Isän väkivaltaisuutta paennut Kimmo Ohtonen löysi metsästä turvan – ja voimaeläimensä karhun.
Vuosia myöhemmin Kimmo Ohtonen tekee kunniaa metsän kuninkaalle poikkeuksellisella luontokirjallaan Karhu – voimaeläin.
Pieni poika karkaa mökiltä yöllä metsään. 9-vuotiasta pelottaa ja kävyt pistelevät paljaisiin jalkapohjiin, mutta metsän hämäryyttä enemmän Kimmoa pelottaa isän raivo.
Karkumatkalle lähtenyt Kimmo on kuin pelokas saaliseläin, joka etsii suojaa metsän hämäryydestä. Vaikka mökissä raivonnutta petoa ei näy, poika tuntee jo puristavan otteen niskassaan. Hän tietää, miltä isän raivo tuntuu.
Mahtava karhu
Isä ei kuitenkaan etsinyt poikaa, ja Kimmo jäi metsän suojaan, leveäoksaisen kuusen alle. Hän mietti, kaipaisiko häntä kukaan, jos hän ei aloittaisikaan koulua syksyllä. Yhtään nimeä ei tullut mieleen.
Oli kylmä, mutta metsä tuntui silti uudelta alulta.
Kimmo ei vielä tuolloin tiennyt, mikä merkitys tuolla kesäyöllä vuonna 1990 olisi hänelle. Hetkeksi nukahtanut poika heräsi rasahdukseen ja tajusi katselevansa isoa uroskarhua, joka haisteli ilmaa vain noin 20 metrin päässä.
Poikaa pelotti ja ihastutti: hän oli kahden karhun kanssa! Kimmo katseli jähmettyneenä, miten mahtava eläin nousi takajaloilleen ja hieroi selkäänsä puun runkoon.
Poika haistoi karhun turkin hajun. Pian karhu ravisteli kaarnanpalat turkistaan, ja majesteettinen eläin löntysti metsän hämärään.
Nöyryytystä
Kimmon karkumatka kesti kaksi yötä, ja hän joutui lupaamaan isälleen ja itkevälle äidilleen, ettei tekisi niin enää koskaan.
Isälle piti myös luvata, ettei poika kertoisi karkureissustaan kenellekään. Isää ilmeisesti hävetti lapsen pako metsän suojiin, mutta edes isän huono omatunto ei säästänyt poikaa nöyryyttävältä selkäsaunalta.
Äidilleen Kimmo oli vihainen, koska hän ei pojan mielestä etsinyt lastaan tarpeeksi tarmokkaasti. Vasta vuosien kuluttua Kimmo ymmärsi, ettei isän tahtoon alistetulla äidillä ollut voimia huolehtia kuopuksestaan.
Omanlainen kirja
Kimmo ei kertonut vuosiin kenellekään kohtaamisestaan karhun kanssa, koska arveli, ettei kukaan kuitenkaan uskoisi häntä.
Hän piti kohtaamisen itsensä ja metsän välisenä salaisuutena. ”Tähän maailmaan minäkin kuuluin”, toimittaja Kimmo Ohtonen, 34, tiivistää 25 vuotta myöhemmin tuon taianomaisen yön kokemukset kirjassaan Karhu – voimaeläin (Docendo).
Kimmo jatkoi yöllisiä metsäretkiään isän kielloista huolimatta ja oppi kulkemaan luonnossa. Hän luki paljon ja tutki luontoa omin päin, mutta opinnot veivät nuorukaisen sosiologian ja dokumentin teon pariin. Toimittajana Englannissa työskennellessään Kimmo Ohtonen teki dokumentin perheväkivallasta. Sitä tehdessä kypsyi ajatus omasta luontokirjasta.
Halusin kulkea omaa reittiä enkä tehdä perinteistä luontokirjaa, hän perustelee tapaansa toteuttaa kirja, joka on sekä riipaiseva kertomus pojan kasvusta perheväkivallan varjossa että lumoavan kaunis tarina suomalaisesta luonnosta.
Norppien sankari
Kesällä 2012 Kimmo Ohtonen tempaisi uimalla saimaannorpan suojelun puolesta.
Urakka oli melkoinen, sillä mies ui pitkin Saimaata 11 päivänä 7-8 tuntia kerrallaan. Vesi oli vain noin 14-asteista. Uintikilometrejä tuli silti 145.
Uinti tuotti norppien suojeluun noin 300 000 euroa. Ohtonen palkittiin vuoden tv-teosta Kultaisella Venlalla.
Lähde: Karhun kohtaaminen öisessä metsässä antoi suunnan Kimmon elämälle
Hirvikota 