Suomen metsät ovat järeytyneet sadassa vuodessa, vanhojen puiden määrä on ennallaan

Suomessa kasvaa nykyään yli neljä kertaa enemmän järeitä puita kuin sata vuotta sitten. Järeitä puita on tällä hetkellä eniten eteläisimmän Suomen metsissä – toisin kuin 1920-luvulla, jolloin niitä löytyi enemmän pohjoisesta.

Suomen metsien ensimmäisen inventoinnin (1921–1924) ja 11. inventoinnin (2009–2013) välisenä aikana puuston tilavuus on Suomen nykyisellä alueella kasvanut 70 prosenttia ja metsät ovat tiheytyneet koko maassa.

Samalla erikokoisten ja -ikäisten puiden määrät ovat muuttuneet, myös alueellisesti.

Etelässä varsinkin keskikokoisten sekä suurten mäntyjen ja kuusten määrät ovat huomattavasti lisääntyneet.

Maan keski- ja pohjoisosissa eniten ovat lisääntyneet pienet ja keskikokoiset männyt sekä pienet lehtipuut, kertoo Luken johtava tutkija Harri Mäkinen.

Tämä johtuu muutoksista maankäytössä, maaseudun elinkeinoissa ja metsien käsittelyssä.  Myös ilmastonmuutos on kiihdyttänyt puiden kasvua niin, että tietynkokoiset puut ovat nyt nuorempia kuin aikaisemmin.

Metsien käsittely on vaikuttanut suuresti puuston määrään ja metsien rakenteeseen

Vanhojen maan- ja metsänkäyttömuotojen, kuten kaskeamisen ja tervanpolton, loppumisen jälkeen puuston määrä on hitaasti lisääntynyt.

Suurimmat muutokset metsänhoidossa ajoittuvat 1960- ja 1970-luvuille.

Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tehostunut metsien käsittely, jota on ohjattu metsäpolitiikan keinoin lainsäädännöllä ja taloudellisilla tuilla, on vaikuttanut puuston määrään ja metsien rakenteeseen.

Harvennushakkuissa ja metsien uudistamisessa on suosittu havupuita. Tämä näkyy muun muassa siinä, että keskikokoisten ja järeiden lehtipuiden määrä on muuttunut vähemmän kuin havupuiden määrä.

Maan keski- ja pohjoisosissa läpimitaltaan 10–20 senttimetriä paksujen mäntyjen lukumäärä on lisääntynyt voimakkaasti.

Tämä johtuu männyn suosimisesta metsänuudistamisessa sekä mäntyvaltaisten ojitusalueiden kehityksestä. Etelä-Lapissa kookkaat, läpimitaltaan yli 30 senttimetriä paksut männyt ovat vähentyneet runsaiden hakkuiden seurauksena.

Vanhojen puiden määrissä ei suuria muutoksia 1970-luvulta lähtien

Vanhojen, yli 150-vuotiaiden, puiden määrissä ei ole tapahtunut samankaltaista muutosta kuin järeillä puilla.

Vielä 1970-luvun alussa metsissämme oli noin 829 miljoonaa vähintään 150 vuoden ikäistä puuta. 2010-luvulla niitä on noin 800 miljoonaa.

Niiden puiden määrissä, jotka ovat sekä järeitä että vanhoja, on tapahtunut samansuuntaista, joskaan ei yhtä jyrkkää muutosta kuin järeiden puiden kokonaismäärissä.

Järeät ja vanhat puut ovat tärkeitä metsien monimuotoisuudelle. Suojelualueilla on varsinkin pohjoisessa suuri rooli isojen ja/tai vanhojen puiden säilyttäjinä.

Hakkuualoille jätettävillä jättöpuilla on jonkin verran merkitystä järeiden puiden määrään (kuusi prosenttia), mutta vanhoista puista jättöpuita on vain prosentin verran.

Eteläisimmän Suomen vanhoista puista jättöpuita on noin kaksi miljoonaa eli neljä prosenttia.

Rehevistä kaskimaista metsiksi

Suuri muutos metsien puumäärässä 1920-luvulta 2010-luvulle on osittain seurausta hyvin alhaisesta lähtötasosta.

Ensimmäisten inventointimittausten aikaan noin sata vuotta sitten metsien laajamittainen kaskeaminen oli jo päättynyt, mutta vanhojen kaskimaiden metsittyminen oli vielä meneillään.

Näitä vähitellen metsittyviä alueita oli 1920-luvulla eniten Etelä-Suomen sisämaassa, varsinkin alueen itäosissa.

Metsiä käytettiin yleisesti karjanlaitumina

Samoilla seuduilla karjanhoito oli tärkeä elinkeino ja metsiä käytettiin yleisesti laitumina. Esimerkiksi Etelä-Savossa 26 prosenttia metsämaasta oli ensisijaisesti hakamaakäytössä.

Hakamaiden puuston keskitilavuus oli vain noin 50 prosenttia samojen kasvupaikkatyyppien puuston keskitilavuudesta ensisijaisesti metsätalouskäytössä olevissa metsissä.

Vanhojen kaskien metsittyminen ja metsälaidunnuksen loppuminen ovat myötävaikuttaneet kuusen runsastumiseen rehevillä kasvupaikoilla Etelä-Suomessa.

Samoilla alueilla pienet männyt ja lehtipuut ovat vähentyneet. Merkittävä osa metsistä hakatuista puista käytettiin 1950-luvulle saakka polttopuuna.

Polttopuuhakkuut kohdistuivat erityisesti lehtipuihin

Tämä on todennäköisesti vaikuttanut järeiden lehtipuiden alhaiseen määrään Suomen metsissä.

Tervanpoltto oli Suomessa merkittävä metsiin perustuva elinkeino, joka jatkui Pohjanmaalla ja Kainuussa 1800-luvun lopulle saakka.

Osittain sen vaikutuksesta vähäpuustoisia mäntyvaltaisia metsiä oli vielä 1920-luvulla runsaasti.

Järeitä mäntyjä oli myös poimittu harsintahakkuilla 1800-luvun loppupuolelta alkaen 1950-luvulle asti volyymiaan nopeasti laajentaneen sahateollisuuden raaka-aineeksi.

Lähde: Suomen metsät ovat tiheytyneet ja järeytyneet, vanhojen puiden määrä on ennallaan – Luonnonvarakeskus

Kategoria(t): Metsänhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s