Ilves, maamme suurin kissapeto ei herätä niin voimakkaita negatiivisia tunteita kuin esimerkiksi susi tai karhu, mutta ilves voi hyvin ja niitä riittää Varsinais-Suomessa.
Ilveksen kanta on lievässä nousussa ja lajin elinvoimaisuudesta tehdään virallisia arvioita, kannanarvioita tekee Luonnonvarakeskus eli Luke jonka mukaan ilveksen tilannetta voidaan arvioida, kertoo Suomen Riistakeskuksen Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson.
Kannan arviointi perustuu petoyhdyshenkilöiden havaintoihin eli se tulee metsästäjien ytimestä.
On olemassa tällainen järjestelmä nimeltään Tassu. Siihen kirjataan havainnot ja tämän perusteella sitten tutkijat arvioivat kanna kehitystä ja kannan kokoa. Ihmisten ja ilveksien kohtaamiset ovat viimeisten 20–30 vuoden aikana lisääntyneet Varsinais-Suomessa, sanoo Hermansson.
Kun verrataan 1990-lukuun tai 2000-luvun alkuun olivat ilvekset Varsinais-Suomessa muutamissa kymmenissä, mutta nyt niitä on huomattavasti paljon enemmän. Ihmisten ja ilveksien kohtaamiset ovat tässä mielessä yhdessä näköhavaintojen kanssa lisääntyneet.
Esimerkiksi Kemiönsaarelta tuli soitto eräältä naiselta ja hän oli nähnyt ilveksen pihallaan ja hän kertoi yhteydenottoja olleen kissojen kanssa.
Onko ilves sitten muutenkin harmiksi kotieläimille ja onko ihmisten suhtautuminen muuttunut vuosien saatossa?
Karhuihin verrattaessa ovat nämä konfliktit pienempiä. Joskus lammasvahinkoja tulee. Aina vuosittain tulee jokunen tapaus, jossa lammas menee ilveksen suihin.
Mutta enemmänkin kyse on kotikissojen häviämisistä, joissa voidaan perustellusti uskoa, että ilves on ne napannut.
Ilveksen kaatolupien tarkoituksen tulisi olla liikapopulaation harventaminen suhteessa riistaeläimiin.
Järjestelmä on Hermanssonin mukaan erittäin tiukka ja perustuu tutkittuun tietoon – kuinka paljon ilveksiä on ja kuinka paljon metsästyskestävyyttä siinä on, sekä kuinka paljon voidaan veloittaa kantaa niin, että se ei vähene.
– Kyllä se tieto ilveksen kannasta ja metsästyksen vaikutuksesta on tunnetulla pohjalla. Kun ilveksiä pyydetään, niin kyllä se pidetään kestävällä kannalla, muistuttaa Hermansson.
Nykyään paljon puhutaan cityeläimistä, mutta ilveksen kohdalla Hermansson ei näe todisteita ilveksen urbanisoitumisesta.
Katsottaessa kannan karttaa, perustuen pentueiden esiintyvyyteen, niin ihan tässä Turun keskustassa tai sen kaupunkialueen ja sen lähiympäristössä ei esiinny lainkaan pentueita.
Toki sielläkin voi joku ilves silloin tällöin porhahdella, mutta enemmän ilveksiä on tässä Turun alueen reunavyöhykkeellä. Ilveskanta on hevosenkengänmuotoinen alueena: Kemiönsaari, Salo, Somero, Loimaa, Pöytyä, Laitila, Mynämäki ja niin edelleen.
Turussa, Maskussa ja Raisiossa ilveksiä on nähty harvemmin. Kaiken kaikkiaan ilves on tavallinen suurpeto Varsinais-Suomessa.
Luonnon kannalta tärkeää on, että eläinpopulaatioiden tasapainon kannalta on ilveksen tapaisia saalistajia oltava vähemmän kuin saalistettavia, sanoo Hermansson.
Hirvikota 