Talitiaisen ja kirjosiepon naapurisuhteet antavat arvokasta tietoa lajien keskinäisestä käyttäytymisestä. Samoilla alueilla elävät lajit eivät pelkästään kilpaile keskenään vaan myös käyttävät toistensa tekemisiä esimerkkinä omassa päätöksenteossaan.
Lajien vuorovaikutus on tärkeä tekijä yhteisöjen monimuotoisuuden muotoutumisessa. Se vaikuttaa yhteisöjen lajirikkauteen ja lajien runsauksiin.
Tiaisten ja sieppojen vuorovaikutus on osa luonnon monimuotoisuutta, Oulun yliopiston tutkimus osoittaa. Muuttomatkalta palanneet kirjosiepot etsivät sopivia pesäpaikkoja.
Pari viikkoa myöhemmin, toukokuussa äitienpäivän aikoihin, samoille pesimäalueille lennähtää Afrikassa talvehtinut kirjosieppo.
Silloin tiainen on jo muninut.
Ne käyvät tutkimassa myös sellaisia linnunpönttöjä, joihin talitiainen on jo ehtinyt perustaa pesän. Vaikka sieppo on tiaista pienempi, se pystyy häätämään pöntöstä munia hautovan tiaisnaaraan ja usein myös tekee niin.
Aika öykkäri, tapahtumia seuraava ihminen ajattelee.
Oulun yliopiston kärkihanke on kuitenkin havainnut, että keskenään kilpailevilla lajeilla voi olla myös positiivisia vuorovaikutuksia keskenään.
Tiainen antaa kokemusperäistä tietoa siitä, mihin pesä kannattaa sijoittaa.
Paikallinen tuntee parhaat ruokapaikat ja turvallisimmat asunnot. Muuttajien kannattaa hyödyntää näitä tietoja, ja niin ne myös tekevät:
Tiainen on paikkalintu, joka asuu alueella ympäri vuoden, kirjosieppo taas muuttaa tropiikista, Oulun yliopiston vanhempi tutkija ja yliopiston Kvantum-instituutin varajohtaja Jukka Forsman kuvailee.
Kirjosieppo käyttää mallinaan talitiaisen tekemiä valintoja
Alueille, joilla pesii paljon tiaisia, hakeutuu myös paljon muuttolintuja. Vihjeiden hyödyntäminen voi näyttää julmalta, kun haudottavina olevat munat pitää jättää ja aloittaa pesiminen alusta.
Menetys ei ole kuitenkaan kohtalokas, koska tiainen pesii kesän kuluessa usein kahteen kertaan, Forsman sanoo.
Hän on havainnut myös puolustautuvia tiaisia. Hautomassa oleva tiaisnaaras istuu tiukasti muniensa päällä ja päästää sähisevää varoitusääntä siepolle, joka on tutkimassa pesää. Osa siepoista ymmärtää viestin ja luovuttaa.
Pöntön ulkopuolella tiainen ei pysty puolustautumaan siepolta, mutta pöntön sisällä tilanne on toinen. Kun tiainen havaitsee pönttöön palatessaan, että sieppo on siellä tutkimassa paikkoja, se voi aloittaa tappelun.
Jos sieppo ei pääse karkuun, se voi tulla nokituksi kuoliaaksi.
Kirjosieppo on kiinnostunut myös siitä, kuinka monta munaa tiaiset munivat.
”Tulostemme mukaan sieppo käyttää hyväkseen myös tiaispesyeen kokoa, kun se optimoi omien jälkeläistensä määrän”, Forsman kertoo.
”Mitä enemmän tiaisen pesässä on näkyvillä munia, sitä todennäköisemmin myös sieppo munii useita munia ja ne ovat painavampia. Jos taas munia on vähän, sieppokin munii vähemmän.”
Tiaisen pesäpöntön aukkoon laitettiin kolmion muotoinen symboli.
Vieressä oli tyhjä pönttö, jonka aukolla oli ympyrä.
25 metrin päähän asetettiin vierekkäin tyhjät pöntöt, joista toisessa oli kolmio ja toisessa ympyrä.
Sieppo valitsi useimmiten pöntökseen sen, jossa oli kolmio – tiaisen esimerkin mukaan.
Miksi siepon kannattaa tehdä niin?
Nokkelat tiaisyksilöt pystyvät hyödyntämään ympäristöä tehokkaasti ja tuottavat suuria pesyeitä, Forsman vastaa.
Siepon kannattaa kopioida sellaisen yksilön käytöstä ja päätöksiä. Tiaisen suuri munamäärä voi olla siepolle vinkki hyvästä pesimäpaikasta.
Jos kirjosieppo on tiaisen reviirillä, tiaiset peittävät pesässä olevat munat huolellisemmin.
Tällainen päättely päätöksenteossa on melkoinen saavutus linnun aivoille, Forsman miettii.
Hän on tutkinut myös sitä, miten tiaisen munien määrä vaikuttaa siepon pesimäpuuhiin. Toisessa kokeessa tehtiin keinopesät, joihin asetettiin sammalta, karvaa ja tiaisen munia imitoivat muovimunat.
Yhdessä pesässä oli 13 munaa, toisessa neljä. Molemman pesän lähellä oli tyhjä pesä.
Mitä enemmän tiaisen munia oli, sitä runsaammin sieppokin muni tyhjään pesään. Munamääräinformaatio vaikuttaa siepon poikasinvestointiin. Se tekee munamäärän perusteella havaintoja tiaisen pesäpaikan laadusta, tietää Forsman.
Tutkija kuvailee, että tiainen toimii ikään kuin tahattomana kiinteistönvälittäjänä, joka kertoo siepolle, kuinka hyvä pesäpaikka on. Sieppo puolestaan on informaatioloinen, joka käy kurkistelemassa tiaisten pesiin.
Lähde: Tiaiselta siepolle tietoa hyvästä pesäpaikasta | Oulun yliopisto
Hirvikota 