Villisikaa metsästetään pääasiassa kyttäämällä tai ajojahdilla. Villisika on kaikkiruokainen, joten houkutteluruokintaan voidaan käyttää.
Villisian kyttäysjahti
Valoa vahvistavat ja lämmönlähdetta hyväksikäyttävät tähtäimet helpottavat metsästystä hämärässä ja pimeässä ammuntaa ratkaisevasti. Kaakkois-Suomessa suurin osa villisikasaaliista on ammuttu pimeänäkölaitteilla.
Peruna ei tahdo kuitenkaan kelvata ruokinnalla, vaan poimii perunamaasta lähinnä pienempiä mukuloita ja on mieltynyt perunan muodostamaan valkoiseen rihmastoon.
Syksyllä pienten pakkasten jälkeen hilloontuneet, hieman käyneet omenat tuntuvat katoavan ensimmäisinä.
Varovasti kokeilemalla on mahdollista löytää houkutteita, jotka lisää saalista, mutta niiden käyttöön kumpikin suosittaa malttia. Vähemmän on enemmän – Erilaiset voimakkaat houkutushajusteet muuttuvat herkästi karkotteiksi, mikäli niitä käytetään liikaa.
- Ruokintapaikalla saa käyttää kiinteää valoa.
- Kyttäys tapahtuu esimerkiksi ruokinnalta tai viljapellosta. Asetu tuulen alle, jos mahdollista.
Asettele ase ja tarvikkeet niin, että saat ne esille hiljaa myös pimeässä. Varsinkin yksittäiset karjut ovat arkoja avoimella paikalla. - Kuuntele kun villisiat saapuvat varovasti, anna tilanteen rauhoittua. Murahtelee ja tuhisee etsiessään ruokaa.
- Ammu vasta niiden asetuttua syömään.
- Älä ammu laumaan, vaan odota esteetöntä ampumalinjaa.
- Jos iso sika tulee yksin ruokinnalle, odota hetki. Se saattaa olla emakko, jonka porsaat tulevat hetken päästä perässä.
- Laumassa voi olla useita ikäryhmiä: vanhoja ja nuoria emakoita sekä porsaita. Jos olet epävarma tunnistamisessa, ammu porsasta.
- Jos sikalauma poistuu ruokinnalta yllättäen, paikalle voi olla tulossa iso karju. Tai sitten olet syystä tai toisesta paljastunut.
- Yksin liikkuvan karjun saattaa tunnistaa hermostuneesta liikkumisesta.
- Karjua ammuttuasi mene kaadolle varovasti.
Villisian ajojahti
Ajo tapahtuu yleensä yhden tai useamman koiran avulla, myös ajoketjuja käytetään. Metsästyskoirien on oltava hyvin koulutettuja ja tottelevaisia. Metsästyskoira täytyy saada kutsuttua ohjaajan luokse villisian metsästyksen aikana.
Koirien on käytettävä suojavarusteita, oikeita suojavarusteita – huomioliivi ei suojaa ”tikarin teräviltä” torahampailta.
Ajojahti on järjestettävä turvallisesti samaan tapaan kuten hirvimetsällä, villisian metsästyksessä ei vaadita metsästyksenjohtajaa. Mutta metsästyksenjohtaja voidaan vaatia metsästysseuran omissa metsästysohjeissa. Näin varmistetaan turvalliset passipaikat ja ampumasektorit.
- Mene passiin mahdollisimman ääneti. Villisialla on erittäin tarkka kuulo ja aivan mahdottoman hyvä hajuaisti.
- Älä liiku passiin jäätyäsi, ettet ajaudu tulilinjalle.
- Koiran löydettyä villisian alkaa haukku, joka saattaa jäädä muutamaan haukahdukseen. Jos kyseessä on yksittäinen sika, haukku kertoo ajon suunnan. Lauma sen sijaan voi hajota, ja sikoja voi tulla passiin useista kohdista. Sika ei aina jää seisontahaukkuun. Tällöin ajo kulkee erittäin nopeasti.
- Jos passiin tulee yksi suurempi sika, se on yleensä karju, mutta se voi myös olla emakko. Pyri tunnistamaan tai jätä ampumatta.
- Jos passiin tulee lauma, emakko kulkee yleensä ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen porsaat. Laumassa saattaa olla useita emakoita.
- Odota ampumisen jälkeen ajon päättymistä ja jahtipäällikön lupaa mennä kaadolle. Jos ammuit karjua, ota viereinen passimies mukaan varmistajaksi.
Tappava osuma-alue
Villisikaa tulee ampua sydän-keuhkoalueelle. Tappava osuma-alue on hieman alempana kuin esimerkiksi valkohäntäpeuralla.
Laukausta päähän ei suositella haavoittamisriskin takia. Haavoittuneesta (kolari, ampuminen tms.) villisiasta on ilmoitettava poliisille. Kevlarvahvisteisia suojavarusteita on saatavana sekä metsästäjälle että koiralle.
Hirvikota 