Syyt lintujen ahdinkoon voivat yllättää. Yksi merkittävä tekijä vesilintujen hupenemisen taustalla on särkikalojen suuri määrä, arvioi emeritustutkija Ilkka Sammalkorpi.
Rehevillä vesillä vesilintukannat ovat pudonneet aiemmista suojelutoimista huolimatta.
Vesistöjen rehevöityminen on ruokkinut särkikaloja niin, että petokalat ovat jääneet alakynteen.
Runsastuneet särkikalat taistelevat vesilintujen kanssa samasta ravinnosta.
Kangasalan Kirkkojärvi tunnettiin aikoinaan erinomaisena lintujärvenä. Sitten vesilintujen määrä tuntemattomasta syystä hupeni.
Tilanne sai odottamattoman käänteen, kun happikato tappoi talven 2003 aikana huomattavan osan Kirkkojärven kaloista. Tarvittiin traktorin etukuormaaja viemään kuolleita särkiä pois, Sammalkorpi kertoo.
Hoitokalastus
Särkikalojen määrän romahtamisen jälkeen vedenlaatu yllättäen parani. ”Ahventen ravintokilpailutilanne hellitti – ne saivat särkikaloista yliotteen.”
Tukkasotka ja punasotka palasivat järvelle.
Kun isoja ahvenia alettiin kalastaa enemmän, särkikalakannat voimistuivat ja veden laatu heikkeni jälleen, Sammalkorpi toteaa.
Sotkat katosivat ja järveä kansoittivat niiden sijaan kaloja syövät koskelot.
Kirkkojärveä on kunnostettu vuodesta 2017 alkaen nuottaamalla särkikalaa.
Viime vuonna punasotkat palasivat jälleen Kirkkojärvelle.
Hoitokalastus täytyykin toistaa aika-ajoin. Hyvät lintuvedet ovat kuitenkin usein matalissa vesissä, mikä tuo hoitokalastukseen omat haasteensa.
Tuoreessa Helmi-ohjelmassa taantuneita lintukantoja aiotaan elvyttää hoitokalastuksen avulla.
Hoitokalastukseen sopivia vesistöjä kartoitetaan parhaillaan, kertoo Helmi-ohjelman Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan lintuvesikoordinaattori Maria Yli-Renko Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.
Tällä hetkellä hoitokalastusta tehdään Salon Halikonlahdella vanhoilla jätevesialtailla 50 katiskan voimin.
Alueella on tehty poistokalastus viimeksi vuonna 2011.
Metsästys ei aiheuta ahdinkoa
Linnuston tila parani, mutta viime vuosien aikana lintujen määrä on taas vähentynyt särkikalojen lisääntymisen vuoksi. Altaissa elää lähes yksinomaan hopearuutanoita.
Punasotka, nokikana ja tukkasotka ovat uhanalaisuudestaan huolimatta yhä riistalintuja. Metsästys ei ole aiheuttanut niiden ahdinkoa, mutta ei myöskään edesauta kannan vahvistumista.
”Voisi olla hyvä antaa niiden palautua”, Sammalkorpi pohtii. ”Voimakas lasku on ollut kiistatonta. Vähäinenkin lisä kannan vähenemiseen alkaa tuntua yhä enemmän.”
Apua vesilinnuille
- Rehevillä vesillä vesilintukannat ovat pudonneet aiemmista suojelutoimista huolimatta. Helmi-ohjelmassa kartoitetaan hoitokalastukseen sopivia vesistöjä.
- Särkikalat taistelevat samasta ravinnosta. Ravinnon puutteessa lintujen määrä vähenee ja niiden poikastuotto heikkenee.
- Petokalat eivät pysy särkikalakantojen perässä. Kalastus voi voimistaa epäsuhtaa. Särkikalojen vaikutuksesta vesi samenee, mikä haittaa vesilinnuille tärkeiden vesikasvien kasvua.
Hirvikota 