Metsästysajat 2018-2019 | Suomen riistakeskus

Metsästysvuoden 2018-2019 metsästysajat päivitetään taulukkoon heti kun säädökset ovat valmistuneet. Metsäkanalintujen metsästysajat määritetään  kesän riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella.

Metsäkanalintujen metsästysajat  päivitetään taulukkoon elokuun viimeisellä viikolla. Lähde: Metsästysajat – Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Karhusaaliit 2018 | Saalistiedot päivittyvät taulukkoon automaattisesti Suomen riistakeskuksen hyväksymän saalisilmoituksen jälkeen

Taulukoista voit seurata karhun kannanhoidollisen metsästyksen tilannetta koko maassa.

Suomen riistakeskus on myöntänyt yhteensä 260 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen. Poikkeuslupien lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 95 karhua, joista 20 läntisellä ja 75 itäisellä poronhoitoalueella.

Taulukkoon ja karttalle – paina tästä.

Metsästysaika ja tarkka metsästyspaikka näkyy kartalla, sekä karhun sukupuoli.

Karhusaaliit | Suomen riistakeskus.

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , ,

Sadetutka

Sadetutka – Finnish Meteorological Institute.
Tuulensuunta

Kategoria(t): Riistanhoito

Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Kaikki Suomen Riistakeskuksen suurpetopoikkeuslupapäätökset vuodesta 2012 tähänpäivään. Vahinkoperusteisen 41 a § poikkeusluvan hakulomakkeet.
Lähde: Suomen Riistakeskus – Suurpetopoikkeusluvat

Kategoria(t): Riistanhoito

Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Kaikilla on mahdollisuus seurata valtakunnallisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-seurantajärjestelmään kirjaamia tietoja karhujen, susien, ilvesten ja ahman jälki- tai näköhavainnoista.

Osoitteesta riistahavainnot.fi voi katsoa kirjatut merkinnät kahden viimeksi kuluneen kuukauden ajalta, niistä tuoreimmat voivat olla edelliseltä päivältä.

Suurpeto havaintosi voi pelastaa monen lemmikkieläimen hengen
> tästä löydät paikallisen petoyhdyshenkilön.

Toimi näin:
– tallenna petoyhdyshenkilön puhelinnumero kännykkääsi
– lähetä viesti petoyhteyshenkilölle heti kun teet havainnon
– kerro tai kuvaa – mitä, missä, milloin näit. GPS sijainti tuo lisäarvoa.

Petovahingosta tulee ilmoittaa viipymättä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle!

Petovahinkokorvausta haetaan lomakkeella 131 kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Riistahavainnot — suurpedot.

Suden ja koiran kohtaamisia – vuodesta 2011 alkaen

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito

Jääkarhut piirittivät kaupunkia Pohjois-Venäjällä, roskalaatikot ovat houkutelleet karhuja

Avoimet roskalaatikot ovat houkutelleet jääkarhuja Pohjois-Siperiassa sijaitsevaan kylään. Jääkarhujen kerrotaan aiheuttaneen pelkoa Pohjois-Venäjällä sijaitsevassa Diksonin kylässä.

Ainakin kuusi jääkarhua on ”piirittänyt” noin 500 asukkaan syrjäisen asuinpaikan, jossa myös sijaitsee Venäjän pohjoisin satama.

Daily Telegraph -lehden mukaan asukkaat ovat kuvanneet useita kännykkävideoita uhkaavista kohtaamisista jääkarhujen kanssa.

Ulkona liikkuvien asukkaiden kerrotaan olevan ”kauhun vallassa”.

Avoimet roskalaatikot ovat houkutelleet karhuja ihmisasutuksen pariin, sillä ruokajätteet tarjoavat niille erinomaisen ravintolähteen.

Erään asukkaan kerrotaan paenneen kylässä liikkunutta jääkarhua kiipeämällä matalan betonimuurin ylitse. Miehen jalkaa nuuhkinut karhu oli lopulta pelästynyt kiväärin ääntä ja paennut paikalta.

Jopa 600 kilogrammaa painavat karhut pystyvät juoksemaan lähes 40 kilometrin tuntivauhdilla.

Jääkarhujen on arvioitu palaavan merijäälle vasta marraskuun puolivälin tienoilla.

Lähde: Jääkarhut piirittivät kaupungin, asukkaat kauhun vallassa – verkkouutiset.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Hirvimiehen normipäivä: ”Monta tuntia retriittiä” – video

Syksyinen kuvaus hirvijahtipäivästä sopii myös herkimmille katsojille.

Lähde: Hirvimiehen normipäivä: ”Monta tuntia retriittiä” – video | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Oranssit miehet vyöryvät eteläisen Suomen metsiin viikonloppuna

Hirvijahti käynnistyy Etelä-Suomessa tosissaan tulevana viikonloppuna. Jahdista huolimatta, myös marjastajat voivat liikkua luonnossa turvallisesti.

Parisen viikkoa sitten alkanut hirvijahti käynnistyy Uudellamaalla toden teolla tulevana viikonloppuna. Etelän hirvestäjät ovat lykänneet jahdin aloitusta lämpimien ilmojen ja peltojen myöhäisen puinnin vuoksi.

Uudenmaan erikoisuus on, että jahti tapahtuu usein varsin lähellä asutusta. Hirvijahdista huolimatta metsässä voi liikkua turvallisesti ja kaikille on tilaa, Keski-Uudenmaan riistahoitoyhdityksen toiminnanohjaaja Veikko Seuna vakuuttaa.

Voisi olla ihan mukavaa, että on kirkkaan värinen vaatetus ja olisihan se piristävää muutenkin. Tietysti se vähän helpottaa havainnointia. Usein paikalliset tietävat missä ja milloin jahtiporukka liikkuu. Muillakaan ei  ole syytä huoleen, sinne vaan nauttimaan syksystä, Seuna vakuuttaa.

Hirvijahdissa ei roiskita

Seuna muistelee, että ulkopuolinen olisi menehtynyt hirvestäjän luodista viimeksi 1970-luvulla.

Kyllä metsästys on erittäin turvallista, Seuna sanoo.

Metsästys ja varsinkin hirvijahti on Suomessa erittäin säänneltyä. Hirvet ammutaan usein tornista, jolloin luodin lentorata on turvallisesti maata kohti. Myös ampumasuunnat ovat ennakkoon erittäin tarkasti määrätty.

Uudellamaalla kaadetaan syksyn aikana vajaat 2 000 hirveä ja reilut 4 500 peuraa. Määrä on hieman viime vuotista suurempi.

Lähde: Oranssit miehet vyöryvät eteläisen Suomen metsiin viikonloppuna | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Telkänpönttö soveltuu pöllöjen pesäpöntöksi – pönttöjen väli vähintään 2 kilometriä

Telkänpönttö soveltuu pienin muutoksin pöllöjen pesäpöntöksi.

Rehevissä metsissä ja lehdoissa telkän kokoluokan pöntöissä voi pesiä lehtopöllö. Lehtopöllön pöntöt kannattaa sijoittaa peltojen laidoille tai rehevimpiin metsiin, mielellään koivikoihin.

Pöllöillä on iso reviiri

Pöllöjen pöntöt ripustetaan 4-6 metrin korkeudelle ja pöllöt ovat reviirilintuja joten pönttöjen välin tulee olla 1,5-2 kilometriä.

Suurin pöntössä pesivä pöllö on viirupöllö. Se on melko yleinen, joskin vähälukuinen. Se pesii mielellään rehevissä metsissä isojen aukkojen tai peltojen lähellä.

Lehtopöllöä esiintyy etelästä Vaasa–Joensuu-korkeudelle saakka; pohjoisempana vain siellä täällä, lähinnä rannikkoseudulla. Erityisen runsas se on Turun Ruissalossa, jossa on noin 15 reviiriä. Suomen pesimäkanta on noin 1 300 paria.

Lehtopöllö on asuttanut Suomea vasta runsaat 100 vuotta. Ensimmäinen pesintä todettiin Turussa vuonna 1878.
LehtopöllöLehtopöllö on paikkalintu, joka ei osaa lähteä varsinaiselle muuttomatkalle, vaikka nuoret linnut voivatkin syksyisin siirtyillä joitakin kymmeniä, joskus jopa satoja kilometrejä.

Lehtopöllölle tyypillistä elinympäristöä ovat lehtomaiset metsät peltojen, laidunmaiden ja rantaniittyjen tuntumassa. Se pesii usein aivan asutuksen tuntumassa. Pesäpaikkana on luonnonkolo tai pönttö.

Viirupöllö viihtyy etupäässä vanhoissa havu- ja sekametsissä, mutta ei kaihda asettua asutuksenkaan liepeille. Pesäpaikkana voi olla luonnonkolo, vanha petolinnun pesä tai pönttö. Pääosa viirupöllöistämme pesii Oulu–Joensuu -linjan lounaispuolella, eikä tähän alueeseen ole juuri tullut muutoksia. Suomessa pesii noin 3 000 paria.

Viirupöllöt sopeutuvat huonoon ravintotilanteeseen myös toisella mielenkiintoisella tavalla. Vähäisellä ravinnolla ne munivat enemmän koiraspoikasia, jotka ovat naaraita pienempiä ja siten ”halvempia” kasvattaa.

Viirupöllö pesii Suomessa luontaisesti suurten lahopökkelöiden nokassa. Tällaisia syntyy, kun palokärki tekee pesänsä suureen haapaan tai mäntyyn, joka myöhemmin katkeaa pesäonkalon kohdalta. Jäljelle jää avonainen malja pökkelön päähän, jonka viirupöllö kelpuuttaa. Tällainen pesä ei kuitenkaan tarjoa kummoista suojaa sateelta, joten viirupöllöjen pesintämenestys on parempi pöntöissä.

Tavallisen pöntön lisäksi viirupöllölle voi tehdä katottoman avopöntön. Siinä ei ole lentoaukkoa ja se on noin 50 cm korkea. Pöntöt kannatta nostaa 3-5 metrin korkeudelle rauhalliseen paikkaan.

Etenkin Etelä-Suomessa kovaa vauhtia vähentynyt helmipöllö kaipaa pöntöttäjän apua. Vanhat ja luonnontilaiset kuusivaltaiset metsät ovat helmipöllön parasta elinympäristöä, ja näihin pönttöjä kannattaakin viedä.

Luontainen pesäpaikka on palokärjen kolo. Helmipöllö tulee pesän suulle kurkkaamaan häiritsijää. Kuvia näistä tilanteista näkee usein, mutta on hyvä muistaa, ettei pesintää ole turhaan tarpeen häiritä.

Näätä on helmipöllön pahin vihollinen ja voi tappaa niin emon kuin poikasetkin. Pönttöön pitää laittaa noin 10cm pehmikettä pohjalle.

Pöllöt ovat luontaisesti aggressiivisia pesänpuolustajia

Viirupöllön pönttöä ei saa sijoittaa kesämökin pihapiiriin eikä asutuksen tai polkujen lähelle, sillä pesäänsä puolustava emo voi olla vaarallinen. Viirupöllö pesii vuodesta toiseen samalla paikalla, joten hakkuun varalta on hyvä sijoittaa varapönttö 100–200 metrin päähän.

Aikaisimmat lehtopöllöt aloittavat pesinnät hyvin aikaisin, jopa helmikuussa. Lehtopöllö voi olla pesän lähellä aggressiivinen, joten pesää ei pidä turhaan lähestyä.

Pesäpönttö

Pöntöttämisen perimmäinen tarkoitus on tietysti tarjota linnuille hyviä ja turvallisia pesäpaikkoja, joissa laji tuottaa lentopoikasia.

Tavoite on siten lisätä pesimäkantaa ja kohottaa poikastuottoa.

Pöntön sijoittamiseen kannattaa siis uhrata hieman aikaa ja ajatusta, jotta hyvä tarkoitus ei kääntyisi itseään vastaan.

Avattava pohja sopii vain pienimpiin (tiais/kirjosieppo) pönttöihin. Sitä suuremmissa pohjan on syytä olla tiukasti kiinni ruuvattu.

Kattoon voi lisäksi tehdä erillisen ”sisäkaton” laudan pätkästä, joka on mitoitettu uppoamaan pöntön sisään.

Se lisää katon istuvuutta. Toisaalta ei luonnonkolojakaan kukaan käy pesiä puhdistelemassa. Telkälle ja pöllöille tämä toimii myös.

Lentoaukko lehtopöllölle 13 cm ja viirupöllölle 18 cm.

Helmipöllö mahtuu hyvin 10 cm:n kokoisesta lentoaukosta.
Jos lentoaukko tehdään lehtopöllölle sopivaksi 13 cm, tulee pöntön vastaavasti olla syvempi.

Pönttöputken mittoja. Neljän pöntön sijaan putkesta voi tietysti myös tehdä kuuden (3 m) tai kahdeksan (4 m) pöntön mittaisen.

Lentoaukko porataan mahdollisimman lähelle poikkipuuta, sillä seinä halkeaa helposti lentoaukon yläpuolelta. Lentoaukon ei tarvitse olla edes pyöreä.
Lentoaukon reunat on lopuksi hyvä tasoittaa esimerkiksi puukolla.

Pöllöille tarkoitetut pöntöt kannattaa rakentaa kuitenkin hieman suuremmiksi myös viirupööllä silmällä pitäen.

Pöntön sisähalkaisija on tällöin 25 cm, korkeus 70 ja lentoaukko 13 cm. Jos viirupöllö ei pönttöön satu, käy se myös lehtopöllölle.

Pönttöjen kuljettaminen paikalleen ja kiinnittäminen puuhun on työ sinänsä.
Iso pöllön lautapönttö painaa parikymmentä kiloa. Painavat pöntöt kulkevat metsään parhaiten kevättalvella ahkiolla.

Pönttöjä voi ripustaa mihin aikaan vuodesta tahansa. Paras aika seuraavaa pesimäkautta ajatellen on kevät, mutta pöllöt valitsevat pesimäreviirinsä jo syksyllä.

Kaikkiin isoihin pönttöihin laitetaan pehmusteet pohjalle

Pöllönpönttöjä harvoin puhdistetaan vuosittain, mutta sitäkin tärkeämpää on oikea pehmuste pöntön pohjalla.

Kaikkiin isoihin pönttöihin tulee muistaa laittaa pohjalle esimerkiksi puruja pehmikkeeksi.

Pöllöt ja telkkä eivät itse tuo pesää mitään pehmusteita.
Lehtopöllön pönttöön pitää laittaa noin 10cm pehmikettä pohjalle.

Pöllönpöntön tekniset tiedot

Reviirille asetettujen pönttöjen välin on syytä olla vähintään 2 kilometriä.

– Pöntönkorkeus 60 – 80 cm
– Lentoaukko Helmipöllölle 8,5 cm, lehtopöllö 13 cm ja viirupöllö 18 cm
– Katosta lentoaukon keskelle Helmipöllöllä 10 cm, lehtopöllö 14 cm ja viirupöllö 15 cm
– Sisähalkaisija 22 – 30 cm ja viirupöllö 40 cm
Ripustuskorkeus 4 – 6 metriä

Pöllönpöntöt olisi hyvä viedä maastoon jo syksyllä. Pesimisen pöllöt aloittavat maaliskuussa. Emot puolustavat pesäänsä tehokkaasti, joten pönttöjä ei ole syytä mennä tarkastamaan ilman suojavarustusta.

Pönttöjen asettamiseen tarvitaan AINA maanomistajan lupa.

> Telkänpöntön teko-ohjeet

> Linnunpönttöjen mitat ja sijoitus maastoon

RKTL – Telkänpöntön teko-ohjeet.

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

All about the wild boar – some recommended calibres | The Field

Wild boar are a demanding and potentially dangerous quarry. Practice and research are a prerequisite before heading out on a hunt, says Oliver Rampley.

The preparation and fieldcraft involved in pursuing wild boar will be quite new to the majority of British hunters. Follow Oliver Rampley’s advice before booking your flight to head out on a hunt.

For more on sport abroad, foreign foxhounds still hunting live quarry around the world are more like our own hounds than we think. English blood is much sought by international packs, read foreign foxhounds: the English hound abroad.

HUNTING WILD BOAR

Are you contemplating a trip to mainline Europe to hunt wild boar? The preparation and fieldcraft involved in pursuing this quarry will be new to the majority of British hunters, therefore it is advisable (and responsible) to familiarise yourself with the species before booking your flights.

Variously referred to as cinghiale, sanglier or wildschwein, the nominate sub-species of native European suid (wild pig) is Sus scrofa scrofa, the Central European wild boar. Found in Spain, France, the Benelux countries, Italy, Germany, Poland, Croatia and the Czech Republic, this is the species most likely to be on a quarry list.

Carpathian boar (Sus scrofa attila), found in Romania, Hungary, Ukraine and across the Balkans and Caucasus, are the second major sub-species; other noteworthy sub-species include Maremman boar, found in the eponymous region of Tuscany, and Mediterranean boar, found in Andalusia in Spain, Sardinia and Corsica. However, artificial introduction of the Central Europe species to genetically smaller boar by hunters has made separation difficult.

Boar favour deciduous and mixed woodland, often with a mix of fields, meadows, marshes or moorland nearby. In the Carpathians, wild boar can occupy alpine zones in excess of 2,500 metres. Generally, wild boar are active at night and most easily located by sight at dawn or dusk. It is not unusual to observe them awake at rest or feeding within a confined range during daylight, and diurnal activity is often dictated by the extent of human activity.

SOCIAL SOUNDERS

Wild boar live in hierarchical groups known as “sounders” and exhibit pronounced social behaviour. These groups comprise: frischlingen (male or female piglets up to 12 months); überlaüfer (male or female boars of 12-24 months); bache (sow over 36 months); leitbache (matriarch of a small sounder over 36 months); and keiler (mature, solitary male).

A wild boar sounder is female-dominated and comprised of one or more sows and young; it can range anywhere from a few boar to more than 30. A small sounder is normally led by a leitbache and may contain other barren sows. Large sounders may be led by a core of two or three fertile females. Once male überlaüfer mature at 18-24 months, they leave the sounder as keiler and live solitarily other than during the rut.

For selective hunting purposes, the primary differentiation is between keiler and bachen. As a guide, a mature male is generally 20% larger and 30% heavier than a female and appears to have a wider and deeper chest. Keiler have a shorter snout and visible canines (or “tusks”).

During autumn and winter, an obvious differentiator is a mane (or “razorback”). In the context of a pressure hunt, keiler will often pass after a sounder or group of überlaüfer, waiting until the last moment to flush from the beating line.

On average, a Central European keiler will weigh 75 kg-100 kg, be 75 cm-90 cm at the shoulder and 140 cm-160 cm from snout to tail. A large Central European keiler will exceed 200 kg and a large Carpathian keiler 250 kg and be more than 110 cm at the shoulder. At these sizes, either strain will be immune from wolf predation.

Before confronting rivals during the rut – when they bite each other, often targeting the genitalia – keiler develop 2 cm-4 cm of subcutaneous tissue over the shoulder plate.

The animals can breed prolifically.

European wild boar reproduce from late October to March with a focus on November to January. Farrowing occurs from March and peaks in April. A sow can have two or more litters annually, usually of six to eight frischlingen but it can be up to 12. A sow has eight teats so large litters do not normally all survive. Gestation averages 110 to 120 days and females reach sexual maturity within 12 months. Life expectancy in the wild is four to six years.

Wild boar have hooves like deer although the respective tracks are not difficult to separate in the field. Boar have four toes: the middle two are large and the two dew claws are much smaller but normally visible in footprints. An adult boar footprint will be about 7cm long and 5cm wide, while deer prints are more elongated and narrower.

Boar scat is similar to summer scat of deer but about 7 cm thick and 10 cm long. Along with prints and scat, there is often a strong and distinctive smell where a sounder has slept or wallowed. Boar wallow to remove biting insects and socialise, and the large depressions in the mud that result are unmistakable.

The definitive indicators of boar activity are roughly ploughed areas, some larger than a tennis court, where a sounder has turned topsoil while rooting. A boar’s snout is so strong it can turn frozen earth.

Wild boar are omnivores. They will root for bulbs, acorns, chestnuts, beechnuts, mushrooms and berries, and raid cultivated crops such as maize, oats, turnips, potatoes and vines. They eat insects, snails, worms and trapped mice and small reptiles, as well as rabbit kittens, hatchlings of ground-dwelling birds and fawns. What is less known is that boar will kill domestic lambs, and a Belgian friend once witnessed an überlaüfer ambush and eat an unsuspecting mallard.

HOW DANGEROUS ARE WILD BOAR?

It is my view that wild boar are not generally dangerous unless you encounter them when they are in a heightened state during the breeding season. Reports of unprovoked wild boar attacks in Tuscany, for example, are rare in relation to the density of the boar population (four times the national average based on the 2015 regional government figure of 220,000), the intensity of rural activity and the boar’s mythic reputation in the media.

Having spent hours observing their behaviour, I believe their disposition towards humans is not aggressive. They normally exhibit one of two characteristic responses to human activity when not being hunted: hypersensitivity (fleeing immediately and evasively upon sensing humans); or disinterest, as long as human activity is not invasive.

The periods in the breeding cycle when boar should be considered dangerous are when the keiler rut or the bachen have a new litter. Keiler rut from November to January and confrontations with humans can occur on paths through woodland or in agricultural areas; a keiler may charge a human or a dog if it is in a hyper-aggressive state. Bachen will also charge if their litter is approached.

When hunted, wild boar are potentially very dangerous. If cornered, harassed by dogs or shielding a litter, any boar may charge in defence and attempt to bite. Keiler in particular have powerful canines capable of inflicting serious trauma (commonly to the thigh). The greatest risk when stalking or shooting driven boar without the safety of a stand or hide is that a boar collides with a hunter and a loaded firearm.

This may be unlikely on highly systemised Teutonic hunts, where one is surrounded by firebreaks and boar have open ground or forest floor to run across (as is the set-up in many fenced hunting “reserves”), but it is not the case when hunts occur in the thicketed, confined areas where boar tend to reside. In my experience, this is how and when most incidents occur.

As stated, wild boar have relatively poor eyesight plus a top speed of 25 to 32 miles per hour. When bolting from dogs or gun report, sounders can disband their defensive closed circle randomly and it is in these moments contact may inadvertently happen.

RESPONSIBLE PREPARATION

If the intention is to join a driven hunt or pressure hunt (one in which game is gently pushed to enable more accurate and selective shooting), hunters must prepare with significant hours of practice at a range.

This is for the safety of the keepers, beaters and dogs that create these scenarios, as well as helping to ensure that any shot is ethically viable. Shooting a fast-running target with a rifle requires split-second risk appraisal. Is it male or female? Where are the running dogs? Where are the beaters? Where is the back stop?

Where are my peg neighbours? To ensure the quarry runs into the bullet, the rifle will be swung much like a shotgun. Envisage an adult boar measuring 150cm in length fleeing at 25 miles per hour at 80 metres through a tree line.

In order to deliver a fatal shot with a .30-06 bullet travelling at 800 metres per second, the swing might need to be 50% of the body length.

These are not the default skills applied to deer management in the UK and hunters should prioritise putting rounds down range at simulated moving targets before joining a driven day.

APPROPRIATE EQUIPMENT

On any hunt where wild boar are potential quarry, some recommended calibres would be .30-06, 9.3×62 or 8×57 JRS. The requirement is a large bullet that can potentially incapacitate an oncoming keiler with one shot.

A sensible weight is 185gr, although some friends prefer a more defensive 230gr if close encounters are probable. For stalking in confined areas, a short, 16½-inch barrel will be an advantage and this should be fitted with a telescopic sight of standard magnification that offers high light transmission in crepuscular conditions or under canopy.

The scope could be substituted for a red point sight, such as an Aimpoint. A straight-pull rifle is a better choice for those not adept at rapid use of a Mauser-style bolt action. When following up injured boar, some professional hunters switch to a shotgun with slug.

Tracking an injured keiler in a confined area with dogs alongside other shooters is extremely dangerous, and a slug offers less chance of ricochet and maximum impact and energy dispersal, should a charge begin.

 

Lähde: All about the wild boar – The Field

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Onko lintudirektiivin 2009/147/EC ja metsästyslain 615/1993 välillä ristiriita?

Lintudirektiivin 2009/147/EC 9. artikla tarjoaa mahdollisuuden taloudellisten vahinkojen säätelyyn.

Lintudirektiivin 2009/147/EC 9. artikla mahdollistaa myös merimetsojen ja valkoposkihanhien aiheuttamien taloudellisten vahinkojen torjunnan

Metsästyslain 615/1993 41 b §  rajaa taloudellisten vahinkojen säätelyyn riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen aiheuttamien vahinkoihin.

Muttei ota kantaa rauhoitettujen lintujen kuten merimetsojen ja valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen torjuntaan. Tämä laki 615/1993 koskee soveltuvin osin myös luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla rauhoitettujen nisäkkäiden ja lintujen pyydystämistä tai tappamista.

41 a § mahdollistaa suurpetojen metsästämisen jo pienempien taloudellisten vahinkojen perusteella. Suurpedot on suojeltu EU:n luontodirektiivin perusteella.

Lain kuitenkin pitäisi kohdella tasapuolisesti vahingosta kärsineitä.

Luonnonsuojelulaki 1096/1996 39§ Rauhoitussäännökset kieltävät tahallisen tappamisen tai pyydystämisen. Kuitenkin suurpetoja metsästykseen on myönnetty poikkeuslupia.

Luonnossuojelu- tai metsästyslaki eivät suoranaisesti sisällä Euroopan Unionin lintudirektiivin 2009/147/EC 9. artiklan tarkoittamaan vahingon suojaa.

Lintudirektiivin 9. artikla

1. Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole,
poiketa 5–8 artiklasta seuraavin perustein:

a)
— kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi,
— lentoturvallisuuden turvaamiseksi,
— viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi,
— kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;

b)
tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudel­leenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen;

c)
salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksissa on mainit­tava:

a) lajit, joita poikkeukset koskevat;
b) pyydystämistä tai tappamista varten hyväksytyt välineet, lait­teet ja menetelmät;
c) vaaratekijät sekä ne ajalliset ja paikalliset olot, joissa näitä poikkeuksia voidaan myöntää;
d) viranomainen, joka on valtuutettu ilmoittamaan, että vaa­ditut edellytykset täytetään, ja joka päättää, missä laajuudessa ja kuka saa käyttää mitäkin välineitä, laitteita ja menetelmiä;
e) suoritettavat tarkastukset.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain kerto­mus 1 ja 2 kohdan soveltamisesta.

4. Komissio varmistaa käytettävissään olevan tiedon ja erityi­sesti sille 3 kohdan mukaisesti toimitetun tiedon perusteella jatkuvasti, että 1 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten seuraukset eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin kanssa. Komissio tekee tähän liittyen aiheelliset aloitteet

Lintudirektiivi 2009/147/EC (EUR-Lex)

Metsästyslaki 615/1993

41 § (15.3.2013/206)

Poikkeusluvat

Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 37 ja 38 §:n sekä 50 §:n 2 momentin mukaisesta rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta 41 a–41 c §:ssä säädetyin edellytyksin.

Suomen riistakeskus voi myös muulloin kuin 37 §:n nojalla säädettynä rauhoitusaikana myöntää 41 a §:n 1 momentissa, 41 b §:n 1 momentissa ja 41 c §:ssä säädetyin edellytyksin poikkeusluvan riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen pyydystämiseen tai tappamiseen.

Suomen riistakeskus voi 41 a §:n 1 momentissa, 41 b §:n 1 momentissa sekä 41 c §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa myöntää luvan myös poiketa 32 §:ssä säädetyistä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, 33 §:ssä säädetyistä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista kielloista, 34 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen säännöksistä ja 35 §:ssä säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä sekä 51 §:n 1 momentissa säädetystä koiran kiinnipitovelvollisuudesta. Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa 32 §:n 2 momentissa säädetystä moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksesta sekä 35 §:n 3 momentissa säädetyistä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä myös silloin, kun hakija on pysyvästi tai pitkäaikaisesti liikuntarajoitteinen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä poikkeusluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä, poikkeuslupaan liitettävistä määräyksistä, poikkeusluvan nojalla saadun saaliin ilmoittamisesta, poikkeusluvan ajallisesta kestosta ja poikkeamisen edellytysten arvioinnista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää myös ajankohdista, jolloin 37 §:n mukaisesta rauhoituksesta voidaan poiketa.

Poikkeuslupien ja 41 a §:n 4 momentissa tarkoitetun alueellisen kiintiön nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä riistaeläinlajia tai poikkeusluvan myöntämisperustetta rajoitus koskee, suurimmasta sallitusta saalismäärästä, saalisyksilöiden sukupuolesta ja iästä sekä alueesta, jota rajoitus koskee.

41 a § (18.2.2011/159)

Edellytykset eräiden riistaeläinlajien poikkeusluvalle

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella, 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää ahman, suden, karhun, saukon, ilveksen, euroopanmajavan, hallin, kirjohylkeen, itämeren norpan, hillerin, näädän ja metsäjäniksen pyydystämiseen tai tappamiseen:

1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;

2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi;

3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai

4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.

Edellä 1 momentin nojalla saaliiksi saatu susi, karhu, saukko, ilves ja ahma kuuluvat valtiolle ja ne on toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitoksen tulee hävittää riistaeläin, luovuttaa se yleishyödylliseen tarkoitukseen tai myydä valtion lukuun.

Sutta, karhua, saukkoa ja ilvestä koskeva poikkeuslupa voidaan myöntää myös tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu rauhoituksesta poikkeaminen voidaan järjestää poronhoitoalueella myös maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa määritellyn alueellisen kiintiön nojalla. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin kiintiön myöntämisen edellytyksistä ja alueellisen kiintiön nojalla saadun saaliin ilmoittamisesta. Suomen riistakeskus vastaa alueellisen kiintiön nojalla sallitun rauhoituksesta poikkeamisen seurannasta.

41 b § (18.2.2011/159)

Edellytykset riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen poikkeusluvalle

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää 5 §:ssä tarkoitettujen riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen pyydystämiseen tai tappamiseen:

1) kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi;

2) lentoturvallisuuden takaamiseksi;

3) viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi;

4) kasviston ja eläimistön suojelemiseksi; tai

5) tutkimus- ja koulutustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudelleenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen.

Poikkeuslupa voidaan myöntää myös tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen muiden kuin rauhoittamattomien lintujen pienien määrien tappamiseksi, pyydystämiseksi, hallussa pitämiseksi tai muutoin asiallisen hyötykäytön mahdollistamiseksi.

41 c § (15.3.2013/206)

Edellytykset muiden riistanisäkkäiden poikkeusluvalle

Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, muita kuin 41 a §:ssä tarkoitettuja riistanisäkkäitä koskeva 41 §:n mukainen poikkeuslupa voidaan myöntää:

1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi;

2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, riistataloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan merkittävän vahingon ehkäisemiseksi;

3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai

4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi.

41 d § (15.3.2013/206)

Poikkeuslupa riistaeläimen tai rauhoittamattoman linnun pesän ja munien hävittämiseen

Suomen riistakeskus voi myöntää 41 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan riistaeläimen tai rauhoittamattoman linnun pesän tai siihen liittyvän rakennelman hävittämiseen 41 a–41 c §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä. Lisäksi 41 b §:n mukaisten edellytysten täyttyessä lupa voidaan myöntää myös 5 §:ssä tarkoitettujen lintulajien munien hävittämiseen.

Metsästyslaki 615/1993

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Audi, Lada ja Toyota haudattiin vuodeksi suohon ja kaivettiin sen jälkeen ylös – Venäläisen Youtube-porukan ”testi” vahvistaa vanhan totuuden

Hyvä niin, mutta mitenköhän tällaiset viimeisen päälle viilatut autot selviäisivät testistä, jonka venäläiset tekivät muutamalle autolle?

Garage 54 -nimisen Youtube-kanavan porukka laittoi Audin, Ladan ja Toyotan erilaiseen kestotestiin, mitä normaalisti tehtäisiin.

Useinhan automedioissa tehdään vuoden kestotestejä niin, että autoilla ajetaan vuosi.

Nämä autot haudattiin vuodeksi suohon, kaivettiin ylös ja tarkastettiin, miten autojen oli käynyt.

Mutta vieläkö niiden sydämissä olisi voimaa, eli toimisivatko ne edelleen: käynnistyisikö moottori?

Testiä voinee pitää osoituksena siitä, että yksinkertainen teknologia on perin kestävää.

Lähde: Audi, Lada ja Toyota haudattiin vuodeksi suohon ja kaivettiin sen jälkeen ylös – Venäläisen Youtube-porukan ”testi” vahvistaa vanhan totuuden – Auto | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi