Lintudirektiivi 2009/147/EC (EUR-Lex)

2009/147/EC

Huom! 9. artikla

Eräiden lajien suuren kannan, laajan maantieteellisen le­vinneisyyden ja suuren lisääntymisnopeuden vuoksi koko yhteisössä, niitä voidaan metsästää, mikä on hyväksyttä­vää hyödyntämistä.

Jos tiettyjä rajoituksia asetetaan ja niitä  noudatetaan, näiden metsästystä koskevien lakien on oltava sopusoinnussa näiden lajien kantojen tyydyttä­vällä tasolla säilymisen kanssa

1 artikla

1. Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alu­eella, johon perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa sään­nökset niiden hyödyntämisestä.
2. Tätä direktiiviä sovelletaan lintuihin ja niiden muniin, pe­siin ja elinympäristöihin.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja vir­kistykseen liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukaut­tamiseksi tähän tasoon.

3 artikla

1. Ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset jäsen­valtioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaik­kien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen riit­tävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämi­seksi tai palauttamiseksi ennalleen.

2. Biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämiseen, ylläpitämi­seen ja ennalleen saattamiseen sisältyvät ensisijaisesti seuraavat toimenpiteet:
a) suojelualueiden muodostaminen;
b) suojelualueiden sisä- ja ulkopuolella sijaitsevien elinympäris­töjen ylläpitäminen ja hoito ekologisten tarpeiden mukaisesti;
c) tuhoutuneiden biotooppien saattaminen ennalleen;
d) biotooppien aikaansaaminen

4 artikla

1. Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympä­ristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:
a) lajeihin, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon;
b) lajeihin, jotka ovat herkkiä tietyille muutoksille niiden elin­ ympäristössä;
c) lajeihin, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia;
d) muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden eri­tyislaatuisen elinympäristön vuoksi.
Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alu­eet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direk­tiiviä sovelletaan.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava, kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 9 artiklan soveltamista, kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lin­tulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toi­menpiteet, joilla kielletään erityisesti

a) kyseisten lintujen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen käytetystä menetelmästä riippumatta;
b) kyseisten lintujen pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai vahingoittaminen ja pesien siirtäminen;
c) kyseisten lintujen munien ottaminen luonnosta ja munien hallussa pitäminen tyhjinäkin;
d) lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläis­ten kasvatusaikana, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi tä­män direktiivin tavoitteisiin;
e) sellaisten lintulajien hallussa pitäminen, joiden metsästämi­nen ja pyydystäminen ei ole sallittua.

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikkien 1 artiklassa tarkoi­tettujen lintulajien myynti, kuljetus ja hallussa pitäminen myyn­tiä varten sekä elävien ja kuolleiden lintujen sekä kaikkien nii­den helposti tunnistettavien osien tai linnuista valmistettujentuotteiden myytäväksi tarjoaminen, sanotun kuitenkaan rajoitta­
matta 2 ja 3 kohdan soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa ei kielletä liit­teessä III olevassa A osassa tarkoitettujen lajien osalta, jos linnut on tapettu tai pyydystetty laillisesti tai muuten laillisesti han­kittu.

3. Jäsenvaltiot voivat antaa alueellaan luvan 1 kohdassa tar­koitetulle toiminnalle liitteessä III olevassa B osassa tarkoitettu­jen lajien osalta, jos linnut on tapettu tai pyydystetty laillisesti tai muuten laillisesti hankittu.

Jäsenvaltioiden, jotka haluavat myöntää tällaisen luvan, on neu­voteltava ennalta komission kanssa ja tutkittava yhdessä sen kanssa, johtaisiko kyseisen lajin yksilöiden pitäminen kaupan tai voidaanko sen kohtuudella olettaa johtavan siihen, että lajien kannat, maantieteellinen levinneisyys tai lisääntymismäärät vaa­rantuisivat koko yhteisössä.

Jos tutkimus komission mielestä osoittaa, että suunniteltu lupa johtaa jonkin kyseisen lajin edellä mainittuun vaarantumiseen tai vaarantumisen mahdollisuuteen, komissio antaa kyseiselle jäsenvaltiolle perustellun suosituksen, jossa se ilmaisee vastustavansa kyseisen lajin pitämistä kaupan.

Jos komissio katsoo, että tällaista vaaraa ei ole, se ilmoittaa siitä jäsenvaltiolle.

Jäsenvaltion, joka myöntää luvan tämän kohdan mukaisesti, on varmistettava säännöllisin väliajoin, että edellytykset luvan myöntämiseksi ovat edelleen olemassa.

7 artikla

1. Tämän direktiivin liitteessä II lueteltujen lajien kantojen koon, maantieteellisen levinneisyyden ja lisääntymisnopeuden takia koko yhteisössä niitä voidaan metsästää kansallisen lain­säädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että la­jien metsästys ei vaaranna suojelutoimenpiteitä niiden levinnei­syysalueella.

2. Liitteessä II olevassa A osassa lueteltuja lajeja saa metsästää niillä maantieteellisillä vesi- ja maa-alueilla, joihin tätä direktiiviä sovelletaan.

3. Liitteessä II olevassa B osassa lueteltuja lajeja saa metsästää vain niissä jäsenvaltioissa, joista on siinä maininta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että metsästys, tarvitta­essa haukkametsästys mukaan lukien, harjoitettuna voimassa olevien kansallisten toimenpiteiden mukaisesti vastaa kyseisten lintulajien järkevän hyödyntämisen ja ekologisesti tasapainoisen sääntelyn periaatteita ja että tämä käytäntö näiden lajien ja etenkin muuttavien lajien kantojen osalta on sopusoinnussa 2 artiklasta seuraavien toimenpiteiden kanssa.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että metsästystä kos­kevan lainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä pesimisaikana eikä eri lisääntymis- ja poikastenkasvatusvaiheissa.

Kun on kyse muuttavista lajeista, jäsenvaltioiden on huolehdit­tava erityisesti siitä, että metsästyslainsäädännön alaisia lajeja ei metsästetä niiden lisääntymiskauden aikana tai niiden palatessa pesimisalueilleen.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki aiheelliset tie­dot siitä, miten niiden metsästystä koskevaa säännöstöä sovel­letaan käytännössä.

8 artikla

1. Siltä osin kuin on kyse tässä direktiivissä tarkoitetusta lintujen metsästyksestä, pyydystämisestä ja tappamisesta, jäsen­valtioiden on kiellettävä kaikkien sellaisten erityisesti liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen välineiden, laitteiden ja menetel­mien käyttö, joilla laajamittaisesti tai valikoimattomasti pyydys­tetään tai tapetaan lintuja tai joilla saatetaan paikallisesti hävittää jokin laji.

9 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole,
poiketa 5–8 artiklasta seuraavin perustein:

a)
— kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi,
— lentoturvallisuuden turvaamiseksi,
— viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi,
— kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;

b)
tutkimus- ja opetustarkoituksessa, kannan lisäämis- ja uudel­leenistutustarkoituksessa sekä tehdäkseen mahdolliseksi näitä varten tapahtuvan kasvatuksen;

c)
salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksissa on mainit­tava:

a) lajit, joita poikkeukset koskevat;
b) pyydystämistä tai tappamista varten hyväksytyt välineet, lait­teet ja menetelmät;
c) vaaratekijät sekä ne ajalliset ja paikalliset olot, joissa näitä poikkeuksia voidaan myöntää;
d) viranomainen, joka on valtuutettu ilmoittamaan, että vaa­ditut edellytykset täytetään, ja joka päättää, missä laajuudessa ja kuka saa käyttää mitäkin välineitä, laitteita ja menetelmiä;
e) suoritettavat tarkastukset.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain kerto­mus 1 ja 2 kohdan soveltamisesta.

4. Komissio varmistaa käytettävissään olevan tiedon ja erityi­sesti sille 3 kohdan mukaisesti toimitetun tiedon perusteella jatkuvasti, että 1 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten seuraukset eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin kanssa. Komissio tekee tähän liittyen aiheelliset aloitteet

Lintudirektiivi 2009/147/EC (EUR-Lex)

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s