Majavat

Suomessa esiintyy kaksi majavalajia, joista harvempilukuinen euroopanmajava Castor fiber kuuluu alkuperäiseen lajistoomme. Amerikanmajavan (kanadanmajava) Castor canadensis alkuperäinen levinneisyysalue on Pohjois-Amerikassa.

Koska amerikanmajavaa pidetään yleisesti ottaen näistä kahdesta vahvempana kilpailijana, kantojen kohtaamisen seurauksena se todennäköisesti syrjäyttäisi euroopanmajavan alueelta.

Majavakannan kokoa arvioidaan valtakunnallisesti kolmen vuoden välein metsästysseuroille ja hirviseurueille tehdyin kyselyin

Majavista erikoisia tekee niiden rakennuskyky, joka on vertaansa vailla: ne laativat patoja muodostaakseen tulva-altaita, jotka palvelevat niitä ravinnonhankinnassa, ja kanavia, joissa ne uittavat rakennustarvikkeensa.

Tärkeintä majavavahinkojen ennaltaehkäisyssä on tarkkailla kesäaikana kannassa tapahtuvia muutoksia ja mitoittaa majavan metsästys niin, että mittavilta vahingoilta vältytään.

Majavan metsästys alkaa aina 20. elokuuta ja jatkuu seuraavan vuoden huhtikuun loppuun asti. Pyyntivälineenä käytetään pääasiassa kivääriä, metsästysjousta tai heti tappavia rautoja.

Metsästyksellä rajoitetaan majavakannan kasvua tihentymäalueilla ja samalla ehkäistään vahinkoja. Majavan aiheuttamia vahinkoja ei korvata valtion varoista.

Majava on arvokas riistaeläin, josta hyödynnetään turkis ja liha.

Pioneerilajina majavat pystyvät muokkaamaan elinpiiriään mieleisekseen veden kulkua patoamalla. Vedennostosta hyötyvät myös monet metsänelävät elinolojen monipuolistuessa.

Näin majava edesauttaa ympäristön soveltumista lukuisille muille lajeille.

Yleisimpiä ongelmakohteita ovat tierumpuihin tai metsäojitusalueille tehdyt padot. Majavapadosta tulisikin ilmoittaa maanomistajalle tai paikalliselle metsästysseuralle, jotta vedennoston hyödyt ja haitat pystytään arvioimaan.

Majavapadosta pitäisi ilmoittaa maanomistajalle tai paikalliselle metsästysseuralle, jotta vedennoston hyödyt ja haitat pystytään arvioimaan.

Pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi purkaa maanomistajan luvalla seuraavina ajanjaksoina:

1) 15.6.–15.9. välisenä aikana Lapin maakunnassa;

2) 15.6.–30.9. välisenä aikana Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa;

3) 15.6.–15.10. välisenä aikana Pohjanmaan, Keski- Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan, Keski- Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa;

4) 15.6.–31.10. välisenä aikana muualla Suomessa.

Muuna aikana asuttua pesää, siihen liittyvää patoa tai muuta majavan rakennelmaa ei saa rikkoa ilman Suomen riistakeskuksen myöntämää poikkeuslupaa.

Euroopanmajava (Castor fiber)

Euroopanmajava oli aiemmin Euroopassa laajalle levinnyt laji, mutta metsästyksen ja elinympäristömuutosten vuoksi sillä on nykyään vain muutamia hajallaan olevia populaatioita.

Suomen viimeiset euroopanmajavat ammuttiin vuonna 1868. Lajia tuotiin uudestaan Suomeen 1930-luvulla, mutta sitä esiintyy nykyään vain Länsi- ja Lounais-Suomessa, josta amerikanmajava puuttuu.

Riistakeskuksen mukaan Länsi-Lappiin on ilmeisesti vaeltanut euroopanmajavia Ruotsin puolelta.

Tiettävästi Luosujoella, Kesänkijoella ja Äkäsjoella Kolarin Äkäslompolon yläpuolisilla vesillä on jo lisääntyvä kanta.

Euroopanmajavia on mahdollisesti myös Pellonjärveen laskevissa vesistöissä. Parhaat edellytykset euroopanmajavakannan vahvistamiseen on riistakeskuksen mukaan Lapissa, jossa valtio on laajoilla alueilla ainoa maanomistaja.

Kannan suuruudeksi arvioidaan noin 2.500–2.900 yksilöä. Reviirin koko vaihtelee välillä 0,5–12 km²

Pyöreähkö pää ja kuono, suuret kellanpunaiset etuhampaat, pienet silmät, pyöreähköt korvat. Huomiotaherättävän suuri, suomuinen litteä, melamainen häntä.

Lyhyet raajat, räpylämäiset takajalat. Vaikea erottaa amerikanmajavasta. Euroopanmajava on suurempi, eikä sen pää ole niin pyöreä.

Häntä on noin 10 cm leveä kaveten kärkeä kohti, amerikanmajavan pyöreäpäisen hännän leveys on 15 cm. Näitä tuntomerkkejä on vaikea todeta luonnossa.

Liikkuminen

Liikkuu kömpelösti maalla mutta ui ja sukeltaa erinomaisesti. Liikkuu enimmäkseen hämärissä.

Jäljet, etukäpälät 5,5 × 4,5 cm, viisi varvasta, mutta tavallisesti 3 tai 4 jättävät jäljen. Takakäpälät 15 × 10 cm, mutta jäljet jäävät usein hännän laahausjäljen peittoon.

Tekee polkuja vesialueiden välille.

Ravinto

Kasvinsyöjä. Enimmäkseen ruohoja, heiniä ja vesikasveja kesällä sekä puunkuorta talvella. Haavan ja koivun kuori, verso ja lehdet, myös muut lehtipuut ja pensaat, joskus männyn kuori.

Lisääntyminen

Yksiavioinen, kiima-aika tammi-helmikuussa, kantoaika 3,5 kk.

Yksi pesue vuodessa. Kesäkuussa syntyviä poikasia 2–6 (tavallisesti 2), paino 300–700 g. Poikasilla heti syntyessään turkki ja silmät avoinna.

Vieroitetaan 2–3 kuukauden kuluttua, sukukypsiä 2–3 vuoden iässä.

Alkuperäislajistoomme kuuluvan euroopanmajavan metsästäminen vaatii Suomen riistakeskuksen myöntämän pyyntiluvan.

Kanadanmajava / Amerikanmajava (Castor canadensis)

Kanadanmajava on luontaisesti Pohjois-Amerikassa elävä majavalaji, jota on sen arvokkaan turkin vuoksi siirtoistutettu myös Etelä-Amerikkaan, Itä-Aasiaan ja Eurooppaan.

Suomeen vieraslaji tuotiin ja istutettiin tarkoituksellisesti muutamille paikkakunnille vuosina 1933 ja 1937. Tuolloin ei ollut tiedossa se, että Pohjois-Amerikassa elävä majava on eri lajia kuin aiemmin metsästyksen vuoksi sukupuuttoon kuollut euroopanmajava.

Amerikanmajavia on eniten Etelä-Savossa ja melko runsaasti myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Lajia tavataan melko usein myös Kaakkois-Suomessa ja Kainuussa. Lajin levittäytyminen on parhaillaankin käynnissä.

Jyrsijöiden heimoon kuuluva amerikanmajava muistuttaa suuresti sukulaistaan euroopanmajavaa, mutta tyypillisesti amerikanmajavan turkki on tummemman ruskea ja häntä lyhyempi ja leveämpi.

Amerikanmajavan levinneisyydestä kertoo reuna-alueilta ilmoitettavat saaliit, mutta täsmällistä levinneisyyden seurantajärjestelmää ei lajilla ole käytössä.

Pitkäikäisenä ja pariuskollisena lajina amerikanmajava voi nopeasti reagoida metsästyspaineen kasvuun.

Ilmoita amerikanmajavahavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Tunnistaminen

Kanadanmajavan erottaminen euroopanmajavasta on hankalaa, sillä näillä kahdella lajilla on ulkoisia eroja lähinnä hännän mitoissa ja muodossa.

Pääpiirteissään lajien hännät ovat samanlaiset eli leveät, litteät ja suomupeitteiset.

Jyrsijöiden heimoon kuuluva amerikanmajava muistuttaa suuresti sukulaistaan euroopanmajavaa, mutta tyypillisesti amerikanmajavan turkki on tummemman ruskea ja häntä lyhyempi ja leveämpi.

Amerikanmajavan nenäluu on lisäksi lyhyempi ja pyöreämpi kuin euroopanmajavalla. Luonnossa eroja on kuitenkin vaikea huomata.

Häntä on vaakasuoraan lapiomaisesti litistynyt, suomupeitteinen. Korvat ovat pienet ja melkein kokonaan turkin peitossa.

Takaraajan varpaita yhdistää räpylä. Selkäpuolelta pitkän peitinkarvan väri on kellanruskea-tummanruskea, tiheä lyhyt pohjavilla on harmaata.

Vatsapuolen väritys voi olla samanvärinen tai tummempi tai vaalempi kuin selkäpuolen. Häntineen amerikanmajava on vähintään noin metrin mittainen, paino vaihtelee 10 – 20 kg.

Luonnossa eroja on kuitenkin vaikea huomata.

Tyypillisimmin pesä on kekopesä, mutta myös penkkaan kaivettuja pesiä esiintyy. Jokimaastossa elävillä majavilla saattaa olla vuoden aikana käytössä useita eri pesiä. Esimerkiksi veden pinnan ollessa korkeimmillaan keväällä majavat asustavat yläjuoksulla olevaaa pesää, ja alajuoksulla oleva pesä otetaan käyttöön veden korkeuden laskettua kesän edistyessä.

Talvivalmistelut ja talvehtiminen tapahtuvat kuitenkin jälleen yläjuoksun pesällä. Täten alkukesästä tyhjänä olevat pesät voivat olla tärkeitä ja käytössä keskikesällä, ja yläjuoksun pesä on tyhjänä vain keskikesän ajan.

Lisääntyminen

Yksiavioinen, kiima-aika tammi-helmikuussa, kantoaika 3,5 kk.
Synnyttää keväällä 1–8 poikasta. Joskus tiinehtyminen siirtyy ja synnytys tapahtuu vasta syksyllä.

Metsästysaika 20.8. — 30.4.