Näätä – Martes martes

Näätä eli mäntynäätä (Martes martes) on näätäeläimiin kuuluva nisäkäslaji. Se on heimonsa tyypillinen edustaja ja siksi antanut nimensäkin sille. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa sekä osissa Lähi-itää, Kaukasuksella ja Siperian länsiosissa. Näätä elää kaikenlaisissa metsissä. Sitä on metsästetty sen tuuhean talviturkin takia.

https://i2.wp.com/webbi.meili.fi/kettu/KaunisMetsakaurisRunot/KaunisMetsakaurisDatatiedostot/Kuvat/naata.jpgNäädän turkki ja turkin väritys pysyvät samoina ympäri vuoden.

Yleensä turkin väri vaihtelee tummanruskeasta tummankellahtavan tai harmaanruskeaan ja kurkun ja etupuolen laikku vaaleankeltaisesta kellertävänpunaiseen.

Laikusta johtuukin nimitys kultakurkku. Jalkapohjien polkuanturat ovat kokonaan turkin peitossa talvisin. Talviturkki kasvaa syyskuussa, ja nuoret yksilöt saavat aikuisen karvapeitteen ensimmäisen talvenaan. Häntä on pitkä ja tuuhea ja korvat isot ja kolmiomaiset.

Näädällä on pituutta 45-55cm, häntä on 20–30 cm pitkä ja painoa näädällä on 1-2kg.

Näätä metsästää tavallisesti vain öisin. Päivällä se pysyy paikoillaan ja valitsee lepopaikakseen esimerkiksi kallionkolon, louhikon, onton puun, petolinnun pesän ja usein oravan tai harakan pesän, joka on tavallisesti tiheässä kuusessa. Majapaikkaansa näätä vaihtaa jatkuvasti.

 

Huonolla ilmalla, esimerkiksi ankarassa tuiskussa, se pysyy paikoillaan joskus päiväkausiakin.

Lisääntyminen

Parittelu loppukesällä. Näädällä on viivästynyt sikiönkehitys, kuten minkilläkin, joten sikiöt kehittyvät vasta vuoden vaihduttua, tiineys kestää kuukauden.

Poikasia tavallisesti 2–5, syntyvät keväällä huhti-toukokuussa, paino 30 g, syntyessään sokeita, turkki ohut harmaanvalkoinen, itsenäistyvät puolivuotiaina. Koiraat sukukypsiä 27 kuukauden, naaraat 15 kuukauden iässä.

Pesä

Ontossa puussa tai kallionhalkeamassa, voi käyttää myös oravanpesää tai palokärjen koloa. Reviirillä useita pesiä, jotkin säännöllisessä käytössä, toiset käytössä harvemmin. Majapaikkaansa näätä vaihtaa jatkuvasti.

Liikkuminen

Hyvin ketterä. Sopeutunut hyvin kiipeilyyn, kiipeämisessä kynnet apuna, toinen jalkapari kiinnittyy puuhun toisen liikkuessa. Maassa laukkaa ja loikkii. Näätäeläimistä ainoa, joka pystyy vetämään kyntensä piiloon. Näin kynnet eivät kulu eläimen liikkuessa maassa.

Näätä on pitkäikäinen ja paikkauskollinen laji, joka oppii tuntemaan oman elinpiirinsä luonnonkolot ja on näin ollen erityisen tehokas kolopesien ryöstäjä.

Näädän jäljet

Näädän jälkipainalluksessa erottuu viisi varvasta. Etutassun jälkeen piirtyy usein ranneantura. Etutassun jälki on 5–7 cm pitkä.

Takatassun jälki on hieman pienempi, ja sen kantapään painallus jää harvoin näkymään. Takatassun jälki on siten selvästi lyhyempi, useimmiten noin 5 cm:n pituinen.

Lähes samanpainoisen minkin jälkipainallus on pienempi. Näädän tassut ovat eläimen kokoon nähden suuret.

Levinneisyys

Näätä on levinnyt laajalle palearktisella alueella. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa, Anatoliassa, Irakin ja Iranin pohjoisosissa, Kaukasuksella, ja Siperian länsiosissa.

Näädän levinneisyysEuroopassa sitä ei esiinny suuressa osassa Pyreneiden niemimaata ja Kreikkaa sekä osissa Belgiaa ja Alankomaita.

Välimeren saarilla sitä tavataan Korsikalta, Sardinialta, Sisiliasta ja Baleaareilta. Aiemmin se oli levinnyt koko Britteinsaarille, mutta nykyään sitä tavataan vain Ison-Britannian ja Irlannin pohjoisosissa.

Ravinto

Näätä syö sekaravintoa, ja suosii liharuokaa kun sitä on saatavana, varsinkin pieniä nisäkkäitä. Se tutkii öisin kaikki mahdolliset sopet elinpiirillään etsiessään ravinnokseen myyriä ja muita jyrsijöitä, lintuja, sammakoita sekä hyönteisiä. Myös lintujen munat, marjat, hedelmät ja hunaja kuuluvat sen ruokalistalle.

Toisinaan sen näkee vierailevan myös muun muassa hirvieläinten haaskoilla. Se voi hätätapauksessa syödä myös sieniä.

Tiheät myyräkannat mahdollisesti ylläpitävät runsasta näätäkantaa ja edesauttavat erityisesti nuoria näätiä selviytymään talven yli.

Pienjyrsijäkantojen romahtaessa niitä saalistaneet pedot kohdistavat saalistuksensa lintujen pesiin ja poikasiin, jolloin lintujen poikastuotto romahtaa.

Jätökset

Vaihtelevat paljon ravinnon mukaan; voivat olla pitkiä lieriömäisiä mutta myös lähes nestemäisiä. Kiinteät jätökset halkaisijaltaan 7–15 mm, tyypillesti käyriä, toisesta päästä suippenevia, saaliseläinten karvoja näkyvissä. Jätöksissä ei ole myskin tuoksua.

Jätökset näkyvillä paikoilla pesän lähellä, kivilohkareen päällä tai kaatuneella puulla. Jätöksillään näätä merkkaa reviirinsä.

Metsästys

Näätä on ollut aikoinaan merkittävä turkiseläin ja sen turkista maksettiin huomattavasti. Metsästys on viime vuosina hiipunut ja turkin hinta alentunut. Näädän metsästys ei ole helppoa, ja se vaatiikin pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

Näätä on riistaeläin, jonka pyyntiaika on marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Vuotuinen saalismäärä on kasvanut ja nykyisin ollut yli 25.000 yksilöä.

Pyyntimenetelmänä käytetään muun muassa loukkuja ja hetitappavia rautoja. Loukku- ja pyydysmalleja on useita: maassa pyydystäviä ja puuhun asetettavia. Totutteluruokinta on tärkeä osa kaikkea loukku- ja rautapyyntiä.

Näätää metsästetään usein myös jäljittämällä lumijäljeltä, sekä haukkuvaa koiraa.

Näädän nylkeminen

Näätä nyljetään tuppeen aloittaen takajaloista, tekemällä viilto takajalasta toiseen peräaukon kautta. Peräaukko jätetään nahkaan ja siitä hännän suuntaan tehdään viiltoa sen verran, että häntäruoto saadaan vedettyä pois.

Takatassujen kynnet jätetään nahkaan. Takajaloista roikuttamalla eläin voidaan nylkeä nahkaa varoen tuppeen. Nahkaan jätetään myöskin korvat, huulet ja silmäluomet. Liika rasva kaavitaan varoen pois ja nahkapuoli puhdistetaan kuivissa koivupuruissa.

Nahka levitetään taanalle aluksi karvapuoli sisäänpäin. Ennen kuin nahka alkaa kuivua se käännetään lopulliseen kuivausasuunsa karvapuoli ulos. Se tulee levittää taanalle tasaisesti kuivumaan ja kammata puhtaaksi. Kuivatut nahkat tulee lähettää ajoissa muokattaviksi.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna