Nyt tämäkin on tutkittu: mehiläiset ymmärtävät nollan käsitteen – ei ole helppo asia ihmislapsellekaan

Australialaisen RMIT-yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan mehiläiset ymmärtävät nollan käsitteen ”ykköstä pienempänä lukuna”, New Scientist kertoo. Kyseessä ovat ensimmäiset todisteet tämänkaltaisesta älystä hyönteisillä tai ylipäätään selkärangattomilla eläimillä.

Tutkijoiden mukaan mehiläiset käsittävät, että ”ei yhtään merkkiä” on vähemmän kuin ”muutama merkki”. Nolla ei ole helppo käsite edes ihmisille: pienet lapset oppivat nollan muita numeroita (1-9) myöhemmin ja heillä on usein vaikeuksia käsittää, onko se enemmän vai vähemmän kuin yksi.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ainakin jotkut eläimet voivat oppia nollan käsitteen määrää vertailtaessa.

Nolla on onnistuttu opettamaan ainakin simpansseille ja muutamille muille apinoille sekä Alex-nimiselle harmaapapukaijalle.

Aiempi tutkimus on osoittanut mehiläisten osaavan laskea ainakin yhdestä neljään.

Nyt australialaistutkijat harjoittivat niiden laskutaitoja kahden lavan avulla. Kummallekin lavoista pantiin lukuisissa eri harjoituksissa yhdestä neljään selvästi näkyvää merkkiä, toiselle aina enemmän kuin toiselle.

Pienemmällä luvulla merkityllä lavalla mehiläisille tarjottiin aina niille erinomaisesti maistuvaa sokeriliuosta – toisella lavalla tarjolla oli hyönteisten mielestä pahanmakuista kiniiniliuosta.  Mehiläiset oppivat lopulta 80 prosentissa tapauksista suunnistamaan suoraan pienempää lukumäärää edustavalle lavalle.

Seuraavaksi samojen mehiläisten annettiin valita palkintoa tai rangaistusta sisältämättömien lavojen väliltä. Tässä vaiheessa toisella lavalla ei ollut lainkaan mehiläisille tuttuja merkkejä (mikä edusti nollaa) ja toisella oli kaksi tai kolme.

Suurimmassa osassa tapauksia mehiläiset valitsivat merkitsemättömän lavan, eli ne tutkijoiden mukaan tunnistivat nollan kahta ja kolmea pienemmäksi luvuksi.

Toisessa kokeessa eri mehiläisiä harjoitettiin ensin samalla tapaa, mutta kokeen jälkimmäisessä vaiheessa niiden piti valita 0-6 merkin lavojen väliltä.

Mehiläiset valitsivat tällöinkin johdonmukaisesti merkittömän lavan, mutta olivat vähemmän tarkkoja ja pohtivat valintaa pidempään, jos toisella lavalla oli vain yksi merkki kuin kuusi merkkiä.

Näyttää siis siltä, että lukumäärien erotus vaikutti tehtävän vaikeuteen. Tämä viittaa siihen, että mehiläiset käsittävät nollan lähellä ykköstä olevana lukuna eivätkä jonakin epänumeerisena laadullisena käsitteenä.

Niinpä niiden ymmärrys nollasta näyttää olevan samankaltainen kuin ihmisillä ja muilla kädellisillä. Vielä ei tiedetä tarkkaan, miten mehiläiset hyötyvät kyvystään.

Tutkimustulos esiteltiin pari viikkoa sitten käyttäytymistieteen konferenssissa Portugalissa.

Lähde: Nyt tämäkin on tutkittu: mehiläiset ymmärtävät nollan käsitteen – ei ole helppo asia ihmislapsellekaan – T&T

Kategoria(t): Riistanhoito | Kommentoi

Majavan pyyntitavat ja menetelmät

Majavan metsästys alkaa aina 20. elokuuta ja jatkuu seuraavan vuoden huhtikuun 30. päivään. Pyyntivälineenä käytetään pääasiassa kivääriä, metsästysjousta tai hetitappavia rautoja.

Metsästyksellä rajoitetaan majavakannan kasvua tihentymäalueilla ja samalla ehkäistään vahinkoja. Majavan aiheuttamia vahinkoja ei korvata valtion varoista.

Majava on arvokas riistaeläin, josta hyödynnetään turkis ja liha.

Majavan elinympäristö

 

Ampuma-aseella – Ampuminen voi olla tehokas metsästysmenetelmä majavakannan säätelyssä. Metsästäminen on parhaimmillaan hämärässä tai alkuillan aikana, kun majava on aktiivinen.

Majavia saa ampua vain silloin, kun ne ovat poissa vedestä; liian monet haavoittuivat vakavasti, kun niitä ammuttiin veteen kuolemaan hitaasti tuskallisella tavalla.

Suositeltava kaliiperi on 223 tai sitä suurempi tehoinen. Pienemmät kaliiperit ovat usein alitehoisia majavan kokoiselle eläimelle.

Metsästysjousella – Majavan pyyntiin tarvitaan riittävän voimakas metsästysjousi.

Suurin suositeltu ampumamatka majavalle on 10 metriä. Paras etäisyys on noin 5 metriä – tehokkaallakin jousella. Sopiva siiman pituus on 15-20 metriä, pitemmästä on vain haittaa. Varakelaa ja -siimaa tarvitaan, jos majava esim. sukeltaa ensimmäisen siiman sotkuun pohjassa oleviin puihin.

Suositellaan kiinteäteräistä metsästyskärkeä, tai vaihdettavateräistä, jossa terät on lukittu rungon sisään muuten kuin kierreholkkia vastaan. Raskas nuoli vaikuttaa osumapisteeseen vain vähän lyhyillä ampumaetäisyyksillä, mutta lisää läpäisyä merkittävästi.

Loukkupyynti – Paras metsästystulos saadaan yhdistelmällä erilaisia metsästystekniikoita. Majavakantaa on konrolloitava säännöllisesti ja seurataan kannan kasvamista sekä seurata niiden liikkumista paikasta toiseen ja näin minimoidaan mahdolliset ongelmat.

Hetitappavia rautoja saa käyttää veden alla euroopanmajavan, kanadanmajavan, minkin ja piisamin metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä – 11,5″.

Tehokkain majavan pyynti sopiva loukkutyyppi on Duke Body Grip.
Sopiva loukku koko on Duke 280 – 8″ tai 330 – 10″.

Ojaan asetettu loukku

Yksi helpoimmista ja menestyksekkäimmistä pyynti menetelmistä on loukkupyyntioja. Aseta riuku loukun napoihin kunkin jousikäämin reiän läpi.

Kiinnitä riuku molemmista päistään ankkuripaaluihin ja ankkuroi paalut ojan penkkoihin. Asennettaessa loukku koskettamaan vedenpintaan, jotta majava voi sukeltaa sen alle ansaan (Kuva 1).

Kuva 1. Ojaan asetettu pyyntiloukku.

Jos kanava on leveämpi kuin 40 cm, aseta lyhyitä paaluja ansan molemmille puolille ohjamaan majavan käyntiä ansaan. Huom! Taivuta laukaisuviikset sivulle päin, kuva 1 esitettyllä tavalla, loukkua lähestyvä majava ei tunnista ansaa.

Penkkaan asennettu pyyntiloukku

Aseta pyyntiraudat sisäänkäynnin suulle ja työnnä paalu kummankin jousisilmukan läpi. Paina molemmat paalut pohjalieteeseen varmistaaksesi tämän vedenalaisen sarjan (kuva 2). Penkkaan asetettua loukkua voidaan käyttää myös majavan pesäpaikan sisäänkäynnin yhteydessä.

Kuva 2. Penkkaan asennettu pyydys

Pyydys kannattaa virittää majavien usein käyttämälle kuluväyllälle.

Jäältäpyynti avannosta

Talvella pyyntiraudat voidaan asettaa jäänpäältä avantoon on talviversio ojaan asetetusta loukkupyyntitavasta. Aseta ankkuripaalu kulkemaan loukun kummankin jousenpäässä olevan reiän läpi. Kiinnitä syötti loukun liipaisimeen.

Kiinnitä riuku ankkuripaalun yläpäähän poikittain (kuva 3.) ja ankkuroi paalu pohjaan. Laske loukku avatoon vedenpinnan alle riittävän syvälle, jotta majava voi sukeltaa hakemaan loukkuun asetettua syöttiä.

Kuva 3. Avantopyynti

Mittaa riittävän pitkä paalu, joka yltää jään pinnan yläpuolelle. Ja näkyy lumisateen jälkeenkin.

Vaakatasossa olevaa riukua apuna käyttäen paalun voi polkea lammikon pohjamutaan kiinni.

Pyyntiraudat

Isot pyyntiraudat on viritettävä, erityistä varovaisuutta noudattaen pyyntikuntoon.
Linkki – Hetitappavien rautojen viritysohje

 

Nahankäsittely opas: Wild fur pelt handling manual

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Luotien lentoradan vakautumiseen liittyviä kaavoja – luodin valintaa rajoittava tekijöitä

Rihlojen lukumäärä kiväärikaliiperin aseissa on yleensä neljästä kuuteen, ja ne on tehty koko piipun mitalle. Välimatkaa, jonka aikana yksi rihla tekee täyden kierteen piipussa kutsutaan rihlannousuksi, ”1 kierros 10 tuumaa” (1:10 tuuma), tai ”1 kierros 254 mm” (1:254 mm).

Pitkä luoti tarvitsee yleensä vakautuakseen lyhyen rihlannousun.

Liian tiheä rihlannousu saattaa aiheuttaa ylivakautumiseksi kutsutun ilmiön, jolloin luoti ei muuta aksiaalikulmaansa lentoradan kulman mukaan.

Tällöin se joutuu lentoradallaan etenemissuutaansa nähden vinoon asentoon, mikä on tuhoisaa sekä tarkkuuden että tehon kannalta.

Myös painetaso ja aseen kulumisalttius saattavat nousta, piippu kuparoitua normaalia nopeammin ja tarkkuus siten kärsiä.

Yhdistelmä ammuksen pituus, paino ja muoto määrittelee tarvittavaan rihlojen nousun ammusten vakauttamiseksi.

Jokaisella kaliberilla on optimaallinen rihlauksen nousu (twist raate), minkä tarkoituksena on luodin tasapainoinen lentorata ja tarkkuus.

Luodin valinta

Ensimmäinen luodin valintaa rajoittava tekijä on aseen rihlannousu. Jos luoti on liian pitkä, se ei vakaannu. Esim. yleinen 1:12″ rihlannousu vakauttaa vain alle 10-grammaiset kärkevät luodit aliäänisillä nopeuksilla.

Suosituksia luotien (.30 kal) painoista rihlannousun suhteen:

  • 1:12″ max. 9,7 grammaa.
  • 1:11″ alle 10,5 grammaa.
  • 1:10″ alle 13 grammaa ja
  • 1:9,5″ alle 14 grammaa.

Nämä maksimipainot voi ylittää, jos luoti on pyörö- tai tylppäkärkinen ja tasaperäinen, koska vakautuvuuteen vaikuttaa luodin suhteellinen pituus, eikä niinkään sen paino.

Parhaan patruunan osto teettää siis hiukkasen töitä.

A Stability Formula for Bullets

How to Pair Barrel Twist Rates with Bullets

twist_formula

.222 Remington = 1 in 14″
.223 Remington = 1 in 12″
.22-250 Remington = 1 in 14″
.243 Winchester = 1 in 10″
6.5×55 Swedish Mauser = 1 in 7.5″
270 Winchester = 1 in 10″
308 Winchester = 1 in 12″
.30-06 Springfield = 1 in 10″
.340 Wby. Mag. = 1 in 10″
.357 Mag. = 1 in 16″
.375 H&H Mag. = 1 in 12″

Tallenna

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Metsästäjä: Tarkista ettei hukkakaura leviä riistaeläinten ruokintapaikan välityksellä

Pellolle ja sen lähelle tehty ruokintapaikka saattaa levittää hukkakauraa, mikä lisää viljelijöiden torjuntakustannuksia sekä laskee pellon käyttöarvoa.

Usein ensimmäiset hukkakaurat löytyvät peurojen kulkureitiltä ja ruokailupaikoilta, pellon syrjäisimmistä osista ja metsien reunoilta.

Metsästäjät eivät tarpeeksi huolehdi rehujen puhtaudesta

Hukkakauran siemen läpäisee helposti riistaeläimen elimistön itämiskykyisenä. Joten hukkauran siemenet saattavat kulkeutua peuraeläinten mukana kymmeniä kilometrejä.

Metsästäjien on hyvä tarkistaa hukkakaura tilanne useita kertoja kesässä eläinten kulkureitiltä ja ruokailupaikoilta. Samalla saadaan selville riistaeläinten aiheuttamat vahingot viljelmille ja muille kasvustoille.

Metsästys voidaan kohdentaa vahinkoa kärsineille alueille. Samalla voidaan suunnitella kyttäys- ja ampumapaikat.

Muutan henkilön porukka tarkistaa useita kymmeniä hehtaareja muutamassa tunnissa. Kävellen ja kiikareilla hukkakauran tarkastus sujuu tehokkasti.

Riistaeläinten laidun alueelta hukkakaura pääsee leviämään myös kesällä.

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Koirat tuovat naisia jahteihin: ”Metsästyskoira on ystävä ja paras metsästyskaveri”

Metsästyskoira on harrastuksessa tärkeä työkalu, josta täytyy pitää hyvää huolta. Moni nainen lähtee metsästämään koiransa innoittamana.

Loppilaiset mäyräkoirat Elsa, Aada ja Helmi ottavat vieraat vastaan riemulla ja suurin odotuksin.

Voi vain kuvitella, millaista on meno silloin, kun Viivi Skogberg alkaa viritellä ylleen metsästyskamppeitaan. Parketti rapisee, kun kolmikko vetää riemuympyrää pitkin olohuonetta.

Kuvaajan liikuskelu koirien keskellä keskeytyy haukkumiseen. Ollaanko tässä nyt lähdössä johonkin?

Koirien ehdoton suosikkipaikka on takan edessä. Kun takassa on tuli, kaikki menevät riviin lämmittelemään ja aika mielikuvituksellisia asentoja ne saavat aikaiseksi, kertoo Viivi Skogberg.

Skogberg on harrastanut metsästystä perheensä kanssa nuoresta saakka. Ensimmäinen oma koira on nyt kuusivuotias Aada, ja myöhemmin joukon jatkoksi syntynyt Helmi.

Metsästyskoira on ystävä ja paras metsästyskaveri

Metsässä liikkuminen on yhteistä ajanviettoa, joka palkitsee paljon muullakin tavoilla kuin pelkällä saaliilla, kuvaa Viivi Skogberg.

Aada ja Helmi ovat lähteneet Viivin kanssa luontoon jo muutaman kuukauden ikäisenä. Nykyisin Viivi harrastaa koirien kanssa ajokokeita ja metsästystä.

Myös metsästyskoiran kouluttaminen on aloitettava pennusta pitäen. Ajokokeissa onnistuminen ja onnistuneet metsäpäivät koirien kanssa ovat olleet parhaimpia yhteisiä hetkiä, kertoo Viivi Skogberg Etelä-Lopen Eränkävijöistä.

Koira on aito ja rehellinen

Sanna Aalto on niin ikään harrastanut metsästystä pitkään. Kolmen lyhytkarvaisen saksanseisojan kanssa käydään pääsääntöisesti metsästämässä kanalintuja. Ensimmäisen oman koiran Sanna hankki parikymmentä vuotta sitten.

Sanna sanoo, että parasta koirissa on niiden aitous ja rehellisyys.

Ihmisten kanssa on välillä paljon hankalampaa. Helpommalla pääsee, kun lähtee omien koirien kanssa metsään, hän pohtii.

Koiran tehtävät metsästyksessä vaihtelevat rodun mukaan. Koira on metsästäjälle tärkeä työkalu. Siitä kannattaakin pitää erityisen hyvä huoli.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta kyllä työkoira on perheenjäsen siinä missä muutkin. Jos on ollut rankka päivä metsässä, niin ei se ole kivaa, että koira heitetään konttiin asenteella ”koeta pärjätä”, Sanna pohtii.

Koira vetää naisen mukaan metsästykseen

Naisten määrä metsästyksessä on kasvanut hitaasti mutta määrätietoisesti kymmenen viime vuoden aikana.

Viime vuonna metsästäjätutkinnon suoritti lähes 1 800 naista. Vielä viisi vuotta sitten naisia oli neljäsataa vähemmän.

Yhä useammin oma koira tuo naisen mukaan metsästyksen pariin. Naisten osuus kaikista metsästäjistä on kahdeksan prosenttia, mutta uusista metsästäjistä jo noin joka neljäs on nainen, kertoo riistasuunnittelija Jouni Tolvanen Suomen riistakeskuksesta.

Metsästysseurat ovat heränneet vaihtelevasti naisten tuloon metsälle. Naisille suunnattuja metsästystapahtumia on järjestetty ainakin parikymmentä vuotta.

Metsästyksen lisäksi naisten määrä on kasvanut esimerkiksi metsästysseurojen puheenjohtajina, kertoo Jouni Tolvanen.

Viivi Skogberg sanoo, että ainakin Etelä-Lopen Eränkävijöissä vastaanotto oli asiallinen.

Ei ole kukaan tytötellyt. Samoja metsästäjiä ollaan kaikki, hän toteaa.

Lähde: Koirat tuovat naisia jahteihin: ”Metsästyskoira on ystävä ja paras metsästyskaveri” | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , | Kommentoi

Metsästäjien joukossa on yhä enemmän myös naisia – Emmi Lemettinen sai aikanaan rippilahjaksi haulikon, ja nyt 3-vuotias Ahti oppii äidin mukana lintumetsällä, mistä ruoka tulee

Viime vuonna Suomessa metsästyskortin lunasti noin 303 000 ihmistä. Metsästäjien joukossa on yhä enemmän myös naisia. Metsästävien naisten määrä on yli kolminkertaistunut 25 vuoden aikana.

Viime vuonna metsästyskortin lunastaneista naisia oli noin 24 450 eli kahdeksan prosenttia kaikista metsästäjistä.

Joillekin metsästys on perheen yhteinen harrastus. Sitä se on myös Lementtisille.

Emmi ja Jouni Lemettinen asuvat Lieksassa, Pohjois-Karjalassa, ja siellä korpimetsiä riittää. Lemettisille syksy on metsästykselle pyhitettyä aikaa: he lähtevät metsälle aina kun vain palkka- ja kotityöt antavat myöten.

Metsästysaikojen ulkopuolella perhe kalastaa, retkeilee ja vaeltaa luonnossa.

”Oikeastaan kaikki se vapaa-aika, mitä liikenee, olemme tuolla luonnossa”, Emmi Lemettinen kertoo.

Hän työskentelee terveydenhoitajana kouluterveydenhuollossa ja äitiysneuvolassa.

Hän on pariskunnasta se, joka metsästää eniten. Rakennusalan yrityksessä työskentelevä Jouni Lemettinen on perheen kalastaja – ja nykyään vähän myös metsästäjä.

Lemettiset viettivät viime sunnuntaina yhteistä vapaapäiväänsä heille tyypilliseen tapaan lintumetsällä. Tällä kertaa mukaan pääsi myös lapsi.

”Siinä me istuimme ja tutkimme kaikenlaista. Löytyi paljon sieniä, kärpässieniä ja muita. Katselimme ohi lentäviä lintuja”, Emmi Lemettinen kertoo.

”Lapsen kanssa lintumetsällä käynti on aina enemmän sitä retkeilyä. On eväät, istutaan vaikka tulilla ja paistetaan makkaraa.”

Molemmat omaksuivat harrastuksensa jo lapsena omilta isiltään. Yhteen päädyttyään he ovat opetelleet toistensa harrastuksia, ja niistä on tullut yhteisiä.

Kun Emmi Lemettinen oli lapsi, hän oli perheen neljästä lapsesta se, joka halusi aina isän mukaan hirvi- ja karhumetsälle. Jos joskus isä ei hennonut aamuvarhain herättää häntä mukaan, Emmi suuttui.

Jo lapsena hänen metsästysharrastuksensa liittyi vahvasti koiriin, sillä perheessä oli hirvikoiria. Metsästysharrastus oli myös koiraharrastusta.

”Ja varmaan siellä sai myös jakamatonta isän huomiota”, hän sanoo.

Hirvien ja karhujen metsästys ja ruhojen käsittelyt eivät tuntuneet tytöstä pahalta, vaan luonnolliselta.

14-vuotiaana Lemettinen hankki metsästyskortin. Rippilahjaksi hän toivoi omaa haulikkoa ja sai sen. Isän kautta tytär omaksui suurriistan metsästyksen, mutta pian kiinnostus laajeni lintuihin ja jäniksiin.

Nyt myös pienpetojen kuten minkkien ja supikoirien pyynti kiinnostaa.

Nyt kun Emmi Lemettinen on itse äiti, hän haluaa viedä omankin lapsensa metsään. Emmi ja Jouni Lemettinen haluavat, että lapsi oppii pienestä pitäen liikkumaan luonnossa ja arvostamaan sitä.

He haluavat osoittaa, että metsästämällä ja kalastamalla hankitaan ruokaa ja tehdään riistanhoidollista työtä.

Vaikka nyky-Suomessa kenenkään ei tarvitse metsästää ruokaa hankkiakseen, Lemettiset syövät mieluiten itse pyydettyä lihaa ja kalaa.

”Se eläin on saanut elää lajinmukaista elämää. Se saa lopetuksen omaan ympäristöönsä eikä sitä rahdata autossa puolen Suomen läpi. Metsästämällä saatu liha on kyllä eettisimmästä päästä.

Kun se oikein tehdään, eläin ei kärsi”, Emmi Lemettinen sanoo.

Silti metsästäjästäkin tuntuu joskus pahalta ampua eläin. Lemettisen mukaan paha olo on joskus pulpahtanut pintaan, kun hirvilehmältä ammutaan vasa. Emä jää yleensä lähistölle huutamaan, kutsumaan vasaansa.

Lemettisestä tuntuu, että luonnossa tapahtuu paljon raaempiakin asioita.

”Tuolta metsästä on löytynyt niitäkin vasoja, jotka ovat puoliksi hengissä, vaikka sudet ovat jo repineet niiltä takajalat puoliksi irti ja ne kituvat siellä.”

”Siihen verrattuna metsästäjien touhu on siistiä ja eläintä kunnioittavaa.”

Lemettisten vuodenkierto kulkee metsästys- ja kalastusaikojen, marjojen kypsymisen ja sienten nousemisen mukaan.

Eräsyksy alkaa karhunmetsästyksellä elokuun loppupuolella. Syksy jatkuu lintujen metsästyksellä. Hirvenmetsästyskausi alkaa lokakuun puolivälissä. Emmi Lemettinen on mukana jahdissa aina, kun ehtii.

Kun syksy kääntyy talveen ja vesistöt saavat jääkannen, Jouni Lemettinen aloittaa pilkkikauden.

Keväällä kun vedet taas virtaavat, Lemettisen pilkkionget vaihtuvat virveleihin ja perhokalastusvapoihin. Hän sitoo perhonsa itse.

Keväällä ja kesällä Lemettiset keskittyvät kalastukseen, vaelluksiin ja retkeilyyn. Loppukesästä valmistaudutaankin taas uuteen karhujahtiin.

Viime keväänä Lemettiset muuttivat taajama-alueelta luonnon keskelle. He ostivat Lieksasta syrjässä sijaitsevan peruskuntoisen hirsitalon, jota he nyt remontoivat mieleisekseen.

Uusi koti sijaitsee metsän keskellä, 2,5 hehtaarin tontilla ja rajautuu jokeen. Lähin naapuri on kilometrin päässä ja Lieksan keskustaan on vajaan puolen tunnin ajomatka.

Emmi Lemettinen on metsästänyt toistakymmentä vuotta ja ampunut itse lintuja, mutta ei hirveä eikä karhua.

Syksyisin hän katselee vähän kateellisena metsästäjien sosiaalisessa mediassa jakamia kaatokuvia, koska hirvikaatoa ei ole vielä osunut omalle kohdalle.

Lemettinen kokee, että metsästys on hänen perheelleen ennen kaikkea luonnossa liikkumista. Se on myös koiran kouluttamista, liikuntaa, raikasta ulkoilmaa ja mielenrauhaa. Lemettistä luonnossa liikkuminen rauhoittaa.

”Se ei todellakaan ole vain sitä, että mennään metsään ja ammutaan joku eläin.”

Lähde: Emmi Lemettinen sai aikanaan rippilahjaksi haulikon, ja nyt 3-vuotias Ahti oppii äidin mukana lintumetsällä, mistä ruoka tulee – Kotimaa | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , , , , , , , | Kommentoi

Kaliiperien riistaluokitukseen tulossa muutoksia – Uusi metsästysasetus 16§ lausunnolla on 15.1.2020 saakka

Metsästysasetuksen 16 a §:n muuttamisesta

2 – Metsäkaurista, itämeren norppaa, hallia, kirjohyljettä, sutta, ilvestä, ahmaa, euroopanmajavaa, kanadanmajavaa ja muflonia saa ampua

Lisäys; … jos lyijyttömän luodin paino on 2,9 grammaa tai enemmän ja osumaenergia vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 800 joulea.

3 – Valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa ja japaninpeuraa saa ampua

Lisäys; … jos lyijyttömän luodin paino on 5,2 grammaa tai enemmän ja osumaenergia vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea.

4- Hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin paino on vähintään

Lisäys; … jos lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia vastaavalla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea.

Asetusluonnos

Kategoria(t): Riistanhoito | Avainsanat: , , , | Kommentoi