Ohjeita villisian metsästykseen ja saaliin käsittelyyn

Villisiat ovat hyvin oppivaisia eivätkä erehdy pahaan paikkaan kahta kertaa. Villisika liikkuu enimmäkseen öisin, vaihtelee reittejään ja pysyttelee piilossaan päivisin.

Jos metsästäjän hajut leviävät tuulen mukana villisikojen kulkureitin suuntaan, melkein 100%:n varmuudella voi sanoa että saalista ei tule.

Korkeintaan voi kuulla sikojen lähestymisen ja niiden saatua hajun metsästäjästä voi kuulla, kun ne alkavat nuuhkia ilmaa ja röhkiä. Sen jälkeen peli onkin menetetty, siat poistuvat paikalta, eikä metsästäjä ole päässyt näkemään vilahdustakaan niistä.

Ammuttavien villisika yksilöiden valitseminen

Ruotsalaisten ohje on: ÄLÄ Koskaan ammu lauman ensimmäistä, eikä suurinta sikaa laumasta. Aloita ampuminen pienimmästä siasta, niin et tee mitään virhettä.

Virossakin saalis koostuu seuraavasti: 60% porsaita, 30% ylivuotisia ja loput 10% isoja aikuisia.

Jos vanha johtava emakko ammutaan, seurauksena on kannan räjähdysmäinen kasvu.
Tämä johtuu siitä, että karju astuu kiima-aikana joulu–tammikuussa orvoksi jääneet porsaat ja kaikki ylivuotiset naaraat.

Normaalisti emakko suojelee porsaita ja säätelee sitä, ketkä laumasta tekevät porsaat.

Ruotsissa tämä virhe ensin tehtiin ja nyt siellä on valtavasti villisikoja.

Naaras villisika, jolla on porsaat, saa ampua syksyllä.

Katso tarkempi aika vuosittain metsästysajoista. Metsästyksen eettisyyden vuoksi pitää välttää ampumasta porsasailta emää. Jokainen ymmärtää, että jos tulee kova lumitalvi, porsaat kuolevat nälkään.

Porsaasta ei erota kiikarilla sukupuolta, mutta ylivuotisesta ja aikuisesta uroksesta näkee selvästi ”pensselin” mahan alla.

Eläimen päästä näkee onko eläin naaras vai karju: naaraalla on huomattavan pitkä pää  ja samoin karjun torahampaat näkyvät selvästi.

Villisian kiima-aika on joulu–tammikuussa

Karjun liha on tällöin ”karjun makuista ja hajuista”.

Virossa tällainen liha laitetaan yleensä makkaraksi, mutta muulloin karjun liha on ihan hyvää.

Eli jos pääsee kiima-aikana valitsemaan, niin ammu porsas, koska sen liha on erinomaisen hyvää aina.

Kun olet ampunut villisikaa, tarkkaile sen käytöstä ampumisen jälkeen.

Huom: villisian rasvakerros estää tehokkaasti veren vuotamisen eläimestä ulos.

On aivan normaalia, että 20 metrin matkalla ei ole yhtään tippaa verta, vaikka osuma olisi sydämessä tai keuhkossa.

On vain seurattava jälki jäljeltä sitkeästi, koska eläin juoksee kovaa ja saattaa löytyä 200 metrin päästä ampumapaikasta kuolleena.

Haavakko – Haavoitettu villisika

Jos olet epävarma jälkien seuraamisessa, tai epäilet eläimen haavoittuneen., niin ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA JATKA SEURAAMISTA!!!

Haavoittunut villisika hyökkää ihmisen päälle, ja sillä ei ole muuta puolustuskeinoa kuin torahampaat.

Hampaat ovat itseteroittuvat toisiaan vasten, joten ne ovat veitsenterävät.

VillsSika tavoittaa hyökätä jalkoihin ja huonolla tuurilla repii reisivaltimon auki.
Virossa useita metsästäjiä on kuollut haavoittuneen villisian hyökkäyksessä.

Haavakkojahti

Haavakkojahtiin tarvitaan aina kaksi aseistautunutta miestä ja mieluiten koira.

Haavoittuneesta villisiasta on tehtävä ILMOITUS POLIISILLE. Haavakkoilmoitus on tehtävä aina. Tässä on esiintynyt laiminlyöntejä joissakin seuroissa. On muistettava, että metsässä liikkuu muitakin ja rajalla rajavartijoita koirineen.

Myös muut ihmiset voivat vaarantua, jos ilmoitus laiminlyödään. Poliisille tehty ilmoitus nähdään myös Rajavartiostossa, joten tietoa menee heillekin nopeasti, ja miehet osaavat heti varoa.

Saaliin käsittely ja tauti tutkimukset

Kun olet saanut sian saaliiksi, se kannattaa viedä kokonaisena majalle.

Älä ainakaan suolista sitä kyttäyspaikalle, koska siat kiertävät verenhajun kaukaa. Nylje nahka, suolet ja roippeet astiaan. Siivoa jälkesi ja pese lattiat.

Trikiiniloistutkimusta varten ohjeet, samoin sikaruttonäytteiden otto-ohjeet ja välineet. Lähettämällä näytteet Eviraan saa ilmaiseksi tulokset.

Trikiininäytteitä analysoidaan myös Lappeenrannassa ja Kuusankosken KCL-laboratoriossa maksua vastaan n. 45 euroa. Näytetuloksen saa nopeasti, Eviralla aikaa menee kaksi viikkoa.

Afrikkalainen sikarutto

Afrikkalainen sikarutto on levinnyt viime vuosina Baltiassa ja Venäjällä. Evira tekee taudin leviämisestä tutkimusta ja maksaa metsästäjille palkkiona 40 euroa / yhdestä villisiasta lähetetyt näytteet.

Trikiinitutkimus

Vaihtoehtoisesti trikiinitutkimus on yllä mainitun mukaisesti maksuton. Naarasvillisioista maksetaan lisäpalkkiota 60 euroa, ja kohtunäytteen on oltava mukana näytelähetyksessä.

Kuolleena löydetyistä tai oireilevista villisioista ilmoittamisesta Evira maksaa palkkiona 100 euroa / villisika. Linkki Eviran sivuille.

Ruokinta ja ruokintapaikalla kyttääminen

Villisian ruokinta kannattaa aloittaa missä vain ja milloin vain.

Maanomistajan luvan se tietenkin vaatii. Sika on kaikkiruokainen eli viljat, leivät, omenat yms. kelpaa erinomaisesti. Sikoja on helpointa ampua ruokintapaikalle.

Kiinteää vihersävyistä valoa saa käyttää ammuttaessa villisikoja ja supeja. Valo ei saa olla kiinni aseessa tai ajoneuvossa, katso tarkemmat ohjeet metsästyslaista.

Sikaa voi kytätä myös syksyllä viljapellosta. Ota huomioon metsästyslaki mikäli satoa ei ole korjattua pellolta, eli lupa kannattaa kysyä viljelijältä, jos viljapeltoon menee ampumaan.

Tässä vaikeutta lisää se, että sikoja ei oikein näe pellosta. Sieltä näkee vain isot emakot, mutta porsaat ja ylivuotiset jäävät piiloon.

Kannattaa yrittää valita kyttäyspaikka jostakin peltoa korkeammalta paikalta, koska sieltä pääsee ampumaan ylhäältä päin ja näkyvyys paranee.

Samoin syksyn pimeys estää näkemästä kovin hyvin ja siat tuppaavat tulla peltoon yöllä. Kannattaa kuitenkin kokeilla, koska on niitä muutamia saatu ammuttua viljapeltoonkin.

Villisialla on erinomainen hajuaisti ja kuulo.

Samoin se tuntuu olevan erittäin älykäs eikä tapata itseään helposti.

Näkö sialla on huono, mutta liikkeen se näkee niin kuin muutkin eläimet, esim. aseen noston se kyllä havaitsee.

Huomioi aina tuulensuunta kyttäyksessä.

Jos kyttääjästä leviävät hajut siihen suuntaan, mistä siat yleensä tulevat, voi melkein 100%:n varmuudella sanoa, että saalista ei tule.

Korkeintaan voi kuulla sikojen lähestymisen ja niiden saatua hajun metsästäjästä voi kuulla, kun ne alkavat nuuhkia ja röhkiä. Sen jälkeen peli onkin menetetty, siat poistuvat paikalta, ja metsästäjä ei ole nähnyt niistä vilahdustakaan.

Huom! tammi–huhtikuussa villisikaemakot kantavat porsaita noin 4kk, joten ei ole mitään mieltä eikä järkeä ampua kantavaa villisikanaarasta.

Emakon liha on hyvinkin rasvatonta, koska se käyttää kaiken liikenevän energian porsaiden kasvattamiseen.

Emakoilla on pienet porsaat touko–kesäkuussa.

Aikaisempien kokemuksien mukaan ne eivät liiku porsaiden kanssa juuri mihinkään. Jos saat emakot ja porsaat ruokinnalle, ne pysyvät siinä talveen saakka, kunhan vaan niitä ruokitaan. Ei kannata ampua laumasta mitään, vaan odottele ylivuotisia.

Emakko häätää ylivuotisia pois porsaiden ympäriltä, ja lauma on välillä erillään. Tässä kohtaa on erinomaiset mahdollisuudet saada ammuttua useampiakin villisikoja. Voi olla, että lauma tulee yhdessä, mutta porsaat ja emakko lähtevät pois.

Ylivuotiaiden jäädessä syömään tulee hyvä ampumatilanne. Samoin ylivuotiaat tulevat omin päin ruokinnalle myös ennen muuta laumaa.

Jos ammut emakoiden ollessa ruokailemassa, tämä ruokintapaikka tyhjenee kahdeksi viikoksi tai jopa kuukaudeksi. Kuten aikaisemmin on todettu, sika on erinomaisen älykäs ja oppii varomaan vaaraa heti.

Ylivuotiaat ja porsaat ovat hölmömpiä, ja ne eivät lähde, jos emakko pysyy alueella.

Ajometsästys

Ajometsästys on paikoin erittäin vaikeaa, koska siat menevät aina Venäjälle ja koirat sitten niiden perässä. Miesajolla on kuitenkin muutamia sikoja saatu.

Maltti on valttia. On huomattavasti mukavampi käydä illalla nukkumaan, kun olet ampunut yhden sian kuoliaaksi, kuin se että olet sen yhden hyvin ammutun lisäksi haavoittanut yhtä tai kahta.

Kyseessä on vaativa jahtimuoto. Sitä ei pidä pilata tulittamalla eläimiä suinpäin.

Mainokset