Siitepölytilanne ilmassa tänään ja ennuste | Norkko

Siitepölyn määrä ilmassa vuorokauden keskiarvoina.
Ennuste perustuu mittaustulosten ja sääennusteiden perusteella tehtyihin mallinnuksiin siitepölytilanteen kehittymisestä.

Päivitetään joka arkipäivä klo 12.00 mennessä.

Koivun paikallinen kukinta alkaa tavallisesti huhti-toukokuun vaihteessa maan eteläosissa. Kukinta saattaa tänä vuonna viivästyä hieman tavanomaisesta, mutta kaukokulkeumat ovat mahdollisia jo huhtikuun aikana.

Lähde: Norkko | Siitepöly

Kategoria(t): Ympäristö | Kommentit pois päältä artikkelissa Siitepölytilanne ilmassa tänään ja ennuste | Norkko

Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Suurpetoja koskevien poikkeuslupapäätökset on siirtynyt 2020 uuteen lupahallintajärjestelmään, niiden julkaiseminen järjestelmässä alkaen 12.7.2019.

Riistahallinnon poikkeuslupapäätökset 12.7.2019 alkaen.

Kaikki Suomen Riistakeskuksen suurpetopoikkeuslupapäätökset vuodesta 2012-2020 tähänpäivään. Vahinkoperusteisen 41 a § poikkeusluvan hakulomakkeet.
Lähde: Suomen Riistakeskus – Suurpetopoikkeusluvat

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentit pois päältä artikkelissa Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Metsästysajat 2021-2022 | Suomen riistakeskus

Metsästysvuoden 2021-2022 metsästysajat päivitetään taulukkoon heti kun säädökset ovat valmistuneet.

Metsästysajat 2021-2022

Metsäkanalintujen metsästysajat määritetään  kesän riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella.
Metsäkanalintujen metsästysajat  päivitetään taulukkoon elo-syyskuun vaihteessa.
Lähde: Metsästysajat – Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | 8 kommenttia

Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Kaikilla on mahdollisuus seurata valtakunnallisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-seurantajärjestelmään kirjaamia tietoja suurpetojen –  karhujen, susien, ilvesten ja ahman jälki- tai näköhavainnoista.

Osoitteesta riistahavainnot.fi voi katsoa kirjatut merkinnät kahden viimeksi kuluneen kuukauden ajalta, niistä tuoreimmat voivat olla edelliseltä päivältä.

Suurpeto havaintosi voi pelastaa monen kotieläimen hengen
> tästä löydät paikallisen petoyhdyshenkilön.

Toimi näin:
– Tallenna petoyhdyshenkilön puhelinnumero kännykkääsi
– Lähetä viesti petoyhteyshenkilölle heti kun teet havainnon
– kerro tai kuvaa – mitä, missä, milloin näit.
GPS sijainti täsmentää havaintoa ja petoyhteyshenkilöt löytävät paikalle.

Suurpetovahingosta tulee ilmoittaa viipymättä
vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle!

Petovahinkokorvausta haetaan lomakkeella 131 kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Riistahavainnot — suurpedot.

Suden ja koiran kohtaamisia – vuodesta 2011 alkaen

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentit pois päältä artikkelissa Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Toivo-koira etsii kanalintujen pesiä – kymmenen hehtaarin tarkistus sujuu koiralta parissa tunnissa

Metsänomistaja voi varmistua siitä, etteivät alkukesän hakkuut häiritse metsäkanalintujen pesintää. Joutsan Taka-Ikolassa koneet käynnistyvät vasta, kun Toivo-koira on tarkistanut leimikot pesien varalta.

Koiran on oltava toimiva ja hyvin koulutettu

”Hakuun!” Niilo Reili osoittaa kädellään kohti metsää, ja karkeakarvainen saksanseisoja Toivo syöksyy puiden sekaan. Parin minuutin kuluttua se palaa tielle ja katsoo Reiliä.

Koiran ja omistajan välinen suhde on tiivis.

Tarkistetaanko tien toinenkin puoli?

On toukokuun loppu, ja koko luonto kurottaa kesää kohti. Puiden lehdet kasvavat silmissä, mustikka kukkii ja saniaisten versot kiertyvät auki.

Myös metsäkanalintujen pesintä on käynnissä, ja siksi Päijänteen metsänhoitoyhdistyksessä metsäneuvojana työskentelevä Niilo Reili on tuonut Toivon mukanaan metsään.

Joutsan Taka-Ikolan kylällä sijaitsevan metsätilan maille suunnitellaan hakkuita, mutta ennen kuin ne aloitetaan, tilan omistaja haluaa varmistua siitä, etteivät hakkuut häiritse metsäkanalintuja.

Jos pesiä löytyy, hakkuita viivästetään muutama viikko, jotta poikaset ehtivät lähteä pesästä.

Hakkuut koskevat lähes kymmentä metsähehtaaria

Sen kokoiselta alueelta pesien etsiminen ihmisvoimin olisi tekemätön paikka, mutta Toivolta urakka hoituu parissa tunnissa.

”Kanalintujen pesien etsintään seisova lintukoira on omiaan, sillä se ei häiritse hautovaa emolintua. Pohjois-Suomessa seisovia lintukoiria käytetään apuna riekkokantojen laskennassa”, Reili kertoo.

Hakkuita edeltävään pesien etsintään lintukoiria käytetään vielä toistaiseksi satunnaisesti.

Reili sanoo kuitenkin panneensa merkille, että riistametsänhoito on viime vuosina entistä enemmän alkanut kiinnostaa metsänomistajia.

Millä muilla tavoin metsäkanalinnut voidaan ottaa huomioon talousmetsien hoidossa?

Miten Niilo Reili toimii, jos Toivo-koira löytää pesän?

Metsäkanalinnun pesä on vaatimaton painauma varvikossa, ja munia hautova emolintu luottaa lujasti suojaväriinsä.

Lintu saattaa pysytellä paikallaan, vaikka ihminen kävelisi pesän ohi parin metrin päästä, joten pesän löytääkseen siihen pitää melkein törmätä.

Pesien etsintään käytettävän koiran on oltava toimiva ja hyvin koulutettu. Kokemattoman koiran kanssa ei saa lintujen pesimäaikaan lähteä metsään harjoittelemaan.

Saippuasuojauksesta on saatu hyviä kokemuksia

Jos pesiä olisi löytynyt, Niilo Reili olisi suojannut ne saippualla.

Hän näyttää malliksi, miten työ tehdään, ja murentaa tuiki tavallisesta palasaippuasta puukon avulla lastuja noin 30 metrin säteelle kuvitteellisen pesän ympäri.

”Pienpedot pelkäävät hajuja, jotka eivät ole luonnollisia. Lisäksi saippua peittää linnun hajua pedoilta.”

Vaikka suojauksen jälkeen tulisi sade, palasaippuan haju jää maahan niiksi viikoiksi, jotka poikaset tarvitsevat. Kerran tehtyä suojausta ei siis tarvitse toistaa.

Havaintojen perusteella on todettu, että suojatuista pesistä pienpedot tuhoavat vain alle 10 prosenttia.

Normaaleinakin vuosina jopa kolmannes ja huonoina vuosina peräti puolet pesistä tuhoutuu ennen poikasten kuoriutumista.

Syynä ovat pienpedot ja varislinnut, jotka pistelevät munat poskeensa. Kuoriutuneet poikaset ovat puolestaan sään armoilla.

Jo pentu tietää mitä tehdä

Kolmevuotias Toivo on Niilo Reilin toinen karkeakarvainen saksanseisoja.

Mies kulki aiemmin metsällä pystykorvan kanssa, kunnes jokin seisovissa lintukoirissa herätti kiinnostuksen.

Toivon edeltäjää, Uskoa, Reili meni kuitenkin katsomaan epäilevin mielin.

Uskon kasvattaja nappasi lintuaitauksesta käteensä viiriäisen, jonka nakkasi läheiseen peltoon. Sitten hän haki pentueesta yhden 9-viikkoisen pennun. Pentu sai saman tien vainun ja jähmettyi seisomaan niille sijoilleen.

”Kasvattaja kysyi minulta, että vieläkö eppäilet.

Vastasin, että en yhtään. Heitin rahat käteen, koppasin pennun kainaloon ja ajoin kotiin.”

Riistaan reagointi on seisovilla lintukoirilla veressä, mutta niiden perustottelevaisuutta pitää treenata.

Luokse tulon täytyy olla täysin varma, samoin reagoinnin ohjaajan käsimerkkeihin. Ja vaikka koulutettu lintukoira metsässä toimii kuin isäntänsä ajatus, vieraan ohjaajan kanssa yhteistyö ei välttämättä toimi.

”Koiran ja omistajan välinen suhde on tiivis. Usko ei olisi vierasta kuunnellut yhtään, Toivo saattaisi kuunnellakin.”

Lähde: Aarre: Niilo Reilin Toivo-koira etsii leimikoista kanalintujen pesiä – kymmenen hehtaarin tarkistus sujuu koiralta parissa tunnissa – Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Heinäkuussa on aika laskea vesilintujen poikueet – Poikuelaskennat on tehty 1.–20. heinäkuuta välisenä aikana

Vesilintujen poikuelaskenta on pian taas ajankohtaista, tiedottaa Luonnonvarakeskus Luke. Normaalisti poikuelaskennat on tehty eri osissa maata 1.–20. heinäkuuta välisenä aikana.

Laskentojen päätavoitteena on selvittää sorsien vuotuinen lisääntymistulos erityyppisillä vesillä ja eri puolilla Suomea.

Laskenta palvelee kantojen kestävää verotusta ja riistanhoitoa sekä linnuston ja ympäristön seurantaa, kerrotaan Luken tiedotteessa.

Poikuelaskenta tehdään samoilla pisteillä kuin keväinen parilaskenta.

Laskentahetkellä varhaisimmat poikueet ovat yleensä vielä yhdessä, myöhäisimmät puolestaan jo vesillä.

Poikuelaskenta helppo toteuttaa

Poikuelaskenta ei menetelmällisesti juurikaan poikkea parilaskennasta, joten laskenta sinänsä on helppo toteuttaa ja onnistuu myös vähäisellä kokemuksella.

Poikuelaskenta tehdään vain kerran, ja se tehdään samoilla pisteillä kuin keväinen parilaskenta.

Laskijoita pyydetään palauttamaan laskentatiedot heti laskentojen jälkeen, viimeistään heinäkuun loppuun mennessä.

Lähde: Heinäkuussa on aika laskea vesilintujen poikueet – MT Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Suomi on ollut kalliomaalausten keskus –  Suomesta ei ole löydetty lainkaan kalliokaiverruksia

Kivikaudella harrastettiin kalliotaidetta ahkerammin kuin on aikaisemmin luultu. Suomesta tunnettiin puoli vuosisataa sitten vain viitisen kalliomaalauskohdetta, mutta nyt niitä tiedetään yli 150.

Luku on korkein Pohjois-Euroopassa.

Kalliotaiteen keskuspaikat sijaitsivat usein maantieteellisesti luontevilla pysähdyspaikoilla.

Myös Suomessa osa kuvista löytyy vesireittien risteyskohdista, mutta maalauksia on myös syrjäisillä seuduilla, kertoo arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelma Helsingin yliopistosta.

Sitä, miksi suuri osa maalauksista keskittyy Itä- ja Keski-Suomen järvialueille, ei tarkalleen tiedetä.

”Eräs selitys on geologia, sillä näiltä alueilta löytyy enemmän sopivia rotkojärviä jyrkkine rantakallioineen. Kuitenkin kalliopaikkoja on myös lännessä. Ehkä kyse on muinaisen järvikansan kulttuurista, johon kuului kuvien tekeminen toisin kuin merenrannan asukkailla.”

Kivikauden keskeiset kalliotaidepaikat näyttävät tutkijoiden mukaan muodostavan eräänlaisen esihistoriallisen ajan tietoverkon, jonka solmut olivat yhteisöjen kokoontumispaikkoja.

”Vaikuttaa siltä, että tärkeimmät kalliotaidekeskukset Pohjois-Euroopassa ovat melko säännöllisten välimatkojen päässä toisistaan.

Ne näyttävät muodostavan verkoston, johon on keräännytty viettämään esimerkiksi tiettyjä vuotuistapahtumia ja vaihtamaan kuulumisia sekä ideoita”, Lahelma arvioi.

Paikat ovat olleet tärkeitä myös elinkeinojen kannalta.

Esimerkiksi Vienanmeren Uikujoen suistossa piirroksia näkyy maitovalaiden synnytyspaikoilla. Norjan Pohjois-Altassa ja Keski-Ruotsin Nämforsenissa kohteita sijaitsee kalastusvesien lähellä.

Norjalainen tutkija Jan Magne Gjerde on analysoinut kalliokuvia Fennoskandiassa. Hänen arvionsa mukaan osa kohteista keskittyy tietyille alueille, jotka ovat läpimitaltaan parisataa kilometriä.

Suomessa tällainen alue sijaitsee maan kaakkoisosassa. Useissa kohteissa alettiin tehdä kalliokuvia vuosina 5 500–5 000 eaa. Gjerden ar­vion mukaan kalliotaide lisääntyi tuolloin jopa räjähdysmäisesti.

Fennoskandiassa yhteinen kuva-aihe on hirvenpääkokkainen vene. Samantyyppisiä veneitä on löydetty esimerkiksi Nämforsenilta sekä Suomen tärkeiltä kalliomaalauspaikoilta Ristiinan Astuvansalmelta ja Laukaan Saraakalliolta.

”Samanlainen aihe ja sen tyylipiirteet voivat olla merkki kontakteista kalliotaiteen keskusten välillä”, arvioi Gjerde.

Hirvenpää oli kalliokuvien perusteella suosittu keulakoriste kivikauden veneissä. Veneiden silmiinpistävä samankaltaisuus voi viitata laajalle levinneisiin kulttuurivaikutteisiin. (KUVA: Jan Magne Gjerde)

Kalliotaiteeseen luetaan kalliomaalaukset ja kaiverrukset.

Gjerden mukaan on yllättävää, että Suomesta ei ole löydetty lainkaan kalliokaiverruksia, ainoastaan maalauksia. Luoteis-Venäjällä tilanne on päinvastainen.

Lähde: Suomi on ollut kalliotaiteen keskus – kalliomaalausten tutkimisessa ollaan vasta alkumetreillä – Päivän lehti 10.3.2019 | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Tuttu verenimijä etsii taas veriuhria — Hyttysten lentokyky on nimittäin hyvä

”Ihmiset saattavat erehtyä luulemaan, että hyttyset ovat kuoriutuneet aikaisin, mutta kyse on siitä, että osa hyttysistä talvehtii aikuisina. Lämpiminä kevätpäivinä ne lähtevät talvehtimispaikoista lentoon, kun naaraat etsivät veriuhria.”

Vuoden ensimmäiset hyttyset on nähty huhtikuussa. Ne ovat ”edellisvuoden satoa”, hyönteistutkija ja luonnontieteen amanuenssi Jukka Salmela Rovaniemen maakuntamuseosta kuvailee.

Salmela arvioi, että tämän kesän hyttyset syntyvät Pohjois-Lapissa juhannuksen nurkilla ja Etelä-Suomessa jo toukokuun loppupuolella, sillä ilmat lämpenevät aiemmin etelässä.

Ennustaako Salmela kesälle paljon hyttysiä?

”Ei sitä voi sanoa. Karkeasti voi ennustaa, että jos talvi on ollut runsassateinen ja lunta on ollut paljon maassa ja kevät puolestaan on puolestaan sopivan viileä ja kostea, se tarkoittaa hyvää hyttyskesää. Eiköhän se kesäkuussa ala olla aika selvä joka puolella Suomea.”

Hyttysten määrää pihapiirissä voi koettaa vähentää hankkiutumalla eroon seisovasta vedestä. Näin pääset eroon munista, joita hyttysnaaras on mahdollisesti laskenut veteen edellisenä kesänä.

”Räystäiden alla olevat vesisaavit kannattaa tyhjentää ja pihalla olevat matalan veden altaat, kuten lintualtaat tai muut puutarhan koristealtaat, kuivattaa parin viikon välein.”

Salmela kehottaa toimimaan, ennen kuin toukat ehtivät kuoriutumaan. Maan etelä- ja keskiosissa tuumasta toimeen kannattaa ryhtyä heti.

Jos pihalla kuitenkin kesän mittaan parveilee runsaasti hyttysistä, niistä voi koettaa päästä eroon hyttysansalla.

Niitä on markkinoilla erilaisia, ja hinnat vaihtelevat alle satasesta yli tuhanteen euroon. Ansojen toimintaperiaate on sama.

Ne houkuttelevat hyttysiä vapauttamalla ilmaan esimerkiksi hiilidioksidia sekä vesihöyryä. Kun hyttynen lentää tarpeeksi lähelle, laite imaisee sen keräyssäiliöön.

”Yksittäinen hyttysansa voi kerätä tuhansia hyttysiä per yö.”

Salmela muistuttaa, että vaikka hyttysiä kuinka tuhoaisi omalla pihallaan, niistä ei voi päästä täysin eroon.

Hyttysten lentokyky on nimittäin hyvä, ja ne voivat pyrähtää pihallesi useiden kilometrien päästä.

Lähde: Tuttu verenimijä etsii taas veriuhria — Lue hyönteistutkijan vinkit hyttysiltä suojautumiseen – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: | Kommentoi

Näin pidät lokkien pesät loitolla kodin ja mökin läheltä – asiantuntija kertoo parhaat konstit

Lokin pesän hävittämisen poikkeusluvista päättää paikallinen ELY-keskus.

Lokit suojelevat kevään pesimäaikana poikasiaan aggressiivisesti. Lisäksi ne aiheuttavat usein pesiensä lähiympäristöön melu- ja hygieniahaittoja.

Pesinnästä aiheutuvia harmeja voi kuitenkin ehkäistä etukäteen jo ennen pesimäkauden alkamista.

Neuvoja pesimäkauden haittojen ennaltaehkäisyyn kertoi toimittaja Juha Kokkalan haastattelema Tampereen kaupungin terveystarkastaja Matti Naukkarinen.

Yleisimpiä rakennusten katoille pesänsä rakentavia lokkeja Tampereella ovat kalatiirat, harmaalokit ja kalalokit.

Myös vaarantuneeksi luokiteltuja naurulokkeja sekä erittäin uhanalaisia selkälokkeja voi tavata tamperalaisilta katoilta.

Kalatiira, kalalokki, naurulokki ja selkälokki ovat rauhoitettuja ympäri vuoden. Harmaalokin rauhoitusaika vaihtelee maantieteellisesti.

Harmaalokin osalta rauhoitus on voimassa suurimmassa osassa maakuntia 10.3.-31.7.

Poikkeuksia ovat Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat, joissa harmaalokki on rauhoitettu 1.5.-31.7. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa rauhoitusaika alkaa 1.4.

Lokin pesää tai munia ei saa hävittää ilman asianmukaista poikkeuslupaa, jos pesintä on jo alkanut. Rauhoitetuille linnuille poikkeuslupaa haetaan paikalliselta ELY-keskukselta. Kaikkiin lokkeihin pätee pesimärauha.

Rauhoittamattomille linnuille pesän hävityksestä sovitaan Riistakeskuksen kanssa.

Tampereen kaupungin terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluyksiköt antavat ohjausta ja neuvontaa taloyhtiöille ja kiinteistöjen omistajille lokkien aiheuttamien haittojen poistamisessa.

Lähde: Katso tallenne: Näin pidät lokkien pesät loitolla kodin ja mökin läheltä – asiantuntija kertoo parhaat konstit | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: | Kommentoi

Kaatokiintiö on 111 karhua pienempi kuin edellisvuonna ‒ Kiintiö karhujahtiin 346

Suomen riistakeskus päättää poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta.

Karhun metsästyskiintiö on tulevalla metsästyskaudella 346 karhua. Kiintiö on 111 karhua pienempi kuin edellisellä kaudella, tiedottaa maa- ja metsätalousministeriö.

Poronhoitoalueen ulkopuolella kiintiöksi vahvistettiin 276 karhua eli 91 yksilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Poronhoitoalueen karhukiintiö on 70 yksilöä, joka on 20 yksilöä vähemmän kuin viime vuonna.

Kiintiö on 60 itäisellä ja 10 läntisellä poronhoitoalueella. Viime vuonna karhunkaatolupia jäi käyttämättä 16 itäisellä ja 13 läntisellä poronhoitoalueella.

Suomen riistakeskus päättää poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta.

Karhukannan kasvu alkoi vuonna 2014 ja sitä on yritetty katkaista viimeiset neljä vuotta myöntämällä aiempaa enemmän kaatolupia.

Tavoite kannan kasvun katkaisemiseksi on nyt saavutettu ja jatkossa kannan säätelyn painopiste on karhukannan koon vakiinnuttamisessa, todetaan ministeriön tiedotteessa.

Kanta-arvio

Luonnonvarakeskus arvioi karhujen määräksi 2 250–2 400 yksilöä ennen 20.8. alkavaa metsästyskautta.

Arvio kannan koosta on noin 16 prosenttia pienempi pienempi kuin edellinen arvio, jonka mukaan karhuja oli 2670‒2800 yksilöä ennen kauden 2021‒2022 jahtia.

Luvut eivät kuitenkaan ole absoluuttinen tieto karhujen määrästä vaan arvio karhukannasta.

Pennulliset naaraat ja alle yksivuotiaat pennut ovat rauhoitettuja metsästykseltä. Näin vältetään metsästyksen kohdistuminen karhukannan lisääntymisen kannalta avainasemassa oleviin naaraisiin.

Karhusaalis

Karhusaaliista noin 63 prosenttia on uroksia. Kaadetut karhut ovat yleensä myös suhteellisen nuoria, joka johtuu osittain siitä, että huomattava osa itäisen Suomen aikuisista uroksista siirtyy Venäjän puolelle ennen metsästyskauden alkua.

Karhujen vaeltaminen edestakaisin yli rajan on kasvattanut karhukannan geneettistä monimuotoisuutta poronhoitoalueen ulkopuolella 1990-luvun puolivälistä alkaen.

Karhu on tiukasti suojeltu laji, mutta se ei ole Suomessa luokiteltu uhanalaiseksi. Karhua voi tavata kaikkialla Suomessa.

Ministeriön tiedotteessa muistutetaan, että kanta on sen suuruinen, ettei vain vahinkoa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavien tiettyjen yksilöiden poistamisella voida hallita kasvavan karhukannan sosiaalisia, taloudellisia tai ekologisia ongelmia.

”Tämän johdosta Suomessa on säädelty menestyksekkäästi karhukantaa luontodirektiivin sallimalla kannanhoidollisella metsästyksellä.”

Täysin tasaisesti jakautunutta karhukantaa ei ole mahdollista saavuttaa, mutta tavoitteena on, että karhuja esiintyy tasaisemmin sopivissa elinympäristöissä koko maassa.

Karhun aiheuttamista vahingoista suurin osa aiheutuu porotaloudelle. Vuonna 2021 ilmoitettiin 751 karhun tappamasta porosta. Se vastaa noin 1,5 miljoonan euron korvaussummaa.

Lisäksi karhut aiheuttivat viime vuonna 157 kotieläinvahinkoa, joista maksettiin korvauksia yhteensä noin 151 000 euroa. Suurin osa näistä oli mehiläisvahinkoja.

Karhujen aiheuttamat vahingot peltokasveille ja kerätylle sadolle olivat noin 85 000 euroa.

Lähde: Karhujahtiin 346 karhun kiintiö ‒ kiintiö on 111 karhun verran pienempi kuin edellisvuonna – MT Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Punkkilive – Ilmoita omat punkkihavaintosi tai katso punkkihavainnot kartalta

Punkkilive on Turun yliopiston ja Pfizerin yhdessä kehittämä sovellus, jonka tarkoituksena on kerätä arvokasta dataa yliopiston hyödynnettäväksi tutkimuksiin puutiaisten eli punkkien levinneisyydestä Suomessa.

Punkin elinkaari

Punkin kehitysvaiheet

Lisää omat punkkihavaintosi helposti suoraan kartalle parilla klikkauksella. Punkkikartta päivittyy sovellukseen ilmoitettujen havaintojen myötä päivittäin.

Lähde: Etusivu | Punkkilive

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Saatko hyttysten pistoista jäätävän kokoisia paukamia? Tästä se johtuu

Suurin osa ihmisistä saa hyttysen pistosta pienen paukaman, mutta kaikki eivät ole näin onnekkaita.

Kun hyttynen pistää, sen sylkeä kulkeutuu ihon alle. Suurin osa ihmisistä saa pistosta pienen paukaman, mutta kaikki eivät ole näin onnekkaita.

Refinery29.com haastatteli ihotautien asiantuntijoita valottaakseen, miksi hyttysen pistosta aiheutuu joillekin ihmisille suuria paukamia.

Hyönteisten pistoista ja puremista syntyy punotusta ja turvotusta ötökän myrkyn tai syljen ärsyttävien aineiden takia.

Myrkkyreaktio kestää tunteja tai päiviä, mutta myrkylle ja syljelle voi myös herkistyä. Allerginen reaktio on voimakkaampi ja kestää tavallisesti kauemmin.

Hyttysallergiassa pistokohtaan ilmestyy välittömästi nokkospaukama, joka katoaa muutamassa tunnissa. Reaktio kuitenkin voimistuu myöhemmin uudelleen ja saattaa kestää päiviä, tai jopa viikkoja.

Allergisille pistoksesta voi kehittyä jopa rakkula.

Mitä kauemmin hyttynen imee, sitä enemmän sylkeä ihon alle erittyy. Pistoskohtaa ei saisi raapia tai kosketella; sen sijaan siihen voi painaa jääpakkauksen, joka vähentää kutinaa.

Pistoja voi hoitaa hydrokortisonivoiteella tai antihistamiinia sisältävällä puikolla.

Noin viisi prosenttia suomalaisista ei saa hyttysten pistoista minkäänlaista reaktiota!

Lähde: Saatko hyttysten pistoista jäätävän kokoisia paukamia? Tästä se johtuu – Lifestyle – MTV.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Asiantuntija: Haukanpesä on metsänomistajalle ylpeyden aihe

”Haukat valikoivat pesäpaikkansa, joten haukanpesä voi olla metsänomistajalle ylpeyden aihe”.

Metsäammattilaisille ja metsänomistajille tarkoitetut tuoreet metsänkäsittelyohjeet auttavat turvaamaan haukkojen pesintää talousmetsissä, kirjoittaa Metso-petolintuhankkeen projektisuunnittelija Heidi Björklund.

Uusien ohjeiden noudattaminen on metsänomistajille vapaaehtoista eikä niistä makseta korvausta. Haukat ovat rauhoitettuja ja laki kieltää niiden pesien vahingoittamisen.

Metsäpetolinnut hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka ovat jatkuvasti vähentyneet. Hiirihaukka ja mehiläishaukka luokitellaan uhanalaisiksi ja kanahaukka silmälläpidettäväksi lajiksi, Björklund kirjoittaa.

Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomus ja Suomen metsäkeskuksen metsäpetolintuhanke on laatinut ohjeet yhteistyössä metsäammattilaisten ja metsäammattilaisten kanssa.

Ohjeiden tavoite on ottaa haukan pesäpaikka huomioon metsänkäsittelyssä. Metsänomistaja voi esimerkiksi lykätä pesämetsän hakkuuta tai rajata pesäalueen leimikon ulkopuolelle.

Talousmetsien ohutoksaiset puut eivät jaksa kannatella suuria risupesiä.

Lahopuiden tapaan yksittäisiä kasvuvikaisia tai vankkaoksaisia puita voisi jättää pesäpuiksi, Björklund kirjoittaa. Myös havupuiden tuulenpesät ovat haukkojen suosiossa.

Haukanpesä voi olla Björklundin mukaan metsänomistajalle ylpeyden aihe.

Lisäksi vanhoihin haukanpesiin asettuneet viiru- ja lapinpöllöt syövät hiirihaukan tapaan taimikkotuhoja aiheuttavia myyriä.

Metsästäjät voivat vierastaa kanahaukan tukemista, koska se saalistaa metsäkanalintuja.

Kanahaukka syö myös varislintuja, jotka verottavat metsäkanojen ja muiden lintujen pesiä, Björklund huomauttaa.

Lähde: Asiantuntija: Haukanpesä on metsänomistajalle ylpeyden aihe – uudet metsänkäsittelyohjeet auttavat uhanalaisia lajeja – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Räkkä alkaa pian Lapissa, kun lämpö saa sääsket kuoriutumaan – huitominen ja hyttysansat houkuttelevat lisää sääskiä

Sääskien ja mäkäräisten kiivain lentoaika on aluillaan Lapissa. Niiden määrä eri puolilla Lappia voi tänä vuonna olla hyvin vaihteleva. Sääsken munista kuoriutuu hyttysiä vain otollisissa olosuhteissa: tarvitaan kesäisiä lämpötiloja ja kosteutta.

Hyttysnaaras munii seisovaan veteen

Esimerkiksi lammikoihin tai ojiin. Jos on pitkään kuivaa ja tuulista, hyttysiä tulee vähemmän kuin alueille, joissa on riittävän lämmintä ja kosteaa.

Helle lämmitti Etelä- ja Länsi-Lappia toukokuussa. Se ei kuitenkaan pelasta hyttysiltä kokonaan.

Jos Lappiin tulee lämpökausi, hyttyset voivat kuoriutua kerralla. Silloin tuntuu, että niitä on tavallista enemmän, sanoo hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta.

Ylä-Lapissa sää on ollut viileämpi, mutta Leinonen uskoo, että hyttysiä riittää sielläkin. Paikalliset vaihtelut hyttysten määrässä ovat suuria.

Huitominen houkuttelee sääskeä

Voiko sääskiä juosta karkuun? Kysymys saa Leinosen naurahtamaan. Sääskiä pääsee kyllä karkuun, mutta hyöty jää heikoksi.

Ihmisen ruumiinlämmön nousu ja hengityksestä erittyvä hiilidioksidi vetävät uusia hyttysiä puoleensa.

Jos ei halua olla itikoiden ykköskohde, parasta on yrittää pysytellä mahdollisimman rauhallisena. Mitä enemmän huitoo, hyppii tai riehuu, sitä enemmän sääskistä saa seuraa.

Hyttysten pistojen välttelyyn on erilaisia keinoja

Yksi käyttää hyttyskarkotetta, toinen vuoraa itsensä vaatteilla päästä varpaisiin. Erilaisista tuoksuista hyttysten karkottamiseen on Leinosen mukaan tehty tutkimuksia, mutta niiden tehosta hän ei ole varma.

Sanotaan, että jos syö paljon valkosipulia, hyttynen jättää rauhaan. Mutta niin jättää varmasti moni ihminenkin, Leinonen sanoo.

Hänen karkea arvionsa on, että pelkästään Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan suurilta suoalueilta lentää kesän aikana noin 21 000 miljardia hyttystä.

Noin kolmannes niistä lentää juhannuksen molemmin puolin.

Kesää ei kuitenkaan tarvitse viettää piilossa sisätiloissa, sillä luonto pitää omalta osaltaan huolen, ettei määrä ole aivan liikaa.

Hömötiaispariskunta syö hyttysten biomassaa kesän aikana jopa toistakymmentä kiloa. Se on valtava määrä, kun yksi hyttynen painaa noin 0,02 grammaa.

Räkkä alkaa juhannuksen tienoilla

Vain hyttysnaaraat imevät verta. Ne tarvitsevat sitä munien tuottamiseksi. Hyttynen voi munia jopa ilman verta.

Veri tekee munien tuotannosta runsaampaa ja laadukkaampaa, Leinonen sanoo.

Munat kestävät kuivumista.

Jos lammikko, jossa ne ovat, sattuu kuivumaan, munat voivat kuoriutua vasta seuraavana kesänä. Hyttynen ei liiku kauas alueelta, jossa se on kuoriutunut.

Kotipihan alueelta niiden määrää voi vähentää pitämällä pihan avoimena ja huolehtimalla, että siellä ei ole seisovaa vettä. Vesitynnyrit kannattaa peittää esimerkiksi kannella.

Hyttysansat ovat vähän kaksijakoisia: niiden hiilidioksidi houkuttelee niitäkin hyttysiä, jotka muuten eivät pihaan tulisi.

Lähellä Lapin etelärajaa on Leinosen mukaan jo havaintoja toisesta kesän kiusasta, mäkäräisistä.

Niiden aika koittaa myös pian. Kesäinen hyönteisten joukkoesiintyminen eli räkkä alkaa juhannuksen tienoilla.

Se tarkoittaa muun muassa sitä, että porot pakenevat pieniä kiusaajia maanteille, avosoille ja tunturialueille.

Lähde: Räkkä alkaa pian Lapissa, kun lämpö saa sääsket kuoriutumaan – huitominen ja hyttysansat houkuttelevat lisää sääskiä – Lapin Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , | Kommentoi

Tietoa hyttysestä – Munat voivat säilyä maassa jopa vuosia

Hyttysten heimo saattaa silti vetää ihmistä pitemmän korren luonnon selviytymiskamppailussa. Evoluutio on ehtinyt virittää sen aistit huippuunsa. Ihmislaji on vasta muutama miljoona vuotta vanha, kun taas nykyisen kaltaisia hyttysiä on löydetty 79 miljoonaa vuotta vanhasta kanadalaisesta meripihkasta, ja niiden esivanhempia jopa 100 miljoonan vuoden takaisista fossiileista.

”Hyttyset ovat selviytymisen mestareita”

Hyttyset ovat siis räpistelleet jo läpi liitukauden massiivisesta lajien sukupuuttoaallosta, joka tuhosi muun muassa dinosaurukset.

Korvanjuuressasi inisevä hyttynen on siis oikeastaan odottava äiti, joka pyrkii varmistamaan jälkikasvunsa selviytymisen.

Aterian nautittuaan hyttysnaaras munii muutama sadan munan poikueen. Myös munintapaikan valinta kertoo eloonjäämistaistelun aikana virittyneistä, lähes taianomaisista vaistoista.

Munat voivat säilyä maassa vuosia

”Munat talvehtivat maaperässä, ja toukat kuoriutuvat vasta keväällä. Munintapaikka on valittava todella tarkkaan, sillä toukat tarvitsevat elääkseen seisovaa vettä, mutta ovat helppoja uhreja hyönteisiä syöville vesipedoille.

Hyttyset talvehtivat munina kosteissa painanteissa, missä ne ovat suojassa jopa kaikkein kovimmilta pakkasilta. Kuoriutumisajankohta määräytyy lämpötilan kosteuden perusteella. Jos kosteutta ei ole riittävästi, osa munista jää kehittymättä, ja niistä kuoriutuu hyttysiä vasta seuraavana keväänä.

Hyttysemo tunnustelee takaruumillaan maaperän tuoksuja ja rakennetta ennustaakseen, mihin kohtiin muodostuu seuraavana keväänä turvallisia, matalia lätäköitä, joissa jälkeläisillä on parhaat edellytykset selviytyä kesään.”

Munat voivat olla säilössä maassa vuosia odottaen sopivaa hetkeä kuoriutua. Kuoriutumista seuraa toukkavaihe, jonka aikana hyttysenpoika luo nahkansa neljä kertaa.

https://hirvikota.files.wordpress.com/2022/07/bi7_hyttynen_muodonvaihdos_shutterstock_145689848.png.jpg

Sitten se kotiloituu pariksi päiväksi, ennen kuin nousee täysikasvuisena hyttysenä siivilleen.

Aikuisen hyttysen elo on lyhyt: koirailla päiviä ja naaraillakin vain muutaman viikon mittainen.

Lyhyen elämänsä aikana koiraat kulkevat kukasta kukkaan nauttien mettä ravinnokseen, parveilevat ja etsivät parittelumahdollisuuksia. Koirashyttyset ovat valmiita parittelemaan jo parin päivän kuluttua kuoriutumisestaan.

Vain naaraat inisevät

Ininä on siipien värinästä syntyvää soidinsäveltä, jonka tarkoitus on houkutella koiraita lähistölle silloin, kun tarjolla on tilaisuus lisääntymiseen.

Koirailla on monihaaraiset antennit, joilla ne aistivat naaraiden siipien heiluttelua, oletettavasti hyvinkin monin eri sävyin ja taajuuksin.

Myös koirailla on kyky aistia ihmisten tuoksuja, koska niiden läheisyydessä on suurempi todennäköisyys löytää lämminveristen seurassa viihtyviä naaraita.

Naaraiden kypsyminen tapahtuu nopeasti. Ne ovat sukukypsiä jo liki heti kuoriuduttuaan vedessä kypsyvistä koteloistaan (pupa).

Hätäisimmät koiraat saattavatkin odottaa kotelon vieressä naaraan kuoriutumista. Koiraiden intohimolla ei ole rajoja, kun kuoriutuvat naaraat alkavat levitellä siipiään.

Naarailla on kuitenkin omakin ravinnontarpeensa. Myös ne keräävät mielellään energiaa nauttimalla mettä kukista ennen kuin siirtyvät aikuisuuteen kohtaamaan koiraita ja tavoittelemaan suurta saalistaan – veriateriaa suvun jatkamista varten.

Parittelu

Parittelua voi ihmisen näkökulmasta pitää hätäisenä tapahtumana. Se voi tapahtua joko ilmassa tai jollakin pinnalla – perä vasten perää ja ilman katsekontaktia. Hekuman hetken kesto voi olla jopa vain 15 sekuntia. Sen jälkeen naaraalla yleensä onkin jo kiire turvaamaan jälkeläisten kasvua.

Jotkin naaraat suostuvat paritteluun vasta saatuaan verta tai kun sitä näyttäisi olevan saatavilla eli kun luovuttajauhri on lähellä.

Hyttysnaaraan suorittama verenotto on tarkka ja nopea kirurginen huippusuoritus.

Joskus naaraat taas antautuvat koiraiden kuhinalle ilman tällaisia ennakkoehtoja. Aina parittelua ei edes tarvita munien munimiseen, hedelmöittymiseen kylläkin.

Koirashyttynen vasemmalla parittelemassa

Parittelun yhteydessä koiraista voi siirtyä naaraisiin näiden myöhempää paritteluhalukkuutta hillitsevää ”jarruhormonia”.

Samassa paketissa on naaraiden hyvinvointia parantavaa ja munantuotantoa stimuloivaa steroidihormonia, jolle naaraalla on oma reseptorinsa.

Aina naaras ei kuitenkaan ehdi parittelemaan, sillä jos tilanne on otollinen, neitsyet asettavat veriaterian etusijalle eivätkä jää kuhnailemaan.

Koiraita kyllä riittää, mutta sitä onnenpotkua, että tuoretta verta olisi samassa yhteydessä tarjolla, ei välttämättä helposti kohdalle osu.

Usein koiraat lentelevät parvena, johon naaras sukeltaa ja josta se pääsee valitsemaan itselleen mieluisimman puolison.

Halutuimpia ovat suurikokoiset koiraat, ja sama pätee toisinkin päin. Yleensä puolisoiden pitää kuulua samaan hyttyslajiin.

Kun se oikea, tai ainakin sopiva, on löytynyt, siirtyy pari toisiinsa kiinnittyneenä häveliäästi syrjemmälle.

Paine koiraiden taholta voi olla sen verran suuri, että parviseikkailut saattavat johtaa useampiinkin paritteluihin. Toisin kuin naaraat, koiraat eivät saa uutta jarruhormonia mistään, joten koiraat jatkavatkin jahtiaan koko lyhyen elinikänsä ajan.

Naarashyttyset aistivat ihmisen lämpöä, hiilidioksidia ja ihon kemikaaleja kymmenien metrien etäisyydeltä. Pienestä koostaan huolimatta niillä on monipuolinen aistinvalikoima, jolla ne tunnistavat kohteensa.

 

Naaraan imemä verimäärä voi on hyvinkin kaksinkertainen sen painoon nähden. Tätä ateriaa naarashyttyset kykenevät sulattelemaan kuin ihmeen kaupalla muun muassa takertumalla ylösalaisin rakennusten sisäkattoihin, jossa ne ovat turvassa myös huitaisuilta.

Myös munien tuotanto näännyttää, mikä hillitsee vastaista parittelumotivaatiota.

Naaraat voivat munia useampia pesueita satapäiväisen elämänsä aikana. Yhteen pesueeseen voi kuulua 200 munaa, ja naaras voi laskea lähilätäkköön uusia munasarjoja aika ajoin jopa ilman uutta parittelua.

Tämän mahdollistaa se, että naaras voi säilöä koiraasta peräisin olevia siittiöitä vastaisen varalle.

Naarashyttyset aistivat ihmisen lämpöä, hiilidioksidia ja ihon kemikaaleja kymmenien metrien etäisyydeltä. Pienestä koostaan huolimatta niillä on monipuolinen aistinvalikoima, jolla ne tunnistavat kohteensa.

Kategoria(t): Ympäristö | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Vain kuusi prosenttia kaikista maailman hyttyslajeista imee verta

Lentäjänä hyttynen ei ole erityisen sähäkkä etenijä. Se räpyttelee eteenpäin noin kahden metrin sekuntivauhtia ja on altis tuulen vastustukselle.

Juuri lyhyet, nopeat siiveniskut saavat aikaan hyttysille tunnusomaisen ininän. Ininä ei ole itikoille vain ärsyttävä sivuääni, vaan toimii lemmenkutsuna, jonka perusteella ne löytävät parittelukumppaninsa.

Parinmuodostus

Ukkoporukalla kesäyössä parveilevat koiraat bongaavat ohi lentävän oman lajin naaraan juuri siiveniskujen värähtelyn perusteella, joiden tunnistamiseen niillä on tuntosarvissaan herkkä aistin.

Parinmuodostus vaatii hyttysiltä herkkää harmoniaa: ”Joillain hyttyslajeilla koiraan ja naaraan siiveniskujen taajuus synkronoituu ennen parittelua, toisilla taas naaraat ja koiraat inisevät eri taajuuksilla, mutta ennen lempimistä ne hakevat tietyn soinnin välilleen”, kertoo Lontoon luonnontieteellisen museossa ja Helsingin yliopistolla hyttystutkijana toimiva Lorna C. Culverwell.

Tyypillisesti hyttysen siiveniskujen ääni on noin 400–600 hertsiä, mutta kun ne viestivät paritteluhalusta, ininätaajuus voi nousta jopa 1 200 hertsiin.

Koska ininä näyttelee hyttysten soidinmenoissa niin tärkeää roolia, voi niiden kuksimishalut myös sekoittaa tietyntaajuisilla äänillä.

Kansainvälisen tutkimusryhmän testissä soitettiin keltakuumehyttysille EDM-artisti Skrillexin Scary Monsters and Nice Sprites -kappaletta 10 minuutin ajan.

Tuloksena oli, että hyttyset parittelivat selvästi verrokkiryhmää vähemmän, eivätkä enää löytäneet uhrejaan voidakseen imeä verta.

Vain kuusi prosenttia kaikista maailman hyttyslajeista imee verta ihmisistä.

Suomen yli 40 hyttyslajista ihmisiä piinaavat tyypillisimmin Etelä-Suomessa metsähyttynen eli Aedes communis, Järvi-Suomesta pohjoiseen korpihyttynen eli Aedes punctor ja Lapissa taigahyttynen eli Aedes pionips.

Verenhimoisia ovat vain naaraat

”Vain paritelleet naarashyttyset tarvitsevat veriateriaa. Ne käyttävät siitä saatavaa proteiinia munien tuottamiseen. Koiraat elävät kukkien medellä”, Salmela kertoo.

Korvanjuuressasi inisevä hyttynen on siis oikeastaan odottava äiti, joka pyrkii varmistamaan jälkikasvunsa selviytymisen. Aterian nautittuaan hyttysnaaras munii muutama sadan munan poikueen.

Myös munintapaikan valinta kertoo eloonjäämistaistelun aikana virittyneistä, lähes taianomaisista vaistoista.

”Munat talvehtivat maaperässä, ja toukat kuoriutuvat vasta keväällä. Munintapaikka on valittava todella tarkkaan, sillä toukat tarvitsevat elääkseen seisovaa vettä, mutta ovat helppoja uhreja hyönteisiä syöville vesipedoille.

Hyttysemo tunnustelee takaruumillaan maaperän tuoksuja ja rakennetta ennustaakseen, mihin kohtiin muodostuu seuraavana keväänä turvallisia, matalia lätäköitä, joissa jälkeläisillä on parhaat edellytykset selviytyä kesään.”

Munat voivat olla säilössä maassa vuosia odottaen sopivaa hetkeä kuoriutua.

Kuoriutumista seuraa toukkavaihe, jonka aikana hyttysenpoika luo nahkansa neljä kertaa. Sitten se kotiloituu pariksi päiväksi, ennen kuin nousee täysikasvuisena hyttysenä siivilleen.

Aikuisen hyttysen elo on lyhyt: koirailla päiviä ja naaraillakin vain muutaman viikon mittainen.

”Yksi hyttynen imee tavallisimmin noin 5 mikrolitraa verta, joten 220 000 pistoa veisi ihmiseltä jo 1,1 litraa verta, mikä olisi tarpeeksi aiheuttamaan vakavan verenhukan ja šokkitilan elimistössä”, laskeskelee Culverwell.

Evoluutio on ehtinyt virittää sen aistit huippuunsa

Ihmislaji on vasta muutama miljoona vuotta vanha, kun taas nykyisen kaltaisia hyttysiä on löydetty 79 miljoonaa vuotta vanhasta kanadalaisesta meripihkasta, ja niiden esivanhempia jopa 100 miljoonan vuoden takaisista fossiileista.

Hyttyset ovat siis räpistelleet jo läpi liitukauden massiivisesta lajien sukupuuttoaallosta, joka tuhosi muun muassa dinosaurukset.

Eniten hyttyspopulaatioihin vaikuttavat kuitenkin kosteus ja lämpötila keväällä ja alkukesästä, sillä toukat eivät kestä kuivuutta.

”Hyttysiä on yritetty aktiivisesti hävittää jo yli 100 vuoden ajan, ainakin siitä asti, kun 1870-luvulla tajuttiin, että ne levittävät tauteja”, Salmela kertoo. ”Paikallisesti siinä on jopa onnistuttu. Kaikkia hyttysiä ei olisi kuitenkaan mahdollista tappaa, koska seurannaisvaikutukset olisivat liian vakavat.”

Kotoisten itikkalajien tuhoaminen olisi myös turhaa, sillä ne ovat ärsyttävyydestään huolimatta melko vaarattomia.

Hyttyset levittävät Suomessa muutamia tauteja, kuten jänisruttoa, nivelrokkoa ja inkoontautia, mutta tartunnat eivät ole kovin yleisiä tai uhkaa ihmishenkiä.

Sen sijaan maailmalla yleisiä Anopheles-suvun horkkahyttysiä pidetään jopa maailman vaarallisimpina eläiminä. Niiden levittämän malarialoisen aiheuttamiin oireisiin kuolee vuosittain yli puoli miljoonaa ihmistä.

Toinen tappavan vaarallinen laji on egyptinhyttynen eli Aedes aegypti, jonka kuljettaa mukanaan keltakuumetta, denguekuumetta ja Zika-virusta.

Hyttysiin taudinlevittäjinä erikoistunut Culverwell toteaa, että ilmaston lämpenemisen seurauksena on mahdollista, että pohjoisemmat hyttyslajit katoavat Suomesta samalla kun vieraslajit, kuten egyptinhyttynen, leviävät eteläiseen Suomeen.

”Jos vaaralliset lajit pääsevät yleistymään, pitää täälläkin alkaa kiinnittää todellista huomiota hyttysiltä suojautumiseen.”

Nykyisellään tavallinen hyttysmyrkky ja järkevä vaatetus riittävät.

Hyttystorjunnan erityisiä haasteita

Hitlerin toisen maailmansodan aikaisella päämajalla, Sudenpesällä, oli vesiallas, jonka arveltiin olevan hyttysten munintapaikka.

Päästäkseen eroon itikoista Hitlerin sotilaat tuhosivat altaan.

Pahaksi onneksi hyttysten määrä kuitenkin vain kasvoi, sillä altaan mukana katosivatkin sääskien sijasta niitä syöneet sammakot.

Hitler raivostui operaatiosta huomattuaan, että sammakoiden kurnutus, jota Führer oli tottunut päämajallaan kuuntelemaan, oli vaiennut.

Sotilaat joutuivat istuttamaan alueelle uuden sammakkokannan. Hyttyset jatkoivat eloaan entiseen malliin.

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Oululaismies kuvasi hämmentävän tarkan videon: Paarma veriaterialla ja kärpäset kuokkavieraina

Makro-objektiivilla huikean hienosti tallennettu pätkä.

Vasemmassa laidassa imeskelee kupuaan täyteen itikka. Pääosan varastaa paarma, joka ahnehtii verta niin ettei yksi puremakohta edes riitä.

 Jälkeensä se jättää verilammikoita, joihin pölähtää pian useita muita kärpäsiä osille. Hekin haluavat maistaa punaista ”mettä”.

Voi vain kuvitella miten tuo kaikki sattuu. Paarman purema ei nimittäin ole mikään kivantuntuinen. Jälkeensä se voi jättää melkoisen patin.

Lähde: Oululaismies kuvasi hämmentävän tarkan videon: Paarma veriaterialla ja kärpäset kuokkavieraina | Como

Kategoria(t): Ympäristö | Kommentoi

Naakka on lintujen älykkö

Naakka on hyvin seurallinen ja äänekäs varislintu, joka viihtyy parvissa. Runsaimmillaan naakkaparvet ovat talvella.

Viimeisten 10 vuoden aikana naakkakanta on yli kaksinkertaistunut. Lintujen älymystöön kuuluva naakka aiheuttaa paitsi harmia myös riemua. Maatiloilla on viikon ajan kärsitty ikävästä ongelmasta, kun poikkeuksellisen suuri naakkaparvi on ollut viljan kimpussa päivittäin.

Naakasta eroon pääseminen on hankalaa, koska se on oppivainen lintu. Sopeutumiskykyisen lajin karkottamiseen ei välttämättä ole keinoja, mikään staattinen pelote ei toimi kovin pitkään.

Naakka on rauhoitettu 10.3.–31.7

Naakat ovat fiksuimpia lintuja

Naakka on erittäin sopeutuvainen, älykäs lintu ja osaa tiettävästi laskea viiteen. Esimerkkinä on käytetty piilokojuvertausta: jos kojuun menee viisi henkilöä ja vain neljä tulee ulos, naakka ei mene kojun lähistölle.

Naakka osaa käyttää työkaluja ravinnon hankinnassa. Ne jopa hoksasivat taivuttaa suoran tikun koukuksi saadakseen paremmin ravintoa.

Erään havainnon mukaan Helsingin rautatientorin naakat oppivat erottamaan paikallisjunat kaukojunista kuulutuksen perusteella – kaukojunien nokkaan oli liiskautunut paljon hyönteisiä syötäväksi.

Paikallisjunista ne eivät piittaa.

Naakka on levittäytynyt laajalle. Euroopassa elää yli puolet maailman naakkakannasta, ja lajia tavataan myös Aasiassa ja Afrikassa.

Naakka elää yhdyskunnissa, se löytää pesäpaikkansa kaupunkien muiden rakennusten ullakoilta, savuhormeista ja muista koloista. Naakat valtaavat mielellään myös isoja pönttöjä, joita on ripustettu esimerkiksi uuttukyyhkyille.

Alkujaan naakka pesi luonnossa kalliojyrkänteillä maa- ja puukoloissa. Kun Suomessa alettiin rakentaa suuria harmaakivikirkkoja, naakat löysivät niiden seinistä ja ullakoilta suojaisia pesäpaikkoja.

Naakat pesivät mielellään myös rakennusten savupiipuissa.

Naaras munii keskimäärin viisi vaaleansinivihreää, tummatäpläistä munaa huhtikuun lopulta toukokuuhun. Muninta tapahtuu yleensä päivittäin, mutta joskus naaras voi pitää jopa kolmen päivän tauon.

Haudonta alkaa jo heti ensimmäisen munan ilmestyttyä, joten poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Haudonta kestää 17–20 vuorokautta.

Koiras tuo hautovalle naaraalle ruokaa ja voi itsekin joskus hautoa lyhyitä aikoja.

Emot ruokkivat poikasia pesässä 28–32 vuorokautta ennen kuin viimeiset poikaset lähtevät pesästä heinäkuun alussa. Poikaset ovat lentokykyisiä 35 päivän ikäisinä.

Naakka saavuttaa sukukypsyyden kaksivuotiaana.

Naakka on osittaismuuttaja, eli osa kannasta talvehtii Suomessa, osa muuttaa hieman etelämmäs Ruotsiin, Tanskaan ja Pohjanmeren maihin.

Muuttajat lähtevät Suomesta syyskuun lopulta alkaen ja palaavat pesimäpaikoilleen maalis-huhtikuussa.

Naakka on kaikkiruokainen

Ravinto on hyvin monipuolista. Lähes kaikki käy, sen ruokavalioon kuuluvat niin hyönteiset, hedelmät, siemenet ja marjat kuin etanat, toukat ja madot.

Monin paikoin sille kelpaavat myös muiden lintujen munat ja poikaset, vaikka se ei ole läheskään niin paha pesärosvo kuin varis.

Naakkat ovat oppineet myös käyttämän ravinnokseen vasta pesästä lähteneitä linnunpoikasia.

Aamulla naakat hajaantuvat toreille, tienvarsille ja pelloille ruokaa etsimään. Monesti parvi lentää jopa kymmeniä kilometrejä hyväksi tiedetylle ruokailupaikalle.

Tarkka arvojärjestys

Naakkoja ei voi olla huomaamatta, kun ne kiertelevät meluisana parven. Linnut saavat parvesta suojaa kanahaukkaa ja muita petoja vastaan. Arvokkaimmat naakat saavat oleskella parven keskiosissa parhaassa suojassa.

Naakka on erityislaatuinen lintu sosiaalisuutensa takia.

Naakoilla on tarkka arvojärjestys, jonka mukaan määräytyvät sekä ruokailujärjestys että yöpymispaikat puussa. Arvojärjestyksessä korkeimmalla olevat linnut saavat valita parhaat ruoka-apajat.

Naakat tuntevat toisensa ja tietävät kunkin linnun sijainnin arvoasteikossa. Siksi tappeluja syntyy harvoin, ja yleensä tuima katse ja rähähdys riittävät osoittamaan kilpailijalle, kuka määrää.

Korkea-arvoisimmat naakkaparit valitsevat suojaisimmat ja maanpinnasta korkeimmalla olevat pesäpaikat.

Alemman kastin naakat joutuvat tyytymään vaatimattomampiin ja suojattomampiin pesäpaikkoihin.

Silti johtavat koiraat saavat vähemmän poikasia, sillä ne joutuvat käyttämään runsaasti aikaa ja energiaa paikkansa pitämiseen. Niiltä ei riitä aikaa riittävästi puolisosta ja poikasista huolehtimiseen.

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Metsästäjä ampui koiraa metsona

Käräjäoikeuden mukaan metsästäjä oli ottanut tietoisen riskin ja osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta metsästystä koskevista säännöksistä. Se tuomitsi vuonna 1986 syntyneen miehen 50 päiväsakon rangaistukseen, mikä merkitsi 800 euron sakkoa.

Keskisuomalaisen miehen lintujahti päättyi Hemmo-koiran kannalta kohtalokkaasti Sodankylän Kiekeröselässä.

Mies oli metsällä kaverinsa ja kokeneen noutajansa kanssa. Kesken samoilun mies havaitsi kauempana etumaastossa vieraan metsästäjän ja huusi siksi koiraansa takaisin.

Olin noin kolmenkymmenen metrin päässä Hemmosta. Kun huusin sitä toistamiseen, samassa kuului laukaus.

Hemmoon oli osunut useita hauleja. Sen selästä ja takapuolesta valui verta.

Pian selvisi, että koiraa ampunut mies oli ollut oman kaverinsa kanssa sattumoisin samalla alueella metsällä.

Mies oli ampunut koiraa noin kolmenkymmenen metrin päästä. Koiran omistaja ei ollut havainnut ampujaa ennen laukausta.

Siinä tuli sitten kiire eläinlääkäriin, kun ei itse pystynyt vammoja arvioimaan, omistaja kertoo.

Hemmoon osui kaikkiaan kuusi haulia, joista yksi oli tunkeutunut niin pahaan paikkaan, ettei sitä voitu leikata. Koira jouduttiin lopettamaan. Todennäköisin syy yhdeksänvuotiaan koiran lopettamiseen oli viranomaisarvion mukaan kyseinen hauli.

Korostettu huolellisuusvelvollisuus

Mies väitti havainneensa metson ja sanoi ampuneensa sitä. Hän kertoi olettaneensa, että laukaus oli osunut. Hän sanoi nähneensä puun takana liikettä ja ampuneensa toistamiseen. Haulit olivat kuitenkin osuneet metson sijasta koiraan.

Erikoinen selitys. Kuulin vain yhden laukauksen. Mitään metsoa en missään vaiheessa nähnyt, koiran omistaja kertoo.

Syyttäjä vaati metsästäjälle rangaistusta metsästysrikoksesta vaatien hänelle samalla metsästyskieltoa ja haulikon menettämistä valtiolle. Mies oli hänen mukaansa toiminut törkeän huolimattomasti.

Syytetty kertoi harrastaneensa metsästystä useita vuosia. Hän kiisti rikoksen esittäen ampuneensa vahingossa toisen koiraa luullen sitä osuman saaneeksi metsoksi.

Lapin käräjäoikeus katsoi, että metsästäjällä oli sinänsä ollut aihe epäillä, että puun takana olisi voinut olla metso. Sen mukaan tässäkin tapauksessa metsästäjällä oli ollut korostettu huolellisuusvelvollisuus varmistua kohteesta ennen laukaisua.

”Kova menetys”

Metsästäjän haulikko tuomittiin valtiolle menetetyksi ja miehelle määrättiin vuoden mittainen metsästyskielto. Koiran omistajalle mies tuomittiin maksamaan yhteensä yli 3500 euron korvaukset, josta 1600 euroa koiran arvona.

Hemmo oli hyvin koulutettu, rakas metsästyskaveri. Se oli ollut minulla pennusta asti. Kyllä se oli kova menetys, koiransa menettänyt mies myöntää.

Metsästysrikos tapahtui syyskuussa 2020. Käräjäoikeuden hiljattain antama tuomio on saanut lainvoiman.

Lähde: Metsästäjä ampui koiraa metsona

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi