Professori kaipaa tutkimusta haaskojen vaikutuksesta – Kesyyntyvätkö karhut liiaksi?

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan karhujen käytös on muuttunut.

Villien karhujen tarkkailu luonnossa tapahtuu yleensä sitä varten rakennetuilla kuvaus- ja katselupaikoilla. Eläimet houkutellaan paikalle ruokinnalla. Turistin kokemuksesta karhukojussa on kirjoittanut mm. Ylen toimittaja Raili Löyttyniemi käytyään muutama vuosi sitten Kuhmossa:

”Hetki on suorastaan hengästyttävä: karhu syödä rouskuttaa ruokaansa vain noin parin metrin päässä minusta. Kuulen sen puhinan, näen sitä ympäröivän hyttysparven. Voisin melkein koskettaa sen sateen kastelemaa turkkia.”

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola kaipaa aiheesta lisää tutkimusta. Jo nyt on havaittu, että osa karhuista tottuu liian hyvin ihmisiin.

Jotkut karhuyksilöt ovat kovinkin tuttavallisia

Kun vieraita viedään piilokojuun, ne eivät ole piilossa, vaan näkösällä aika lähellä. Karhut tottuvat siihen tilanteeseen ja jäävät odottamaan ruokaa, Kojola sanoo.

Asiaa on selvittänyt myös turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes jo viime syksynä, kun karhut häiritsivät kuvauspaikkojen lähistöjen asukkaita.

Lokakuussa antamassaan tiedotteessa Tukes toteaa, että haaskakuvauspalveluista voi aiheutua vaaraa lähiympäristöön.

Vaikutelma on, että karhujen käyttäytyminen on jossain määrin muuttunut, kun kyse on tietyistä karhuyksilöistä.

Karhu on erittäin älykäs eläin ja älykkäät eläimet ovat yksilöllisiä, Kojola muistuttaa.

Karhukeskittymistä voi professorin mukaan tulla myös riskejä, jos yleensä yksin eläviä eläimiä kertyy paljon samalle alueelle.

Kun karhut kohtaavat toisiaan kuvauspaikoilla, siihen liittyy kasvanut riski erilaisten tautien ja loisten leviämisestä karhukannassa yksilöstä toiseen.

Ilpo Kojola haluaisi saada paljon enemmän tutkimustietoa nyt harrastettavan ruokinnan vaikutuksista.

Jos asiaa ajattelee kannanhoitajan tai lainsäätäjän näkökulmasta, niin ainakin perusteellinen tutkimus toiminnan vaikutuksista ja yhteyksistä on tarpeen. Päätöksenteon olisi hyvä perustua tutkimuksen arvioon siitä, miten on syytä edetä.

Kojola kertoo, että karhut voivat käyttäytyä ehkä tuttavallisestikin kuvauspakoilla, mutta siitä ei ole tietoa, miten ne liikkuvat muualla.

Voi olla, että ne tottuvat enemmän ihmiseen, mutta siitä on ennenaikaista sanoa mitään.

Karhut käyvät pihoissa kahdesta syystä

Susien pihakäynnit herättävät paljon keskustelua ja huolta.

Myös karhuja nähdään asutusten lähettyvillä. Tutkimusprofessori Ilpo Kojolan asialla on silloin joko nuoria yksilöitä tai emokarhuja.

Etenkin nuoret urokset vaeltelevat synnynsuduiltaan ja eksyvät talojen pihoihin ja joskus kaupunkeihin. Nälkäisinä niille kelpaa myös talojen kaikki pihoista löytyvä, mikä kelpaa ravinnoksi.

Emokarhut taas tulevat pentuineen asutusten lähelle aivan toisesta syystä.

Ne tuovat jälkikasvunsa turvaan vierailta uroskarhuilta, jotka saattavat jopa tappaa pennut.

Naaraskarhuilla on niin suuri motiivi suojella pentujaan, että ne tällaisen riskin ottaa. Ne käyttävät ihmiskilpiä silloin, Ilpo Kojola kertoo.

Ruotsissa ja on myös osoitettu, että sillä on vaikutusta pentujen säilymiseen.

Karhukanta leviää hiljalleen

Karhuja tavataan koko Suomen alueella, mutta itärajan tuntumassa ja kaakosta Pohjois-Pohjanmaalle ulottuvalla kielekkeellä niitä on tiheämmin.

Suomen karhukanta on viisinkertaistunut 1970-luvun lopulta nykyiseen noin 2 000 yksilöön. Populaatio leviää hitaasti.

Naaraskarhut ovat todella kotipaikkauskollisia, eivätkä lähde mielellään synnyinseuduiltaan vaeltamaan, Kojola kertoo.

Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan Suomen karhukannan kasvu on taittunut. Karhujen kokonaisyksilömäärän arvioidaan olevan 2020–2130 yksilöä ennen vuoden 2019 metsästyskautta.

Arvio on noin viisi prosenttia pienempi kuin vuonna 2018 annettu arvio.

Tämä määrä on isompi kuin vuosittain metsästettävien eläinten määrä

Karhujen kuolleisuus viime syksynä oli Kojolan mukaan runsaat 300. Luke arvioi, että karhukannasta voidaan metsästää noin 14 prosenttia vuosittain.

Tämä määrä on isompi kuin yleensä mietitään sopivaksi verotukseksi, jotta metsästettävien eläinten määrä säilyy kestävällä tasolla.

Syy runsaaseen verotukseen johtuu siitä, että Suomeen muuttaa jatkuvasti karhuja itärajan takaa. Venäjän Karjalassa on Kojolan mukaan noin 3 000 karhun tiheä keskittymä.

Muutto sieltä Suomen puolelle on todettu metsästäjien Lukelle lähettämien näytteiden dna-tutkimuksissa.

Itärajan yli on karhujen molemminpuoleista liikennettä. Tämä havaitaan jo elokuussa, kun metsästyskausi alkaa.

Rajan takana on tiettömät erämaat, jossa ei pyyntimiehiä liiku.

Ne ovat rauhallisia seutuja ja tästä syystä karhut lähtevät sinne jo syksyllä jahtikauden alkaessa ihmisiä pakoon, karhututkija sanoo.

Siellä talviunia eivät häiritse niin paljon metsätyömaat tai muut tekijät kuin mahdollisesti Suomen puolella.

Lähde: Kesyyntyvätkö karhut liiaksi luontokuvauspaikoilla? Professori kaipaa tutkimusta haaskojen vaikutuksesta | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s