Aikoinaan Suomessa rauhoitettunakin ollut supikoira leviää nopeasti valloittaen uusia alueita aina pohjoisinta Suomea myöten.
Lapissa supikoiria on metsästetty tehostetusti niin sanotulla Juudas-menetelmällä jo vuosien ajan. Taustalla on Ruotsin huoli siitä, että haittaeläimeksi laskettava supikoira pääsee leviämään Suomesta Ruotsiin tai Norjaan.
Ruotsissa supikoiria metsästetään vuosittain vain satakunta yksilöä, kun Suomessa kaatomäärät nousevat yli sadantuhannen. Norjassa on toistaiseksi havaintoja vain yksittäisistä supikoirista.
Menetelmän Juudas-nimitys tulee tietenkin Juudas Iskariotista, joka evankeliumien mukaan kavalsi Jeesuksen juuri näin pääsiäisen alla.
Juudas-supikoirat ovat esikuvansa mukaan kuoleman tuovia kavaltajia, vaikka sitä eläimet tuskin onnekseen itse ymmärtävät.
Menetelmä on yksinkertaisuudessaan tehokas.
Joku voisi sanoa sitä julmaksikin: Lapin luontoon on vapautettu 10–15 gps-lähetinpannalla varustettua supikoiraa. Kun nämä ”Juudakset” sitten luontonsa ajamina hakeutuvat paria etsiessään lajitoveriensa seuraan, metsästäjät menevät perässä ja tappavat koko populaation.
Vain Juudas saa jatkaa eloaan, jolloin se hakeutuu jälleen uusien lajitoveriensa seuraan. Ja metsästäjät seuraavat perässä. Kova kohtalo elolliselle, joka tuskin ymmärtää osuuttaan lajitoverien kuolemaan.
Tehostetun metsästyksen seurauksena supikoirahavainnot ja saalismäärät ovat Lapissa romahtaneet. Se on Suomen riistakeskuksen mukaan synnyttänyt kuitenkin uuden ongelman: kun kanta on pieni, saalista on vaikea löytää ja se jää pieneksi. Supikoirien metsästäminen ei siksi houkuttele metsästäjiä entiseen malliin.
Hiipuneessa metsästyksessä taas piilee Suomen riistakeskuksen mukaan riski, että kannat pääsevät taas kasvamaan. Sillä perustellaan myös pantasupikoirien tarvetta.
Supikoiran metsästäminen on tällä metsästyskaudella sallittu heinäkuun loppuun saakka. Naarasta, jolla on poikaset, ei kuitenkaan saa tappaa toukokuun alusta heinäkuun loppuun.
Supikoira on Suomessa laajalle levinnyt vieraslaji.
Havaintoja on tehty aina Helsingistä Utsjoen tasalle saakka. Suhtautuminen supikoiraan on vaihdellut vuosien saatossa meilläkin, ja vuosina 1955–1960 supikoira oli jopa rauhoitettu.
1970-luvulla kanta lähti kuitenkin huomattavaan kasvuun. Nykyään supikoiria metsästetään yksin Suomessa vuosittain yli 100 000 yksilöä.
Suomeen ja useisiin Euroopan maihin levinneiden supikoirien juuret ovat Venäjällä, jonne niitä istutettiin turkisten tähden 1920-luvulta 1950-luvulle saakka tuhansittain. Aikoinaan supikoirat ovat eläneet vain Itä-Aasiassa.
Vuonna 2010 käynnistyneen yhteispohjoismaisen supikoirahankkeen tavoitteena on muun muassa ”ehkäistä supikoiran aiheuttamaa vahinkoa biologiselle monimuotoisuudelle”.
Suomeksi tämä tarkoittaa supikoirakannan vähentämistä, koska niiden katsotaan uhkaavan luonnonvaraisten vesi- ja metsäkanalintukantoja syödessään näiden munia.
Supikoirat myös levittävät tauteja, kuten rabiesvirusta, loistauti ekinokokkoosia, kapia ja trikinelloosia. Supikoirien leviämisen on osoitettu liittyvän Suomessa myös muun muassa ketuissa ja ilveksissä esiintyvän trikinelloosin yleistymiseen.
Toisaalta näyttöjä supikoirien aiheuttamista haitoista Suomen luonnonvaraisille eläimille on pidetty ristiriitaisina. Alueilla, joissa petopopulaatioita on saatu pienennettyä, myös tiettyjen lintulajien määrä on pienentynyt.
Petokannan taas kasvaessa myös lintujen määrä on kasvanut. Supikoiralla on kuitenkin alueellisesti hyvin vaihteleva ruokavalio, ja siksi sen aiheuttamilla haittavaikutuksilla arvellaan myös olevan suuria alueellisia eroja.
Supikoirapopulaation ei myöskään haluta vakiintuvan Skandinaviaan. Käytännössä Suomen kantaa halutaan siis pienentää ja näin estää myös sen leviäminen Ruotsiin ja Norjaan.
Hankkeen ohessa pyritään löytämään myös uusia menetelmiä supikoiran hävittämiseksi ja luomaan hoitosuunnitelma Suomessa olevalle supikoirakannalle.
Pohjoismaisen supikoirahankkeen rahoittavat Suomen riistakeskus ja Metsähallitus sekä Ruotsin ja Norjan ympäristöhallinnot.
Hirvikota 