Siitepölytilanne ilmassa tänään ja ennuste | Norkko

Siitepölyn määrä ilmassa vuorokauden keskiarvoina.
Ennuste perustuu mittaustulosten ja sääennusteiden perusteella tehtyihin mallinnuksiin siitepölytilanteen kehittymisestä.

Päivitetään joka arkipäivä klo 12.00 mennessä.

Koivun paikallinen kukinta alkaa tavallisesti huhti-toukokuun vaihteessa maan eteläosissa. Kukinta saattaa tänä vuonna viivästyä hieman tavanomaisesta, mutta kaukokulkeumat ovat mahdollisia jo huhtikuun aikana.

Lähde: Norkko | Siitepöly

Kategoria(t): Ympäristö | Kommentoi

Metsästysajat 2018-2019 | Suomen riistakeskus

Metsästysvuoden 2018-2019 metsästysajat päivitetään taulukkoon heti kun säädökset ovat valmistuneet. Metsäkanalintujen metsästysajat määritetään  kesän riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella.

Metsäkanalintujen metsästysajat  päivitetään taulukkoon elokuun viimeisellä viikolla. Lähde: Metsästysajat – Suomen riistakeskus

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Suurpetohavainnot kartalla | Riistahavainnot.fi

Kaikilla on mahdollisuus seurata valtakunnallisen petoyhdyshenkilöverkoston Tassu-seurantajärjestelmään kirjaamia tietoja suurpetojen –  karhujen, susien, ilvesten ja ahman jälki- tai näköhavainnoista.

Osoitteesta riistahavainnot.fi voi katsoa kirjatut merkinnät kahden viimeksi kuluneen kuukauden ajalta, niistä tuoreimmat voivat olla edelliseltä päivältä.

Suurpeto havaintosi voi pelastaa monen lemmikkieläimen hengen
> tästä löydät paikallisen petoyhdyshenkilön.

Toimi näin:
– tallenna petoyhdyshenkilön puhelinnumero kännykkääsi
– lähetä viesti petoyhteyshenkilölle heti kun teet havainnon
– kerro tai kuvaa – mitä, missä, milloin näit. GPS sijainti tuo lisäarvoa.

Suurpetovahingosta tulee ilmoittaa viipymättä
vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle!

Petovahinkokorvausta haetaan lomakkeella 131 kotikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta.

Riistahavainnot — suurpedot.

Suden ja koiran kohtaamisia – vuodesta 2011 alkaen

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito

Suurpetopoikkeuslupapäätökset | Suomen Riistakeskus

Kaikki Suomen Riistakeskuksen suurpetopoikkeuslupapäätökset vuodesta 2012 tähänpäivään. Vahinkoperusteisen 41 a § poikkeusluvan hakulomakkeet.
Lähde: Suomen Riistakeskus – Suurpetopoikkeusluvat

Kategoria(t): Riistanhoito

Suomen metsien häviäminen huolestutti jo 1600-luvulla – 1900-luvun alussa metsiä hakattiin 50 miljoonaa kuutiometriä

Huoli metsien katoamisesta ei ollut uusi. Euroopan metsäisimmissä maissa Ruotsissa ja Suomessa oli pelätty metsien häviämistä ainakin 1600-luvulta saakka, jolloin 30-vuotisen sodan melskeissä Keski-Eurooppaan matkanneet ruotsalaiset maanomistajat näkivät, miten sikäläiset metsät olivat jo käyneet harvoiksi.

Kaskea elantonsa eteen polttavat suomalaiset olivatkin varsinaisia metsäntuholaisia.

Arvion mukaan 1600-luvulla Suomessa kaskettiin metsiä, parasta tukkipuuta, 10 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Se on aika saavutus käsipelissä, ja sen rinnalla Kemiin kaavaillun uuden sellutehtaan lisäys Suomen kuitupuun käyttöön kalpenee.

Kemin tehdas lisäisi Suomen kuitupuun käyttöä 4,5 miljoonaa kuutiometriä. Vähemmän kuin puolet siitä, mitä 1600-luvun suomalaiset kaskesivat.

Suomalaisen biotalouden ensimmäinen menestystuote tervanpoltto käytti sekin puuta ronskisti. Järeää mäntytukkia kuivatislattiin tervaksi noin 10 miljoona kuutiometriä vuodessa.

Suomalaisen biotalouden ensimmäinen menestystuote tervanpoltto käytti sekin puuta ronskisti. Järeää mäntytukkia kuivatislattiin tervaksi noin 10 miljoona kuutiometriä vuodessa.

Paikallisesti metsiä käytti runsaasti myös vuoriteollisuus, joka teki tukeista puuhiiltä Suomen rautaruukkien käyttöön.

Ruotsissa rautaruukit olivat kuluttaneet metsävaroja vieläkin rankemmalla kädellä.

Nykykatsannossa puuhiilellä sulatettu ja pelkistetty rauta olisi mitä suurinta ekoa, koska se on hiilineutraalia.

Raudan ja teräksen valmistaminen kivihiilipohjaisella koksilla tuottaa neljänneksen maailman teollisuuden suorista kasvihuonekaasupäästöistä.

Kotitarvekäyttöön eli lämmitykseen ja rakentamiseen käytettiin puuta myös valtavia määriä, 12 miljoonaa kuutiota 1850-luvulla, jolloin moderni metsäteollisuus otti haparoivia ensi askeliaan.

Kun koko puunkäyttö otetaan huomioon, 1900-luvun alussa metsiä hakattiin noin 50 miljoonaa kuutiometriä. Viime vuonna Suomessa hakattiin 77 miljoonaa kuutiota.

Vuosisadan alun tilanteeseen on muuan iso ero: nykyisin Suomen metsien kasvu lisääntyy joka vuosi 1,3 miljoonaa kuutiometriä, kun sata vuotta sitten metsien kasvu polki paikallaan tai kutistui.

Julkisessa keskustelussa on jäänyt varjoon se asia, että metsäteollisuuden puukulutus ei ole kasvanut samaan tahtiin, mitä metsien kasvu.

Palataan vielä tarkkanäköisen talousmiehen Rudenschöldin saappaiden jäljille.

Hän kulki kylistä ja kaupungeista toiseen ja näki, miten niiden lähistöltä puita oli hakattu ankaralla kädellä. Näkemänsä perusteella hän kirjoitti ensimmäisen yhtenäisen ja kattavan kuvauksen Suomen metsistä. Johtopäätös oli lohduton. Suomen metsät ovat matkalla kohti tuhoa.

1700-luvulla eläneen ihmisen pelolle metsien loppumisesta on nyt helppo hymyillä.

On armeliasta muistaa hänen tehneen arvionsa sen perusteella, mitä näki valtaväyliä pitkin liikkuessaan.

Mutta on meillä 2010-luvun ihmisillä myös houkutus tehdä vastaavia johtopäätöksiä metsien loppumisesta samalla metodilla vaikkapa junan ikkunasta maisemia katsellessaan tai mökkimatkalle ilmestyneen hakkuuaukon kokoa ihmetellessä.

Päätehakkuu tutussa maisemassa helppo huomata, mutta metsävarojen hidasta kasvua on mahdoton nähdä.

Hieman paradoksaalista on, että Rudenschöldin metsien tuhoksi ennustama sahateollisuus taisikin pelastaa Suomen metsät.

Kun puutavaraa ryhdyttiin Suomesta viemään metsänsä hakanneisiin maihin, tukin hinta alkoi 1850-luvulla nousta. Siihen saakka lähes arvottomana pidetystä metsästä tuli resurssi, jota kannatti alkaa vaalia ryöstöviljelyn eli kaskeksi polttamisen sijaan.

Metsien käytön suuntaaminen sahatavaran valmistuksen alkoi näkyä pian näkyä siihen asti Euroopan yhden köyhimmän maan syrjäisimmilläkin seuduilla.

Maa ja sen kansa kansa vaurastuivat metsien käytöllä ennen kokemattoman paljon, mutta taloudellisesti turvatussa asemassa olevan taitelija-älymystön piirissä tunnettiin romantiikan hengessä huolta.

Lähde: Suomen metsien häviäminen on huolestuttanut 1600-luvulta asti – ennen pelättiin höyrysahoja, nyt ylisuuria hakkuita – Taloussanomat – Ilta-Sanomat

Kategoria(t): Metsänhoito | Kommentoi

Evidence of large genetic influences on dog ownership in the Swedish Twin Registry has implications for understanding domestication and health associations

The relationship between humans and dogs is the longest of all the domestic animals, yet the origin and history of perhaps our most iconic companion animal remains an enigma, and a topic of much ongoing scientific debate.

Decades of archaeological and more recent genetic investigations across the world have so far failed to resolve the fundamental questions of where, when and why wolves formed the transformational partnership with humans that finally resulted in the first domestic dog.

Although recent claims for the existence of so-called “Palaeolithic dogs as early as 30,000 years ago remain controversial, there is incontrovertible evidence for the existence of domestic dogs in pre-farming hunter-gatherer societies in Europe at least 15,000 years ago, the Far East 12,500, and the Americas 10,000 years ago.

Over the subsequent millennia this ‘special relationship’ developed apace throughout most cultures of the world and is as strong and complex today as it has ever been.

Dogs have long been important as an extension to the human ‘toolkit’, assisting with various tasks such as hunting, herding, and protection, as well as for more social activities such as ritual and companionship.

The diverse roles that dogs fulfilled most likely introduced a range of selective advantages to those human groups with domesticated dogs.

The anthropologist Dr. Pat Shipman went so far as to suggest that the close connection between dogs, other animals and their domesticators had a significant and tangible influence on our bio-cultural history – the animal connection hypothesis.

Increased understanding of a potential genetic adaption towards dog ownership would support theories of co-evolution of humans and dogs and could also aid the understanding of differences in health outcomes today.

However, there are no empirical data supporting a genetic contribution to dog ownership, likely due to lack of information on dog ownership in large twin cohorts. However, it is now possible to study this using register data in Sweden.

It is mandatory by law that every dog in Sweden is registered with the Swedish Board of Agriculture. Moreover, all dogs sold with a certified pedigree are also registered with the Swedish Kennel Club.

A survey conducted by Statistics Sweden in 2012 estimated that 83% (95% confidence interval (CI), 78–87) of dogs are registered in either or both of the two registers.

In this study, we aimed to estimate the heritability of dog ownership in the Swedish Twin Registry, the largest twin cohort in the world.

Lähde: Evidence of large genetic influences on dog ownership in the Swedish Twin Registry has implications for understanding domestication and health associations | Scientific Reports

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Pieksämäellä poliisi antoi talojen pihoissa mörisseestä karhusta uuden karkotusmääräyksen

Poliisi on pyytänyt suurriistavirka-avun metsästäjiä karkottamaan Pieksämäellä asuinalueiden liepeillä jo yli viikon liikkunutta karhua kauemmaksi omakotitaloalueelta.

Uusi, päivitetty karkotusmääräys koskee Pieksämäen Peiposjärven aluetta. Peiposjärvi sijaitsee Pieksämäen ja Varkauden välillä valtatie 23:n eteläpuolella.

Siellä on useita asuintaloja sekä muun muassa alakoulu.

Karhusta tehtiin havainto viimeksi viime yönä, kun se oli käynyt talojen luona kaatamassa jäteastioita.

Itä-Suomen poliisi antoi jo viime viikolla karkotusmääräyksen, että suurriistavirka-avun metsästäjät voivat yrittää karkottaa karhua, jos siitä tulee uusi havainto asutuksen läheltä.

Emokarhu ja kaksi pentua oli nähty silloin useana päivänä tai etenkin myöhäiltana Kukkaromäen ja Nikulanmäen alueilla sekä jo lähellä suosittua Partaharjun ulkoilualuetta. Karhuemosta oli myös useita kuulohavaintoja, kun se oli mörissyt talojen liepeillä.

Karkottaminen tarkoittaa karhujen ajamista kauemmaksi asuinkylistä kovilla äänillä tai väriammuksella ampumalla. Karkottamisessa voidaan käyttää ilmaan ampumista, auton ääniä tai karkotusaseen fraktiiliammusta, joka ei aiheuta vammoja, vaan hetkellistä kipua.

Karhut eivät ole aiheuttanut toistaiseksi vaaraa ihmisille

Poliisi haluaa karkottaa emokarhun pentuineen kuitenkin talojen pihojen luota metsään, ettei vahinkoja sattuisikaan.

Emokarhu voi olla vaarallinen, jos sen ja pennun väliin menee vahingossa esimerkiksi lenkkeilijä.

Lähde: Poliisi antoi talojen pihoissa mörisseestä karhusta uuden karkotusmääräyksen – Savon Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Vapaana juoksevat koirat ärsyttävät – moni koiranomistaja viittaa kintaalla lakipykälille

Kuollut kirjain eli laki, jota ei noudateta ja jonka rikkomisesta tuskin rangaistaan. Sellaisia ovat Kennelliiton Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerolan mukaan ainakin jossain määrin metsästyslain ja järjestyslain pykälät, joissa puhutaan koirien irtipidosta.

Hyvin monet koiranomistajat eivät niitä pilkulleen kaikissa tilanteissa ja kaikissa paikoissa noudata.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin jotta saat luotua koiraasi hyvän suhteen ja koulutettua siitä hyvin käyttäytyvän yhteiskuntakelpoisen koiran, niin siinä ollaan rajapinnassa lakien rikkomisen kanssa.

Miten opetat koirasi noudattamaan luoksetulokäskyä viipymättä, jos et pysty päästämään sitä irti?

Hyvin käyttäytyvän koiran kouluttamisessa on kyse myös luottamuksesta.

Molemminpuolisen luottamuksen synnyttäminen ei kerta kaikkiaan onnistu, jos koira on aina taluttimessa tai fleksissä.

Ongelmallista on Eerolan mielestä se, että laista puuttuu harkintamahdollisuus.

Moni koiranomistaja kokee lait kohtuuttomiksi ja unohtaa ne siksi kokonaan.

Kun laista on tullut kuollut kirjain, koiraa pidetään irti paikoissa ja tilanteissa, joissa maalaisjärjellä ei kukaan päästä koiraansa irti. Ja irti pidetään myös koiria, jotka ovat vaaraksi muille.

Koiran kytkettynä pitämisen tulisi monessa paikassa olla selviö, ilman lakiakin. Sellaisia ovat hyvin taajaan asutut alueet, pienet puistot, kuntopolut, ladut.

Jotta lain kuolleet kirjaimet saataisiin henkiin, Eerolalla on ehdotus.

Kun näitä lakeja seuraavan kerran päivitetään, olisi syytä vakavasti pohtia, löytyisikö koirien irtipitoon liittyviin pykäliin parempi muotoilu. Voisiko taluttimessa pitämisen sijaan olla esimerkiksi määräys, että koira on oltava hallinnassa ja välittömästi kytkettävissä vuodenajasta riippumatta?

Miten paljon lain rikkomisesta käytännössä rangaistaan sakolla?

Komisario Esa Pennanen Helsingin poliisilaitokselta vastaa:

Minulla ei ole tarkkja tilastoja siitä, kuinka usein näistä kirjoitetaan sakkoja, mutta usein mennään huomautuksella. Sakon kirjoittaminen liittyy usein omistajan asenteeseen, siihen, miten hän suhtautuu kehotukseen.

Irtipitoasiassa on Eerolan mielestä läsnä koiranpitoon laajemminkin liittyvä ongelma.

Ihmiset tuppaavat valitsemaan itselleen liian vaativan koirarodun.

Rodun, jonka kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi vaatii enemmän aikaa ja osaamista kuin mitä omistajilla on.

Kaksi lakia – Metsästyslaki ja järjestyslaki

  • Järjestyslaissa määrätään, että koira on pidettävä taajamassa kytkettynä.
  • Tämä ei koske suljettua pihaa, koirien harjoituspaikkaa eikä erityisesti koirille osoitettua aidattua jaloittelualuetta. Koiran tulee näissäkin paikoissa olla omistajansa tai haltijansa valvonnassa.
  • Metsäslain mukaan maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.
  • Metsästyslain mukaan koiraa ei saa koskaan pitää irti toisen alueella ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa.

Järjestyslaki (2003/612), Metsästyslaki (615/1993)

Lähde: Vapaana juoksevat koirat ärsyttävät – moni koiranomistaja viittaa kintaalla lakipykälille | Vantaan Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Scientists: Why we should appreciate wasps | BBC News

The researchers say wasps are a much maligned insect, which deserve more attention.

Rather than being ”bothersome and pointless”, they are in fact beneficial insects, keeping other pests in check.

Dr Seirian Sumner of University College London said wasps are nature’s pest controllers and a world without wasps would mean that we would have to use a lot more pesticides to control the other insects that we dislike and find annoying.

”They’re the maligned insect of the insect world – they’re viewed as the gangsters, ” she told the BBC. ”Whereas actually we should be viewing them as a beneficial insect – they’re doing us a favour, and we’re just completely overlooking that favour.”

Dr Sumner and Prof Adam Hart of the University of Gloucestershire came up with the idea of the ”Big Wasp Survey”, to draw attention to wasps and their role in the natural world.

A total of 2,000 people took part in the two-week citizen science project in late summer 2017, sending in more than 6,000 wasp samples for identification.

The findings were used to draw up a map showing the distribution of common wasps and hornets, and how they vary across the UK.

The German wasp (Vespula germanica) and the common yellowjacket wasp (Vespula vulgaris) were the most common species (both representing 44%). The European hornet (Vespa crabro) made up 6%, while two rarer species were also found.

The research is published in the journal, Insect Conservation and Diversity.

Co-researcher Prof Adam Hart of the University of Gloucestershire said it was a simple but effective way to engage the public with the natural world, whilst also generating high quality data.

Lähde: Scientists: Why we should appreciate wasps – BBC News

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , | Kommentoi

Koiranomistajuus kulkee geeneissä

Ihminen on pitänyt koiria kumppaneinaan jo ainakin 15 000 vuotta. Olemme jalostaneet susista monenlaisia lemmikkejä ja apureita.

Kenties pitkä yhteinen taival on muokannut myös meitä. Koiranomistajuus kulkee nimittäin geeneissä, esittää uusi ruotsalaistutkimus.

Koiran hankkimiseen vaikuttavat tietysti monet asiat alkaen positiivisista lapsuuden kokemuksista. Jos perheellä on aina ollut koiria, saattaa ihminen aikuisena mielellään hankkia koiran itselleenkin.

Mutta myös geeneillä näyttää olevan suuri osuus siinä, päätyykö ihminen lopulta lemmikin omistajaksi.

Ruotsalaisen Uppsalan yliopiston ja Karoliinisen instituutin tutkijat sekä englantilaisen Liverpoolin yliopiston tutkijat pystyivät penkomaan laajasta aineistosta tilastotyökalujen avulla, millä tavalla geenit ohjaavat päätöstämme hankkia koira.

He julkaisivat tuloksensa Scientific Reports -lehdessä.

Tutkijoilla oli käytössään maailman suurin identtisten kaksosten tietokanta, Ruotsin kaksosrekisteri. Siihen on tilastoitu Ruotsissa syntyneitä identtisiä kaksosia vuodesta 1886 lähtien.

Tutkijat tarkastelivat nyt 35 000 samanmunaisen identtisen kaksosparin elämää ja koiranomistajuutta. Koska samanmunaiset kaksoset ovat perimältään täysin identtisiä, heidän avullaan voidaan selvittää, mitkä ominaisuudet ovat kytköksissä geeneihin ja kuinka voimakkaasti.

Identtiset kaksoset voivat päätyä aivan eri urille elämässään, mutta silti heidän käytöksessään voi olla hyvin paljon samaa.

Vertailemalla tiettyä ominaisuutta identtisissä ja ei-identtisissä kaksosissa, jotka jakavat geeneistään vain puolet, voidaan päätellä, mikä geenien osuus kyseisessä ominaisuudessa voisi olla.

Tiedot koirien omistajuudesta kerättiin Ruotsin kennelliiton rekistereistä vuosista 2001–2016.

Analyysi paljasti, että geeneillä voi olla hyvinkin suuri rooli koiran hankinnassa. Koiran omistajuuden periytyvyys oli miehillä 51 prosenttia ja naisilla 57 prosenttia.

Periytyvyys eli heritabiliteetti on hieman kimurantti käsite

Prosenttiluvut eivät tarkoita, että juuri sinun päätöksestäsi hankkia koira juuri 51 prosenttia selittyisi juuri sinun geeneilläsi.

Se tarkoittaa, että ihmisten välisestä vaihtelusta tietyssä ominaisuudessa, tässä tapauksessa koiran omistajuudessa, noin puolet voidaan selittää geeneillä.

Periytyvyydellä ei siis mitata juuri tietyn yksilön omien geenien vaikutusta tiettyyn ominaisuuteen, vaan vaihtelua yksilöiden välillä ylipäänsä. Tästä vaihtelusta puolet siis selittyy geeneillä – 51 prosenttia miehillä ja 57 prosenttia naisilla.

Yhtä kaikki, koiranomistajuus näyttää olevan vahvastikin perinnöllistä.

”Olimme yllättyneitä, että ihmisen perimä näyttää vaikuttavan huomattavasti koiran hankintaan. Kenties joillain ihmisillä on suurempi synnynnäinen taipumus huolehtia lemmikeistä kuin toisilla”, sanoo tutkimuksen päätekijä, epidemiologi Tove Fall Uppsalan yliopistosta tiedotteessa.

Yhteisillä ympäristötekijöillä eli sillä, että kaksoset ovat esimerkiksi kasvaneet samassa perheessä, oli tilastollisesti pientä vaikutusta koiranhankintaan vain varhaisessa aikuisuudessa.

Tällaisessa tutkimuksessa ei voida erotella, mitkä geenit vaikuttavat asiaan. Voidaan vain nähdä, että perimällä on osansa siinä, päätyykö ihminen hankkimaan koiran.

”Seuraava askel on selvittää, mitkä geenimuodot vaikuttavat koiran hankintaan ja miten ne ovat yhteydessä luonteenpiirteisiin ja muihin tekijöihin kuten allergioihin”, selittää epidemiologian apulaisprofessori Patrik Magnusson Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Pienemmässä yhdysvaltalaisessa kaksostutkimuksessa on aiemmin saatu vastaavia tuloksia.

Tuossa tutkimuksessa ei selvitetty koiran omistajuutta, vaan kysyttiin 644 miespuoliselta identtiseltä kaksoselta, kuinka usein he ovat viimeisen kuukauden aikana leikkineet lemmikkien kanssa.

Tästä laskettiin, että taipumus olla tekemisissä lemmikkien kanssa olisi 37-prosenttisesti periytyvää. Suuri osa selittyi yksilöllisillä ympäristötekijöillä.

Lähde: Puolet koiran omistajuudesta selittyy geeneillä | Tiede

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Autoilija törmäsi villisikaan Nelostiellä Lahdessa

Henkilöauton kuljettaja koki melkoisen yllätyksen Nelostiellä Lahdessa yhden aikaan lauantain vastaisena yönä.

Auto törmäsi tiellä olleeseen villisikaan

Onnettomuus sattui Nikkilän kaupunginosan kohdalla, lähellä Nelostien alittavaa Lepomäentietä.

Auto suistui törmäyksessä tieltä, mutta kuljettaja ei loukkaantunut. Villisika kuoli heti. Henkilöauto romuttui hinauskuntoon.

Villisikaan törmääminen tieliikenteessä on harvinaista mutta erityisen harvinaista Nelostiellä.

Lähde: Autoilija törmäsi villisikaan Nelostiellä Lahdessa – ESS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , | Kommentoi