Villisian käsittely

Villisian metsästys on haastavaa, se on älykäs eläin jota on vaikea yllättää, haavoittuneena voi olla vaarallinen.

Villisikakarju painaa 50–200 kiloa ja emakko 35–150 kiloa. Karjuilla kulmahampaat kasvavat läpi elämän ja käyristyvät ylössuuntautuviksi torahampaiksi.

Villisian vahvassa ja tummassa karvapeitteessä on runsaasti pitkiä harjaksia. Porsas on aluksi pitkittäisviiruinen.

Villisikaa tulee ampua sydän-keuhkoalueelle. Tappava osuma-alue on hieman alempana kuin esimerkiksi valkohäntäpeuralla.

Trikiinin tarttumisen vuoksi eläimen sisäelimiä ei saa jättää metsään. Näytteiden tuloksien jälkeen sisäelimet voidaan hävittää asianmukaisesti jos testit ovat puhtaita ja trikiiniä ei ole löytynyt.

Villisian ruho käsitellään hyvin samaan tapaan kuin muidenkin sorkkaeläinten. Muutamia eroavaisuuksia kuitenkin on.

Saaliiksisaadun villisian käsittelyyn tulee varata oma tila. Seuran lahtivajaa tähän tarkoitukseen ei yleensä saa käyttää.

Näytteiden ottaminen

Villisiasta otetaan näytteet ainakin afrikkalaisen sikaruton (ASF) sekä trikiinin varalta, näytteet lähettään laboratorioon näytteenottopäivänä. Viikonloppua vasten ei näytteitä kannata lähettää.

Villisiasta otettaessa näytteitä tulee pitää kumihanskoja kädessä ja noudattaa hygieena kuin kyseessä oli ASF afrikkalaisen sikaruttotartunnan saanut eläin.

ASF-tutkimus

Näytteiksi otetaan villisian verta, toinen munuainen ja perna. Naarailta lisäksi kohdunsarvi tai kohtu. ASF-näyte (ja naaraiden kohdunsarvi) toimitetaan Eviraan. Lisäksi Luonnonvarakeskus kerää näytteiksi naaraiden kohtuja ja valokuvia villlisikanaaraan alaleuasta. Jos lähetät kohdun Lukelle, kohdunsarvi jää pois Eviran näytteistä.

Trikiinitutkimus

Trikiini näytteen ottaminen villisiasta: ruhosta otetaan vähintään 50 g näyte etujalasta, kielestä tai palleapilarista. Palleapilari (”munuaistappi”) on pallean selkärankaa vasten oleva lihaksikas osa. Näyte voidaan ottaa ruhosta selkärangan vierestä pallean kiinnittymiskohdan alueelta tai elinpaketista.

Näytteen tulee olla lihaskudosta; rasvasta tai sidekudoksisesta kalvosta ei voi tehdä tutkimusta.

Riistaeläimistä tutkittavia lajeja ovat karhu, ilves, villisika ja hylje.

Villisian nylky ja suolistus

Villisian ruho käsitellään hyvin samaan tapaan kuin muidenkin sorkkaeläinten.