Pihka

Pihka on hyväntuoksuinen mutta tahmea aine, joka takertuu tiukasti. Pihka virtaa nestekierron ja ravinteiden mukana puun rungossa, oksissa, kuoressa ja neulasissa.

Erityisesti mänty ja kuusi erittävät pihkaa suojatakseen solukoitaan taudeilta ja tuholaisilta. Kun pihka joutuu ilman kanssa tekemisiin, se hapettuu ja kovettuu pisaroina kaarnan pintaan.

Kun havupuu jostain syystä vaurioituu, alkaa haavakohta erittää pihkaa, jolla puu korjaa ja suojaa itseään.

Kuusella pihkan valunta alkaa noin parin kolmen viikon päästä vaurion syntymisestä, männyllä puolestaan pihka valuu käytännössä heti.

Parantava pihka – luonnollinen apu kesäihon hoitoon

Pihka on enimmäkseen terpeeneistä koostuvien eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota kasvit erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin.

Kuusen pihkan parantava ja suojaava vaikutus perustuu pihkan sisältämiin hartsi- ja p-kumarihappoihin sekä lignaaleihin.

Kasvin haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla.

Pihka lääkinnässä

Kuusen pihkaa on käytetty ihotautien lääkinnässä. Kuusenpihkavoide on saanut Lääkelaitokselta myyntiluvan.

Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin.

Pihkassa olevat rasvahakuiset yhdisteet pystyvät tunkeutumaan solukalvoihin.

Kuusen pihkavoidetta voidaan käyttää myös esimerkiksi kynsisienen, hilseen, päänahan ja kylmän tai kuivan ilman aiheuttamien pykimien hoitoon.

Männynpihkan ominaisuudet eivät ole yhtä hyviä. Männyn pihka suojaa sen runkoa taudeilta ja tuholaisilta. Vahingoittunut tai kuoleva puu muodostaa runkoonsa runsaasti pihkaa.

Ennen vanhaan tervanpolttajat kuorivat männyn rungon muutamia vuosia ennen kaatamista, runkoon jättään kapean kuorijänne. Kuorijänne kuljettaa ravinteita juurten ja latvuksen välille, minkä seurauksena kuorittu runko ryhtyy voimakkaasti pihkomaan.

Kategoria(t): Riistanhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti