Haulikon patruunat ja haulimateriaalit

Aikaisemmin metsästyspatruunan haulit ovat olleet pääasiassa lyijyhauleja materiaalin edullisuuden, helpon muotoiltavuuden ja hyvän koko/painosuhteen vuoksi. Lyijyhaulien käyttö on kielletty vesilinnustuksessa, olipa metsästysmaasto vesistön äärellä tai pellolla.

Korvaavat materiaalit ovat usein ominaispainoltaan kevyempiä kuin lyijy, jolloin haulit eivät ole iskuteholtaan lyijyä vastaavia. Kaikkein ihanteellisin haulimateriaali olisi kulta. Sen tiheys on 19,3, se ei hapetu eikä ruostu, se on myrkytöntä, se on pehmeää, joten se ei vahingoita piippuja eikä supistuksia. Lisäksi vapaaehtoiset kävisivät noukkimassa kaikki ammutut haulit pois.

Tätä on kompensoitu lisäämällä haulien lähtönopeutta sekä kasvattamalla haulien kokoa. Suurempi haulikoko taasen tarkoittaa pienempää määrää hauleja saman kokoisessa patruunassa eli pienempää haulitiheyttä ammuttaessa.

UnA 18-haulit on valmistettu volframiseoksesta jonka ominaispaino on yli 60 prosenttia lyijyä raskaampia.

Monet modernit aseet kestävät ampua kovia haulimateriaaleja myös tiukoilla supistuksilla, mutta haulikuvio saattaa heiketä, jolloin tiukemmalla supistuksella ei saavuteta toivottua hyötyä.

Haulikon patruuna sisältää tavallisesti 100-400 haulia kaliiperista ja haulikoosta riippuen.

Haulimateriaalit

Tavallisimmin haulit valmistetaan lyijystä. Edullisena, helposti muokattavana ja suhteellisen painavana materiaalina lyijy sopii mainiosti haulien valmistusmateriaaliksi.

Lyijyhaulien käyttö onkin kielletty vesilinnustuksessa, korvaavia materiaaleja ovat mm. teräs, vismutti ja tungstenihaulit.

Teräshaulit

Teräs oli ensimmäinen korvaava materiaali. Teräksen hyvänä puolena on edullinen hinta ja hyvä saatavuus. Teräksen huonona puolena on alhainen tiheys eli haulin keveys.

Teräksen tiheys on 7,9 kun lyijyn tiheys on 11,3. Teräs on myös kovaa. Kovuus aiheuttaa vaatimuksia supistimille ja nostaa patruunan painetasoa. Teräshaulit kimpoilevat hallitsemattomasti osuessaan kovaan taustaan, esim. kiviin.

Teräs on materiaalina kova, mikä aiheuttaa patruunaan kovan paineen ja vaatii kestäviä supistajia. Teräshaulien käyttö on myös kielletty Metsähallituksen mailla. Tarkoituksena on suojata metsän puita, jotta teräshaulit ei uppoa niihin ja päädy sahalle.

Vismuttihaulit

Vismutti olisi hyvä myrkytön vaihtoehto, jos se ei olisi niin kallista. Vismutin ominaistiheys on lyijyn ja teräksen väliltä, joten se on riittävän pehmeää, ettei se vaurioita aseen piippua.

Tiheys on suunnilleen lyijyn ja teräksen puoliväliltä eli 9,8. Puhdas vismutti on pehmeää materiaalia, jonka vuoksi sitä suosittiin korvaavien patruunoiden alkuaikoina.

Vismutti on raaka-aineena kymmenen kertaa lyijyä kalliimpaa.

Volframi pohjaiset haulit

Volframihaulien (Tungsten) ominaispaino on 40-65% lyijyä raskaampaa.
Haulien suurempi ominaispaino (tiheys) tarkoittaa, että sama massaisella kappaleella pienempää otsapinta-alaa johon ilmanvastus vaikuttaa. Volframin tiheys on 19,2, lyijyä raskaampana, se on hyvä haulimateriaali.

Volframi on hyvin kovaa ainetta, joten se ei sovellu sellaisenaan hauliksi.

Volframia käytetään muiden aineiden kanssa erilaisina yhdisteinä antamaan painoa. Perusmateriaalina volframi on 14 kertaa lyijyä kalliimpaa. Haulimateriaali yhdistelmissä käytetään volframia, nikkeliä, rautaa ja tinaa.

Yksi tuotemerkki on UnA 18-haulit, ne valmistetaan volframiseoksesta jonka ominaispaino on yli 60 prosenttia lyijyä raskaampia. Numero viittaa tiheyteen.

Pienemmän ilmanvastuksen ansiosta haulien nopeus ja iskuenergia säilyy paremmin pitemmälle. Suurempaa haulimateriaalin tiheyttä voidaan hyödyntää tekemällä kevyempiä latauksia iskuenergioista tinkimättä.

Muita volframihauli tuotemerkkejä: mm. TSS, ITX, Tungsten Matrix, Clever Mirage,

Haulimateriaaleja valittaessa on syytä pitää mielessä, että teräs ja volframi (tungsten) ovat reippaasti lyijyä kovempia materiaaleja eivätkä välttämättä sovi ammuttavaksi iäkkäämmistä aseista.

Lisäksi kevyempi materiaali lennätetään usein tehokkaammalla latauksella eivätkä haulit anna lyijyn tavoin periksi törmätessään aseen seinämiin, joten aseen paineenkestävyydestä tulee varmistua.

Teräshaulikelpoisuus ilmaistaan yleensä aseeseen leimatulla ranskanliljalla. Kovempia hauleja ei myöskään saa ampua puolisuppeaa kireämmästä piipunsuusta.

Kuluttajalle teräshaulikysymys on sekava tapaus.

Patruunarasioiden merkinnät eivät ole yhdenmukaisia. Esimerkiksi tieto siitä, onko kyseessä vakio- vai korkeapainepatruuna, ei ole välttämättä lainkaan selkokielisesti esillä.

Kuluttajan pitäisi etsiä patruunan tiedot jostain ja verrata niitä C.I.P.-standardiin.
Ranskan lilja tulee usein esiin aseesta vasta sitä purettaessa.

Haulien koot

Patruunan sisältämien haulien koko ilmoitetaan joko suoraan halkaisijalla (mm) tai yleisimmin tarkoitukseen kehitetyllä käänteisellä numerojärjestelmällä. Numerojärjestelmä alkaa koosta 9 (yleensä 2mm haulit) ja päättyy numeroiden osalta kokoon 1 (4mm), jonka jälkeen tulevat BB-koot ja 0 (5mm).

BB tai 2/0 | 4,5 mm (lentomatka noin mm x 100 m)
1 | 4,0
2 | 3,75
3 | 3,5 metso ja teeri ja riekko ja sorsat myöhemmin, hanhi, kettu, supikoira, jänis, mäyrä, lataus 36-50 g
4 | 3,25 metso ja teeri ja riekko ja sorsat myöhemmin, jänis, kettu, supikoira, mäyrä
5 | 3,0 metso ja teeri ja riekko ja sorsat alkysyksystä ja myöhemmin, heinäsorsa, jänis, kettu,supikoira, mäyrä, vesilinnut, 35-36 g
6 | 2,75 metso ja teeri ja riekko ja sorsat alkusyksystä, fasaani, kyyhky, tavi, 32-36 g
7 | 2,50 metso ja teeri ja riekko ja sorsat alkysyksystä, pyy, peltopyy, lehtokurppa, 32-35 g
7,5 | 2,4 lehtokurppa, pyy, peltopyy, 30-32 g
8 | 2,2
9 | 2,0 taivaanvuohi, lehtokurppa, pyy, peltopyy, 30-32 g

Haulikon patruunan – merkinnät
Kaliiperi/patruunapesän pituus (Yleisimmät koot)
Haulikko-Cartridges1– 12/70
– 12/76
– 12/89
– 20/76
– 16/70

Haulikon kaliiperin tulisi olla 12 ja patruunapesän pituus 70 tai 76mm. Tämä sen vuoksi, että 12 kaliperin patruunoita niin metsästys- kuin ratakäyttöön on runsaasti saatavilla ja varsinkin ratapatruunoissa ne on suhteessa edullisempia muihin kaliipereihin verrattuna.

Patruunan ja patruunapesän pituus ilmoitetaan millimetreinä. Patruunan osalta luku tarkoittaa avautuneen patruunan pituutta. Haulikonpatruunan pää on yleensä taivuteltu nätiksi paketiksi, joka aukeaa laukaisun yhteydessä.

Oikean mittainen patruuna patruunapesässä mahdollistaa hylsyn täydellisen aukeamisen Haulikon_patruunapesan_rakennepatruunapesän sisällä. Mikäli haulikolla ammutaan liian pitkiä patruunoita, ei hylsy mahdu aukeamaan kunnolla vaan kääremateriaali avautuu ylimenokaartion päälle. Tälläisessä tapauksessa paine voi aseen sisällä kasvaa vaarallisen suureksi.

Pidempi pesäisellä haulikolla voi taas ampua lyhyempiä patruunoita. Esimerkiksi supermagnum-koon 89 mm patruunapesällä voit ampua sillä supermagnumeiden lisäksi 76mm magnumeita  tai yleisimpiä, 70mm patruunoita.

Haulikon käynti on  parhaimmillaan, jos patruuna on patruunapesän mittainen

Koeammunnan suorittaminen

Osumakuvioon vaikuttaa myös patruunan soveltuvuus aseeseen eli sen käynti. Paras yhdistelmä samankaltaisista latauksista on patruuna- ja asekohtainen. Sen löytämiseksi on ammuttava tauluun koelaukauksia hajonnan toteamiseksi.

Yli 35 metrin matkoille ammuttaessa haulien teho laskee huomattavasti luotiaseiden ammusta nopeammin ja hauliparven tehokkaiden haulien määrä laskee nopeasti reunoilta alkaen.

haulikko-koeammuntaHaulikon patruunan koeammunta suoritetaan yleensä 35 metrin etäisyydeltä 75 cm kokoiseen ympyrään, jotta tulokset olisivat keskenään vertailukelpoisia. Taulu 1,2 x 1,2 metriä.

Monet modernit aseet kestävät ampua kovia haulimateriaaleja myös tiukoilla supistuksilla, mutta haulikuvio saattaa heiketä, jolloin tiukemmalla supistuksella ei saavuteta toivottua hyötyä.

Haulikko pitää olla testattu vähintää 900 kp/cm2 ylipaineella. (1 kp/cm2 =1 bar)
Kaikki 1.7.1983 jälkeen Suomeen tuodut aseet on testattu kyseisellä paineella, joten niillä voi ampua standarditeräshaulipatruunaa.

Vanhemmissakin haulikoissa löytyy vastaavalla koeponnistuspaineella testattuja aseita. Niistä voi kysyä tietoja maahantuojalta tai tehtaalta.

C.I.P.Magnum teräshaulipatruunoita saa käyttää vain aseessa, jossa on tälle patruunalle sopivan haulikon tunnuksena CIP:n (Commission Internationale Permanente, Kansainvälinen asetarkastusjärjestö) määräämä liljatunnus.

Se on teräshaulikoeistuksen merkki, ja toivottavasti merkki siitä, että aseen valmistaja on ottanut teräshaulien käytön huomioon asetta suunnitellessaan. Ja ase on koeistettu jo valmistajatehtaalla vähintään 1200 barilla, mikä on Ranskan liljan käytön edellytys.

chamber-pressures - C.I.P.-SAAMI

C.I.P. ja SAAMI käsittelevät teräshaulipatruunoita eri tavalla, kuten kaaviosta näkyy. C.I.P. jakaa teräshaulipatruunat kahteen ryhmään, (a) vakiopatruunat (Standard) ja (b) korkeapainepatruunat (High Performance).

Tarkat määritelmät vakio- ja korkeapainepatruunoille löytyvät englantilaisen British Association for Shooting and Conservationin (BASC) linkistä.

Lisää aiheesta:

Ampuma-aseet
Tukki
Haulikko
   Haulikon supistukset
   Haulikon patruunat

Kiväärit
Ammuntatekniikka
Kaliiperien riistaluokitukset
Kiikaritähtäimen valinta

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s