Jos näkisimme maailman lintujen silmin, osa kukista ja marjoista vaihtaisi väriä ultravioletiksi ja voisimme nähdä uusia asioita, kuten hiirien virtsajälkiä.
Useimmilla lintulajeilla ja ihmisillä yhteistä on se, että näkökyky on molempien tärkeimpiä aisteja. Lintujen maailmaan kuuluu kuitenkin ihmissilmin erotettavien värien lisäksi erilaiset ultravioletin sävyt.
Kyky nähdä ultraviolettia auttaa lintuja ruuanhankinnassa
Esimerkiksi tropiikissa kukat voivat ultraviolettia heijastavan ominaisuutensa ansiosta erottua viidakon sekamelskasta, jolloin kukkien mettä syövät kolibrit löytävät helpommin niiden luokse.
Samalla periaatteella kotoinen räkättirastas löytää mustikkamättäät.
Jyväskylän yliopistossa vuonna 1995 tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että tuulihaukat pystyivät havaitsemaan ilmasta peltohiiren virtsaa ja ulostetta. Hiirien jätökset heijastavat ultraviolettia valoa, joten tuulihaukkojen oli helppo löytää syötävää ja arvioida, kuinka paljon kullakin alueella oli saalista.
Ihmisen tavoin linnuillakin on silmän verkkokalvolla värien näkemiseen erikoistuneita tappisoluja. Kun ihmisellä erilaisia tappisoluja on kolme, kanoilta niitä on löydetty viisi. Löydön julkaisi Washingtonin yliopiston ja Princetonin yliopiston yhteinen tutkijaryhmä vuonna 2014.
Linnuilla silmän tappisoluissa on myös ultravioletin näkemisessä avustavia öljypisaroita.
Jos ihminen näkisi ultraviolettia, myös linnut näyttäisivät toisenlaisilta kuin mihin olemme tottuneet.
Esimerkiksi valkoinen ja musta höyhenpeite voivat heijastaa ultraviolettia, kertoo eläintieteen dosentti Valto Peiponen.
Lintujen höyhenpeitteessä ultravioletti on koiraille yksi keino hurmata naaraita. Sinitiaiskoiraan sininen päälaikku hohtaa naaraan silmissä vastustamattoman ultraviolettina.
Linnuilla ei ole esimerkiksi sarvia, joilla ottaa soitimella yhteen. Ne pelaavat väreillä, Peiponen kertoo.
Petolinnun päässä on teräväpiirtonäyttö
Taivaalla puolentoista kilometrin korkeudella kaarteleva maakotka pystyy näkemään maassa kyyhöttävän jäniksen. Myös muilla petolinnuilla on erinomaisen tarkka näkö.
Petolinnuilla on viisi kertaa enemmän näköaistimuksen aiheuttavia soluja kuin ihmisellä.
Ihmisellä näköreseptoreita on tarkan näkemisen alueella noin 200 000, kun petolinnuilla soluja on samalla alueella noin miljoona. Jos ihminen katselisi maailmaa 1990-luvun kuvaputkitelevision kautta, petolinnun päässä on teräväpiirtonäyttö.
Lintujen silmät ovat ruumiin kokoon nähden suuret. Muutaman sata grammaa painavan pöllön silmät ovat yhtä suuret kuin kesikokoisen miehen silmät, mutta suurin osa silmästä on piilossa kallon sisällä.
Muun muassa haukoilla, kalatiiroilla ja kolibreilla saaliin paikantamisessa auttaa silmän kaksi tarkan näön aluetta. Ihmisen silmästä tarkan näön alueita on vain yksi.
Esimerkiksi kolibreilla kaksi tarkan näön aluetta auttaa suuntaamaan pitkä nokka tarkasti kukkaan.
Lintujen on myös huomattu käyttävän oikeaa ja vasenta silmäänsä eri tehtäviin. Esimerkiksi kanan toinen silmä voi etsiä maasta jyviä samaan aikaan kun toinen silmä tarkkailee ympäristöä.
Muuttomatkoilla auttaa sisäinen kompassi
Suunnistaessaan linnut käyttävät apunaan hyvin laajaa keinovalikoimaa, kuten aurinkoa ja tähtiä, maastonmuotoja ja ääniä. Muuttomatkoilla lintuja auttaa myös ominaisuus, joka ihmiseltä puuttuu.
Linnut kykenevät aistimaan maan magneettikentän. Tämä auttaa niitä muun muassa päättelemään sijaintinsa ja sen, lentävätkö ne päiväntasaajaa kohden vai kohti napoja. Magneettiaisti tarjoaa siis linnuille sekä kartan että kompassin.
Magneettikentästä linnut kykenevät aistimaan sen voimakkuuden ja kaltevuuskulman. Magneettikentän ja maanpinnan välinen kulma on magneettisella päiväntasaajalla 0 astetta ja magneettisilla navoilla 90 astetta.
Koska linnut aistivat magneettikentän kulman ja voimakkuuden, ne osaavat syksyisin suunnata päiväntasaajan suuntaan ja palata keväisin napojen suuntaan, kertoo Mia Rönkä, ympäristöekologian dosentti Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä.
Siitä, miten lintu magneettikentän kokee, ei ole varmaan tietoa.
Magneettiaisti perustuu magneettisiin kiteisiin linnun kudoksissa. Lisäksi linnut pystyvät muuntamaan magneettikentän vaihtelun silmissään hermoimpulsseiksi eli ehkä jopa näkemään magneettikentän kuvana, Rönkä sanoo.
Pulu kuulee infraääniä
Kyyhkyt ovat taitavia suunnistamaan, ja osasyy siihen löytyy niiden kuulosta.
Kyyhkyt kuulevat hyvin matalia ääniä. Nämä infraäänet voivat kantautua tuhansien kilometrien päähän, mutta ihminen ei kykene niitä kuulemaan. Esimerkiksi meristä lähtevät infraäänet voivat auttaa kyyhkyjä suunnistamisessa.
Pöllöjen kuuloaisti on tarkkuudessaan omaa luokkaansa. Lapinpöllö pystyy pimeässä kuulemaan hangen alla liikkuvan myyrän liikkeet 50 metrin etäisyydeltä.
Pöllöjen paikannustekniikka perustuu korviin, tarkemmin sanottuja ulkokorvien sijaintiin.
Pöllön korvakäytävät sijaitsevat epäsymmetrisesti pöllön päässä. Jos pöllöllä olisi korvalehdet, toinen niistä olisi hieman korkeammalla kuin toinen.
Korvien epäsymmetrinen sijoittuminen päähän aiheuttaa sen, että samasta lähteestä lähtevät ääniaallot saapuvat toiseen korvaan aiemmin kuin toiseen. Tämä viive auttaa pöllöjä paikantamaan äänen lähteen.
Haju paljastaa merien ruoka-apajat
Uuden-Seelannin kansallislintu kiivi tökkii pitkällä nokallaan maata poimiessaan matoja ja muita selkärangattomia ruuakseen. Huononäköisen kiivin sieraimet sijaitsevat sen nokan kärjessä, ja kiivi käyttää tarkkaa hajuaistiaan saaliinsa löytämiseen.
Lintujen hajuaistia ja sen tarkkuutta on toisinaan väheksytty, mutta joillakin lajeilla hajuaisti on erittäin hyvä, Mia Rönkä kertoo.
Esimerkiksi monet merilinnut löytävät hyviä ruokailupaikkoja hajujen avulla. Ulappaliitäjät haistavat yhdisteet, joita syntyy, kun krillit ja muut avomeren äyriäiset syövät kasviplanktonia. Tämän hajun avulla ne osaavat hakeutua alueille, joilla on runsaasti näitä äyriäisiä.
Korppikotkatkin hyötyvät tarkasta nenästään ruokaa etsiessään. Ne pystyvät haistamaan raatoja pitkien matkojen päästä.
Hajuaistin on arvioitu auttavan lintuja myös suunnistamisessa. Esimerkiksi kyyhkyt voivat käyttää navigoinnissa apuna muun muassa nokkaan kantautuvaa vesistön tuoksua.
Lähde: Jos näkisimme kuin haukka, pellot olisivat hiirien pissan värjäämiä | Kymen Sanomat
Hirvikota 