Ampuja pyrkii yleensä ampumaan makuulta parhaalta mahdolliselta tuelta, mutta läheskään aina se ei ole mahdollista. Termi ampuma-asento on harhaanjohtava, sillä maastoolosuhteissa on vain asentoja, joista joutuu ampumaan.
Esimerkiksi jäljitysmetsästyksessä ampumatilaisuus voi tulla yllättäen, jolloin pitää hetkessä riistaa säikyttämättä saada aikaan hyvä tuki aseelle, vaikka puuhun tai kantoon nojaten.
Metsästyksessä laukauksen tulisi osua keuhkojen tai sydämen alueella, jotta saaliseläin kuolee nopeasti ilman kitumista. Jos arvioi ettei pysty varmaan osumaan, on joko päästävä lähemmäs riistaa tai jätettävä riistalaukaus ampumatta.
Harjoittelussa tulisikin avoimin mielin luoda erilaisia skenaarioita, joissa joutuu ampumaan eri tavoilla. Ainoastaan näin löytää itselleen sopivat tavat tehdä asioita ja saa etukäteen kokemusta hankalista tilanteista, jotta tosipaikassa ei mene sormi suuhun.
Asekäsi on se käsi, jolla ase laukaistaan.
Jos käytössä on pulttilukkoinen kivääri, asekädellä hoidetaan aseen lukon operointi, poikkeuksena kuitenkin vääräkätiset aktiot.
Aseen varmistimen käyttö kuuluu myös asekädelle.
Tukikäsi on se käsi, jolla nimensä mukaisesti tuetaan asetta.
Makuulta ammuttaessa tukikäsi on aseen perän alla säätämässä perän korkeutta ja muissa asennoissa tukikädellä tuetaan asetta joko etutukista kiinni pitäen tai muulla tavalla. Tukikädellä hoidetaan lippaan vaihdot ja itselataavissa aseissa myös viritystapin tai latausvivun käyttö.
Ampuma-asennolla on merkitystä ampuma tarkkuuteen.
Makuu asento
Makuuasento on hyvä linnustajalle, vartalon painopiste on alhaalla ja aseelle saadaan haettua hyvä tuki. Käytetään myös tarkkuusammunnassa.
Makuulta ammuttaessa aseen tukena voidaan käyttää esimerkiksi aseen jalustaa – bipodia, reppua, kantoa. Peitteisessä maastossa makuuasento ei välttämättä ole mahdollinen.
Makuulta ammuttaessa on tärkeää, että asetutaan suoraan aseen taakse.
Yleinen virhe on olla kulmassa aseen takana, sillä vaikka se helpottaa hengittämistä, se vaikeuttaa rekyylin hallintaa varsinkin isokaliipereisilla aseilla.
Mitä enemmän kehon massaa on suoraan aseen takana rekyyliä vastaanottamassa, sitä rauhallisemmin ase käyttäytyy ammuttaessa. Kun myös kyynärpäät ovat mahdollisimman leveällä, muodostuu hyvä ”lavetti”.
Istuma asento
Istuma-asennossa on aseen tukemiselle samat periaatteet kuin kyykky- tai polviasennossa, erona on suurempi tukipinta-ala ampujan ja alustan välillä.
Istuttaessa rintamasuunta on eteenpäin, kannattaa kädet tukea kyykystä tuttuun tapaan koukistettujen polvien sisäsyrjiin. Jalat voivat olla auki tai ristissä, riippuen ampujan mieltymyksestä.
Lisäksi ampumakulma vaikuttaa asiaan hieman; mitä alemmas ammutaan, sitä syvempi risti-istunta kannattaa olla.
Jos rintamasuunta on enemmän viistottain tai poikittain ampumasuuntaan, kannattaa ase tukea tukikäden kyynärtaipeen päälle, joka lepää koukistetun polven päällä. Tukikädellä pidetään kiinni asekäden ranteesta, hihasta tai aseen kantohihnasta.
Jalkojen asentoa muuttelemalla löytää itselleen sopivan asennon.
Istuma asennossa ase saadaan tuettua omaa polvea vastaan. Jalat haara-asennossa lisää vakautta ampuma tarkkuuteen.
Kyttäyspaikalla ammuttaessa ase voidaan tukea esimerkiksi puuhun kiinnitettyyn kuormaliinaan.
Äärimmilleen viety istuma-asento on käytännössä selinmakuu.
Polviasento
Polvi asennossa ase saadaan tuettua myös omaa polvea vastaan. Toinen polvi maassa lisää vakautta ampuma tarkkuuteen. Sen mieltymys asia kumpi tuntuu itsestä paremmalta ampuuko istualtaan vaiko polviasennosta.
Polviasennossa vartalon painopiste on hieman korkeammalla, mikä voi hieman lisätä tähtäämiseen vaikuttavaa vartalon huojuntaa.
Seisoma asento
Metsästyksessä yleensä ammutaan suhteellisen lyhyiltä matkoilta, jonka vuoksi seisoma asento on yleisin.
Pystyasento on tarkkuuden kannalta kaikkein hankalin asento, joten siinä kannattaa ehdottomasti pyrkiä hyödyntämään kaikkea saatavilla olevaa tukea.
Seisoma-asento on meille niin ominaista, ettemme huomaa siinä mitään puutteita. Vartalon painopiste on korkealla, teemme vartalollamme huomaamattamme kokoajan pientä korjausliikettä ylläpitääksemme tasapainomme. Tämä vaikeuttaa tarkkaa tähtäämistämme ”10-pisteeseen”, sen vuoksi harjoittelemme ampumista myös seisoma asennossa.
Toistojen kautta opimme hallitsemaan oikean tekniikan eri ampuma-asennoissa.
Ampumatuki
Jos käytössä on ampumakepit, voidaan niiden varalta ampua hyödyntää mm. kyykkyä, polviasentoa.
Suksisauvoja voi käyttää, riippuen käytettävissä olevasta ajasta laukauksen valmisteluun, voi sauvojen rannelenkit pujottaa toistensa yli, jolloin sauvat pysyvät helpommin yhdessä ja aseelle saadaan parempi tuki.
Liikkuvaan maaliin ampuminen
Liikkuvaan maaliin ampuminen on taito, jota metsästäjän pitää käydä harjoittelemassa 100 metrin hirviradalla, jotta ainakin tuntuma säilyy ennakon ottamiseen liikkuvaan hirveen ammuttaessa.
Tarvittava ennakko riippuu maalin liikenopeudesta ampujaan nähden ja luodin lentoajasta kohteeseen. Jos maali ei liikukaan aivan suoraan poikittain tähtäyslinjaan nähden, ei voida käyttää täysimittaista ennakkoa.
Tämä johtuu siitä, että ampujaan nähden maalin liikenopeus näyttää todellisuutta pienemmältä.
Ampumaradalla on hyvä harjoiteilla myös eri ampuma-asentojen vaikutusta liikkuvaan maaliin ammuttaessa. Polvi-, istuma-, kyykky- ja seisoma-asennoista sekä tuelta ammuttaessa.
Liipaisu
Liipaisu on puristava pieni liike.
Liipaisu tapahtuu silloin, kun ampuja näkee ns. tähtäyskuvan oikeana.
Liipaisu tehdään puristamalla liipaisinta etusormella tasaisesti taaksepäin.
Onnistuneessa liipaisussa vain liipaisin liikkuu – ei ase eikä ampuja.
Tähtäyksen ja liipaisun yhteensovittaminen on tärkeätä ja se vaatii paljon harjoittelua. Kokemuksen myötä liipaisua ei enää tarvitse ajatella, vaan se tapahtuu lähes automaationa.
Oikea ote kahvasta
Liipaisimeen kosketaan sormenpään keskiosalla, jotta laukaisuun tarvittava liipaisu voima kohdistuu liipaisimeen 90 asteen kulmassa aseen sivuliikkeen minimoimiseksi.
Sormenpää asetetaan liipaisimen alaosaan, jotta saadaan laukausuvoimalle pisin mahdollinen vipuvarsi ja mahdollisimman pieni liipaisuun tarvittava voima.
Liipaisinta puristetaan sormella mahdollisimman rauhallisesti tasaisella voimalla, jotta asetta ei vahingossa nykäistä.
Laukaisu tapahtuu luonnollisen hengitysrytmin ulospuhallusvaiheen jälkeen.
Äärimmäistä tarkkuutta haettaessa huomioidaan vielä ulospuhalluksen jälkeen sydämenlyönnit, joiden välissä ase laukaistaan .
Liipaisun pääkohdat:
- Etusormenpään keskikohta liipaisinta vasten
- Haetaan oikea tähtäyskuva
- Puristetaan liipaisinta tasaisesti taaksepäin
- Jatketaan tähtäystä aseen laukeamisen jälkeen = jälkipito.
Riistalaukauksen vaiheet:
- Keskittyminen
- Ampuma-asennon ottaminen
- Ampumasuunnan ja -sektorin tarkistus
- Tähtääminen
- Liipaisu
- Jälkipito
Ampumataito
Aseen valinta
Hirvikota 