Suomen riistakeskus on myöntänyt ilveksen kannanhoidolliset poikkeusluvat 1.12. alkavalle metsästyskaudelle.
Poikkeusluvat myönnetään kahdelle osa-alueelle: läntiselle ja itäiselle.
Molemmilla osa-alueilla voi metsästää 202 ilvestä. Viime vuonna Suomen riistakeskus myönsi poikkeusluvat 497 ilveksen pyyntiin poronhoitoalueen ulkopuolelle, nyt 404.
Poikkeuslupamäärä pieneni edellisvuodesta ja lupien kohdentamisessa on painotettu alueita, joilla ilveskanta on tihein tai runsastunut.
Poikkeuslupien määrä suuruus järjetyksessä ja prosentuaalinen lupamäärien muutos edellisestä vuodesta.
- Keski-Suomi 43 +23%
- Oulu 39 -15% (poronhoito-alueen ulkopuoli)
- Pohjois-Savo 37 -12%
- Etelä-Savo 35 -10%
- Pohjois-Häme 33 +3%
- Pohjois-Karjala 33 -23%
- Varsinais-Suomi 32 -32%
- Kainuu 30 -14% (poronhoito-alueen ulkopuoli)
- Satakunta 29 -17%
- Etelä-Häme 28 -40%
- Kaakkois-Suomi 23 -23%
- Uusimaa 22 -29%
- Pohjanmaa 9 -59%
- Rannikko-Pohjanmaa 6 -33%
- Lappi 5 +25% (poronhoito-alueen ulkopuoli)
Yhteensä 404 (-19%)
Suurimmat lupamäärien muutokset on tehty ilveskannan perinteisesti vahvoilta elinalueilla, Varsinais-Suomi, Uusimaa ja Etelä-Häme.
Ilveksen kanannanhoidollisia poikkeuslupia on vähennetty edellä mainituilta ilveksen tiheimmiltä esiintymisalueilta yhteensä -43 kpl (-34%) edellisestä metsästysvuodesta (2015 – lupia 125 kpl ja 2016 – lupia 82 kpl).
Poikkeuslupien kannanverotus perusteet
Luke on laatinut avuksi ilveksen kannanhoidollisiin päätöksiin niin sanotun ennustemallin. Verotus on laskettu koko maan pentuekeskiarvon kautta eli verotus -% x osa-alueen pentuemäärän keskiarvo x pentuekoon ka. kerroin.
Läntinen alue 0,16 x 217 x 5,8 = 201,4 ja itäinen alue 0,16 x 244 x 4,9 = 191,3 (pyöristetty ylöspäin) eli yhteensä 394.
Minimikannan alarajaan suhteutettuna muun Suomen verotus on 16,4 % (394/2390) ja 95% toteutumalla 15,6%. Kanta-arviohaarukan keskiarvoon (2417,5) suhteutettuna 16,2 %. 95%:n toteutumalla 15,4 %.
Pentuehavainnot 1.9.2015 – 29.2.2016
Ilveksen reviirin koko on n. 5 -10 km eli 20 – 100 km^2
Pentuehavaintokartta ja poikkeuslupapäätöksen perustelut ovat kartan perusteella ristiriidassa keskenään. Satakunnan kaakkoiskulmasta alkaa pentuekeskittymä läpi Etelä-Hämeen, joka haarautuu Varsinais-Suomen ja Uudenmaan puolelle.
Pentuelaskentoja jää tekemättä, kun valtiolla ei ole esittää määrärahoja.
Lupapäätösten perusteluna mainitaan; lupien kohdentamisessa on painotettu alueita, joilla ilveskanta on tihein tai runsastunut. Näiden perusteluiden valossa Varsinais-Suomen, Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Uudenmaan lupamäärien raju leikkaus on ristiriidassa lupapäätösten perusteluiden kanssa.
Vuonna 2015 arvioidaan havaitun 487 -541 erillistä pentuetta, eli minimissä yksi kaatolupaa jokaista pentuetta kohden.
Ilvesnaaras synnyttää touko–kesäkuussa tyypillisesti kahdesta kolmeen pentua, mutta enimmillään pentuja voi olla jopa neljä. Arviolta noin puolet pennuista kuitenkin menehtyy, ennen kuin ne ehtivät vuoden ikäisiksi. Pentujen kohtaloksi koituvat usein erilaiset infektiot ja paleltuminen.
Kaatolupien määrän tulisikin perustua pentueiden määrään, jolloin ilveskanta pysyisi vakaalla tasolla.
Hirvikota 