Siitepölytilanne ilmassa tänään ja ennuste | Norkko

Siitepölyn määrä ilmassa vuorokauden keskiarvoina.
Ennuste perustuu mittaustulosten ja sääennusteiden perusteella tehtyihin mallinnuksiin siitepölytilanteen kehittymisestä.

Päivitetään joka arkipäivä klo 12.00 mennessä.

Koivun paikallinen kukinta alkaa tavallisesti huhti-toukokuun vaihteessa maan eteläosissa. Kukinta saattaa tänä vuonna viivästyä hieman tavanomaisesta, mutta kaukokulkeumat ovat mahdollisia jo huhtikuun aikana.

Lähde: Norkko | Siitepöly

Kategoria(t): Ympäristö

Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Kaikilla on mahdollisuus seurata valtakunnallisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-seurantajärjestelmään kirjaamia tietoja suurpetojen –  karhujen, susien, ilvesten ja ahman jälki- tai näköhavainnoista.

Osoitteesta riistahavainnot.fi voi katsoa kirjatut merkinnät kahden viimeksi kuluneen kuukauden ajalta, niistä tuoreimmat voivat olla edelliseltä päivältä.

Suurpeto havaintosi voi pelastaa monen kotieläimen hengen
> tästä löydät paikallisen petoyhdyshenkilön.

Toimi näin:
– Tallenna petoyhdyshenkilön puhelinnumero kännykkääsi
– Lähetä viesti petoyhteyshenkilölle heti kun teet havainnon
– kerro tai kuvaa – mitä, missä, milloin näit.
GPS sijainti täsmentää havaintoa ja petoyhteyshenkilöt löytävät paikalle.

Suurpetovahingosta tulee ilmoittaa viipymättä
vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle!

Petovahinkokorvausta haetaan lomakkeella 131 kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Riistahavainnot — suurpedot.

Suden ja koiran kohtaamisia – vuodesta 2011 alkaen

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito

Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Kaikki Suomen Riistakeskuksen suurpetopoikkeuslupapäätökset vuodesta 2012 tähänpäivään. Vahinkoperusteisen 41 a § poikkeusluvan hakulomakkeet.
Lähde: Suomen Riistakeskus – Suurpetopoikkeusluvat

Kategoria(t): Riistanhoito

Putosiko kännykkä veteen? Näillä keinoilla saat siitä ehkä vielä toimivan kapistuksen

Matkapuhelinyhtiö Elisan mukaan kännykät kokevat kovia etenkin kesällä, sillä vesivahingot jopa yli kolminkertaistuvat kesäaikaan. Elisa listaa älykännyköiden ja muun pienelektroniikan suurimmiksi vihollisiksi rantaleikit, veneilyn, sateen ja virvoitusjuomat.

Jos puhelin putoaa järveen tai vaikkapa pönttöön, kuivattamista kannattaa kokeilla itse. Elisa on listannut keinot, miten puhelinta kannattaa yrittää pelastaa itse:

1. Poimi puhelin vedestä välittömästi: rohkeasti uimaan tai käsi pönttöön.

2. Kytke välittömästi puhelimesta virta pois.

Puhelinta ei saa kytkeä takaisin päälle tai käyttää tai ladata välittömästi kastumisen jälkeen, sillä sähkö ja vesi ovat huono yhdistelmä.

3. Jos puhelin on pudonnut meriveteen tai päälle on kaatunut makeaa nestettä, puhelin kannattaa huuhtaista hanaveden alla ennen kuivatusta.

Meriveden suola kiihdyttää korroosiota, mikä tekee puhelimen nopeasti toimintakelvottomaksi.

4. Kuivaa puhelin heti esimerkiksi rätillä,

kun olet pelastanut sen vedestä. Hiustenkuivaajaa voi käyttää harkiten, mutta ilmaa ei tule puhaltaa esimerkiksi kaiutinkoloista sisään.

5. Avaa puhelimen kaikki luukut

ja poista sim-kortti, muistikortti ja akku. Jos puhelin hajoaa, saat ainakin pelastettua sim- tai muistikortin sisällön.

6. Pintakuivauksen jälkeen laita puhelin ilmatiiviiseen pussiin ja täytä pussi pikariisillä tai tavallisella riisillä.

Pussin pitää olla ilmatiivis, jotta riisi ei ime kosteutta ilmasta. Kääri puhelin talouspaperiin ennen sen laittamista pussiin, jotta riisi ei tuki puhelimen kuuloke- eikä latausreikiä.

7. Anna puhelimen kuivua vähintään kaksi vuorokautta.

Puhelinta ei pidä edes kokeilumielessä kytkeä päälle ennen kuin se on kuivanut tarpeeksi.

8. Kuivatuksen jälkeen avaa kännykkä.

Vaikka kaikki näyttää aluksi toimivan normaalisti, voi ongelmia silti ilmaantua: kaiutin tai mikrofoni voi hajota. Esimerkiksi videokuvaukseen käytettävä mikrofoni voi olla rikki. Merkkinä tästä on se, ettei ääni tallennu videoihin.

9. Jos puhelin ei käynnisty kuivatuksen jälkeen tai edellä mainitun kaltaisia vikaoireita ilmenee, vie puhelin huoltoon.

Lähde: Putosiko kännykkä veteen? Näillä keinoilla saat siitä ehkä vielä toimivan kapistuksen – Savon Sanomat

Kategoria(t): Varusteet | Kommentoi

Kun lähdet metsästysmatkalle ulkomaille – Mitä tulee tietää äänenvaimenninten käytöstä

Metsästysmatkalle ulkomaille haluavan täytyy tietää äänenvaimenninten (sound moderator) laillisuudesta kohdemaassa, sekä läpikulku maissa tarvittavasta byrokratiasta.

Äänenvaimenninten laillisuustilanne tuntuu muuttuvan koko ajan ja eritoten niin Saksassa, joka on liittovaltio.

Lisäksi omat ”Kreis’it” (suomeksi vaikkapa piirikunnat tai hallintoalueet) voivat tehdä omia sääntöjään.

ISSF (kansainvälinen ampumaurheilun kattojärjestö) on edelleen tiukasti sitä mieltä, että äänenvaimenninten käyttö heidän lajeissaan on kielletty. Tämä luonnollisesti sitoo SAL:ia (Suomen Ampumaurheiluliitto) samaan kantaan.

Äänenvaimentimen plussia ja miinuksia

Plussat:

  • Suojaa ampujan kuuloa
  • Suojaa metsästäjän koiran korvia
  • Pienentää ampumaradan melupäästöjä = radan käyttömahdollisuus säilyy kauemmin
  • Vähemmän valituksia ei-metsästäviltä ja ei-ampuvilta naapureilta
  • Pienentää rekyyliä = miellyttävämpi ampua
  • Radalla kanssa-ampujille miellyttävämpää
  • Sammuttaa suuliekin, hämäräjahdissa
  • Saattaa parantaa aseen tarkkuutta
  • Saattaa antaa mahdollisuuden toiseen riistalaukaukseen (riippuen riistasta)
  • Voi lisätä aseen jälleenmyyntiarvoa
  • Lisää aseen painoa
  • Lisää aseen etupainoisuutta

Miinukset:

  • Sekä vaimennin että asennus maksavat
  • Lisää aseen pituutta (ellei piippua lyhennetä)
  • Lisää hieman aseen kokonaispainoa
  • Lisää aseen etupainoisuutta
  • Yksi huoltokohde lisää
  • Avotähtäimiä joudutaan mahdollisesti muuttamaan
  • Saattaa vaikuttaa kiikaritähtäimen käyttöön
  • Saattaa kilahtaa osuessaan johonkin kovaan (eritoten teleskooppivaimentimet)
  • Useiden laukauksien jälkeen äänenvaimennin kuumenee aiheuttaen tähtäämistä haittaavaa lämpöväreilyä
  • Lisää kaasutoimisen itselataavan koneiston likaantumista
  • Saattaa lisätä piipunsuun kuparoitumista runsailla laukausmäärillä (rata-ammunta)
  • Ulkomaille mentäessä otettava selvää kohdemaan laeista

Browningin selvitys Euroopan tilanteesta

Ovatko äänen vaimentimet ”sound moderator” laillisia naapurimaissamme vaiko ei?

Suurin osa Euroopan maista sallii aseenvaimentimen käytön ja omistamisen jossain määrin.

Nämä maat voi jakaa kolmeen ryhmään:

  • Maat, jotka eivät vaadi lisensointia ollenkaan
  • Maat, jotka sallivat vaimentimet, mutta vaativat lisensoinnin. Metsästystä varten myönnetään, jos on lisensoitu metsästäjä.
  • Maat, jotka vaativat lisensointia, kun työskentelet julkisella sektorilla. Lisenssi riippuu sopimuksesta valtion kanssa, mikä tarkoittaa, että jos menetät työsi, menetät lisenssin.

Britannia: Ennen äänenvaimentimen ostoa on esitettävä poliisilaitoksella aselupa ja siihen aiottu ase. Tämän jälkeen myönnetään vaimentimelle ostolupa.

Hollanti: Äänenvaimentimet laillisia vain ilma-aseissa. Muuten osto ja omistaminen tiukasti kielletty.

Italia: Osto ja omistaminen tiukasti kielletty.

Itävalta: Äänenvaimentimet kuuluvat luokkaan A eli kielletyt aseet.

Kanada: Äänenvaimentimet kuuluvat ”kiellettyjen aseiden” luokkaan. Maahantuonti on kielletty. Teoreettisesti luvan saanti on mahdollista.

Kroatia: Äänenvaimentimet kuuluvat luokkaan A eli kielletyt aseet.

Norja: Äänenvaimentimille ei ole mitään rajoituksia, ei ostolle eikä käytölle.

Puola: Äänenvaimennin ei ole aseen osa, joten sen voi ostaa kuka tahansa. Kuitenkin Puolan aselaissa sanotaan, että äänenvaimennetuille aseille – tai sellaisille johon se voidaan kiinnittää – ei voi saada aselupaa. Mutta lakia ei noudateta, jonka vuoksi monella puolalaisella urheiluampujalla ja metsästäjällä on äänenvaimennettuja aseita.

Ranska: Ei rajoituksia. Vapaasti ostettavissa ja käytettävissä.

Ruotsi: Äänenvaimennin on metsästystarkoituksiin sallittu tietyissä kaliipereissa. Se on luvanvarainen tuote.

Romania: Osto ja omistaminen on siviileiltä kielletty.

Saksa: Osavaltiokohtainen. Jos on lupa sille aseelle mihin se on tarkoitettu, omistaminen ja käyttö on laillista. Vaimennin vaatii oman lupansa. Tällä hetkellä omistaminen ja käyttö on laillista Baijerissa sekä tietyille käyttäjille Schleswig-Holsteinissa.

Suomi: Äänenvaimennin on luvanvarainen aseen osa. Vaimennin on sarjanumeroitava, mutta se ei vaadi erillistä lupaa, jos on sille tarkoitettuun aseeseen aselupa. Käyttö metsästyksessä sallittu.

Tanska: Osto ja omistaminen on mahdollista, jos on voimassa oleva aselupa. Käyttö metsästyksessä sallittu.

Tšekki: Äänenvaimentimet kuuluvat luokkaan A eli kielletyt aseet. Erikoislupa on mahdollista saada.

Turkki: Äänenvaimentimen osto ja omistaminen on siviileiltä kielletty. Rangaistuksena voi olla 25 vuoden vankilatuomio.

Ukraina: Ei rajoituksia. Vapaasti ostettavissa ja käytettävissä.

Unkari: Osto ja omistaminen on siviileiltä kielletty.

USA: Osavaltiokohtainen ja paikalliskohtainen. Säädökset ovat viidakko. Ota kunnolla selvää, ennen kuin menet USA:an äänenvaimentimen kanssa. Kuitenkin, kotimaista valmistusta on runsaastikin.

USA:ssa on otettava huomioon kaksi lakitasoa, liittovaltio ja osavaltio. Liittovaltio (federal revenue stamp) 200 dollarin palkkion ja sovelluksen, joka sisältää sormenjäljet ja taustan tarkistuksen. Hyväksyminen vie noin kuusi kuukautta.

Esimerkiksi Texasin rikoslaki vaatii, että äänenvaimentimet on rekisteröitvä alkoholin, tupakan, ampuma-aseiden ja räjähteiden toimistossa (BATF). Tämä johtuu siitä, että liittovaltion kansallinen ampuma-aselaki sitä vaatii.

42 osavaltiota hyväksyy state law’n mukaisesti äänenvaimentimen omistamisen. Äänenvaimentimen käyttö esim. metsästyksessä meneekin sitten jo paikallisemmalle tasolle (county, municipality, town jne).

Viro: Äänenvaimentimen käyttö metsästyksessä on kielletty.

Linkki: Can I use my sound moderator abroad? | Browning blog

Lähde: Äänenvaimentimet maailmalla – P.S. (Pekka Suuronen)

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Tuusulan Jokelassa suurpeto säikäytti hevoset – ”Ilmeisesti yrittänyt saalistaa varsaa”

Torstai-iltana yhdeksän jälkeen hyökkäsi petoeläin laitumella olevien hevosten kimppuun Jokelassa.

”Olimme irtohypyttämässä hevosia illalla maneesissa ja olimme juuri vieneet pari nuorta hevosta takaisin laitumelle, joka on noin 100 metriä maneesin ovelta.

10 minuutin päästä tuli soitto, että koko lauma, jossa on mukana myös varsallinen tamma, juoksi Jokelan tiellä”

”Onneksi ne eivät olleet saaneet mitään vahinkoa aikaan tiellä. Kyseessä oli tietysti aika iso lauma, joten hevoset olivat sillä tavalla hyvin huomattavissa, kaikki olivat ehtineet väistää niitä hyvin.”

Kun hevoset saatiin takaisin tallille, huomattiin viidessä hevosessa raatelujälkiä.

”Yhdellä on etu- ja takajalassa selkeät roikkumajäljet, että joku on sitä kynsinyt ja hampailla raadellut. Muilla hevosilla on pienempiä jälkiä takakintereissä.”

Poliisi ja riistamiehet tulivat selvittämän asiaa samana iltana.

”Ilvekseksi tämä nyt tulkittiin. Sitä etsittiin aika pitkälle yöhön. Meillä on laidun laukkaradan keskellä, ja se oli juuri eilen lanattu, eikä siinä näy jälkiä siinä kumpaankaan suuntaan.

Eli onko se ilves mahdollisesti lymynnyt siellä laitumella jo pidempään, vai onko se loikannut yli.

Ja ennen kaikkea, missä se nyt on, eli onko se loukkaantuneena jossain metsän keskellä, sitä ei nyt tiedetä, mutta ilves se jälkien perusteella vaikuttaisi olevan”

Opetustilanne pennuille

”Riistamiehet epäili, että onko siinä ollut joku opetustilanne pennuille tai vastaava, koska vaikuttaisi vähän siltä, että siinä on lymynnyt joku jo pidemmän aikaa.

Asun tässä ihan vieressä ja viikonloppuna ihmettelin, kun nukun ikkuna auki, että laitumelta kuului vähän levotonta ääntä.

Kävin katsomassa, onko joku hevosista karannut, mutta ei, vaan tämän varsan emä ramppasi portilla. Muut oli ihan rauhallisia, eikä mitään ei näkynyt missään. Eli hyvin mahdollista, että se ilves on ollut siellä jo.

”Vaikea vielä sanoa miten nyt tästä eteenpäin, varsa kuuluu tietysti ulos. Tässä kohtaa oli onni se, että laitumella oli monta aikuista hevosta.

En usko, että emä olisi varsaa yksin pystynyt puolustamaan, ainakaan ilman pahoja vaurioita.

Viisi hevosta on enemmän tai vähemmän haavereilla, eli kyllä ilves tai ilvekset ihan tosissaan on sitä varsaa yrittäneet ja kaikki on ollut välissä potkimassa”.

”Tuntuu hurjalta, mutta täytyy nyt miettiä käytäntöä, mikä tarhaamisen kanssa olisi turvallisinta ja järkevää.

Nytkin meillä oli ihan täysi hyörinä päällä, irtohypytys menossa ja aivan valoisaa, ettei ollut mikään yömyöhä.

Eli mikä todennäköisyys on, että se tapahtuu seuraavan kerran keskellä päivää, onko sekään ratkaisu, että ne ottaisi yöksi sisään?

Kyseessä on kuitenkin terve varsa ja hyvällä kelillä sen olisi tärkeää ulkoilla mahdollisimman paljon ja elää hevosen elämää.”

”Riistamiehet oli sitä mieltä, että ei se samainen yksilö toista kertaa tule, jos on edes hengissä. Mutta kuinka paljon niitä sitten on alueella ja kuinka tyypillistä käyttäytymistä se sitten ilvekselle on, että sitä varsaa tosissaan yritetään.”

Flinkkilä vinkkaa, että petojen aiheuttamista vahingoista on mahdollista hakea petovahinkokorvauksia.

”Meillähän tässä päivystävä eläinlääkäri urakoi pitkälle aamuyöhön näiden kanssa, ja kustannuksia tulee myös rikkoontuneista aidoista.

Ajattelin kyllä katsoa sen kortin, onko jotain korvauksia kustannuksista mahdollista saada.

Vinkiksi muillekin saman kokeneille, että jos hevosessa on epämääräisiä raatelujälkiä, niin kannattaa heti pyytää poliisi ja riistamiehet tarkistamaan asia.”

Lähde: Petoeläin säikäytti hevoslauman Jokelassa – ”Ilmeisesti varsaa se on yrittänyt saalistaa” – Hevosurheilu.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Moottorisaha Kaatokolot – Metsolan Metsäkoulu 11 | YouTube

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Tunnistatko kirjanpainajan – Pian niitä lentelee taas kun lämpötila nousee yli 19 °C

Kirjanpainajan parveiluaika alkaa, kun lämpötila nousee yli 19 asteen.

Kuiva, lämmin alkukesä on otollista aikaa kuusen pahimmalle vitsaukselle, kirjanpainajahyönteisen runsastumiselle metsikössä.

Kirjanpainajat parveilevat touko–kesäkuussa ilman lämmettyä yli 18 °C asteeseen. Hyönteinen käyttää ravinnokseen tuoretta kuusipuutavaraa ja iskeytyy tuulenkaatoihin, heikentyneisiin pystypuihin ja tuoreeseen kuusipuutavaraan.

Kirjanpainajille houkuttelevia puita ovat myös lumen tai myskyn katkomat ja kaatamat, kuuset.

Huonokuntoisiin kuusiin kirjanpainajat voivat iskeytyä, vaikka kuoriaisten määrä ei olisikaan ylittänyt epidemiarajaa.

Naaras kaivaa emokäytäviä puuhun pituussuunnassa. Munat se laskee emokäytävien reunoille. Munista kuoriutuu toukkia, jotka kaivavat nilaan omat käytävänsä.

Toukkien lyhyen koteloitumisvaiheen jälkeen niistä kuoriutuu aikuisia kirjanpainajia.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Jos ravintoa on runsaasti saatavilla ja sää on otollinen, kirjanpainajan toukat ehtivät sukukypsiksi ja munivat uuden sukupolven saman kesän aikana. Kesän ensimmäinen sukupolvi saattaa lentää uuteen puuhun muninaan toisen, niin sanotun sisarsukupolven.

Runsastuttuaan laji voi iskeytyä myös eläviin kuusiin ja tappaa puita.

Aikuiset jatkavat syöntiä kuoren alla heinä–elokuun vaihteeseen. Hyönteiset talvehtivat karikkeessa.

Jos vahingoittuneita kuusipuita on metsässä yli kymmenen kuutiometriä hehtaaria kohden, velvoittaa metsätuholaki poistamaan tuon määrän ylittävän osuuden.

Epidemiarajan ylittyminen tarkoittaa sitä, että kirjanpainajat voivat iskeä joukkovoimallaan myös terveisiin kuusiin.

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Suurpeto jättää merkkejä liikkeistään – näin tunnistat

Kevät on suurpetojen elämässä uuden aikaa. Karhunpennut ovat jo syntyneet talvipesään, susien kiima-aika on ohi ja pennut syntyvät toukokuun alkupuolella. Myös ilves synnyttää touko-kesäkuussa.

Talviunilta kömpineen karhun tai sammalikossa telmineen susipentueen perään ei kannata lähteä, vaikka suurpeto ei ihmistä väijykään, vaan väistää.

Sudet ja karhut huomaavat pääsääntöisesti ihmisen ensin

Välttämättä ihminen ei näe suurpetoa lainkaan, sillä se on jo ehtinyt luikkia pois paikalta. Jos suurpeto ja ihminen kohtaavat, jokin on mennyt vikaan. Ihminen on esimerkiksi törmännyt karhun talvipesään tai jäänyt vahingossa emon ja pentujen väliin, Härkälä sanoo.

Jos luonnossa sattuu osumaan silmäkkäin suurpedon kanssa, kannattaa poistua rauhallisesti paikalta.

Suurpeto jättää merkkejä liikkeistään – näin tunnistat – Studio55.fi.

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Hirvitalousalueiden toiminnan kehittäminen 2019 – 2021 | Suomen riistakeskus

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama kehittämishanke, joka päättyy vuoden 2021 lopussa. Päätavoitteina on

  • tukea riistanhoitoyhdistysten, hirvitalousalueiden ja metsästysseurojen yhteistoimintaa
  • kehittää menetelmiä hirvieläinten ja suurpetokantojen hoidon alueellisten tavoitteiden saavuttamiseksi
  • varmistaa riistatiedon kattava hyödyntäminen hirvieläinkantojen hoidon suunnittelussa ja metsästyksessä läpi Suomen.

Suomen riistakeskus on käynnistänyt hirvitalousalueiden toiminnan kehittäminen -hankkeen, jonka koulutustoiminta jatkuu koko hankeajan.

Koulutuksen painopiste on kuitenkin ensimmäisessä hankevuodessa.

Hankkeen kehittämistavoitteita

  • Riistanhoitoyhdistysten ja hirvitalousalueiden verotussuunnittelun menettelyiden yhtenäistäminen ja virtaviivaistaminen
  • Paikallistason sidosryhmäyhteistyön kehittäminen
  • Hirvitalousalueiden rajausten tarkistaminen ja tarvittaessa päivittäminen
  • Pienten hirvieläinten kannan seurannan ja säätelyn kehittäminen

Tavoitteena on myös edistää monilajista kannanhoitoa

Siinä hirvieläinkantojen hoidossa otetaan nykyistä paremmin huomioon myös suurpetokantojen alueellinen tila ja runsaus.

Hirvieläimet ovat etenkin sudelle ja karhulle tärkeä ravintoresurssi.

Yhdistämällä monilajista riistatietoa osaksi käytännön verotussuunnittelua ja kannanhoitoa, voitaneen jatkossa todennäköisesti helpottaa suurpeto- ja hirvieläinkonflikteja.

Hankkeeseen on palkattu yhdeksän määräaikaista suunnittelijaa ja hankealueena on koko Suomi.

Hirvitalousaluesuunnittelijoiden toimenkuvan painotukset on suunniteltu aluekohtaisesti alueen lajistosta ja tarpeista lähtien.

Vahva panostus kaikille metsästäjille tarjottavaan koulutukseen

Katso alueesi koulutustilaisuudet tapahtumahausta.

Lähde: Hirvitalousalueiden toiminnan kehittäminen | Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Rauhoittamattomat linnut – Saalisilmoitus | Suomen riistakeskus

Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava pyynnin tuloksesta seitsemän vuorokauden kuluessa poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä.

Mikäli saalista ei ole, tulee se myös ilmoittaa saalisilmoituksella.

Ilmoita poikkeusluvalla rauhoitusaikana (ei metsästysaikana) pyydetyt saaliiksi saadut rauhoittamattomat linnut Oma riista -palvelussa.

Jos saalista ei ole, tee Oma riista -palveluun ”ei saalista” ilmoitus.

Rauhoittamattomien lintujen saalisilmoituslomake (pdf)

Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä, käytetyt pyyntimenetelmät ja -välineet sekä pyyntipaikan koordinaatit.

Jos poikkeuslupa on myönnetty vuotta pidemmäksi ajaksi, ilmoitus on tehtävä kunkin kalenterivuoden päätyttyä seitsemän vuorokauden kuluessa.

Suositeltavaa kuitenkin on, että ilmoitus tehtäisiin välittömästi lupa-ajan päätyttyä kunakin vuonna, jotta ilmoituksen tekeminen ei unohtuisi.

Tee saalisilmoitus ensisijaisesti käyttäen Oma riista -palvelua.

Mikäli et vielä käytä Oma riistaa, toimita saalisilmoitus joko kirjepostina tai skannattuna sähköpostilla siihen Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon, josta poikkeuslupa on myönnetty.

Lähde: Rauhoittamattomat linnut – Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Paratiisilinnun höyhenet imevät 99,95 % siihen osuvasta valosta – ja siksi ne näyttävät friikkimäisen mustalta

Kuinka musta on niin mustaa, että se on todella mustaa?

Alla olevalla videolla yksi tällainen lintu, Papua-Uusi Guinealla asuva paratiisilintu esittelee höyheniään. Videolla noin kahden ja puolen minuutin kohdalla lintu esittelee mustaa höyhenpeittoaan. Ja se on todella mustaa.

Esimerkiksi suomalaisillekin tutut mustarastaat näyttävät mustilta, mutta ne eivät ole täysin mustia, koska ne heijastavat 3-5 prosenttia niihin osumasta valosta.

Sen sijaan Papua-Uusi Guinean linnut imevät yli 99 prosenttia niihin osuvasta valosta, niin että ne näyttävät lähinnä mustilta aukoilta.

Miten linnut pystyvät tähän? Nyt Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus valaisee arvoitusta. Aiheesta kirjoittavat myös Gizmodo sekä The Atlantic.

Lintujen mustien höyhenien selitys liittyy niiden mikroskooppiseen rakenteeseen. Tavallisesti lintujen höyhenissä on keskellä ruoti, jossa on ulkonevia väkäsiä (alhaalla olevassa kuvassa on esimerkkki tästä vasemmalla). Ruodista lähtee niiden kautta sivuille litteä höyty, johon kuuluu leveä sisähöyty ja kapeampi ulkohöyty. Höyty koostuu höytyliistakkeista, jotka lähtevät ruodista.

Kuva: Nature Communications

Tällainen rakennelma on litteä, minkä vuoksi niillä on taipumus heijastaa valoa. Paratiisilintujen höyhenet sen sijaan näyttävät hyvin erilaisilta mikroskooppisella tasolla (kuvassa oikealla). Väkäset kaareutuvat ylöspäin, ja niissä on pieniä piikkejä.

Rakenteen vuoksi niiden pinta ei ole tasainen, vaan se on täynnä pieniä epätasaisuuksia. Kun valo törmää tällaiseen rakenteeseen, se jää pomppimaan ja kimpoilemaan edestakaisin väkästen ja niiden päiden välillä, eikä valoa pääse juurikaan pois höyhenistä.

Nature Communications -lehden tutkimuksessa ilmeni, että tämä rakenne imee jopa 99,95 siihen osuvasta valosta, mikä on 10-100 kertaa enemmän useimmilla muilla mustilla linnuilla.

Vantablackin musta pinta imee valoa vain hieman enemmän, 99,965 prosenttia. Vantablack perustuu hieman samanlaiseen ideaan: se on erikoista pinnoitetta, joka on tehty miljoonista hiilinanoputkista. Kukin nanoputki on noin 20 nanometrin kokoinen, eli yksi hius on paksuudeltaan noin 3500 nanoputken kokoinen.

Neliösenttimetrin kokoisella alueella Vantablackia on noin miljardi pientä nanoputkea. Kun valo osuu tähän pinnoitteeseen, se joutuu nanoputkien välisiin aukkoihin ja jää ansaan, kun se pomppii niiden välillä.

Tutkimuksessa kokeiltiin kahden höyhenen ripottamista kultapölyllä. Vasemmalla on tavallisen mustan linnun höyhen ja oikealla paratiisilinnun höyhen. Kultapölyllä käsitelty höyhen näyttää yhä mustalta, koska kulta häviää höyhenen mikroskooppiseen metsään.

Lähde: Tämän hämmästyttävän linnun höyhenet imevät 99,95 % siihen osuvasta valosta – ja siksi ne näyttävät friikkimäisen mustalta – Tekniikanmaailma.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: | Kommentoi

Herras-, koiras- ja papinmustikka – tunnetko mustikan monet nimet?

Oma maa mansikka, muu maa suutarinmustikka. Murrealueiden erojen vuoksi marjoilla ja kasveilla on omia nimityksiä, jotka eivät aukene ulkopuoliselle.

Usein kansankieliset nimitykset johtuvat ulkonäöstä.

Erilaisille luontoaiheisille sanoille suomen kielessä on monia eri synonyymeja. Esimerkiksi lumelle on monta ilmaisua, vaikka kaikki tarkoittavat tuota samaa valkoista, kylmää ainetta.

Marjoista myös mustikalle on kertynyt omia nimityksiään, jotka ovat usein alueellisia murteen takia, toteavat sekä Arktisten aromien Simo Moisio että Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen murresanakirjan toimittaja Kirsti Aapala.

Hauskaa, miten nimitykset ovat tulleet, sanoo myös dosentti Laura Jaakola.

Mustikalla kun on varsin selkeä, tumma väri, niin Suomessa se on “musta”. Muissa kielissä se on kuitenkin käännetty blåbär, blueberry, siis siniseksi, Jaakola jatkaa.

Mustikan monia eri nimityksiä on vaikea laskea murteellisuuden takia, koska murresanoja ei oteta sanakirjoihin mukaan. Erilaiset nimet elävät vain kansankielessä ja asiaan perehtyneiden tiedoissa.

– Voimustikan ja tervamustikan lisäksi on heramustikka, herrasmustikka, koirasmustikka, papinmustikka, pikimustikka, sokerimustikka ja suutarinmustikka, kertoo Kirsti Aapala.

Lähde: Herras-, koiras- ja papinmustikka – tunnetko mustikan monet nimet? | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Nuolihaukka saa pääskyset paniikkiin

Pihamailla kuuluva pääskysten kiihkeä varoittelu ”pislii-pislii” paljastaa verivihollisen, nuolihaukan kaartelevan taivaalla.

Pääskysten ainoa keino säästää henkensä on karata korkeuksiin, sillä saalistajana on nuolennopea nuolihaukka, jonka yläpuolelle pääskyjen on ehdittävä.

Muuten noutaja vie, sillä nuolihaukka ottaa pääskysenkin leikiten kiinni syöksymällä yläpuolelta suurelta nopeudella.

Törmäpääsky-yhdyskunnassa vieraillessaan nuolihaukka aiheuttaa kaaoksen ja tervapääskyjäkin olen nuolihaukan nähnyt ottavan helposti kiinni.

Osa nuolihaukoista on ns. korentohaukkoja, jotka poutasäillä risteilevät loppukesällä päivät pitkät äkillisillä kiihdytyksillään ja koukkauksillaan korentojahdissa parhailla lintujärvillä, kuten Vesilahden Vähäjärvellä ja Onkemäenjärvellä.

Ikäänkuin mitään G-voimia ei olisikaan. Haukka ottaa korennon taitavasti toiseen jalkaansa, irrottaa siltä siivet ja ojentaa loput korennosta nokkaansa ilmassa liitäen.

Nuolihaukka pesii harvalukuisena Lempäälän – Vesilahden alueilla saalistaen laajoilla avomaaalueilla, mutta pesii hyvin tyypillisesti männyissä oleviin vanhoihin variksen risupesiin saarissa tai järven rannoilla.

Koko maassa nuolihaukka luokitellaan elinvoimaiseksi lajiksi. Nuolihaukan poikasia olemme rengastaneet Vesilahdessa Sakoisten rantamännyissä ja Vesilahden Lampijärvellä, Keijo Ruuskanen Lempäälässä.

Nuolihaukan pesintöjen heinäkuiset etsintäretket Pyhäjärven saarille ovat jääneet lähtemättömästi mieleen, sillä rantamännyn pesäänsä vartioiva nuolihaukka tulee jo kaukaa vastaan kimeästi varoitellen ”pie -pie-pie” ja paljastaa samalla pesän sijainnin.

Nuolihaukka ja kalasääski aloittavat syysmuuton Afrikkaan jo elokuussa.

Elokuussa nuolihaukat aloittavat pääskysten mukana syysmuuttonsa Afrikkaan ja palaavat pääskyjen mukana toukokuussa. Samoin varpushaukka muuttaa peippojen mukana syyskuussa Eurooppaan ja palaa peippojen kanssa huhtikuussa.

Nuolihaukasta on saatu Afrikasta vain kaksi rengaslöytöä.

Toinen nuolihaukka löytyi muuttomatkan varrelta Egyptistä. Vesa Niemisen Pälkäneellä pesäpoikasena rengastama nuolihaukka löydettiin Etelä-Afrikasta sähköiskuun kuolleena. Matkaa Pälkäneeltä löytöpaikalle kertyi 9650 km.

Elokuussa aloittavat syysmuuton Afrikkaan Päiväntasaajan seuduille myös kalasääsket

Lähde: Nuolihaukka saa pääskyset paniikkiin – Lempäälän-Vesilahden Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: | Kommentoi

Kypsyvä mustikkasato on metsäkanalinnuille erittäin olennainen ravinnon lähde

Kaikkien maamme metsäkanalintujen pesiminen osuu ajankohdallisesti touko-kesäkuuhun ja pesiminen kestää lajista riippuen hieman yli, tai alle kuukauden.

Juhannuksen aikoihin viimeisimmätkin kanalinnut ovat yleensä saaneet hautomisen hoidettua pohjoista myöten, mikäli pesä ei ole tuhoutunut petojen saalistuksen tai muun syyn seurauksena.

Metsäkanalintujen pesinnän onnistuminen on kaikkien luonnonystävien jokavuotinen jännityksen kohde. Riistametsänhoitajakin huomaa sääennustetta katsellessaan aina ajattelevansa myös metsäkanalintujen poikasia.

Tänä vuonna kevät ja kesä ovat olleet hieman tavallista aikaisemmassa ja varmaankin valtaosa kanalinnun poikasista on jo kuoriutunut, säät eivät kuitenkaan ole olleet parhaat mahdolliset niiden kannalta.

Alkupäivien kehitys on todella tärkeää selviämisen kannalta

Metsäkanalintujen poikastuoton kannalta olennaisempia tekijöitä on kuoriutumisen jälkeiset 6-10 päivää. Muutaman päivän viileämpi ajanjakso ei ole niin vaarallista kunhan ei sada. Mikäli vettä sataa ja on kylmä, poikasten kaikki energia menee lämpimänä pysymiseen, eikä kasvamiseen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että mikäli poikasten alkupäivien kehitys on todella hidasta, vaikuttaa se niiden kehittymiseen koko loppuvuoden ajan.

Vastakuoriutuneina liian pitkään kylmässä värjötelleistä poikasista ei useinkaan kasva talven yli selviäviä yksilöitä.

Etenkin metsokoiraiden osalta kehittyminen on ongelmallista, sillä niille kasvaa ensin voimakkaat jalat ja lentokyky kehittyy vasta sen jälkeen.

Mikäli kehitys on hidasta, viivästyy lentokyvyn kehittyminen, mikä on maapetoja vastaan tehokkain pakokeino. Kaikille poikasille tärkeää ravintoa elonsa ensipäivinä on etenkin mustikan varvikosta saatavat hyönteiset.

Viileä ja sateinen sää vaikuttaa myös ravinnon saantiin negatiivisesti, sillä hyönteisetkään eivät ole liikenteessä viileällä säällä. Myös mustikan kasvinosat ovat tärkeitä ravinnonlähteenä varttuneemmille metsäkanalinnuille.

Heinä-elokuussa kypsyvä mustikkasato on jo varttuneemmille poikasille ja aikuisille metsäkanalinnuille erittäin olennainen ravinnon lähde, saa nähdä kuinka sen kanssa käy, tämän hetkiset satoennusteet lupaavat ainakin hyvää. Kelpaa niitä riistametsänhoitajankin pistellä poskeensa!

Elinympäristö on myös poikasten selviytymiseen olennaisesti vaikuttava tekijä johon sade myös osittain liittyy. Avohakkuista tai voimakkaista harvennuksista saattaa syntyä heinikkoa, joka on poikasten kannalta huono asia.

Tällainen heinikko kastelee poikasia paljon enemmän, kun sopiva varvikko taas saattaisi jopa toimia jonkinlaisena sateen suojana.

Toisaalta soiden vaihettumisvyöhykkeiden ojittamiset ovat lisänneet suopursun ja muun varvikon määrää voimakkaasti, mikä taas hankaloittaa riekon poikasten elämää.

Ojat itsessään taas saattavat aiheuttaa poikasten hukkumisia ja ohjaavat petojen saalistusta.

Mustikka on kaikkien metsäkanalintupoikasten selviytymisen kannalta hyvin olennainen laji monista edellä mainituista syistä. Mustikan varvikko kuitenkin häviää aina avohakkuun yhteydessä, sopivasti tehty harvennus sen sijaan voi jopa kasvattaa mustikan määrää.

Riistametsänhoidolla voidaankin vaikuttaa kaikkiin edellä mainittuihin tekijöihin.

Soidinpaikkoja voidaan hoitaa, niin että soitimet pysyvät siellä jatkossakin, elinympäristöjä voidaan hoitaa niin, että pesintään sopivia piilopaikkoja on riittävästi, mustikan varvikko voidaan säilyttää sopivilla metsänhoidon toimenpiteillä ja niin edelleen.

Lähde: riistametsä | Blogin Riistametsänhoitaja kategoriat | Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Komissio ja Suomi kompromissiin metsien hiilinielun vertailutasoista – EU:n vaatimus Suomen alkuperäistä ehdotusta kunnianhimoisempi, mutta luku vielä elää

Euroopan komissio ja Suomi ovat päässeet kompromissiin Suomen metsien hiilinielun vertailutasosta. Saavutetun sovun mukaan Suomen metsien tulisi yhdessä puutuotteiden kanssa sitoa 29,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.

Komission on tarkoitus vahvistaa lopulliset vertailutasot jäsenmaille kuluvana vuonna.

Ilman metsäteollisuuden puutuotteitta hiilinielun vertailutaso on kompromissin mukaan 23,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Luonnonvarakeskuksen Luken valmistelemissa laskelmissa luku oli kaksi miljoonaa hiilidioksiditonnia pienempi.

Komission kanssa käydyissä neuvotteluissa metsien hiilinielujen kunnianhimo kuitenkin hieman kasvoi.

Luku ei kuitenkaan ole lopullinen, vaan se on yksi vaihe pitkässä prosessissa.

Seuraavaksi asiantuntijat voivat kommentoida ehdotusta

Vertailukohtaa Suomen nielutavoitteelle antaa se, että alustavien tietojen mukaan metsämaan nielu oli viime vuonna ilman puutuotteita -25,6 ja sitä edellisenä vuonna -17,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Hiilinielujen kehitykseen vaikuttavat tulevien vuosien hakkuiden kehitys.

Laskentamallilla Euroopan komissio seuraa, millaisia päästöjä maankäyttösektorilta muodostuu EU-jäsenmaissa.

Vertailutaso on tekninen laskelma, jota vasten tulevien vuosien hiilinielujen todellista kehitystä verrataan. Laskelmilla mallinnetaan tilannetta, jossa metsätalous jatkuisi samanlaisena kuin 2000-luvulla.

Vaikka vertailutaso ei itsessään vaikuta hakkuiden määrään, luku on tärkeä Suomen ilmastovelvoitteiden saavuttamisen suunnittelun kannalta.

Jos hiilinielu jää vertailutasoa huomattavasti pienemmäksi, metsien hiilinielulla ei voi kompensoida muun maankäyttösektorin päästöjä, ja kansallisia päästövähennyksiä tulee hakea muualta.

Toinen vaihtoehto on, että Suomi ostaisi muilta mailta nieluoikeuksia.

Arvio nielujen ja päästöjen suhteesta tehdään vuonna 2027

Neuvottelut lopullisesta vertailutasosta ovat vielä kesken. Osana komission ja Suomen välisiä neuvotteluita keskustellaan muun muassa jäsenmaille annetuista erityisjoustosta, jolla toteutuneen hiilinielun ja vertailutason välistä kuilua voidaan paikata.

Suomi sai neuvotteluissa hyvin metsäisenä maana 10 miljoonan hiilidioksiditonnin erityisjouston kaudelle 2021–2030, mutta luku voi muuttua.

Lähde: Komissio ja Suomi kompromissiin metsien hiilinielun vertailutasoista – EU:n vaatimus Suomen alkuperäistä ehdotusta kunnianhimoisempi, mutta luku vielä elää – Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: | Kommentoi

Etelä-Savoon yli 3 300 hirvilupaa ensi syksyksi – valkohäntäpeuran pyyntilupamäärä kasvussa

Suomen riistakeskuksen Etelä-Savon toimialueelle on myönnetty syksyn metsästyskaudelle 3 336 hirven pyyntilupaa ja 712 valkohäntäpeuran pyyntilupaa, Suomen riistakeskuksen tiedotteessa kerrotaan.

Hirvenmetsästys alkaa lauantaina 10. lokakuuta. Pelloilta hirviä voidaan ampua syyskuun alusta alkaen.

Hirven pyyntilupien määrä pienentyi hieman ja valkohäntäpeuran pyyntilupamäärä kasvoi edellisvuodesta.

Alueellinen riistaneuvosto asettaa tiheystavoitteen kullekin neljälle hirvitalousalueelle.

Etelä-Savossa pyynnin jälkeisen hirvikannan keskimääräiseksi tasoksi tavoitellaan 2,5–3,0 hirveä tuhatta hehtaaria kohden.

Viime syksynä hirvenmetsästys sujui Etelä-Savossa suositusten mukaisesti.

Kahdella hirvitalousalueella jäävä kanta oli tavoitteen mukainen.

Viime metsästyskaudella Etelä-Savon alueelta kaadettiin 3 739 hirveä ja 311 valkohäntäpeuraa, riistapäällikkö Petri Vartiainen Suomen riistakeskukselta kertoo tiedotteessa.

Lähde: Etelä-Savoon yli 3 300 hirvilupaa ensi syksyksi – Itä-Savo

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Satakunnassa hirvien pyyntilupiin pieni pudotus – Valkohäntäpeuroja saa kaataa ennätysmäärän

Pinta-alaan suhteutettuna eniten hirvilupia on tulevalla kaudella käytössä Satakunnan pohjoisella rannikkoseudulla.

Suomen riistakeskus tiedottaa, että se myönsi Satakuntaan tulevalle metsästyskaudelle 2642 hirven, 11 834 valkohäntäpeuran ja 49 kuusipeuran kaatolupaa.

Yhdellä pyyntiluvalla voi kaataa yhden aikuisen hirvieläimen tai kaksi vasaa.

Hirven pyyntilupien määrä väheni Satakunnassa noin 7 prosenttia edelliseen kauteen verrattuna. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan hirvikanta on Satakunnassa laskenut aiemmasta.

Kannan leikkaaminen on kuitenkin edelleen tarpeen, sillä Satakunta on riistaneuvoston asettamien hirvitiheystavoitteiden ylärajoilla.

Osa myönnetyistä luvista on niin sanottuja pankkilupia, jotka otetaan käyttöön, mikäli jahdin yhteydessä huomataan, että hirviä on arvioitua enemmän.

Pinta-alaan suhteutettuna eniten hirvilupia on tulevalla kaudella käytössä Satakunnan pohjoisella rannikkoseudulla.

Valkohäntäpeuralle ennätysmäärä lupia

Valkohäntäpeuran pyyntilupien määrä nousi edellisvuodesta noin 600 luvalla, tiedotteessa kerrotaan.

Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kannan kasvu on saatu Satakunnassa taittumaan, sillä valkohäntäpeuroja on kaadettu viime vuosina ennätysmäärä.

Kanta ei kuitenkaan ole juuri pienentynyt.

Erityisen tiheää peura-aluetta Satakunnassa on Kokemäenjoen eteläpuolella.

Hirvieläinten vahtimalla tapahtuva metsästys on mahdollista aloittaa syyskuun alusta.

Riistakeskus suosittelee, että etenkin valkohäntäpeurojen metsästys aloitettaisiin kolarien ehkäisemiseksi ja kaatotavoitteiden saavuttamiseksi heti kauden alussa.

Lähde: Hirvien pyyntilupiin pieni pudotus Satakunnassa | Satakunnan Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi