Metsästysajat 2017-2018 | Suomen riistakeskus

Metsästysajat 2017-2018

Lähde: Metsästysajat | Suomen riistakeskus

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Sadetutka

Sadetutka – Finnish Meteorological Institute.
Tuulensuunta

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Pakkasen purevuus

Kerrospukeutuminen kannattaa opetella.

Interaktiivinen kuva, siirrä osoitinta kuvan päällä tai mobiililaitteilla kosketa kuvaa
Pakkasen purevuus celssiusasteina
tuulen nopeuksissa 2-32 m/s ja 10≥lämpötila≥-50°C

Pakkasen purevuus

Pakkasen purevuus eli tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutus paljaalla iholla

Interaktiivisessa kuvassa  on käytetty seuraavaa kaavaa pakkasen purevuudelle:

WCT = 13.12 + 0.6215 * T – 13.9563*V0.16 + 0.4867 * T*V0.16

WCT = pakkasen purevuus celssiusasteina
T = ilman lämpötila celssiusasteina
V = tuulen nopeus m/s

Lähde: Pakkasen purevuus – Ilmatieteen laitos

Kategoria(t): Ympäristö | Avainsanat: , | Kommentoi

Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Kaikilla on mahdollisuus seurata valtakunnallisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-seurantajärjestelmään kirjaamia tietoja karhujen, susien, ilvesten ja ahman jälki- tai näköhavainnoista.

Osoitteesta riistahavainnot.fi voi katsoa kirjatut merkinnät kahden viimeksi kuluneen kuukauden ajalta, niistä tuoreimmat voivat olla edelliseltä päivältä.

Suurpeto havaintosi voi pelastaa monen lemmikkieläimen hengen
> tästä löydät paikallisen petoyhdyshenkilön.

Toimi näin:
– tallenna petoyhdyshenkilön puhelinnumero kännykkääsi
– lähetä viesti petoyhteyshenkilölle heti kun teet havainnon
– kerro tai kuvaa – mitä, missä, milloin näit. GPS sijainti tuo lisäarvoa.

Petovahingosta tulee ilmoittaa viipymättä vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle!

Petovahinkokorvausta haetaan lomakkeella 131 kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Riistahavainnot — suurpedot.

Suden ja koiran kohtaamisia – vuodesta 2011 alkaen

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito

Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Kaikki Suomen Riistakeskuksen suurpetopoikkeuslupapäätökset vuodesta 2012 tähänpäivään. Vahinkoperusteisen 41 a § poikkeusluvan hakulomakkeet.
Lähde: Suomen Riistakeskus – Suurpetopoikkeusluvat

Kategoria(t): Riistanhoito

Villisikanäytteistä maksetaan edelleen palkkio – Eviralle lähetettiin 527 näytettä viime vuonna

Afrikkalaisen sikaruton varhaisen havaitsemisen kannalta näytteet ovat tärkeitä.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira maksaa edelleen näytepalkkion metsästäjille, jotka lähettävät näytteitä metsästetyistä luonnonvaraisista villisioista tutkittavaksi afrikkalaisen sikaruton varalta.

Viime vuonna villisioista lähetettiin yhteensä 527 näytettä.

Eviran ylitarkastaja Miia Kauremaa kertoo, että virasto on erittäin tyytyväinen metsästäjien aktiivisuuteen ja lähetettyjen näytteiden määrään. Vuonna 2016 näytteitä lähetettiin 366 ja vuonna 2015 171.

”Afrikkalaisen sikaruton varhaisen havaitsemisen kannalta näytteiden saaminen on erittäin tärkeää.”

Kaikista villisikanäytteistä maksetaan 40 euron perusmaksu. Emakkopalkkio on 60 euroa, eli emakosta voi saada 100 euron palkkion.

Palkkio maksetaan myös, jos ilmoittaa kuolleena tai sairaana löydetystä villisiasta. Tällöin palkkion suuruus on 100 euroa.

Kaikki palkkiot säilyivät samansuuruisina kuin viime vuonna. Kauremaa ei vielä tässä vaiheessa osaa kertoa, kuinka paljon palkkioita maksettiin euroissa viime vuonna.

Halutessaan metsästäjä voi palkkion sijaan valita ilmaisen trikiinitutkimuksen villisianlihalle. Trikiinitutkimus valittiin palkkion sijaan 120 näytteestä.

”Yhä useampi villisikanäyte lähetetään metsästysseuran nimissä. Aiemmin palkkiota haki yleensä yksittäinen metsästäjä”, Kauremaa sanoo.

Lähde: Villisikanäytteistä maksetaan edelleen palkkio – viime vuonna Eviralle lähetettiin 527 näytettä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Villisika on yhä harvinaisuus Lounais-Hämeessä – ruton pelossa jokainen yksilö nähdään riskinä

Soittokierros paikallisiin riistanhoitoyhdistyksiin sen vahvistaa: alueen villisikakanta on pysynyt yksittäisissä liikkujissa.

Satunnaisia havaintoja on niin Someron, Forssa–Tammelan, Jokiläänin kuin Urjalankin alueilla. Kannan pienuudesta kertoo myös se, ettei Lounais-Hämeessä kaadettu vuosina 2016–2017 yhtään villisikaa.

Lähde: Villisika on yhä harvinaisuus Lounais-Hämeessä – ruton pelossa jokainen yksilö nähdään riskinä | | Forssan Lehti

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Dansk minister vill ha vargjakt – Bondebas kräver skyddsjakt på varg | Jakt & Jägare

Danmarks miljöminister anser att det behövs utökade möjligheter till vargjakt. LRF-basen i Danmark kräver i sin tur att djurägare på eget initiativ ska få skjuta vargar som attackerar eller är i närheten av boskap.

Miljöminister Esben Lunde Larsen var i går, måndag, på medborgarmöte med oroliga människor på Jylland. Tidigare har enstaka vargar strövat upp på halvön, men nu har ett vargpar stannat och fått valpar.

Miljöministern tycker inte att det räcker att skjuta bort enstaka problemvargar. Han önskar ”fler verktyg i verktygslådan”, enligt ett referat från mötet i LandbrugsAvisen.

Förvaltningsplanen ses över

Nu ska Vildtforvaltningsrådet i Danmark se över och utvärdera nuvarande dansk vargförvaltningsplan, som är från 2014.

Esben Lunde Larsen ska se om det går att samarbeta med andra EU-länder som har vargproblem. Avsikten är att få EU-kommissionen att ändra bestämmelserna om varg som skyddad art.

Bönder måste få skjuta varg

Martin Merrild, ordföranden för Danmarks motsvarighet till LRF – Landbrug & Fødevarer, ger i en krönika i LandbrugsAvisen klart besked om vargen. Det utspelet kom i lördags sedan varg på nytt har angripit får.

Djurbönder måste få skjuta varg som angriper deras djur, eller om varg befinner sig inne i ett vargsäkert hägn eller 50 meter därifrån, anser Martin Merrill.

Lagen bör ändras

Dansk lag bör ändras så att drabbade djurbönder inte ska behöva ta lagen i egna händer. Danmark är inte stort nog för att ha varg, anser Martin Merrill.

Han framhåller att det fanns skäl till att vargen utrotades i Danmark.
Det är också en fråga om välfärd för andra djur. Varg i markerna skapar stor oro bland djuren, konstaterar Martin Merrill.

Esben Lunde Larsen och Martin Merrild är medlemmar av samma parti, borgerliga Venstre.

Lähde: Dansk minister vill ha vargjakt

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Vildsvin med rekordhög strålning fällt nära Tierp – sköt innehöll 39 706 becquerel per kilo | Jaktjournalen

Jag höll på att smälla av när jag såg resultatet. Det säger Roland Palm som nu fått svaret att vildsvinet han sköt innehöll 39 706 becquerel per kilo.

Roland Palm stod passkytt på en jakt i Djupa väster om Tierp i Uppsala län den 13 januari. Jaktkompisens hund kom med vildsvin och Roland svingade och sköt.

Det var en jättefin gris, vägde väl någonstans kring 45 kilo levande och blev väldigt välskjutet trots att det gick fort, berättar Roland.

”Nästan självlysande”

Hundföraren skickade in provet till Strålsäkerhetsmyndigheten, som just nu bjuder på becquerelprov för att kartlägga hur vildsvinen påverkas i dag av strålningen från kärnkraftsolyckan i Tjernobyl 1986.

Först ringde kompisen och sa att det var 3 900 becquerel någonting. Men sedan ringde han och berättade att han läst fel. 39 706 becquerel per kilo innehöll vildsvinet – jag trodde jag skulle dö, det måste ju vara nästan självlysande, säger Roland

Till saken hör att jägarna i Djupa skjutit tre vildsvin, som varierat kraftigt i strålning. De två andra innehöll 170 respektive 4 000 becquerel.

Bekräftar sorgligt rekord

Paul Andersson på Strålsäkerhetsmyndigheten bekräftar att vildsvinet från Djupa är ett sorgligt rekord.

Det är de högsta värdet vi uppmätt i den här kampanjen då vi bjuder jägarna på kostnaderna för proven. Men just i dag har jag också fått in två provsvar från områden nära Tärnsjö och de ligger på 15 000 becquerel, säger Paul Andersson.

Hur kan det variera så mycket?

Värdena varierar kraftigt, även lokalt, och det är väldigt styrt av vilken föda olika individer äter.

En teori kan vara att det här vildsvinet exempelvis träffat på en stor fyndighet av tryffel och att becquerelhalten då sticker iväg på det här sättet, svarar Paul Andersson.

”Måste hitta på någonting”

Strålsäkerhetsmyndigheten av i nuläget fått in 200 provsvar. Det finns pengar avsatta för 250 gratisprov.

Myndigheterna måste hitta på någonting. Ingen jägare vill väl gå ut och skjuta vildsvin och betala för provet om man bara måste kasta bort köttet sedan. Det kommer att bli vildsvinsexplosion, säger Roland Palm i Tierp.

Livsmedelsverkets gränsvärde för kött som ska säljas är 1 500 becquerel per kilo.

Strålsäkerhetsmyndigheten har en lista på alla mätresultat som gjorts i kampanjen sedan i början av december. Se listan här

Lähde: Vildsvin med rekordhög strålning fällt nära Tierp | Jaktjournalen

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Katso kevään tapahtumia

Ajankohtaisia tapahtumia löytyy – TAPAHTUMAT  valikosta.

Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset
Metsästäjäkurssit
Metsästäjätutkinnot
Ampumakokeet alueittain …

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Hovioikeus – Girjasin lapinkylä ja Ruotsin valtion tulee yhdessä hallinoida pyyntiä ja kalastusta lapinkylän alueella

Girjasin lapinkylä on voittanut Ruotsin valtion myös hovi-oikeudessa. Uumajan hovi-oikeuden päätös tuli tänään tiistaina 23. tammikuuta.

Käräjäoikeuden päätöksestä poiketen Girjasin lapinkylä ei kuitenkaan saanut yksinoikeutta harjoittaa pienriistapyyntiä ja kalastaa viljelyrajan yläpuolella.

Hovioikeus sen sijaan näki, että Girjasin lapinkylä ja Ruotsin valtion tulee yhdessä hallinoida pyyntiä ja kalastusta lapinkylän alueella Jällivaarassa.

Koska Girjasin lapinkylän voitto on ennakkotapaus, saattaa se jatkossa koskea metsästys- ja kalastusoikeuksia koko poronhoitoalueella, eli toisin sanoen noin puolta Ruotsin pinta-alasta.

Tausta: Pyyntioikeuksista on kiistelty Ruotsissa jo 1990-luvun alusta alkaen

Girjásin lapinkylä haastoi Ruotsin valtion oikeuteen vuonna 2009. He perustelivat vaatimuksiaan yksinoikeuksiin sillä, että he ovat satojen vuosien ajan käyttäneet aluetta pääelinkeinoihinsa poronhoitoon, metsästykseen ja kalastukseen. Girjásin lapinkylä tai paliskunta (ru. sameby) Jällivaarassa, Pohjois-Ruotsissa, haastoi valtion oikeuteen vuonna 2009.

Girjásin lapinkylä Jällivaarassa voitti Ruotsin valtion oikeudessa vuonna 2016 yksimielisellä päätöksellä. Ruotsin valtio kuitenkin valitti tuomiosta hovioikeuteen.

Lapinkylät ovat poronhoitoa harjoittavia oikeushenkilöitä. Ruotsissa on 51 lapinkylää. Ruotsissa poronhoitoa saavat harjoittaa vain saamelaiset, toisin kuin Suomessa.

Lähde: Lapinkylä voitti Ruotsin valtion hovioikeudessa – Girjasin lapinkylä ja Ruotsin valtion tulee yhdessä hallinoida pyyntiä ja kalastusta lapinkylän alueella | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Suomen legendaarisimman aseen Suomi-konepistoolin tarina – käyttöikä oli todella pitkä

Itseoppinut asesuunnittelija Aimo J. Lahti kehitti Suomi-konepistoolin ensimmäisen mallin suojeluskuntien ja armeijan käytössä olleen saksalaisen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922.

Itseoppinut asesuunnittelija Aimo J. Lahti kehitti Suomi-konepistoolin ensimmäisen mallin suojeluskuntien ja armeijan käytössä olleen saksalaisen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922.

Vielä ensimmäisessä maailmansodassa ja Suomen kansalaissodassa jalkaväki taisteli kivääreillä, konekivääreillä ja pistooleilla.

Monet rintamakomentajat huomasivat, että peitteisissä, pimeissä ja usein savuisissa taistelumaastoissa tarvittaisiin lisää tulivoimaa – siis keveitä sarjatuliaseita.

Patruunan tuli olla selvästi kiväärin patruunaa keveämpi, jotta taistelija saattoi kuljettaa niitä mukanaan satamäärin. Pistoolin patruuna hieman vahvistettuna sopi tällaiseksi.

Lahti tutustui Bergmann-konepistooliin palvellessaan asemestarina Keski-Suomen Rykmentissä.

Ase sopi hyvin suomaisiin olosuhteisiin, mutta oli kovin häiriöaltis. Aseen tasapaksussa lieriömäisessä lukossa patruuna jäi helposti poikittain patruunapesään.

Lahti ryhtyi suunnittelemaan armeijalle yksinkertaisempaa, toimivampaa ja halvempaa konepistoolia. Suomen armeijan johto ei hänen kehitystyötään noteerannut, vaan keskittyi sotilaskiväärien muutostöihin.

Seppä takoi proton

Protoyypin valmistukseen Lahti sai apua Viialasta, jossa maaseppä Salmisella oli pajansa ainoana koneena käsin veivattava porakone. Sillä saatiin reiät akseleihin. Aihiot seppä takoi ahjossaan.

Lahti viilasi ja puhdisti osat ja kokosi prototyypin Kouvolassa. Se oli eräänlainen pienoismalli, vain 30 sentin pituinen. Se kuitenkin osoitti rakenteen toimivuuden 7,65 mm pistoolinpatruunoilla.

Ensimmäisen normaalikokoisen prototyypin valmisti tamperelainen konepaja Leskinen & Kari vuonna 1922.

Startup-yritys jatkamaan kehitystyötä

Kaksi vuotta myöhemmin Lahti ja kolme upseeria – Yrjö Koskinen, Viljo Korpela ja Leo Boijer-Spoof (myöhemmin Poijärvi) – perustivat Konepistooliosakeyhtiön jatkamaan aseen kehitystyötä.

Yhdelläkään osakkaalla ei kuitenkaan ollut mainittavasti rahaa. Armeija puolestaan ei voinut rahoittaa valmistusta tai ostaa sellaista, mitä ei ollut valmiina.

Startup-yrityksen sponsoreiksi nelikko houkutteli viialalaisen tehtailijan T. K. Järvelän ja Leo Boijer-Spoofin isän. He lainasivat tarvittavat rahat.

Tarjousta aseiden valmistuksesta pyydettiin helsinkiläiseltä työkalutehtaalta Ab Tool Oy:ltä. Koekappaleet valmistuivat vuonna 1924 ja ensimmäinen vajaan 200 aseen sarjatuotantoerä kahtena seuraavana vuonna.

Suomen armeijakin kiinnostui uudesta konepistoolista. Niitä toimitettiin armeijalle, rajavartiolaitokselle ja suojeluskuntapiireille.

Ase sai armeijalta nimikkeen 7,65 kp/26.

7,65 millimetrin parabellum-patruunalle suunniteltu ase ei ollut toiminnaltaan moitteeton.

Sen lukko oli samanlainen tasapaksu sylinteri kuin Bergmann-konepistoolissa, ja sitä vaivasi sama alttius syöttöhäiriöihin. Myös etuviistoon kaareutuva pitkä tankolipas oli häiriöaltis.

Viimeinen silaus

Luodin alkunopeus oli 360 metriä sekunnissa ja tulinopeus 600 laukausta minuutissa. Suoritusarvoiltaan ase vaikutti toimivalta.

Hyvää siinä oli, että piipun pystyi vaihtamaan ilman työkaluja muutamassa sekunnissa. Kätevä oli myös irrallaan lukosta oleva, ammuttaessa paikoillaan pysyvä viritystanko.

Aseiden myynnistä saadut tulot peittivät kustannukset, mutta voittoa ei yhtiön omistajille kertynyt. Suomen armeija maksoi yhdestä kotimaisesta konepistoolista 2 200 markkaa, kun saksalaisen Bergmannin hinta oli yli kaksinkertainen.

Lahti hioi aseen toimintavarmuutta

Holkittamalla lukonkehykset ja ohentamalla lukon etupäätä saatiin syöttötunneli niin ahtaaksi, ettei patruuna enää mahtunut kääntymään poikittain.

Patruunatyypiksi vaihtui maailmalla yleistynyt 9 mm parabellum-patruuna, josta kehitettiin erityinen konepistooliversio.

Yksinkertainen rakenne

Vuonna 1931 lopullisen muotonsa saanut Suomi-konepistooli M/31 on rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertainen massasulku- eli lukkorekyyliase.

Aseeseen kuuluvat lukonkehykseen kiinnitetty piippu ja lukonkehyksessä liikkuva sylinterinmuotoinen lukko.

Sen takana ovat palautinjousi, liipaisinkoneisto ja viritystanko, jolla lukko vedetään liipaisinkynnyksen taakse. Piippua ympäröivä vaippa, tukki ja lipas täydentävät kokonaisuuden.

Liipaisimesta vedettäessä palautinjousi työntää lukon eteenpäin.

Se vie lippaasta ensimmäisen patruunan patruunapesään ja laukaisee sen kiinteällä iskurinkärjellä. Palavan ruudin paine sinkoaa luodin ulos piipusta ja työntää hylsyä ja lukkoa taaksepäin.

Ulosheittäjän kynnys heittää hylsyn sivulle hylkyaukosta. Lukko puristaa palautinjousen kokoon ja saa siitä voiman uuteen laukaukseen.

Tämä prosessi jatkuu niin kauan kuin liipaisinta painetaan tai lippaassa riittää patruunoita.

Suomi-konepistoolin teoreettinen maksimitulinopeus on 900 laukausta minuutissa: lukko tekee edestakaisen liikkeen ja luoti lähtee piipusta 15 kertaa sekunnissa.

Tikkakosken tuotteeksi 1932

Viimeistellessään M/31:tä Aimo Lahti oli ehtinyt työskennellä jo muutaman vuoden Valtion Kivääritehtaalla Jyväskylän Tourulassa, missä hän valvoi suomalaisen pikakiväärin (Lahti-Saloranta M/26) valmistusta.

Pienoismalli uusitusta konepistoolista tehtiin kivääritehtaalla, mutta toimivan prototyypin valmistus ei sopinut tehtaan kiireisiin.

Avuksi tuli Tikkakosken tehtaan johtaja, insinööri Oscar Östman, joka tarjoutui valmistajaksi.

Aseen lisenssivalmistus sopi myös puolustusvoimille.

Lahti myi 1932 patentoimansa konepistoolin valmistusoikeudet 65 000 markalla Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiölle. Lisäksi sopimukseen kuului viiden prosentin provisio myyntituotoista. Sen jakoivat Konepistooliosakeyhtiön omistajat.

Konepistoolin piippujen rihlaus annettiin jyväskyläläisen aseseppä Joonas Mataraisen tehtäväksi.

Muilta osin aseet valmisti Tikkakoski.

Menestystuote

Armeija testasi uutta asetta ja totesi sen loistavaksi. Sarjavalmistus käynnistyi, ja asetta tilasivat myös poliisi ja rajavartiolaitos.

Tilausmäärät olivat kuitenkin pieniä. Vielä vuonna 1938, kun suursodan uhka leijui Euroopan yllä, Tikkakoskelta valmistui vain 150 asetta. Suomen poliittisen johdon enemmistö eli siinä hurskaassa uskossa, että Suomi pysyisi mahdollisen sodan ulkopuolella.

Niinpä maa joutui talvisotaan kehnosti aseistautuneena.

Konepistooleja oli joukoille jaettavaksi vain viitisen tuhatta, niistäkin 2 000 jo ammoin suojeluskunnille hankittuja Bergmanneja.

Uusia konepistooleja valmistui sodan aikana noin 700, mutta samaan aikaan lähes 500 asetta jäi sotasaaliiksi, tuhoutui tai katosi Karjalan korpiin.

Välirauhan aikana konepistooleja valmistui noin 9 000, ja jatkosodassa niiden määrä joukoissa tasaisesti lisääntyi, kun kuukausituotanto oli runsaat tuhat asetta.

Ennen venäläisten suurhyökkäyksen alkua kesäkuussa vuonna 1944 suomalaisjoukoilla oli lähes 53 000 Suomi-konepistoolia.

Tikkakosken tehdas valmisti Suomi-konepistooleja kaikkiaan runsaat 60 000.

Se oli aikansa huippuase: toimintavarma, metsätaisteluolosuhteissa erittäin tulivoimainen, tarkka ja luotettava.

Aseen käyttöikä oli myös todella pitkä

Konepistooli M/31 oli Suomen puolustusvoimien käytössä vuodesta 1931 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka 1960-luvulle.

Jakovahvuuksissa liikekannallepanon varalta ase oli vielä 1990-luvulle asti, ja varastoissa jopa vuoteen 2007.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Tekniikan Historia -lehden numerossa 2/2013.

Lähteet: Markus Palokangas ja Maire Vaajakallio: Aimo Lahti — Asesuunnittelun suuri suomalainen (Loimaa 2000); P. T. Kekkosen artikkeli Gunwriters-sivustolla; www.veteraanienperinto.fi; Ylen elävä arkisto.

Lähde: Tekniikan historia

Lähde: Tällainen on Suomen legendaarisimman aseen tarina | Kauppalehti

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | Kommentoi