Jousimetsästys

Jousimetsästys on tuhansia vuosia vanha metsästysmuoto. Metsästystilanteen lisäksi myös itse ampumatekniikka on vaativa. Vaistojousiammunta perustuu lihasmuistin ja silmän yhteistyöhön, ilman tähtäystä helpottavia välineitä.
Riittävä tarkkuus saavutetaan ahkeralla harjoittelulla. Jousen viritys riippuu ampujasta, ja oikea jäykkyys ja jännitys tekevät jousesta henkilökohtaisen aseen.

Jousimetsästyksen viehätys piillee siinä, että laji haastaa kokeneenkin metsästäjän.

Kun esimerkiksi kiväärillä ammutaan noin 80 metrin päästä, täytyy jousiampujan kyetä hiipimään lähelle saalista, 10-20 metrin päähän eläimestä, kuvaa lajin haasteellisuutta.

Suomessa metsästetään primitiivi-, pitkä-, vastakaari- ja taljajousilla. Varsijousella metsästäminen on kiellettyä. Jousen hankkimiseen ei tarvita lupaa, mutta metsästyslupa pitää hankkia.

Vakaan käden ja hiljaisen hiipimistyylin lisäksi jousimetsästäjällä tulee olla eläintuntemusta. Eläimen tavoista ja liikehdinnästä pitää tietää aika lailla. Jos mahdollista, metsästäjän kannattaisi myös tutustua eläimen reitteihin ennen varsinaiselle metsästysretkelle lähtemistä.

Metsästettäessä nuoliin kiinnitetään terävät päät. Nuolilla tähdätään eläimen niin sanotuille vitaalialueille, keuhkoihin ja sydämeen, jotta kaato olisi nopea ja kivuton kuten ruutiaseilla ammuttaessa.

Jousimetsästäjä etsii saaliikseen pienikokoista riistaa: metsäkanalintuja, majavia, oravia ja metsäkauriita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s