Hiiripöllö (Surnia ulula)

Hiiripöllön (Surnia ulula) englanninkielinen nimi Hawk Owl, eli haukkapöllö. Se on kaikista muista pöllöistämme poiketen on päiväaktiivinen. Laji muistuttaa pitkine pyrstöineen melkein enemmän haukkaa kuin pöllöä.

Hiiripöllö on pienjyrsijöihin erikoistunut saalistaja, ja pääosa sen ravinnosta on myyriä.

https://hirvikota.files.wordpress.com/2020/05/12705.jpg

Koko: Pituus 35–43 cm, siipien kärkiväli 69–82 cm, paino 215–380 g.

Linnun aistit ja koko olemus on viritetty tähän tarkoitukseen.

Se on haukkojen tapaan päiväaktiivinen, sen lentotaito ja ketteryys sekä nopeus matalalennossa on erinomainen.

Pitkä pyrstö helpottaa nopeita ja tarkkoja suunnan muutoksia sekä tuo tarkkuutta täsmäiskuihin, ja pöllöjen tapaan sen siipisulkien rakenne tekee siitä lähes äänettömän lennossa.

Saaliinsa se löytää kuuntelemalla ja myös näkö on erinomainen.

Vaellusta ravinnon perässä

Hiiripöllön elämä on aika suoraviivaista. Se saalistaa, syö ja varastoi pahan päivän varalle, enimmäkseen hiiriä ja myyriä.

Joskus kelpaa pienet linnutkin, mutta pääosin ravinto muodostuu metsä- ja peltomyyristä.

Siinä sen päivät kuluvatkin lukuun ottamatta kevättalvella alkavaa jaksoa, jolloin se pariutuu ja lisääntyy.

Pöllö on onneksi kuitenkin varsinainen mestari ravinnon hankinnassa, jolle vertoja vetää vain varpuspöllö, joka kokonsa huomioiden onkin varsinainen tehosaalistaja.

Missä saalista vain riittää, hiiripöllöt viihtyvät pidempäänkin.

Vaikka lintu saalistaa tietenkin vain tarpeeseen, on sillä tapana varastoida osa saaliista kelojen tai muiden puiden koloihin.

Näillä varastoilla se varmistaa ravinnon saannin myös niiksi päiviksi, jolloin se ei pysty saalistamaan, esimerkiksi saalistukseen sopimattomalla ilmalla.

Hiiripöllö on pohjoisen lintu

Sen normaali elinpiiri ulottuu Metsä-Lappiin asti. Syksyisin se vaeltaa etelämmäs ravinnon perässä.

Varsinkin silloin, kun pohjoisen myyräkannat ovat supistuneet, nähdään hiiripöllöjä aivan eteläisintä rannikkoseutua myöten.

Kun pohjoisen myyräkannat ovat toipumassa taantumasta samalla kun etelässä myyräkanta on vahva, näitä hienoja lintuja on jo toisena syksynä näkynyt joukoittain myös Etelä-Suomessa.

Pesintä

Maassamme pesii arviolta noin 2000-6000 hiiripöllöparia, suurin osa Pohjois-Suomessa.

Munii maalis–huhtikuussa 4–11 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 25–30 vrk. Poikaset lentokykyisiä 25-30 vrk:ssa.

Hiiripöllön pesintäkausi voi vaihdella aika tavalla.

Joskus muninta tapahtuu jo maaliskuun lopulla, mutta voi venähtää myös toukokuulle asti.

Pesä on tavallisesti matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Poikasaikaan emo voi puolustaa pesää varsin aggressiivisesti.

Poikasten kuoriuduttua saalistustaitoja ja -intoa tarvitaan sitten kaksin verroin enemmän.

Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä maastoon jo kolmeviikkoisina, lentokykyisiksi ne varttuvat viidessä viikossa. Hiiripöllön tyypillinen asuma-alue sijaitsee syrjäseudulla, hakkuuaukean tai suon laidalla.

Pesimälintuna valoisissa metsissä Pohjois-Suomessa Pohjois-Karjalaan ja Suomenselälle asti, harvoin Etelä-Suomessa.

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s