Metsästysajat 2019-2020 | Suomen riistakeskus

Metsästysvuoden 2019-2020 metsästysajat päivitetään taulukkoon heti kun säädökset ovat valmistuneet. Metsäkanalintujen metsästysajat määritetään  kesän riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella.

Metsäkanalintujen metsästysajat  päivitetään taulukkoon elokuun viimeisellä viikolla. Lähde: Metsästysajat – Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Kaikilla on mahdollisuus seurata valtakunnallisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-seurantajärjestelmään kirjaamia tietoja suurpetojen –  karhujen, susien, ilvesten ja ahman jälki- tai näköhavainnoista.

Osoitteesta riistahavainnot.fi voi katsoa kirjatut merkinnät kahden viimeksi kuluneen kuukauden ajalta, niistä tuoreimmat voivat olla edelliseltä päivältä.

Suurpeto havaintosi voi pelastaa monen lemmikkieläimen hengen
> tästä löydät paikallisen petoyhdyshenkilön.

Toimi näin:
– tallenna petoyhdyshenkilön puhelinnumero kännykkääsi
– lähetä viesti petoyhteyshenkilölle heti kun teet havainnon
– kerro tai kuvaa – mitä, missä, milloin näit. GPS sijainti tuo lisäarvoa.

Suurpetovahingosta tulee ilmoittaa viipymättä
vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle!

Petovahinkokorvausta haetaan lomakkeella 131 kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Riistahavainnot — suurpedot.

Suden ja koiran kohtaamisia – vuodesta 2011 alkaen

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Kaikki Suomen Riistakeskuksen suurpetopoikkeuslupapäätökset vuodesta 2012 tähänpäivään. Vahinkoperusteisen 41 a § poikkeusluvan hakulomakkeet.
Lähde: Suomen Riistakeskus – Suurpetopoikkeusluvat

Kategoria(t): Riistanhoito

Metsänhoito: Tiede ja käytäntö todistavat – toukokuu on mainiota aikaa tarttua raivaussahaan

Neljän metrin kepillä voi helposti tarkistaa, tuliko taimikkoon sopiva tiheys.

Nyt kannattaa tarkistaa raivaussahan kunto ja patikoida katsomaan, olisivatko taimikot avun tarpeessa. Toukokuu on nimittäin varsin otollista aikaa taimikonhoitotöihin.

”Perkaus on tuottavinta keväällä tehtynä”, neuvoi projektipäällikkö Lasse Rantala Ryskettä Lounais-Suomen metsiin -hankkeesta viime viikolla Laviassa pidetyssä koulutustilaisuudessa.

”Kesällä työajanmenekki on 35 prosenttia ja syksyllä 18 prosenttia suurempaa kuin keväällä. Keväällä ei ole kuuma eikä sahaajaa kiusaavia hyttysiä ja paarmoja.”

”Tutkimusten mukaan kesä on paras aika vesakon pituuskasvun ehkäisemiseen, ja myös sen puoleen toukokuu on hyvä kuukausi.”

Rantala muistuttaa kuitenkin, ettei tiedemiesten ajankohtaoptimointia kannata miettiä liikaa.

”Tärkeintä on, että työ tulee tehtyä, olipa kuukausi mikä tahansa”, hän sanoi.

”Teetä työ ammattilaisella, jos et itse ehdi tänä kesänä.”

Taimikon sopivan tiheyden voi helposti tarkistaa neljän metrin pituisella kepillä, esimerkiksi ongenvavalla. Kun kepin kanssa pyörähtää ympyrän, jokainen ympyrän sisään jäävä taimi vastaa 200 puuta hehtaarilla.

Suomen metsäkeskus suosittaa tavanomaisten puulajien kasvatukseen seuraavia tiheyksiä:

Männyllä 3–7 metrin pituudessa 2 000–2 500 runkoa hehtaarilla
(10–13 puuta koealan ympyrässä)

Kuusella 2–4 metrin pituudessa tulisi tiheyden olla 1800–2 000 runkoa hehtaarilla­
(9–10 puuta ympyrässä)

Rauduskoivikolle suositellaan 4–7 metrin pituudessa tiheydeksi 1 600 runkoa hehtaarille (8 puuta ympyrässä).

Lähde: Tiede ja käytäntö todistavat: toukokuu on mainiota aikaa tarttua raivaussahaan – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: | Kommentoi

Hirvituhot aiheuttavat vuosittain miljoonien kuutioiden kasvutappiot Ruotsissa – yli seitsemää prosenttia vuotuisesta hakkuumäärästä

Ruotsin metsänviranomaisen mukaan kasvutappio vastaa hieman yli seitsemää prosenttia maan vuotuisesta hakkuumäärästä.

Hirvieläimet aiheuttavat vuosittain 6,4 miljoonan kuutiometrin kasvutappiot ruotsalaisissa metsissä.

Kasvutappio vastaa hieman yli seitsemää prosenttia Ruotsin vuotuisesta hakkuumäärästä. Se on samaa kokoluokkaa kuin Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan vuosittain käyttämä puumäärä.

Hirvituhojen aiheuttamat kasvutappiot ovat huomattavasti suurempia kuin metsäpalojen ja kirjanpainajien yhteenlasketut tuhot.

Luvut selviävät Ruotsin metsäviranomaisen eli Skogsstyrelstenin heinäkuun alussa hallitukselle jättämästä raportista.

”Ongelma ei ole millään tapaa tuntematon, mutta sen suuruus on ollut epäselvää”

Heikentynyt kasvu aiheuttaa laskelman mukaan myös kansantaloudellisia kustannuksia, kun metsätaloudesta ja metsäteollisuudesta saatava bruttokansantuote pienenee.

Vuodessa hirvieläinten syömien taimikoiden kasvutappio aiheuttaa valtiolle 7,2 miljardin kruunun menetykset, mikä vastaa euroissa noin 680 miljoonaa.

Lisäksi hirvieläimet aiheuttavat Ruotsissa vuosittain noin 56 000 kolaria.

Raportin mukaan hirvituhot myös heikentävät metsän biologista monimuotoisuutta, ja lisäävät sen alttiutta muille tuhoille.

Käytännön toteutus on vaikeampaa

”Ratkaisu olisi istuttaa enemmän mäntyä ja ampua enemmän hirvieläimiä.”

Tasapainon löytäminen hirvikannan suuruuden ja syötäväksi sopivien taimikoiden välille vie kuitenkin aikaa.

”Riistan ruokinta on vain tekohengitystä eikä ongelman ratkaisu”, Sundqvist pohtii.

Lähde: Hirvituhot aiheuttavat vuosittain miljoonien kuutioiden kasvutappiot Ruotsissa – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Puutiainen on eläinmaailman selviytyjä – Punkki liikkuu myös kaupunkien puistoissa ja pihoilla

Lyhyeksi leikattu nurmikko sekä aurinkoinen ja siisti piha ovat helpoin tapa välttää punkkia. Myrkyistä ja lakanoista ei ole sanottavaa hyötyä.

Puutiainen eli punkki on väijyjä, joka pudottautuu pahaa aavistamattoman supikoiran tai peuran turkkiin otollisella hetkellä.

Meidän täytyy vain oppia elämään punkkien kanssa

Sokea hyönteinen ei liiku itse, vaan kulkee pitkiäkin matkoja turkkiin takertuneena.

Kun punkki on saanut pakollisen veriateriansa, pudottautuu se esimerkiksi omakotitalon pihalle. 2–3-vuotiaaksi elävä punkki viihtyy pihalla etenkin, jos nurmikko on riittävän pitkää tai pihalla on houkuttelevan sekainen halkopino.

Vastoin vanhaa uskomusta, eivät puutiaiset pudottaudu ihmisten päälle lepistä eivätkä muistakaan puista, vaan ne liikkuvat eniten esimerkiksi heinikossa.

Turun yliopiston tutkijatohtorin Jani Sormusen mukaan puutiainen elää yhtä lailla kaupungeissa ja pihoilla kuin metsissäkin kaikkialla Suomessa. Sormunen on juuri aloittanut tutkimuksen Helsingin ja Turun puistojen punkeista.

Jos haluaa välttää punkkeja, kannattaa pihan nurmikko leikata lyhyeksi ja puukasat pinota tiukkaan auringonpaisteeseen.

Punkki nimittäin kuivuu helposti, eikä viihdy paahteessa, Sormunen huomauttaa.

Viime kesä oli poikkeuksellisen lämmin, mutta heti kun sää viileni, punkit tulivat suurina laumoina takaisin. Sormunen povaa tästä keväästä samanlaista, sillä jo vuosia punkkien määrä on lisääntynyt koko ajan.

Mitä lämpimämmäksi Suomen ilmasto muuttuu, sitä enemmän täällä on punkkeja.

Meidän täytyy vain oppia elämään punkkien kanssa. Suomessa ei sitä paitsi ole kehitetty nimenomaan punkkeja vastaan karkotinta, Sormunen sanoo.

Puutiaisten ja niiden kantamien taudinaiheuttajien määrät ovat selvästi kasvaneet viime vuosikymmenten aikana.

Sormusen mukaan eläimet viihtyvät hyvin myös rakennetuilla kaupunki- ja esikaupunkialueilla, jossa ihmiset eivät usko olevansa alttiita puremille. Punkkeja on mahdotonta välttää, mutta ihan yhtä mahdotonta niitä olisi myöskään hävittää.

Ei kaikkea epämieluisaa voi lähteä hävittämäänkään. Punkki on eläinmaailman selviytyjä. Ensimmäiset punkin fossiilit ovat jo 100 miljoonan vuoden takaa, Sormunen korostaa.

Aina punkkeja ei voi välttää

Vanhastaan tiedetään, että pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet suojaavat punkeilta. PunkBuster-punkkipyydyksessä hyödynnetään valkoista kangasta, jossa on hiilidioksidia.

Samoin punkkeja on yritetty karkottaa myös synteettisen pyretroidien ja supermetriinin ruiskutuksilla.

Sormunen ei karkottimille lämpene, sillä niistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tutkijat ovat käyttäneet jo iät ajat valkoista lakanaa työssään. Ei millään hiilidioksidipanoksella ole mitään merkitystä. Ihan turhaa puuhaa, Sormunen korostaa.

Lähde: Puutiainen on eläinmaailman selviytyjä – Punkki liikkuu myös kaupunkien puistoissa ja pihoilla – Hämeen Sanomat

Kategoria(t): Ympäristö | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Etelä-Savo saa syksyksi 3768 hirvenpyyntilupaa – hirvijahdissa laadulliset tavoitteet

Suomen riistakeskus on myöntänyt Etelä-Savon alueelle 3768 hirvenmetsästyslupaa tulevalle syksylle. Yhdellä luvalla saa kaataa yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin 590.

Tavoitteena on, että jäljelle jäävän hirvikannan tiheys olisi 2,5—3,0 hirveä tuhatta hehtaaria kohden.

Hirvenmetsästyksessä on myös laadulliset tavoitteet

Sen mukaan pyritään korjaamaan uros- ja naarashirvien tämänhetkinen suhde luonnonmukaisemmalle tasolle.

Tavoitteena on, että naarashirviä metsästettäisiin uroksia enemmän, jotta hirvien sukupuolisuhde saataisiin tasattua 1,5 naarashirveen yhtä uroshirveä kohden.

Viime syksynä hirvenmetsästys sujui pääasiassa suositusten mukaisesti.

Etelä-Savon alueella ammuttiin yhteensä 4102 hirveä, joista aikuisia hirviä oli 49 prosenttia ja vasoja 48 prosenttia.

Metsästäjien arvioiden mukaan metsiin jäin noin 5000 hirveä.

Lähde: Etelä-Savo saa syksyksi 3768 hirvenpyyntilupaa — Määrä on 90 kappaletta viime vuotta vähemmän – Itä-Savo

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , | Kommentoi

Luonnontilaisen metsän siimeksessä

Ohjattua metsäretkeilyä on mahdollista toteuttaa Turun seudulla, jos vain tietää kenen puoleen kääntyä. Ikimetsän ystävät ry. on taho joka tutustuttaa luonnon monimuotoisuuden arvoihin ja maailmaan.

Biologi Saija Porramo kertoo, että voidaan esitellä tietty kohde retkeläisille tai että etsitään ryhmän kanssa jotain määrättyä lajia, kohderyhmän tavoitteista käsin.

Porramon mielestä hyvä metsä on monimuotoinen ja siellä on paljon ekolokeroita eli elinympäristöjä eri lajeille.

Katariinanlaakso on todella monimuotoinen ja täällä on esimerkiksi monia puulajeja. Tämä kyseinen alue on rauhoitettu ja ainoa mitä täällä karsitaan, ovat vaaralliset puut.

Hyvässä metsässä on kasvupaikkaympäristöön liittyen paljon lajeja.

Aikuisten ja lapsienkin kohdalla käydään lävitse metsäekologiaa ja paikallista lajistoa yleisellä tasolla. En itse suinkaan tiedä kaikkia lajeja joka kohteessa Varsinais-Suomessa.

On tärkeätä, että ihmiset kokevat uskallusta lähteä metsään ja löytävät sieltä metsästä myös pois.

Kerrotaan, että mitä metsässä on ja miksi siellä on tiettyjä asioita, esimerkiksi lahopuun merkitys. Jatkuva ihmisen suora ja epäsuora vaikutus metsiemme ekosysteemiin ei voi olla näkymättä.

Monia lajeja uhkaa sukupuutto. Uhanalaisia sammallajeja Katariinanlaaksossa ovat lahokaviosammal ja katkokynsisammal.

Isompiakin uhkia on. Porramon mukaan vieraslajit muodostavat paikoin ison uhan paikalliselle kasvustolle.

Vieraslajit tekevät paikoin laajojakin kasvustoja

Vieraslajit syrjäyttävät alkuperäisiä kasvustoja. Nämä myös yksipuolistavat luonnon ekosysteemiä. Turun saaristossa esimerkiksi kurtturuusu saattaa valloittaa pienet saaret ja luodot aivan täysin.

Ne ovat todella hyviä leviämään ja sama koskee jättipalsamia.

Minkki on useimpien tuntema eläinvieraslaji, mikä vaikuttaa vesilintujen pesintöihin.

Valkohäntäpeura on myös vieraslaji meillä Suomessa ja paikoitellen aikamoinen puutarhureiden riesa.

Porramon mielestä Katariinanlaakso on koskemattomuutensa vuoksi hyvä ohjatulle metsäretkeilylle. Hän nostaa esiin erityisesti alueen poikkeavuuden vuoksi kaupungin puistometsät ja talousmetsät.

Luonnontilaiset metsät toimivat ovat esimerkkinä siitä, millaiselta metsä näyttää kun sitä ei jatkuvasti muokkaa. Täällä on vanhoja puita ja eri puulajeja. Talousmetsässä luonnollisesti metsän omistaja vaikuttaa siihen, mitä metsässään antaa kasvaa ja metsää muokataan aina sitä mukaa kun se kasvaa.

Retkillä lisätään tällä tavoin luontotietämystä ja se on lapsille myös ihan puhdasta seikkailua.

Lähde: Luonnontilaisen metsän siimeksessä – Kaupunki – Aamuset

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Lapin poliisi varoittaa autoilijoita: hirviä vaikuttaa olevan liikkeellä runsaasti Perämeren moottoritie

Lapin poliisille on kuluneen viikon aikana ilmoitettu useita hirvihavaintoja Perämeren moottoritieltä ja tienpientareilta, tiedottaa poliisi.

Havaintoja on saatu Kallinkankaan, Vilmilän, Paattion ja Peurasaaren kohdilta. Poliisin mukaan hirvet ovat siis liikkellä kaikkialla.

Poliisi pyytääkin autoilijoita olemaan tarkkana, etenkin aamuyön hämärillä.

Lähde: Lapin poliisi varoittaa autoilijoita: hirviä vaikuttaa olevan liikkeellä runsaasti | Pohjois-Suomi | Kaleva.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Hunajasato uhkaa jäädä pieneksi – mehiläiset ovat parveilleet tavallista enemmän

Tarhamehiläisten talvi sujui hyvin ja mehiläisten määrä on suurempi kuin koskaan, kerrotaan Suomen Mehiläishoitajien liitosta (SML). Liiton puheenjohtaja Hannu Luukinen harmittelee kuitenkin kevään ja kesän säiden kylmyyttä, sillä mehiläisten kannalta tärkeät kasvit eivät ole menestyneet.

Mehiläiskasvina suosittu ja tärkeä horsma ei ole tänä kesänä pärjännyt. Horsma vaatii lämpimiä öitä, ja jos lämpötila laskee alle kahdentoista, siitä ei tule juuri minkäänlaista satoa, Luukinen sanoo.

Hänen mukaansa myös parveilu on ollut tänä vuonna tavallista runsaampaa.

Pois lentänyt parvi on menetys tarhaajalle ja mahdollinen harmi muille. Kun toistakymmentätuhatta tarhamehiläistä ottaa hatkat ja pesiytyy naapurin petäjään, voi parveilusta syntyä säröjä naapurisopuun.

Parvia on otettu kiinni, etteivät sivulliset joudu kärsimään. Jos mehiläiset saadaan hyvävointisina talteen, ne tuottavat ihan kohtalaisen hyvin hunajaa vielä samana kesänä, Luukinen sanoo.

Kaikkiaan SML kuitenkin pelkää, että kesän hunajasato jää pieneksi.

Pesämäärät kasvussa

Liiton laskelmien mukaan Suomessa on tällä hetkellä 70 000 tarhamehiläispesää. Liitossa on 2 800 jäsentä, ja Luukisen mukaan kaikkiaan tarhureita on kolmisen tuhatta.

Yli 90 prosenttia on harrastajia, täysammattilaisia on noin sata.
Ammattilaisilla on kuitenkin puolet pesistä, Luukinen laskeskelee.

Hän kertoo, että valtiolta tukea saavat mehiläistarhaajat, joilla on yli 15 pesää. Apurahalla pyritään turvaamaan esimerkiksi mehiläisten talvehdintaa. Vaikka Luukinen luonnehtii tukia varsin mitättömiksi, niillä katetaan kuitenkin tärkeää maatalouden osa-aluetta.

Pelkkien luonnonpölyttäjien armoilla vuosivaihtelut ovat aika isoja. Tarhamehiläisillä saadaan tasattua pölytystä.

Kolea sää haittaa muitakin hyönteisiä

Villejä pölyttäjähyönteisiä kiusaavat samat ongelmat kuin tarhamehiläisiä.

Kolealla kelillä hyönteiset ovat vähemmän aktiivisia, tutkija Ari Järvinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo. Tänä kesänä Järvinen on tutkinut härkäpavun ja rypsin sekaviljelyä sekä näiden kasvien pölyttäjiä.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi, että lähes kymmenen prosenttia villimehiläisistä on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Pölyttäjäkato on maailmanlaajuinen ongelma.

Suomessa havaintojen mukaan määrät ovat tänä kesänä pienemmät, mutta tämä menee vielä vuosittaisvaihtelun nimiin. Lajit ovat normaalit, en ole huomannut, että joitakin puuttuisi tai olisi tullut uusia, Järvinen sanoo.

Tutkijan mukaan kimalaisia on surkeasta kesästä huolimatta havainnoitu hyvin.

Pölyttäjien raskassarjalainen on sen verran järeää tekoa, että Järvisen mukaan kimalaiset pystyvät pörräämään sateellakin.

Pölyttäjinä tärkeitä kimalaisia on eri lajeja.

Niiden herkkuruoka voi määrittyä esimerkiksi kimalaisen kielen pituuden perusteella. Katovuosina jotkin lajit pärjäävät juonikkuudella.

Bombus lucorum, mantukimalainen, on opetellut ryöstäjäksi. Sen kieli ei muuten riittäisi keräämään mettä härkäpavusta, mutta kimalainen pystyy puraisemaan reiän kukkaperän juureen.

Järvinen ei ole havainnut, että tarhamehiläiset vaikuttaisivat paikallisten villien pölyttäjien menestymiseen.

Lähinnä ajatellaan, että tarhamehiläiset keräisivät mettä niin tehokkaasti, että tulisi vajausta.

Tarhamehiläisiä on tarjottu myös tautien tai loisten itse vastustuskykyisiksi levittäjiksi. Ei todennäköistä, muttei myöskään mahdotonta, Järvinen pyörittelee.

Mesikämmen ei nauti hunajasta vain sadussa

Jopa 300 mehiläispesää joutuu vuosittain karhujen ryöstämiksi, Luukinen kertoo. Mehiläishoitajien liitto kerää havaintoja karhuvahinkokarttaan.

Karhujen aiheuttamat vahingot voivat olla todella suuria. Näin pystymme kätevästi välittämään tietoa mehiläistarhaajille.

Hänen mukaansa iso tila voi kärsiä kerralla kymmenien tuhansien eurojen tappiot. Vuositasolla vahingot ovat Suomessa satojatuhansia. Eivätkä tarhuritkaan halua päätyä karhun yllättämiksi.

Kun omalla mehiläistilallani sattui karhuvahinko, eläin kävi aivan pihapiirissä.

Karhut syövät erityisesti proteiinipitoisia toukkia

Hunaja kuitenkin houkuttelee tuoksullaan karhuja.

Luukinen korostaa, etteivät mehiläishoitajat aja karhunkaatolupien lisäystä, vaan toivovat tarkennettua metsästystä.

Karhuongelma saataisiin minimoitua, jos nykymääräiset luvat saataisiin kohdistettua rohkeisiin yksilöihin, jotka ylipäätään ymmärtävät hunajan päälle ja liikkuvat asutuksen lähellä.

SML:ssä pelätään karhujen kulkeutumista idästä mehiläisfarmeille Lounais-Suomeen, jonne hyönteisten tarhaus painottuu.

Lähde: Hunajasato uhkaa jäädä pieneksi – mehiläiset ovat parveilleet tavallista enemmän – ESS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi