Telkkä – Kalevalan sotka – on maailman “suomalaisimpia” lintuja, sillä lajin maailmankannasta liki 60 % pesii Suomessa.
Metsästyksen saalistilastoissa telkkä on kolmanneksi runsain vesilintu, heti sinisorsan ja tavin jälkeen. Telkän levinneisyysalue kattaa koko Suomen, ja laji on elinympäristönsä suhteen vaatimaton ja joustava.
Telkän tapaa pesivänä aivan pienistä metsälammista suuriin selkävesiin ja reheviin lintujärviin.
Telkkänaaras etsii pesäkolonsa usein jo vuotta tai kahta ennen pesimäpuuhiin ryhtymistä. Yleensä naaras tulee pesimään vuodesta toiseen samaan pönttöön, hyvällä onnella jopa kymmenen vuotta peräkkäin.
Jos alueella on pienpeto ongelma tai sopiva pesäpaikka puuttuu, niin galvanoitu vesiputki tai muu vastaava tolppa käy pöntön ripustamiseen.
Näätä on etevin pönttörosvo, eikä se liiku mielellään avomaastossa kuten kosteikoilla ja peltoaukeilla. Avoin tai muuten näädälle epämieluisa ympäristö siis suojaa telkänmunia.
Naaras ei viihdy munintavaiheessa kolossaan
Se viettää pöntössä vain sen ajan, mitä munimiseen kuluu. Muun ajan sen ruokailee, lepäilee, viettää koiraan seurassa ja paritteleekin vielä sulhon kanssa.
Telkkä käy pöntöllä munimassa parin vuorokauden välein munat, jotka se kaivaa pehmusteiden sekaan.
Pesäpönttöjen ripustaminen telkälle on jo kauan kuulunut riistanhoidon perustoimiin. Siten telkänpöntön rakenteesta ja ripustamisesta ei enää löydy paljonkaan uutta ja mullistavaa.
Silti pöntöttämisessäkin saattaa olla piirteitä, jotka eivät telkän pesäpaikkapulasta huolimatta lisää pesimäkantaa, ja pahimmillaan virheellisesti asetetut pöntöt saattavat jopa vähentää poikastuottoa.
Pienpetotuhojen ehkäiseminen ennen pesintää
Pesäpönttöjen lisäksi on estettävä pienpetojen pääsy pesään sekä pyydystettävä pesiä tuhoavia pienpetoja. Näätä on pesivän telkän pahimpia petoja.
Minkki voi tuhota muutamassa päivässä pienen metsälammen linnunpesät.
Minkin rautapyynti kannattaa aloittaa hyvissä ajoissa ennen lintujen pesimäkautta.
Pyydykset sijoitetaan rannan tuntumaan. Minkin kulkua voi ohjailla erilaisilla puu- tai kivijohteilla, sillä se ei yleensä ylitä matalaakaan estettä vaan lähtee kulkemaan sen vierustaa pitkin. Tehostetulla pyynnillä pyritään varmistamaan pesinnän onnistuminen.
Varis voi ryöstää telkän munat isoreikäisestä matalasta pöntöstä.
Kaikkein pienimmät metsälammet eivät kykene elättämään telkkäpoikuetta, ja tähän telkkänaaras monesti osaa vastata johdattamalla poikaset toiselle vesistölle.
On paljon lampia, joilla telkkä pesii vuosittain mutta joilta ei koskaan vartu lentopoikasia.
Telkille hyviä ja turvallisia pesäpaikkoja
Pesäkolo on telkälle tärkeä, jopa niin tärkeä, että hyvän pesäkolon olemassaolo saattaa johtaa telkän pesimään paikalla, joka on poikueelle täysin sopimaton tai naaraalle itselleen peräti hengenvaarallinen.
Klikkaamalla – Avautuu suurempi kuva. Telkänpönttö puhtkiaihio.
Tarvitaan kahta eri levyistä lautaa: 100 x 22 mm ja 120 x 22 mm. Sivuseiniin 100 ja 120 mm leveää lautaa. Myös kahdesta 100 x 22 mm leveästä laudasta saa riittävän kokoisen pöntön, jos muuta lautaa ei ole käsillä.
Etu- ja takaseinät tehdään kahdesta 100 mm:n laudasta.
Lentoaukot on helpompi porata ennen kuin “pönttöputki” naulataan kokoon. Telkkä mahtuu hyvin 10 cm:n kokoisesta ja isokoskelo 13 cm lentoaukosta, jolloin pöntön tulee olla hieman syvempi kuin telkälle.
Työ aloitetaan sahaamalla seinien poikkipuut, neljä kappaletta pönttöä kohti. Poikkipuut voi sahata vajaasärmäisestä laudasta.
Viiston katon voi tehdä 25 x 35 cm kokoisesta vesivanerista tai kahdesta 120 mm:n laudasta noin 35 cm:n pituiseksi.
Pöntön pohjalautojen kulmista voi sahata tai puukolla lohkaista pienet kolot, joiden kautta pöntön sisään päässyt vesi valuu ulos.
Pöntön kasaamisessa ruuviliitos on myös erittäin pitävä ja ruuviliitoksen tekeminen suhteellisen nopeaa, sopiva ruuvipituus on kaksi kertaa liitettävän kappaleen paksuus. Sahatessa väärässä kohdassa oleva ruuvi on helppo poistaa.
Pesäpaikka
Nuoret naaraat palaavat parivuotiaina pesimään järvelle, jolla ne itse syntyivät. Oma elossa pysyminen on niille paras todiste siitä, että kotivesillä kannattaa jatkaa sukua.
Pöntöttämisen perimmäinen tarkoitus on tietysti tarjota telkille hyviä ja turvallisia pesäpaikkoja sellaisissa vesistöissä, joissa laji tuottaa lentopoikasia.
Tavoite on siten lisätä pesimäkantaa ja kohottaa poikastuottoa.
Pöntön sijoittamiseen kannattaa siis uhrata hieman aikaa ja ajatusta, jotta hyvä tarkoitus ei kääntyisi itseään vastaan.
Saaret ovat usein turvallisia pesäpaikkoja.
Näätä on pesivän telkän pahimpia petoja.
Niinpä pöntön voi sijoittaa pieneen saareen, jolle näätä ei jää asustamaan kesäksi. Minkkikin saattaa tuhota telkän munapesän, mutta pöntössä pesiville linnulle minkki on verrattomasti vaatimattomampi uhka kuin näätä.
Varikset kokevat nykyään säännöllisesti kaupunkien roskalaatikoita, mikä osoittaa, että ne ovat tottuneet menemään melko ahtaisiin tiloihin. Varis voi ryöstää telkän munat isoreikäisestä matalasta pöntöstä.
Telkkä mahtuu hyvin 10 cm:n kokoisesta lentoaukosta. Jos lentoaukko tehdään isokoskelolle sopivaksi 13 cm, tulee pöntön vastaavasti olla syvempi, jotta varis ei uskaltaudu ahtaan pöntön pohjalle.
Pönttöputken mittoja. Neljän pöntön sijaan putkesta voi tietysti myös tehdä kuuden (3 m) tai kahdeksan (4 m) pöntön mittaisen.
Lentoaukko porataan mahdollisimman lähelle poikkipuuta, sillä seinä halkeaa helposti lentoaukon yläpuolelta.
Rannoilla siinä pesivät mielellään isokoskelo ja telkkä.
Vesilinnuille tarkoitetut pöntöt kannattaa rakentaa kuitenkin hieman suuremmiksi myös isokoskeloa silmällä pitäen.
Pöntön sisähalkaisija on tällöin 25 cm, korkeus 70 ja lentoaukko 13 cm.
Jos koskeloa ei pönttöön satu, käy se myös telkälle.
Telkänpoikasilla on varpaankärjissä pienet kynnet, joiden avulla ne jo vuorokauden ikäisinä kiipeävät pöntöstä ulos.
Jos pönttö on liian syvä tai etuseinä liian liukas, voi käydä niin, etteivät poikaset pysty kapuamaan aukolle.
Kaikissa vesilintujen pöntöissä on tärkeä varmistaa, että poikaset pääsevät ulos. Tämän takia etuseinän on oltava röpelöinen.
Kaikkiin isoihin pönttöihin tulee muistaa laittaa pohjalle esimerkiksi puruja pehmikkeeksi. Pöllöt ja telkkä eivät itse tuo pesää mitään pehmusteita.
Telkänpöntön pohjalle voi laittaa aina viidestä kymmeneen senttimetrin kerros lahopuuta. Myös sahanpuru tai karkea puupuru käy telkälle pehmusteeksi.
Avattava pohja sopii vain pienimpiin (tiais/kirjosieppo) pönttöihin. Sitä suuremmissa pohjan on syytä olla tiukasti kiinni ruuvattu.
Kattoon voi lisäksi tehdä erillisen ”sisäkaton” laudan pätkästä, joka on mitoitettu uppoamaan pöntön sisään.
Se lisää katon istuvuutta. Toisaalta ei luonnonkolojakaan kukaan käy pesiä puhdistelemassa. Telkälle ja pöllöille tämä toimii myös.
Telkänpöntön tekniset tiedot
– Pöntönkorkeus 60 – 80 cm
– Lentoaukko 11,5 cm
– Katosta lentoaukon keskelle 14 cm
– Sisähalkaisija 22 – 30 cm
– Ripustuskorkeus 1,5 – 3 metriä
Telkkä mahtuu neliöpohjaiseen 100 mm:n laudasta tehtyyn pönttöön. Sisämitoiksi tulee 18 x 18 cm, mikä näyttää riittävän.
Luonnonkolot ovat useimmiten vielä ahtaampia.
Välittömästi pöntön edessä ei saisi olla lentoesteitä, telkkä saapuu pöntölle melkoisella vauhdilla. Ilmansuunnalla ei ole väliä.
Ronkeli naaras ei laske muniaan minne tahansa. Se selvittää jo edellisenä vuonna seuraavan kevään pesäpaikan kurkkimalla muiden pönttöihin. Näin tekevät varsinkin nuoret ja pesinnässä epäonnistuneet linnut.
Naaras luottaa intuitioon ja pieniin vihjeisiin. Munankuoret ja kuorikalvon palaset ovat sille merkkejä turvallisesta pesäpaikasta. Tyhjän pöntön, kuoriutumattomat munat tai pesään kuolleet poikaset se tulkitsee varoituksiksi. Tänne ei kannata tulla!
Telkänpöntön ripustuskorkeus
Sen sijaan pöntön edessä tulisi olla laskeutumista pehmentävää ruohikkoa, sammalikkoa tai kanervikkoa, koska poikaset hyppäävät pöntöstä ulos lentokyvyttöminä.
Ripustuskorkeuden ja -paikan valitaan vaikuttaa maaston rakenne ja aluskasvillisuus sekä lentoreitti. Telkänpönttöjä voi sijoittaa melko tiheään, muutaman sadan metrin välein.
Isokoskelo pesii suurten järvien ja meren rannalle sijoitetuissa pöntöissä.
Telkänpönttö pöllöjen pesäpönttönä
Rehevissä metsissä ja lehdoissa telkän kokoluokan pöntöissä voi pesiä lehtopöllö. Lehtopöllön pöntöt kannattaa sijoittaa peltojen laidoille tai rehevimpiin metsiin, mielellään koivikoihin.
Pöllön pöntöt ripustetaan 3-5 metrin korkeudelle, koska pöllöjen reviiri on iso niin pönttöjen välinen etäisyyden tulee olla 1,5-2 kilometriä.
Suurin pöntössä pesivä pöllö on viirupöllö. Se on melko yleinen, joskin vähälukuinen. Se pesii mielellään rehevissä metsissä isojen aukkojen tai peltojen lähellä.
Tavallisen pöntön lisäksi viirupöllölle voi tehdä katottoman avopöntön. Siinä ei ole lentoaukkoa ja se on noin 50 cm korkea. Pöntöt kannatta nostaa 3-5 metrin korkeudelle rauhalliseen paikkaan.
Pöllönpöntöt olisi hyvä viedä maastoon jo syksyllä. Pesimisen pöllöt aloittavat maaliskuussa.
Pöllönpönttöjen väliin on syytä jättää vähintään 2 kilometriä. Emot puolustavat pesäänsä tehokkaasti, joten pönttöä ei ole syytä mennä tarkastamaan ilman suojavarustusta.
– Pöntönkorkeus 60 – 80 cm
– Lentoaukko lehtopöllö 13 cm ja viirupöllö 18 cm
– Katosta lentoaukon keskelle 14 cm
– Sisähalkaisija 22 – 30 cm ja viirupöllö 40 cm
– Ripustuskorkeus 4 – 6 metriä
Pönttöjen asettamiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
> Telkänpöntön rakennus- ja kiinnitysohjeet
> Linnunpönttöjen mitat ja sijoitus maastoon
RKTL – Telkänpöntön teko-ohjeet.
Hirvikota 