Vähätkin ukkometsojen soidinpaikat joutuivat vaaraan koronapelkoisten ihmisten rynnistäessä etelän kansallispuistoihin

Metsiemme kuningaslintu metso riutuu Etelä-Suomen myllätyissä ja pirstoutuneissa maisemissa henkitoreissaan.

Vähätkin ukkometsojen soidinpaikat eteläisissä kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla joutuivat vaaraan koronapelkoisten ihmisten rynnistäessä joukoittain nauttimaan luonnonrauhasta.

Tuntui epävarmalta, pääsisivätkö soitimelle saapuvat naaraat parittelemaan valitsemansa kukon kanssa ihmisten häirinnältä.

Jukka Ruukki arvioi, että kansallispuistoista uhkaa tulla etelän metsoille viimeisiä sukupuuton saarekkeita. Näin varmasti on, sillä suomalainen metsätalous vyöryttää vähintään entisellä voimallaan metsiemme tuhoa.

Huolestuneet yleisönosastokirjoitukset yhä vain jatkuvista lintujen pesintäaikaisista kevät- ja kesähakkuista yrittävät meitä turhaan herätellä. Metsätalous toimii omien lakiensa mukaisesti. Yksittäisen luonnonystävän heittämä kivi ei riko monitoimikonetta.

Metsästäjät vakuuttavat, ettei metsoa ole metsästetty vähiin

Se on totta, sillä laji on jo kauan ollut laajalti Etelä-Suomessa metsästykseltä rauhoitettu. Motojen mylläämissä metsissä metsolla ei kuitenkaan ole tulevaisuutta.

Tässä suuri osa metsästäjistä kantaa raskaan vastuun metson katoamisesta. Metsästäjän ja metsänomistajan väliin näet voidaan hyvin usein laittaa yhtäläisyysmerkki.

Metsää omistavien metsästäjien enemmistö on vuosikymmenet kulkenut kuuliaisesti metsänhoitoyhdistysten talutusnuorassa.

Kaikki ovat nähneet metson ja lukemattomien muiden metsälajien perikadon, mutta metsänhoitajan auktoriteetti on ollut vastustamaton.

Jukka Ruukin ansiokkaassa kirjoituksessa on yksi harmillinen lapsus. Kirjoittaja pahoittelee, kun suojeluväki nostaa näkyvästi tapetille uhanalaiset kovakuoriaiset, esimerkiksi punahärön.

Ruukin mielestä metson kaltaisen kansallisikonin suojelu ei kiinnosta ketään, vaan huomion vievät kovakuoriaiset.

Hän huomauttaa, että metso on herkkä monimuotoisuuden mittari: jos metso viihtyy, muukin metsäluonto voi hyvin. Epäilemättä, mutta Ruukki ei ole ajatellut asiaa aivan loppuun saakka.

Totta kai tämä toimii toisinkin päin. Punahärön ja muiden uhanalaisten koppiaisten asuttamassa metsässä elää takuuvarmasti myös metso.

Lähde: Etelän metsoja uhkaa sukupuutto | Satakunnan Kansa

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s