Pienpedot

Pienpedot ovat muodostuneet reheville lintuvesille tyypilliseen tapaan ongelmaksi. Pienpetojen järjestelmällinen metsästäminen on haastavaa pirstoutuneet maanomistusolot hankaloittavat pienpetopyynnin järjestämistä. Pienpetopyynnin järjestäminen suojelualueille on haastavaa myös rahoituksen suhteen.

Kohteiden runsaimmat pienpedot ovat supikoira ja minkki, jotka ovat ihmistoiminnan seurauksena luontoon levinneitä vieraslajeja. Maa- ja metsätalousministeriö (2011) julkaisi vuonna 2011 ehdotuksen kansalliseksi vieraslajistrategiaksi, jossa minkki listataan erityisen haitallisiin vieraslajeihin ja supikoira selkeästi haitallisiin.

Myös varislinnut ovat todennäköisesti merkittäviä vesilintujen pesien tuhoajia (ks. Väänänen 2011). Varislintujen metsästäminen on haastavaa etenkin kaupunkien läheisyydessä, eikä tutkimustietoa niiden vaikutuksesta vesilintujen pesimämenestykseen juurikaan ole.

Metsien pirstoutuminen on lisännyt pienpetojen saalistuspainetta metsäkanalintuihin todennäköisesti kahdella eri tavalla. Metsien muutos on runsastuttanut myyräkantoja, joiden turvin pienpetojen epäillään runsastuneen.

Toiseksi metsärakenteen muutos on voinut helpottaa metsäkanalintujen pesueiden, poikasten ja aikuisten saalistusta. Metsäkanalintuja pesii runsaan aluskasvillisuuden suojissa heinittyneillä hakkuuaukeilla ja taimikoissa, joita supikoira havumetsissä suosii.

Kettu on pienpedoista merkittävin metsäkanalintujen saalistaja. Pienpetojen runsastuminen ei koske yksin metsäkanalintuja, vaanerityisesti vieraspetoja pidetään yleisemminkin luonnon monimuotoisuuden kannalta ongelmallisina.

Tehopyynti

Tehokkaan pienpetopyynnin avulla voidaan kohentaa ennen kaikkea metsäkanalintujen poikastuottoa, mutta pyynnissä pitää ottaa huomioonmyös petojen keskinäiset vuoro-vaikutukset.

Yhden lajin tehopyynti voi johtaa kilpailevan petolajin runsastumiseen, ja siksi pyynti pitäisi kohdistaa samanaikaisesti useaan lajiin, erityisesti kettuun, supikoiraan ja minkkiin.

Lisäksi pienpetojen pyynnissä on tärkeämpää kiinnittää huomiota saaliin laatuun kuin pyrkiä suuriin saalismääriin. Pienpetoja pitäisikin pyytää tehokkaimmin keväällä, jolloin voidaan vaikuttaa talvesta selviytyneeseen ja todennäköisimmin parhaan lisääntymispotentiaalin omaavaan kantaan.

Väänäsen ym. (2007) tulokset ovat pienpetopyynnin kannalta rohkaisevia. Supikoiran poistaminen kosteikoilta onnistui tehokkaalla metsästyksellä, ja poisto lisäsi sekä kahlaajien että sorsalintujen poikastuottoa.

Tehokas supikoirien vähentäminen tosin vaati runsaasti työtä: tutkimusraportissa mainitaan esimerkkinä toisen petopoistovuoden työmäärä, joka oli keskimäärin 687 tuntia/kohde. Määrä on valtava suhteutettuna kohteiden kokoon, joka oli sekä maa- että vesialueet mukaan luettuna keskimäärin vain 270 hehtaaria.

Jotta pyynnillä olisi merkitystä, sen pitäisi olla laaja-alaista. Metsästysseurat voisivat edistää pienpetojen pyyntiä esimerkiksi järjestämällä yhteisiä pyyntitapahtumia usean seuran alueella. Lisäksi pyynnin arvostuksessa ja saaliin hyödyntämisessä on parantamisen varaa.

Toisaalta huippupetojen runsastuminen saattaa vähentää pienpetojen pyynnin tarvetta. Ilves on runsastunut ja levittäytynyt nopeasti ja se saalistaa paitsi kettuja myös supikoiria tehokkaasti, jopa niiden luolista. Mitä karumpi alue, sitä voimakkaammin ilves vaikuttaa kettuun ja supikoiraan.

Koiran käyttö pienpetojen metsästyksessä

Koiraa tulee käyttää supikoiran metsästyksessä aina mahdollisimman paljon. Luolakoirametsästyksen osalta tulisi pyrkiä siihen, että alueen luolat käytäisiin tarkastamassa koiran kanssa vähintään kerran kuukaudessa.

Eri menetelmien tehokkuudessa on kuitenkin selviä eroja: Pekkarisen (2010) mukaan tehokkain pyyntimuoto, 14,2 supikoiraa/100 työtuntia, on pysäyttävän koiran käyttäminen. Luolakoiralla saaliiksi saatiin 11,64 kpl/100 h, loukuilla 5,96 kpl/100 h ja haaskalta kyttäämällä 3,78 kpl/100 h.

Varsinkin keväällä ennen lintujen pesimiskautta tapahtuvaa koirametsästystä tulee suosia, jolloin supikoirien poistamisesta on suurin hyöty pesiville linnuille. Kevätmetsästyksessä saalis koostuu populaation elinvoimaisimmista yksilöistä, jotka ovat onnistuneet selviytymään vähintään yhden talven yli.

Huom! Muutoksia ketun, mäyrän, peltopyyn, teeren ja muflonin metsästysaikoihin 2015

> Pienpetojen loukkupyynti

Lisää aiheesta:

Elävänä pyytävät loukut
Kanuloukku
Rautapyynti – hetitappavilla loukuilla

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s