Varusteet ja kerrospuketuminen

Eräretkeily tulee sanana vanhasta suomalaisesta eräkulttuurista ja liittyy alun perin metsästys- ja kalastuskulttuuriin. Erä oli metsästäjän ansakierros, jonka hän kävi säännöllisin välein tarkastamassa.

Eräretkeilyyn sisältyy laaja-alaista tietämystä luonnosta ja selviytymisestä erilaisissa luonnonoloissa mukana olevilla varusteilla. Se edellyttää myös tietämystä ja taitoa kulkea maastossa kulloiseenkin vuodenaikaan.

Kun metsästäjä ja vaeltaja muistaa noudattaa kerrospukeutumisohjeita, ei matkalla tule mitään ongelmia.

Kerrospukeutuminen

Kerrospukeutuminen ei ole mikään taikatemppu, vaan yksinkertaisesti nimitys järkevälle pukeutumistavalle. Kerrospukeutuminen tarkoittaa juuri sitä, pukeudutaan useampiin vaatekerroksiin.

Jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä ja ne toimivat tehokkaasti yhdessä toistensa kanssa.

Metsästäjä tarvitsee hyvän repun, johon mahtuu varusteiden lisäksi myös eväät, juomapullo ja varavaatetus sekä kompassin ja puukon.

Jahdin alussa kannattaa repuksi valita sellainen, jonka takaosassa on verkkotasku riistaa varten. Sadevaatteet on pakko olla mukana reissussa.

Myös eväät, tulentekovälineet/retkikeitin, patruunat, ensiapulaukku sekä koiramiehelle koiran tuulisuojus on hyvä ottaa matkaan.

Varavaatetus on hyvä varautua siihen, että kaikki päällä olevat vaatteet kastuvat. Ohut fleece-väliasu ja tuulipuku on hyväksi ja kevyeksi havaittu vara-asu.

Huonosti pukeutuneena treenaaminen aiheuttaa elimistössä stressitilan. Syke saattaa jäädä treenin jälkeen korkealle, koska elimistö yrittää korjata keuhkoja ja lihaksia takaisin normaalitilaan.

Sään mukainen puketuminen

Sään mukainen pukeutuminen on tärkeää. Kylmällä kelillä pitää miettiä pukeutuminen niin, että ampuminen vielä onnistuu, eikä vaatetta ole liian paksulti. Kerrospukeutuminen on hyvä vaihtoehto kylmältä suojautuessa.

Ihmiskehosta tuntuu kivalta kun olosuhteet ovat mahdollisimman optimaaliset, ei ole liian kuuma eikä kylmä eikä varsinkaan märkä. Siksi kotisohvalla makoilu on aika mukavaa. Vaatetuksella näitä olosuhteita pyritään hallitsemaan myös ulkoilmassa ja huonossa säässä.

Haastavissa aktiviteeteissa ja olosuhteissa on ehkä realistisempaa sanoa, että pyritään epämukavuuden minimoimiseen eikä mukavuuden maksimoimiseen.

Ihminen hikoilee runsaasti päästä ja jaloista, jonka takia yksi mainio keino on panna päähän ohuempi pipo ja korvaläpät.

Huomioi vaatetuksessa, että voit vähentää päällysvaatetusta, mikäli tulee lämmin.

Jahdit ajoittuvat syksyyn, joten sadekuurojen mahdollisuus on aina olemassa. Saappaat ovat aina hyvä vaihtoehto, mutta kuivalla ilmalla varsikenkäkin riittää ja kalvokengät pitävät varsin hyvin kosteutta.

AluskerrosBase layer, Next-to-skin layer

Lähimpänä ihoa on aluskerros. Sen tehtävä on siirtää kosteutta kohti ylempiä kerroksia.

Alimmaiseksi vaatekerraksi kannattaa pukea hengittävä, tekninen materiaali, joka ei kastu niin helposti.

Kun alin kerros pysyy kuivana, olomme pysyy mukavana – märkä vastaavasti tuntuu kylmältä. Märät vaatteet myös hiertävät ihon rikki kuivia nopeammin.

Olosuhteista ja lämpötiloista riippumatta aluskerros kannattaa koostaa kevyistä, hengittävistä ja kosteutta siirtävistä alusvaatteista

Alusasut ovat usein keinokuitua, silkkiä tai villaa. Keinokuidut eivät ime kosteutta, vaan siirtävät sitä iholta seuraavaan vaatekerrokseen.

Vaikka puuvillapaita tuntuu ihoa vasten mukavalta, sen kanssa tulee nopeasti ongelmia, koska puuvilla kerää hien itseensä ja muuttuu märäksi. Se tarkoittaa sitä, että kohta paleltaa.

Välikerros – Mid-layer, Insulation layer

Vaatteen lämpimyys riippuu täysin sen ilmavuudesta. Vaate, joka sitoo kudokseensa paljon ilmaa, eristää käyttäjänsä kylmältä ulkoilmalta. Tätä on lämmön tunne.

Alimman vaatekerroksen päälle suosittelen esimerkiksi villaa, koska villassa on ilmaa, joka eristää lämpöä. Myös alaselkä ja sukuelimet kannattaa pitää lämpiminä angoravaatteilla. Angoravilla on joustavaa materiaalia, joka toimii erinomaisena eristeenä.

Välikerroksen vaatteet ovat kevyitä sekä huokoisia ja ne sitovat itseensä paljon ilmaa. Välikerroksen vaatteilla säädellään ulkoilijan lämpötilaa. Niiden valinta riippuu ulkoilman lämpötilasta ja käyttäjän aktiivisuudesta.

Välikerrokset kannattaa miettiä sään lisäksi oman aktiviteettitason mukaan.

Kun liikutaan ja lämpötila on nollan paikkeilla tarvitaan enimmillään kevyttä välikerrastoa, esim. pitkiä kalsareita ja poolopaitaa. Jos taas samassa säässä oltaisiin paikallaan piktiä aikoja tarvittaisiin välikerroksiin jo jotain lämpimämpää.

Vanha nyrkkisääntö kylmälle säälle: ”Pukeudu niin, että paikalla ollessa on vähän kylmä, silloin liikkuessa ei tule liian kuuma.” Kylmä sää ei ole rasite ainoastaan keuhkoille ja hengitysteille, vaan myös jänteille ja silmille.

Jänteet kipeytyvät ja tulehtuvat pakkasella lämmintä säätä helpommin.

Välikerrokseen hyviä vaihtoehtoja ovat ohuet fleecet, villapaidat tai keinokuiduista valmistetut asut. Fleece-vaatteiden huokoinen rakenne eristää, mutta ei sido ikävästi kosteutta kuten puuvilla.

Kuorikerros – Shell layer, Outer layer

Päällimmäiseksi sitten tuulelta suojaava vaatetus. Liikaa ei kannata toki laittaa päälle.

Tuulelta ja kosteudelta suojaaminen ovat kuorikerroksen tehtäviä. Hyvät kuorivaatteet eivät päästä lainkaan tuulta taikka sadetta lävitseen. Sellaiset päällä voi mennä vaikka suihkuun seisomaan, eikä vesi pääse mistään sisälle.

Tuuli ei myöskään pääse tiheän kuoren läpi. Tällöin lämmin ilma, joka on sitoutunut välikerrokseen, ei pääse karkaamaan ja ulkoijan olo pysyy mukavana.

Kuorikerros ei yksinomaan tarkoita Gore-Texiä tai vastaavaa kalvokuorivaatetusta, se on yksinkertaisesti vaatetuksesi uloin kerros, eli kuori.

Useimmiten kyseessä on ns. tavalliset vaatteet, esim. ei-vettäpitävä maasto- tai retkeilypuku. Kuorikerros suojaa sen alla olevia kerroksia siltä mitä niitä ei ole tarkoitettu yksinään kestämään, tuuli, kosteus, kuluma jne.

Tavanomaiset kevyet keinokuitusekoitekankaat ovat nopeasti kuivuvia ja hengittäviä, eli oivallisia kuorimateriaaleja.

Kuorikerrosta valittaessa on syytä hankkia riittävän isokokoiset vaatteet. Jos kuorikerros on liian tiukka, ei sen alla oleviin kerroksiin sitoudu riittävästi ilmaa

Kuorikerros voi koostua useasta asusteesta, esim. hengittävistä, tuulta pitävistä asuista, osittain hengittävistä ja kosteutta pitävistä kalvollisista kuoriasuista. Vaatetuksen on oltava niin väljä, että sen alle mahtuvat niin alus- kuin väliasutkin. Mitä rankempi fyysinen suoritus on, sen tärkeämpää on vaatteen hengittävyys.

Oikeanlaisen kuoren valinta riippuu siitä, mitä ulkona tekee. Ohuimmat, kevyimmät ja parhaiten hengittävät soveltuvat pyöräilyyn, kaupunkiulkoiluun ja kesäretkille.

Kaksikerroksiset kuorivaatteet ovat yleisimpiä ja niitä voi käyttää monipuolisesti arjessa, retkeilyssä ja purjehduksessa. Niissä on irrallinen verkkomainen vuorikangas teknisen kalvon ja ihon välissä, jolloin ne tuntuvat aina mukavilta päällä.

Vaativimpiin olosuhteisiin, kuten vaeltamiseen ja vuorilajeihin suunnitellut kolmikerroksiset kuorivaatteet suojaavat parhaiten säältä.

Niissä tekninen kalvo on ommeltu pinta- ja vuorikankaan väliin siten, että kaikki kolme kangaskerrosta ovat toisissaan kiinni. Näin vaatteet ovat kestävämpiä ja kosteus pääsee paremmin kangaskerrosten läpi vaatteen ulkopinnalle. Kolmikerrostakeissa on yleensä kiinteä huppu korkealla kauluksella.

Eristyskerros

Talviretkeilyyn tarvitaan usein vielä neljäs vaatekerros. Pohjolan kylmissä olosuhteissa ei kolmikerrospukeutuminen aina riitä kireiltä pakkasilta suojautumiseen. Kylmä yllättää varsinkin aktiivisuustason laskiessa esim. kyttäyksessä.

Välikerrosten tehtävä on eristää ja sitä kautta lämmittää. Nämä kerrokset eivät ole kosketuksissa ihoon, mutta eivät myöskään ulkoilmaan. Välikerrastoja on monenlaisia, tärkeimpänä on se, että materiaalit ovat hengittäviä ja kosteutta siirtäviä!

Vaatetuksen eristävyyttä voi lisätä väljällä kuoritakin päälle puettevalla untuvatakilla eli ns. taukotakilla. Ne ovat yleensä pieneen tilaan pakkautuvia ja kevyitä. Sellainen on mukava vetäistä päälle hiihtolenkin tauolla tai leiriin saavuttaessa. Tärkeintä on, että kylmältä suojaudutaan mahdollisimman nopeasti.

Sukat, käsineet ja päähineet

Sukkia laitetaan yleensä kahdet päällekkäin siten, että alimpana ovat kosteutta siirtävät alussukat ja päällä kosteutta sitovat päällyssukat.

Varasukkia kannattaa olla mukana vähintään yksi pari. Suositeltavia sukkamateriaaleja ovat villasekoitteet ja jotkin keinokuidut.

Jalkineet

Hyvä retkijalkine on tukeva ja säänmukainen. Kenkien on oltava oikean kokoiset, ja niitä kannattaa käyttää lyhyemmillä retkillä ennen jahtiin lähtemistä.

Vaelluskengät ovat selvästi mukavimmat ja tukevimmat jalassa. Kenkien vedenpitävät kalvot eivät kuitenkaan kestä kulutusta kovinkaan montaa vuotta. Myös saumat ovat kovassa kulutuksessa alttiita hajoamaan.

Hyvä vaelluskenkä onkin vähäsaumainen nahkakenkä, jonka saa kalvon rikkouduttuakin vielä vedenpitäväksi nahankäsittelyaineella.

Retkikengät ovat vaelluskenkiä kevyemmät ja soveltuvat helppoihin maastoihin ja päiväretkeilyyn.

Säärystimet suojaavat kenkiä ja housunlahkeita kulumiselta ja kastumiselta.

Yleinen kuntoilijoiden vaiva talvisin onkin akillesjännetulehdus, josta toipumiseen voi mennä jopa kaksi vuotta.

Siksi nilkat kannattaa aina ulkona treenatessa suojata säärystimillä. Nuorison keskuudessa on muotia kulkea kovillakin pakkasilla nilkat paljaana, eikä siinä ole järjen häivää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s