Hoitokalastuksen mahdollisuudet lintukannan hoidossa huomattiin, kun Suomessa ja ulkomailla tapahtui kalojen joukkokuolemia. Lintukannat elpyivät yhtäkkiä.
Näin on ainakin jossain määrin käynyt myös Kangasalan Kirkkojärven linnuille neljän vuoden hoitokalastuksen jälkeen.
Viime vuonna nähtiin satapäinen punasotkaparvi lepäilemässä Kirkkojärvellä. Eniten koko Suomessa. Kyllä se ainakin osittain on hoitokalastuksen ansiota, vaikka vaihtelua vuosittain on, sanoo Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Jukka T. Helin.
Särkivesistä takaisin lintuvesiksi
Aiemmin ajateltiin että lintuvesi on kuin aarniometsä; kun se suojellaan ja annetaan olla, se ajan oloon vain paranee elinympäristönä. Paljon linnustollisesti hyviä vesistöjä ja rantaniittyjä hankittiinkin suojelun piiriin.
Kävi kuitenkin niin, että vesistöihin lasketut ravinteet tai vesistöjen ympärillä tapahtuvat asiat muuttivat niitä huonommiksi.
Monet runsasravinteiset vesistöt myös kasvavat luontaisesti vähitellen umpeen ja niiden laatu lintujen elinympäristöinä heikkenee, sanoo Yli-Renko. Vesi sameutuu, särkikalat pärjäävät, mutta linnut eivät.
Viimeisten parin vuosikymmenen aikana punasotkat ovat kuitenkin kadonneet monin paikoin olemattomiin. Saman tyyppinen kehitys pätee suureen osaan vesilintuja.
Särkikalat ja linnut voivat kilpailla suoraan pohjalla olevasta ravinnosta tai kalat voivat pohjaa pöyhimällä samentaa vesistöä ja vaikuttaa vesikasvillisuuteen tai vesikasvien seassa eläviin selkärangattomiin. Nämä voivat molemmat olla lintujen ravintoa, sanoo Yli-Renko.
Hoitokalastuksella pyritään vaikuttamaan lintujen ravinnon saantiin. Vesistöstä poistetaan lintujen kanssa ravinnosta kilpailevaa kalaa.
Esimerkiksi Kangasalla on kalastettu neljänä vuotena 30 tonnia särkikalaa. Tämäkään ei ole Kirkkojärven kaltaisessa järvessä paljon, sanoo Yli-Renko.
Hoitoa on jatkettava ja monipuolistettava
Luonnon monimuotoisuutta vaalimaan perustetussa Helmi-ohjelmassa on ensi kertaa reilusti rahaa myös lintuvesien parannustyöhön. Tätä tarvitaankin, sillä monimuotoisuuden ylläpitäminen vaatii paljon työtä.
Kirkkojärven kaltaisilla paikoilla kalastettaessa on otettava huomioon lintujen pesintä ja kalastettava silloin, kun siitä on vähiten haittaa, sanoo Yli-Renko.
Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kalastamaan palataan vielä myöhään syksyllä. Lisäksi suunnitelmissa on pienpetojen pyytämistä.
Monipuolinen hoito, jossa yhdistyvät hoitokalastus, pesäsaarekkeiden rakentaminen, vieraspetojen pyytäminen, niittäminen ja niin edelleen, sillä saadaan paras tulos, sanoo Helin.
Hän myös muistuttaa, etteivät lintuvedet ole samanlaisia. On selvitettävä mikä tekijä kulloinkin on esteenä lintujen paluulle ja pesintöjen onnistumiselle.
Lintuvesikoordinaattori muistuttaa rahoituksen jatkamisesta.
Täytyy muistaa, että tuleville vuosille on taattava resursseja, jotta pystytään ylläpitämään näitä toimia mitä nyt tehdään. Toivoa kuitenkin on. Jopa äärimmäisen uhanalaisella punasotkalla.
Hirvikota 