvestä sen, mikä sille on ensimmäiseksi ammuttu. Mikäli haluat pyytää koirallasi uroshirviä, ammu ensimmäiseksi, mikäli mahdollista, uroshirvi.
Parin ensimmäisen kunnolliseen seisontahaukkuun ammutun hirven jälkeen aletaan koiraa sitkistää.
Ei ammmutakaan hirveä ensimmäiseen haukkuun, vaan annetaan varovainen karkko ja ammutaan hirvi vasta tästä toisesta haukusta. Tällä tavalla koiralle opetetaan, että työskentelyä ei kannata lopettaa hirven karkaamiseen.
Pyynnin tekniikka
Hirvenmetsästyksessä on eri seuroilla erilaisia käytäntöjä käyttää koiria. Yleisin tapa lienee, että joku alue ympäröidään passimiehillä ja koiramies tai koiramiehet lähtevät etsimään alueelta hirviä.
Tämä tapa on aivan hyvä, jos alue on niin tarpeeksi iso. Tämä sen takia, että isolla alueella hirvet eivät ole tietoisia passimiehistä. Pysäyttävää hirvikoiraa käytettäessä on tärkeää, että hirvet eivät ole tietoisia miehistä, kun koira löytää ne.
Pienelle alueelle tämä tapa ei sovi, mikäli halutaan hirvien jäävän seisontahaukulle. Hirvien ollessa tietoisia miehistä, ne lähtevät yleensä heti koiran löytäessä ne liikkeelle etsimään aukkoa passiketjussa.
Alueiden olessa pieniä tulisikin käyttää tapaa, että koiramies lähtee ensin yksin etsimään hirviä, ja vasta kun hirvet ovat löytyneet sijoitetaan passi alueen ympärille. Yleensä ei ole järkevää laittaa useita koiria samalle samaan alueeseen, vaan kaikille koirille tulisi olla omat alueet. Poikkeuksen tekee, jos halutaan jostakin alueelta esim. tietty uros haukkuun. Tällöin laitetaan koiria yksitellen alueelle, niin monta kertaa, että haluttu hirvi on lopulta haukussa.
Kannattaa muistaa, että pyydettäessä yhdellä koiralla aluetta ja koiran saadessa hirven haukkuun ja mahdollisesti ammuttua, alue ei vielä ole välttämättä tyhjä, vaan siellä voi olla edelleen hirviä.
Seisontahaukulla
Mikäli kaikki on kohdallaan, alkaa koira lopulta haukkua hirviä. Jos koiran käytös on oikeanlaista ja hirvet eivät ole tietoisia metsästäjistä, pysyvät hirvet yleensä haukun alettua paikoillaan. Nyt ei metsästäjällä minkäänlaista kiirettä. Antaa koiran haukkua rauhassa.
Hirvi on alussa kaikkein valppaimmillaan ja tarkkailee jatkuvasti ympäristöä. Haukun jatkuessa hirvi rauhoittuu ja ”kesyyntyy”. Monesti hirvi jopa panee takaisin makuulle. Annetaan siis koiran haukkua ainakin tunti, ennenkuin lähdetään haukulle.
Ensimmäiseksi tulee tarkistaa tuulen suunta ja pyrkiä haukulle tuulen alta. Maaston tuntemus on tässä yhteydessä suureksi eduksi. Tietää etukäteen mahdolliset polut, ojat ja kallioalueet ts. alueet joita voi käyttää hyväksi äänettömään lähestymiseen. Mikäli alue on outo, kartasta katsomalla voi myös päätellä parhaat lähestymisalueet.
Haukulle tulee aina pyrkiä mahdollisimman äänettömästi, mutta tässäkään ei ole syytä liioitella.
Koiran haukku kyllä peittää alleen pienet äänet. Noin sadanmetrin päästä aletaan sitten etsimään katseella hirveä. Monesti hirvi saattaa olla etäälläkin koirasta, tai hirviä voi olla useita. Tärkeintä on tässä vaiheessa hirven tunnistaminen, onko kyseessä naaras vai uros ja aikuinen vai vasa. Ilman varmaa tunnistusta älä ammu, rauhallisella tilanne seurannalla tunnistus kyllä onnistuu.
Kaatolaukaus
Sopivan hirven ollessa haukulla, hirvi ammutaan. Ennen laukausta tulee kuitenkin varmistaa koiran sijainti, että se ei ole liian lähellä tai jopa hirven takana. Myöskin hirven tausta pitää varmistaa, että siellä ei ole toisia metsästäjiä.
Laukaus sijoitetaan yleensä lavoille. Pitää kuitenki muistaa varsinkin vasaa ammuttaessa, että luoti menee lavoilta läpi. Monesti vasa on aivan emän kyljessä kiinni tai vasat ovat rinnakkain. Itse suosin suoraa rintalaukausta. Rintalaukauksessa ei ole riskiä luodin läpimenosta.
Hirvet ovat myös monesti tietoisia metsästäjästä ja seisovat vasten. Rintalaukausta ei kannata yrittää kaukaa johtuen pienestä osuma-alasta. Laukaukset hirven päähän tai kaulalle ovat mielestä tuomittavia, riski hirven haavoittamiseen on liian suuri. Laukauksen jälkeen ole valmiina ampumaan uudelleen.
Metsässä on aina pieniä risuja, jotka voivat kääntää luodin ja se ei osukkaan sinne, mihin pitäisi. Sääntönä minusta voi pitää, että jos olet vähänkään epävarma ensimmäisen laukauksen tehosta, ammu uudelleen. Pieni ylimääräinen lihanpilaaminen on aina parempi, kuin mahdollinen haavakko.
Lopputoimenpiteet
Hirven kaatumisen jälkeen käy tarvittaessa lopetamassa hirvi. Ennen lopetuslaukausta koira on kuitenkin laitettava kiinni vähän etäämmälle, että sen korvat eivät vaurioidu laukausmelusta.
Ensimmäisen kaadon ollessa kyseessä koira voi vähän repiä hirveä, mutta myöhemmin se tulee estää. Seuraavaksi ilmoitetaan passimiehille tarkka kaatopaikka ja paikka mihin hirvi vedetään. Hirven voi sitten odotellessa suolistaa valmiiksi. Myöskin koira on tässä yhteydessä hyvä palkita yhteistyöstä.
Metsästyskoirat
Lisätietoja:
Hirvikota 