Professori Satu Apon tutkimus näyttää, kuinka klassikkosadut kulkivat vuosisatojen matkan Euroopan sydänmailta Suomen tukkikämpille ja lastenkamareihin. Reissun varrelle on karissut väkivaltaa, seksiä ja outoja tyyppejä.
Tutkija löysi prinsessa Ruususen ihmislihaa himoitsevan anopin ja muut unohdetut satuhahmot.
Vuosikymmenten tutkimuksen tuloksena kypsyneen Ihmesatujen historia -kirjan kansikuva oli valittu. Mutta millainen! Rudolf Koivun maalaama mieshahmoinen enkeli ruoskii pahuutta ulos prinsessan hennosta kehosta vitsa viuhuen.
Vanhin tunnettu Tuhkimo-satu on fantasiakirjallisuutta 800-luvun Kiinasta. Prinsessa Ruususen juuret sen sijaan ulottuvat keskiajan Eurooppaan, jossa kertomus nukkuvasta kuninkaantyttärestä on kirjattu kuuluisaan Hanhiemon sadut -kokoelmaan.
Todellisuudessa monet klassikkosadut ovat kuitenkin päätyneet kansanperinteeseen painetun kirjallisuuden välittäminä, ja maineikkailla satukokoelmilla on ollut tässä tärkeä rooli.
Sellaisia klassikkosadut ennen Disney-pesua ovat olleet. Hurjia, hillittömiä, väkivaltaisia, melko lailla mahdottomia.
Piiska sai jäädä viuhumaan. Saduista puhutaan nyt ilman sensuuria.
Tutkijan vimmalla alan kapinalliseksi
1980-luvun väitöskirja syntyy satakuntalaisten kansankertojien ihmesaduista. Tutkijan vimma vie myös maailmalle, koluamaan Rooman ja Pariisin kirjastot ja New Yorkin antikvariaatit.
Nationalistinen kuvitelma kansallisessa kuplassa sikiävästä perinteestä ei satujen suhteen vastaa todellisuutta.
Kaikki on lainaa, ja tarinatkin maahanmuuttajia.
Kuumottavan kertomuksen etenemistä eivät estä rajapyykit, korpisuot tai kielimuurit.
Sitä paitsi: painettu kirjallisuus tihkuu rahvaan juttuihin paljon aikaisemmin ja laajemmin kuin on haluttu uskoa. Savupirtin sadunkin alkuperä on usein kansien välissä.
Kolme toivomusta
Maailman medioissa kohistiin äskettäin tutkijoista, joiden oudohko metodi venytti satujen ikää tuhansilla vuosilla.
Satu Apoa otsikot huvittivat. Saduissa saattaa kuulua kaikuja antiikin Roomasta tai muinaisesta Mesopotamiasta asti, mutta mystifiointeihin ei kannata uskoa.
Esimerkiksi Kaunottarelle ja Hirviölle, Satu Apon mielisadulle, löytyy tarkka syntymävuosi: 1740. Seuraava versio seurasi vuonna 1756.
Satujen kulkureittien jäljitys on kiehtovaa puuhaa, vaikkei päätepiste olisikaan ihmiskunnan aamuhämärissä.
Apo tuumii tovin ja palaa Kaunottareen ja Hirviöön.
Hämmästys oli suuri, kun 1700-luvun tekstistä paljastui ihmeellinen scifi-juonne: rokokoo-ajan kirjailija näyttäisi ennakoineen elokuvan ja television idean.
Kaunotar eli Belle-neito löytää Hirviön linnasta salaperäisen pimeän huoneen. Siellä voi seurata vaihtelevaa ohjelmaa, jonka esittäjät eivät näe katsojaa.
Tarjolla on teatteria ja koomisia oopperoita mutta myös jonkin sortin uutiskanava. Belle todistaa omin silmin merkkihenkilöiden häitä ja Turkin janitsaarikapinan kuohuja.
Sadun kertoja selittää, että esitysten välittyminen onnistuu käyttämällä ”monimutkaisia optisia laitteita, jotka sisältävät kristalleja”.
Oli pakko tarkistaa, että teksti on aitoa 1700-lukua. Ja onhan se.
Voisiko Satu Apo selittää, miksi saduissa parveilee hirviöanoppeja ja hulluja äiti- ja siskopuolia? Miksi sadut opettavat, että nainen on naiselle susi?
Aavistuksen yllättävää on kuulla, että satujen kertominen on ollut pitkälti miesten puuhaa.
Eikä nyt ole kyse vain grimmeistä, anderseneistä ja topeliuksista vaan myös kansankertojista.
Naiset toki kuiskivat satuja kotipiirissä lapsille, mutta julkinen esittäminen oli pitkään varattu miehille ja tilanteisiin, joissa naisnäkökulmaa ei etsimällä etsitty.
Satu Apon mielestä prinsessasatuja sopii silti yhä ahmia, ne eivät tuhoa sukupuolten tasa-arvoa.
Tosin ei olisi pahitteeksi, jos isät, äidit ja isosiskot tarjoaisivat pienille lukijoille viisasta ja valistuneesti kommentoivaa lukuseuraa. Klassikkosaduilla on yhdeksän henkeä, ja suku sen kun jatkuu.
Fantasia on taas lasten- ja nuortenkirjallisuuden johtava genre.
Sadun päivän seminaari 18.10.2018
Ihmesatujen historian juhlaseminaari järjestettiin Sadun päivänä 18.10.2018 klo 15.30–17 SKS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1, Helsinki). Ohjelma julkaistaan elokuussa.
Hirvikota 