Kettu

Kettu on aikaisemmin ollut arvokas turkiseläin ja varsinkin sen harvinaiset värimuunnokset ovat olleet haluttua kauppatavaraa vuosisatojen ajan. Näitä muunnoksia ovat muun muassa mustakettu, ristikettu, hopeakettu ja harvinainen, kokonaan valkoinen ja punasilmäinen albiinokettu. Ketun vanha nimi suomessa on repo. Kettu on tarkoittanut alun perin nahkaa, jonka hankkimiseksi repoa pyydettiin.

Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on maalla liikkuva petoeläin. Kettu viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä eikä ole ravintonsa suhteen nirso. Kettu onkin sopeutuja ja siitä syystä maailman levinnein koiraeläin, sen levinneisyysalue käsittää lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian. Lisäksi Pohjois-Afrikassa elää jonkin verran kettuja.

Kettu on kotiutunut myös kaupunkien laitamille ja löytää ruokaa kotitalousjätteidenkin joukosta. Petoeläimenä kettu syö eniten lihaa, mutta kesällä ja syksyllä myös marjat ja hedelmät kelpaavat ruuaksi.

Saalistaa yksin

Talvisin kettu viihtyy yksikseen ja sen pääasiallisena ravintona ovat myyrät ja hiiret.sekä muita pikkujyrsijöitä, se lähtee tilaisuuden tullen muna- ja lintujahtiin. Kettu saa lokkiyhdyskunnan pois tolaltaan ilmestymällä saalistusretkellään lintujen pesimäalueelle.

Linnut tekevät kaikkensa ajaakseen vihollisen pois, mutta rauhallisesti kierrellen kettu silti etsii saalista ja nappaa osansa. Jos kettu saa siepattua isomman linnun, vaikkapa vesilinnun, se kuljettaa saaliin rauhalliseen paikkaan ja syö sen siellä. Ylimääräisen ruuan kettu varastoi maakuoppaan.

Kettu osaa käyttää hyväkseen muiden tekemiä rakennelmia.

Sille kelpaa piilo- ja pesäpaikaksi lato tai hylätty rakennus siinä kuin mäyrän tekemä luolakin.

Kettu kaivaa usein itse pesäkolonsa, jossa naaras synnyttää keväällä keskimäärin 4-7 pentua. Kettuperheessä saattaa lisäksi elää muutamia naaraita edellisvuoden pentueesta. Syksyllä pentueen urosketut ja osa naaraista jättävät vanhempiensa reviirin.

Tuntomerkit: Ruumiin pituus 60–85 cm, häntä 35–55 cm, paino 5–8 kg. Pienehkön koiran kokoinen, mutta matalajalkaisempi. Häntä on huomiotaherättävän pitkä ja tuuhea. Korvat ovat pitkät ja suipot. Turkin väritys vaihtelee, yleisväri punertavan kellanruskea, kaula ja rinta ovat valkeat sekä tavallisesti myös hännänpää.

Ketun paksu talviturkki vaihtuu jaloista alkaen kesäkarvaan kesäkuukausien aikana. Kesällä ketun turkki voi näyttää takkuiselta ja kirjavalta.

Ketun metsästys

Metsästysaika: Lapin maakunta 1.8. ‒ 30.4. Muu maa 1.8. ‒ 14.4

Kettua metsästetään pitkälti riistanhoidollisista syistä. Kettua on pyydetty 1900- luvun alussa arvokkaan turkin takia. Nykyään turkin arvo on alhainen.

Kettu on haastava metsästettävä, sillä se oppii nopeasti. Yleisimpiä ketun pyyntitapoja ovat luola- ja loukkupyynti sekä , haaskalta kyttämäällä ja pillillä houkuttelemalla. Usein käytetään koiraa apuna ketun jäljittämisessä. Vuosittain kettuja saadaan saaliiksi noin 50 000- 60 000 yksilöä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s