Vahinkoperusteisilla luvilla tai poliisin tappomääräyksillä suurpetojen kantoja ei voida hallita.
Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto vaatii hallitukselta ja eduskunnalta välittömiä toimia, jotta karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys saa jatkua.
Ongelmallisin suurpeto on susi. Keski-Suomen susitilanne on toistaiseksi pysynyt rauhallisena. Viitteitä pahemmasta on kuitenkin näkyvissä.
Sudet lisääntyvät arvaamattoman nopeasti. Esimerkiksi Varsinais-Suomeen ensimmäinen susipari tuli vuonna 2004, yli sadan vuoden tyhjiön jälkeen. Nyt koko maakunta on susireviireitä täynnä.
Susitihentymien harventaminen kannanhoidollisella pyynnillä on aloitettava välittömästi.
Karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys uhkaa Suomessa loppua. Suden metsästys ei edes ala. Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto (ARN) on syvästi pettynyt vallitsevaan tilanteeseen.
Suojelujärjestöjen valitukset ja oikeuslaitosten laintulkinnat toimenpidekieltoineen estävät Keski-Suomen ilvesten pyyntilupien käyttämisen kahta lukuun ottamatta.
Maa- ja metsätalousministeriön tulkinnan mukaan karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys on historiaa koko Suomessa, vaikka molempien kannat ovat runsastuneet pyynnistä huolimatta.
Metsästäjien tekemää vapaaehtoistyötä valittajat eivät ymmärrä tai tunne, eivät ainakaan arvosta.
Kuka tai mikä taho hoitaisi yli 15 000 suurriistavirka-aputehtävää (SRVA) vuodessa, elleivät metsästäjät?
Kuka tekisi ja kirjaisi yli 50 000 suurpetohavaintoa Tassu-järjestelmään, elleivät metsästäjät?
Ketkä kiertäisivät vuosittain 1 600 riistakolmiolaskentareittiä, elleivät 8 000 metsästäjää?
Kaikkien suurpetojemme hoitosuunnitelmissa korostetaan sosiaalisten vaatimusten sekä alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamista. Yksi alueemme erityispiirre on metsäpeura.
Hirvikota 