Kanalintujen metsästys muodot

Eri metsästystavat soveltuvat vaihtelevasti eri kanalintulajeille.
Tarkoituksena on siis liikkua päivän mittaan erialueilla esimerkiksi metsäpolkuja pitkin ja ampua lentoon nousevia teeriä.

Teeret valitsevat kuitenkin usein ruokailupaikakseen alueen, josta sillä on hyvät tarkkailumahdollisuudet lähiympäristöön. Teertä pääsee näin ollen vain harvoin yllättämään.

Lintuihin vaikuta auringon nousu ja lasku ajat.

Kuljeskelumetsästyksessä

metsästäjä tai useampikin kulkee metsästysalueella ja pyrkii ampumaan haulikolla karkoittuvia lintuja.

Alkusyksystä metsässä äänettömästi etenevä metsästäjä pääsee usein lähelle yksittäistä teertä tai pientä parvea. Erityisesti mustikka- ja varpupaikat ovat erinomaisia alueita ruokailevan teeren yllättämiseen.

Mutkitteleva metsätie ja oikeasta suunnasta puhaltava tuuli voi auttaa metsästäjää pääsemään ampumaetäisyydelle teerestä. Metsätiellä ja -poluilla kulkiessa on liikuttava hitaasti ja aika ajoin pysähdellen.

Ylösajava koira voi olla apuna lintujen etsimisessä ja ampumahollille karkoittamisessa. Näin voidaan metsästää kaikkia kanalintuja.

Metson pomppaa karkuun, useimmiten se menee muutamia satoja metrejä eteenpäin ja saattaa löytyä uusi pomppu ja hyvällä ilmalla se jää oksalle. Oksalle laskeutumisen usein kuulee.

Samoin jos pomppuun et pääse ampumaan niin kannattaa tulla saman paikan kautta tulomatkalla takaisin, sillä usein metso palaa jo tunnissa takaisin. Jotkut jopa jäävät odottelemaan yli tunniksikin metson paluuta ja lähes varmaa saalista.

Latvalinnustus

https://i2.wp.com/crop.kaleva.fi/NCvm3VkqSlh8qNjN2bsuAXIB8T0=/894x0/smart/http%3A//kuvat.kaleva.fi/default/fe466564-63fc-11e4-aae2-22000a22931e/xlarge-teeri.JPGMyöhemmin syksyllä voidaan olla aseistauneena pelkällä kiväärillä ja ampua puissa olevia lintuja.

Tällaista metsästystä kutsutaan latvalinnustukseksi, kohteena teeri ja metso.

Lintukoiralla metsästys

Perinteinen haukkuvalla lintukoiralla metsästys perustuu koiran kykyyn hakea ja haukkumalla ilmaista lintu, jonka paikalle hiippaileva metsästäjä pyrkii yleensä kiväärillä pudottamaan.

Haukkuvan koiran heiniä ovat metsot ja teeret, joista haukussa kestävät paremmin ensinmainitut.

Puuhunhaukkujia eli haukkuvia lintukoiria ovat suomenpystykoira sekä pohjanpystykorva. Nämä pohjoismaiset rodut ovat erinomaisia koiria teeren metsästykseen.

Kun ruokailevat linnut havaitsevat koirat ne yleensä lentävät 200-400 metriä ja istuvat puuhun tarkkailemaan tilannetta. Tarkan kuuloaistin omaava koira tietää minne teeret laskeutuivat, joten sillä on nyt kiire niiden luo.

Seisovalla lintukoiralla metsästys tapahtuu niin, että koira etsii ja ilmaisee maastossa olevan linnun ja sitten käskystä ajaa sen ylös, jolloin päästään yrittämään riistalaukausta haulikolla.

Seisova lintukoira eli kanakoira on erinomainen metsästyskaveri teeren pyynnissä. Koiran on opittava seuraamaan jälkiä ja juoksemaan kovaa linnun perässä. Metsästäjän on pysyttävä koiran lähellä jos mielii päästä missään vaiheessa ampumatilanteeseen.

Riekko on kanakoiramiehen ykkössaalista, joskin myös metson, teeren ja pyynkin voi saada näin saaliiksi. Tunturissa luonnollisesti myös kiiruna soveltuu kanakoirajahtiin hyvin.

Ukko_MetsoYlösajava eli karkottava lintukoira on hieman harvinaisempi näky Suomen metsissä.

Metsästysmuodolla on kuitenkin oma kannattajajoukkonsa Pohjois-Suomessa, joten se on syytä käsitellä.

Koirana käytetään esimerkiksi spanielia, joka osaa totella pyyntitilanteessa isäntäänsä.

Metsästäjällä on aina paremmat mahdollisuudet metsojahdissa koiran kanssa kuin sitä ilman. Tämä jahtimuoto on toimivaa erityisesti alkusyksystä

Kyttäys- ja houkuttelumetsästys

Kyttäysmetsästystä ja houkuttelua voidaan harjoittaa erittäin monipuolisesti. Teeriä ja metsoja voi kytätä syyssoitimelta ja suonlaidoista ilmankin, mutta teeren houkuttelu kuville ja pillillä voi olla erityisen antoisaa.

Väijymään on mentävä ennen lintujen tuloa etteivät karkaa tullessasi. Ota tuuli huomioon.
Lintu ei lähde koskaan aurinkoa kohden lentämään.

Soidinhöperön metsokukon voi saada houkuteltua hollille koputtelemalla puukonterällä taskupeiliä. Myös pyytä voidaan houkutella pillillä ja se onkin erittäin jännittävä jahtimuoto. Pyy vastailee pillitykseen parhaiten auringon juuri noustua tai illalla pari tuntia ennen laskua.

Kuvat asetetaan sopivan ampumamatkan päähän passipaikasta, kuvia tulee olla noin 1-5, joista osan voi asettaa puihin ja osan maahan.

Kuvien asettelussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että mikäli mahdollista niin kuvien vieressä on hyvä olla vapaita puita, joihin teeret voivat laskeutua ja näiden puiden on oltava sopivalla ampumaetäisyydellä.

Kuvien käyttöä tehostaa houkutuspillillä tai suulla soitettava suhahdus tai pulputus.

Liian tuulisella säällä teeri ei viihdy kauaa puun latvassa. Erityisen kylmät viikot pakottavat teeriparven viettämään päivät pienissä kiepeissä, jotka ovat lumeen tehtyjä suojaisia onkaloita.

Mikäli teeri löytää rauhallisen alueen ja pakkasta on alle 10 astetta, se viihtyy puiden latvoissa lähes aamusta iltaan.

Teerelle mieluisa paikka on yleensä avoimen alueen (pelto tai laaja taimikkoalue) reunalla tai hakkuualueen keskelle jääneet suuret koivut.

Verota lintukantoja maltillisesti

Lopuksi vielä huomautus siitä, että hyvin onnistuessaan teerien kuvastus saattaa olla hyvinkin tuottoisaa. Näin ollen on kiinnitettävä huomiota siihen, että saalismäärät pysyvät kestävällä tasolla.

Tämä on kuvastuksessa erityisen tärkeää siitä syystä, koska kuvastus kohdistuu pääasiassa vanhoihin alfauroksiin sekä naaraisiin.

Teeren kuvastuksessa saattaa joskus olla perustellumpaa ampua naaras uroksen sijasta (yleensä toisinpäin) johtuen juuri siitä syystä, että suolla olevat teeriurokset ovat pääasiassa vanhoja alfauroksia joiden liikaharvennus saattaa johtaa teerien geeniperimän heikentymiseen, koska tällöin myös heikompilaatuiset urokset pääsevät lisääntymään.

Nyrkkisääntö teerien kuvastukseen on kuitenkin ampua tasapuolisesti sekä naaraita, että uroksia sekä mitoittaa metsästys paikallisen kannan kestävyyden mukaan.

Jahtikauden päätyttyä kannattaa lähteä hyvän kameran kanssa metsään.

Lisää aiheesta:

Metsäkanalinnut
Metsäkanalintujen metsästys muodot
Metso
Teeri
Kannanhoito

Kirjallisuus: Jorma Luhdan kirjoittama Metsola (3 painos). Siinä selviää sekin, miksi nämä reviiripaikat täytetään jne. Kuten myös se, miksi Metso viihtyy tietynlaista puustoa kasvavissa maastoissa.

Juha K. Kairikko Taitava metsästäjä. Taitava metsästäjä on kattava opas suomalaisen pienriistan metsästäjälle. Kirja tutustuttaa saaliseläinten elintapoihin, metsästyslainsäädäntöön, eri metsästysmenetelmiin.