Han lärde sig jaga vildsvin med yxa på Papua Nya Guinea

Ursprungsbefolkningen på Papua Nya Guinea jagar på det ursprungliga sättet. Med pil, båge, spjut och yxa. Och de fäller inte mer än vad de behöver.

Lorentz Uthardt från Malax blev många erfarenheter rikare när han tillsammans med hustrun Dagmar tillbringade tre år som agrikulturell utvecklingsarbetare på den stora ön ovanför Australien. Här berättar han om djungeljakt på 1970-talet.

Vi visste inte vad som väntade oss när vi åkte till Papua Nya Guinea 1971.

Det säger Lorentz Uthardt i Malax om den 3-årsperiod som han och hustrun Dagmar tillbringade som unga volontärer i agrikulturellt utvecklingsarbete på den stora ön belägen mellan Australien och Filippinerna.

I dag är Uthardt politices doktor, ödemarksråd och jägarveteran som innehaft höga poster inom det europeiska jägarförbundet Face.

Men då, 1971, såg världen annorlunda ut och att åka så långt bort man kan från Finland var ett stort och spännande äventyr.

Mötet med ursprungsbefolkningen var häftigt och gav många intressanta funderingar.

Till exempel det att de enbart jagade med pil och båge och spjut och yxa, säger Lorentz. Och språket ska vi bara inte tala om.

De olika stammarna hade flera hundra språk som inte hade så mycket med varandra att göra.

I och för sig fanns det nog en typ av lingua franca. Ett slags pidginspråk som kunde förstås av de flesta.

Men för det mesta använde sig Uthardts av tolk när de skulle lära ut jordbruksarbete i djungeln.

Samtidigt gavs det fina möjligheter att följa med ursprungsbefolkningen på jaktfärder, något som Lorentz gjorde så fort tillfälle gavs.

När de jagade t.ex. vildsvin med pil och båge använde de breda spetsar, säger Lorentz. De var vassa och skar precis igenom bytet.

I den här jakten var man tvungen att smyga sig nära bytet. Man var kanske bara 20 meter ifrån vildsvinet, och det kunde verkligen vara farligt.

Jakt ute på öarna

Lorentz kommer speciellt bra ihåg ett jaktäventyr, som en lärarkollega från ön tog med honom på.

Det bar iväg med propellerplan till en liten ö utanför kusten som hette Long island.

Efter flygturen bordade de en skonare som seglades av en mer vild än tam irländare, som inte precis spottade i glaset.

Men fram kom de konstigt nog efter 11 timmars seglats.

Det var så otroligt djupt där att fartyget kunde segla ända in till strand, minns Lorentz.

Där träffade de en kvinna, Ladong, som var gift med en tyskättad newguinier.

Han i sin tur hade kvinnor på många öar runt om. Hans kvinnliga entoruage arbetade för honom. De fiskade vanligtvis, eller så plockade de snäckor.

Han körde i princip bara mellan dem och håvade in produkter. I gengäld fick kvinnorna varor de behövde, eller i enstaka fall pengar. Men pengar hade de egentligen ingen nytta av där ute.

Ladong ägde en liten generator där fisken hölls kall tills han behagade dyka upp.

Det här med klockslag och ens dagar var inte så viktigt. Det kunde gå allt från någon vecka till en månad mellan besöken.

Gigantiska hönsägg

Nåväl, det blev dags för en jakttur på ön och vi tog med oss hundar upp i den otroligt bergiga terrängen.

Ön hade två aktiva vulkaner, och där hade det bildats ”skogsgator” efter tidigare utbrott. Under regntiden svämmade de här gatorna lätt över. Rätt som det var kom de fram till några underliga högar.

Jag frågade dem vad i all sin dar det här är, berättar Lorentz.

De bara tittade på mig och sade: Vet du verkligen inte det? Nää, sa jag, Vad är det?

Det är en sorts höna som lagt sina ägg här, sa hans följeslagare. Den gräver ner äggen över en meter djupt ner i jorden.

Det fanns två ägg i gropen och de var jättelika. Ungefär som tre till fyra vanliga hönsägg, säger Lorentz. De hade blågrå färg och gulan upptog 90 % av innehållet medan vitan täckte 10 %. En färdig omelett!

Förklaringen Lorentz fick var att när den lilla kycklingen kläcktes
där nere i fukten och svalkan, behövde den en massa energi för att orka klättra upp genom sanden.

Allt har sin förklaring. Och enligt Lorentz kommer de allra första hönorna som man lyckats domesticera just från de här trakterna.

Vildsvinsjakt med yxa

Sedan blev det tuffare tag. Nu skulle det jagas vildsvin, och följet rörde sig smygande på olika höjder i regnskogen.

Mina värdar var faktiskt ganska rörande, minns Lorentz. De var allra mest rädda för att jag skulle råka illa ut. Jag hade ju ingen pilbåge.

Och det där geväret jag bar på, det visste de inte vad det var. De var väldigt noga med att skydda och måna om mig.

Deras jakt gick till så att hundarna drevade in galten mot ett träd. Vildsvinen ville alltid ha baksidan skyddad.

Men det blev deras fall, eftersom ursprungsbefolkningen då smög upp runt trädet och flinkt klubbade till svinet i huvudet.

Det andra alternativet var att de sköt vildsvinet med pil på nära håll.

Ett fiskafänge som heter duga

Utrustade med flygfisk som Ladong hade fångat som bete, begav sig följet ut på fiskafänge i en utriggad kanot.

Lorentz satt längst fram och paddlade. Ladong tog dem ut till ett rev. Men på sidorna om det var det ofantligt djupt.

Vi talar om tusentals meter, säger Lorentz. Det är ju inte speciellt långt ifrån Marianergraven. Vi lade ut flera hundra meter lina som vi virade runt finget. Och plötsligt högg det till.

Det stora djupets patrullerande polis

Karta över jordbävningsdrabbat område i Papua Nya Guinea
Bild: EPA

Men nästan direkt kände Lorentz det hugga till ytterligare en gång.

Ladong bara flinade och sa att ta det lugnt och bara dra på. Och så drog jag på i mitt anletes svett en god stund. Och till sist kommer en hammarhaj upp till ytan!

Den var ju för tusan lika lång som vår kanot! En riktig fuling med ett grått spröt framför huvudet.

Den såg grym ut, och jag blev så rädd och förskräckt att jag tog kniven och skar av linan.

Hans följeslagare i kanoten kluckade av skratt. De sa att de hade tänkt ta upp den bara för att låta Lorentz veta att det finns en del faror ifall han hade tänkt ta sig en simtur.

Den här formen av djuphavsfiske fungerar så att när matfisken får kroken i sig så reagerar den på ett sådant sätt som triggar hajar och andra rovfiskar att hugga.

Lähde: Han lärde sig jaga vildsvin med yxa på Papua Nya Guinea

Mainokset
Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

27 lodjur får fällas i Egentliga Finland

Finlands viltcentral har nu beviljat dispenser för fångst av lodjur i stamvårdande syfte för jaktsäsongen som inleds den 1 december. I Egentliga Finland får 27 lodjur skjutas i vinter.

Finlands viltcentral har nu beviljat dispenser för fångst av lodjur i stamvårdande syfte för jaktsäsongen som inleds den 1 december.

I Egentliga Finland får 27 lodjur skjutas i vinter. Det är fem färre än förra vintern.

Totalt ansöktes om att få jaga 72 lodjur i Egentliga Finland.

För området söder om renskötselområdet i Finland beviljades totalt 404 dispenser för fångst av lodjur.

Antalet dispenser är det samma som i fjol.

I sin helhet har lodjursstammens ökning avtagit och beståndet minskat jämfört med i fjol. Naturresursinstitutet uppskattade att det finns 2 355-2 495 över ett år gamla lodjur i Finland.

Vid fördelningen av dispenserna har man särskilt betonat områden där lodjursbeståndet är tätast och stamuppskattningen visar på ökad population. På de här grunderna ökades antalet dispenser i Norra Savolax och Södra Savolax.

Lähde: 27 lodjur får fällas i Egentliga Finland

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , | Kommentoi

Michaela Poutanen on tuleva riistamestari – Suomessa riistamestareita on koulutettu 20 vuotta

Michaela Poutaselta puuttuu riistamestarin erikoisammattitutkinnosta vielä muutama kirjallinen näyttötyö. Erikoisammattitutkinnon suorittaminen perustuu näyttötutkintojen läpäisemiseen.

Poutasen pitää laatia muun muassa riistanhoitosuunnitelma

Sen hän tekee Kauhan­ojan-Joenperän Erämiesten 5 500 hehtaarin suuruisille metsästys­maille. Ne ovat tulleet tutuiksi peurajahdeissa. Synnyinseudullaan Uudessa­kaarlepyyssä Poutanen linnustaa ja käy hirvi­metsällä Munsala Jaktföreningissä.

Riistamestarin erikois­ammattitutkinnon suorittami­sen hän aloitti joulu­kuussa 2015 Länsirannikon koulutus Oy WinNovan Ulvilan-­toimipisteessä.

Vaikka Poutanen on metsästänyt pikkutytöstä asti, eivät opinnot ja näyttöjen läpäiseminen ole läpihuuto­juttuja.

”Töitä on saanut tehdä ihan tosissaan. Esimerkiksi lakitentti oli todella laaja. Myös hirvi­eläinten iänmääritys sekä linnun iän ja sukupuolen määritys siipinäytteestä ovat olleet vaativia tehtäviä.”

Riistamestarikoulutuksen vastuuopettaja Juha Virtanen on Poutasen kanssa yhtä mieltä siitä, että koulutus vaatii moti­vaatiota, sitoutuneisuutta ja läsnäoloa lähiopintojaksolla.

Poutasen kanssa saman­aikaisesti koulutuksen aloitti 13 miestä ja yksi nainen. Tuolloin aloittaneista kymmenen on valmistunut.

Riistamestaritutkinnon opis­kelijoiden ikähaitari on ollut hieman yli 20-vuotiaasta yli 50-vuotiaaseen.

Riistamestarin tutkinto on kaksi­vuotinen

Laajuudeltaan se on 80 opinto­viikkoa. Tutkinnon suorittaminen perustuu näyttöihin, joilla osoitetaan osaaminen.

Näyttöjä suoritetaan moni­puolisesti niin riistapellon kynnöstä kuin trofeen valmistuksesta.

Erilaisten työkalujen ja -konei­den, esimerkiksi raivaus- ja moottorisahan, käytön on oltava tuttua.

Riistamestareiden kouluttaminen alkoi 20 vuotta sitten. Tutkintovaatimukset päivitettiin nykymuotoisiksi vuonna 2009. WinNova on tällä hetkellä ainoa koulutuksen järjestäjä.

Opintoja tehdään paljon etänä ja työssä oppien, kerran kuukaudessa on viikon mittainen lähiopintojakso.

Tutkinnossa on neljä pakollista ja viisi valinnaista osaa. Pakollisia ovat riista-alan toiminta­ympäristön ja lainsäädännön tunteminen, riista­biologia, riistanhoito ja metsästys.

Riistamestareille on löytynyt töitä esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitosta ja monista hankkeista.

”Myös riistanhoitoyhdistysten tehtävissä on riistamestareita”, Virtanen kertoo.

”Riistanhoitoyhdistysten tehtävät ovat muuttuneet aiem­paa vaativammiksi. Toivottavasti riistanhoitoyhdistykset yhdistyisivät suuremmiksi yksiköiksi ja rahoitus kasvaisi”, hän sanoo.

Michaela Poutanen valitsi tutkintonsa valinnaisiksi osiksi riista-alan yritystoiminnan, metsästyskoirat sekä kouluttamisen ja viestinnän.

Koulutuksen ja viestinnän taitoja Poutanen tulee tarvitsemaan uudessa osa-aikaisessa tehtävässä, johon hänet on valittu.

Hän aloittaa ensi vuoden alussa Suomen Metsästäjä­liiton Varsinais-­Suomen piirin toiminnanjohtajana.

Lähde: Michaela Poutanen on tuleva riistamestari – riistamestareita on Suomessa koulutettu 20 vuotta

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Lohen poikastuotanto on ollut historiallisen runsasta Tornion- ja Simojoessa

Luonnonvarakeskuksen mukaan Tornionjoella kuoriutui viime keväänä lohenpoikasia kolmanneksi eniten ja Simojoella eniten koko seurantahistoriassa.

Lohenpoikaset viettävät joessa 2–4 vuotta, jonka jälkeen ne vaeltavat merelle syömään kalaravintoa ja kasvamaan aikuisiksi.

Merelle vaeltaneet poikasmäärät ovat runsastuneet Tornionjoella varsin yhdenmukaisesti joen poikastiheyksien kasvun kanssa ja nykyisin merelle vaeltaa reilut puolitoista miljoonaa poikasta vuodessa.

Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa kerrotaan, että Simojoelta on lähtenyt merivaellukselle viime vuosina 30 000–40 000 lohenpoikasta.

Simojoella lohen kudun onnistuminen on vaihdellut vuosittain enemmän kuin Tornionjoella, mikä näkyy siellä poikastiheyksien Tornionjokea voimakkaampana vuosittaisena vaihteluna.

Poikasmäärät ovat kasvaneet kahdessa vuosikymmenessä jopa monikymmenkertaisiksi, mikä kertoo erinomaisesti onnistuneesta lohikantojen elvyttämisestä, sanoo erikoistutkija Atso Romakkaniemi Luonnonvarakeskuksesta.

Nousulohimäärät romahtivat

Viimeaikaiset runsaat poikasmäärät ovat seurausta siitä, että kudulle nousevat emolohimäärät ovat kasvaneet. Vuosina 2012–2016 nousulohimäärät olivat molemmilla joilla seurantahistorian suurimpia.

Menneen kesän nousulohimäärien vähenemisen syitä tutkitaan parhaillaan. Tähän mennessä saatujen tietojen perusteella väheneminen ei näytä johtuvan kutuvaelluksella olevien lohien voimistuneesta kalastuksesta. Myöskään luontainen kannanvaihtelu ei yksinään selitä ilmiötä.

Kevääseen mennessä päivitetään lohikantojen nykytila

Lohen pienpoikasia tappava M74-kuolleisuus on jälleen kasvussa Pohjanlahden lohikannoilla.

Lisäksi Tornionjoella, kuten muutamilla muillakin Itämeren lohijoilla, on viime vuosina havaittu kudulle nousevien lohien normaalista poikkeavaa kuolleisuutta.

Tornion- ja Simojoen runsaat poikasmäärät osoittavat, että kasvaneet kuolleisuudet eivät toistaiseksi ole ainakaan merkittävästi heikentäneet lohikantoja, Romakkaniemi sanoo.

Lähde: Lohen poikastuotanto on ollut historiallisen runsasta Tornion- ja Simojoessa

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Elämyksellinen kaamosretki metsään sunnuntaina 19.11.2017

Koko perheen toiminnallinen kaamosretki Villa Elfvikin metsään tehdään lasten ehdoilla.

Retki kestää puolitoista tuntia. Mukaan kannattaa ottaa pienet eväät sekä muki, sillä retkellä tarjotaan kuppi kuumaa juotavaa.

Retkelle lähdetään Villa Elfvikin luototalon pihalta (Elfvikintie 4) sunnuntaina 19. marraskuuta kello 11.

Lähde: Elämyksellinen kaamosretki metsään – Länsiväylä

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Näkökulma: Etelä-Euroopan metsäpalot ovat tulevaisuudessa entistä suurempia

Metsäpalo ei ole mikään uusi ilmiö kesäkaudella hyvin kuumalla ja kuivalla Välimeren alueella, mutta tästä vuodesta tuli poikkeuksellisen synkkä.

Poikkeuksellista on sekin, että pahoja onnettomuuksia koettiin vasta lokakuussa.

Kesän aikana paloissa kuoli kymmeniä ihmisiä, Portugalissa yli sata ja Espanjassa ainakin neljä. Myös luontoarvojen menetykset ovat tuntuvia, kun kymmeniä tuhansia hehtaareita muuttui hetkessä mustaksi aavemaisemaksi.

Kahdessa vuosikymmenessä yksin Espanjassa on tuhoutunut lähes Pohjois-Karjalan kokoinen metsäalue.

Todelliseksi ongelmaksi koko Välimeren alueella on noussut suurten, hallitsemattomaksi yltyvien tulipalojen yleistyminen.

Tähän luokkaan kuuluvat kaikki yli 500 hehtaarin palot, joita syttyy Espanjassa vuosittain lähes parikymmentä. Näiden suurpalojen keskipinta-ala ja tuhovoima ovat jatkuvasti lisääntyneet.

Taustalla on se, että metsäpinta-ala on lisääntynyt sitä mukaa, kun syrjäseutujen kylätiet ovat hiljentyneet.

Perinteisistä maaseudun ammateista, kuten laiduntamisesta ja puunkorjuusta, luopuminen on lisännyt biomassan määrää metsissä. Samalla perinteinen pienikuvioinen maaseutu on muuttunut yhtenäisemmäksi metsäksi, jossa tuli leviää helpommin.

llmastomuutos on nostanut lämpötiloja ja vähentänyt sademäärää alueella selvästi. Erityisen vaarallinen on kuuman, kuivan ja tuulisen sään yhdistelmä. Kun tällaiset olosuhteet täyttyvät samanaikaisesti, metsä muuttuu ruutitynnyriksi.

Palojen ihmiselle aiheut­tamia tuhoja on lisännyt hallitsematon rakentaminen. Välimeren alueella metsän keskelle rakennettu omakotitalo tai lähiö ei välttämättä ole se fiksuin idea. Sellaisia on kuitenkin viime vuosikymmeninä syntynyt monen perinteisen, tiiviisti rakennetun taajaman kylkeen tai niistä kokonaan irralleen.

Lähde: Näkökulma: Etelä-Euroopan metsäpalot ovat tulevaisuudessa entistä suurempia

Kategoria(t): Metsänhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Trump otti aikalisän metsästysmuistojen tuontikiellon poistolle

Trump haluaa selvittää faktat norsujen suojelusta Zimbabwessa, jossa on meneillään vallankaappaus.

Yhdysvaltain kala- ja luontovirasto FWS ilmoitti torstaina, että se peruu edellisen presidentin Barack Obaman päätöksen kieltää norsun osien tuomisen metsästysmuistoina Zimbabwesta ja Sambiasta.

Viraston mukaan tuonnin salliminen ”auttaa suojelemaan villejä norsuja tuleville sukupolville”. Yhdysvaltalaisten suurriistan metsästäjien maksamilla rahoilla rahoitetaan viraston mukaan suojelutoimia monessa Afrikan maassa.

Luonnonsuojelijat eivät olleet samaa mieltä

”Olen järkyttynyt ja kauhuissani”, kommentoi tunnettu apinoiden tutkija Jane Goodall brittilehti The Guardianille perjantaina ennen Trumpin ilmoitusta.

Goodallin mukaan on harvinaista, että laillisesta norsunluun ja sarvikuonon sarvien kaupasta päätyisi rahaa eläinten suojeluun. Rahat menevät metsästyssafarien järjestäjille tai korruptoituneille virkamiehille, hän sanoi.

Trumpin hallinnon päätös sallia tuonti olisi Goodallin mukaan kuitenkin linjassa aiempien päätösten kanssa.

”He tuhoavat yksi kerrallaan jokaisen luonnonsuojelutoimen, jonka heidän edeltäjänsä saivat aikaan.”

Lähde: Trump otti aikalisän metsästysmuistojen tuontikiellon poistolle – presidentin hallinto ehti jo ilmoittaa, että maahan saisi taas tuoda norsun osia Zimbabwesta

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi