Milloin ja mihin saa tehdä nuotion? – Nuotioiden ja muiden avotulien tyyppejä

Tulenteko ei ole jokamiehenoikeus. Lainvastainen tulien tekeminen esimerkiksi metsäpalovaroituksen aikana on paitsi todellinen uhka, myös erittäin epäsopivaa käytöstä.

Tulenteko vaatii luvan maanomistajalta tai Metsähallitukselta. Retkikeitintä (risukeitintä lukuun ottamatta) ei katsota avotuleksi, joten sillä voi aina valmistaa aterian. Maanomistajan lupaa ei tarvita myöskään silloin, kun käyttää merkittyjä tulentekopaikkoja.

Monilla luonnonsuojelualueilla tulentekoa on rajoitettu. Jos alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma tai annettu järjestyssääntö, noudatetaan tulenteossa niiden kirjauksia.

Metsäpalovaroituksen aikana ainoastaan hormillisiin tulipaikkoihin saa yleensä tehdä tulet, mutta tulenteko voidaan kieltää jopa hormillisissa tulipaikoissa, jos on aihetta epäillä, että kipinöitä voi levitä kuivaan ja herkästi syttyvään maastoon.

Sytyttäjä vastaa aina tulenteon turvallisuudesta. Huomaathan, että tulenteko voidaan kieltää paikkakohtaisesti.

Tarkista alueen ruohikko- tai metsäpalovaroitustilanne täältä

Joka tapauksessa varminta on olla tekemättä minkäänlaisia tulia, jos varoitus on voimassa.

Nuotio tulee perustaa syttymättömälle alustalle, joten raivaa metsän pintakerros pois tai käytä valmista nuotiopaikkaa.

Älä tee nuotiota avokalliolle, sillä kivi rapautuu kuumuudesta. Lähipuutkin voivat syttyä tuleen kipinöiden joutuessa niiden oksiin. Nuotio voi vaurioittaa myös sen alla olevia puiden juuristoa, vaikka ne olisi suojattu pienellä multakerroksella. Havupuiden kuten kuusten ja katajain juuret ovat suurimmassa vaarassa

Näin saat nuotion syttymään

Tuli merkitsee lämpöä, jota Pohjolan kylmyydessä vaeltava kulkija kaipaa istuutuessaan lepäämään.

Nuotiopaikan tärkein ominaisuus on paloturvallisuus. Yleensä siitä on huolehdittu nuotion polttoon tarkoitetun kohdan hyvällä pohjustuksella.

Isotkaan kivet eivät estä palon leviämistä maan alla, mikäli nuotio on tehty suoraan maapohjalle.

Nuotiota voidaan käyttää ruoan kypsentämiseen ja lämmittelyyn.

Parhaita nuotiopuita ovat mänty ja koivu. Koivu on hyvä lämpöarvoltaan ja tuohipäällysteisenä se syttyy helposti. Kuusi palaa hyvin nuotiossa, mutta se kipinöi. Haapa ja leppä taas palavat turhan nopeasti.

Nuotion syttymisessä on tärkeää, että sytykkeisiin pääsee sopivasti ilmaa.

Vuole suorasyisen mäntyklapin kylkeen ohuita, enkelikiharaisia lastuja. Vuole ensimmäinen lastu lyhyeksi ja seuraavat vähän pidemmiksi. Mitä ohuempia lastuja onnistut vuolemaan, sitä paremmin tuli syttyy.

Kunnon kiehisten vuoleminen vaatii terävän puukon. Jos vuolet kiehisen tervaksiseen puuhun, käsissäsi on sadesään paras sytyke.

Taulapääkäävän malto-osasta saat takuuvarman sytykkeen. Kääpää löydät koivujen rungoista. Se irtoaa helposti puuta vahingoittamatta.

Sytytä nuotio siltä puolelta, mistä tuulee.

Suojaa palavaa tulitikkua kämmenillä. Nuotion tuulenpuoleisista sytykkeistä tuli leviää koko nuotioon.

Lisää alussa nuotioon pieniä kuivia puita. Kunnolla palavaan nuotioon voi lisätä kosteitakin puita.

Lämpötila on nuotiossa erilainen eri kohdissa, ja siihen vaikuttaa myös puun kosteus: mitä kosteampi puu on, sitä pienempi on palamiskaasujen lämpöarvo.

Palavan puun pinnassa lämpöä on yli 400 astetta, mutta sisässä alle 100, koska puussa oleva vesi höyrystyy. Kun puun sisus on lämmennyt 500–600 asteeseen, kaasun muodostus ja liekkivaihe alkaa loppua ja jäljelle jää hiiltä.

Hiilloksen lämpötila on korkeimmillaan heti sen jälkeen, kun liekkivaihe päättyy ja hiiltyneet puut murskataan kekäleiksi.

Ristikkonuotio

Ristikkonuotio on hyvä yleisnuotio. Se on tukeva, ja sen päälle on helppo latoa lisää puita nuotion palaessa. Se sopii hyvin esimerkiksi ruuanlaittoon.

Ristikkonuotio kootaan pienistä, pilkotuista puista, jotka asetetaan ja pinotaan ristikkäin.

Nuotio sytytetään pienten tikkujen avulla halkojen välistä. Pienimuotoinen tulisija on helppo tehdä.

Viuhkanuotio

Jos tulipaikkamme on tuulinen, ei ristikkonuotio välttämättä ole se paras vaihtoehto. Viuhkanuotiossa tuulta vasten tulee paksumpi halko poikittain ja sitä vasten asetellaan pienemmät puut.

Näiden alle jää suojaisa kolo, minne laitetaan sytykkeet ja tarjotaan tulta. Viuhkanuotioon laitetaan seuraava kerros puita edellisen kanssa ristiin, niin väleihin jää riittävästi tyhjää ilman kulkea.

Viuhkanuotiossa on yksi halko alimpana tukirakenteena.

Halon viereen lisätään sytykkeet ja päälle ladotaan puut niin, että toinen pää nojaa halkoon. Viuhkanuotion teko sopii aloittelijalle.

Kekonuotio

Kekonuotio rakennetaan 5–6 halon avulla.

Keskelle kasataan ensin pieniä sytykepuita.

Puut asetellaan niin, että niiden yläpäät nojaavat toisiinsa. Kekonuotion kasaaminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.

Kekonuotio tuottaa kuitenkin hyvin lämpöä ja sopii siis hyvin kylmien iltanuotioiden lämmittäjäksi ja tunnelman luojaksi.

Kekonuotio kootaan keräämällä ensin pientä sytykettä nuotion pohjalle. Sytykkeiden ympärille ladotaan puita nojaamaan kärjistään toisiinsa tiipiin mallisesti.

Nuotio sytytetään keon keskeltä.

Tähtinuotio

Tähtinuotiossa puut ladotaan tähden muotoiseen asentoon. Puiden on oltava todella kuivia, jotta ne palavat kunnolla.

Tähtinuotiossa on vähemmän puita, joiden tulee olla kuivia. Halot ladotaan tähden muotoon ja toisen kerroksen halot ladotaan päistään edellisten päälle.


Kuvassa näkyy tähtinuotio kantopuineen.

Ideana on sytyttää nuotio keskeltä niin, että tuli leviää hiljalleen tähden sakaroihin. Sakaroiden puita työnnetään kohti keskustaa sitä mukaan, kun puut palavat.

Tähtinuotio on siitä oivallinen, että se palaa hitaasti ja käyttää vain vähän puita. Tähtinuotio sopii hyvin ruoanlaittoon ja nuotiokahvin tekemiseen.

Pagodinuotio

Pagodi on viisi- tai kuusisakarainen rakennelma, joka sytytetään keskeltä. Se on varsin laaja palopinnaltaan ja sopiikin hyvin ruuanlaittoon isommalle porukalle ja useammalle kattilalle tai iltaviihteeksi käytettävä nuotiotyyppi.

Huonompia ja kosteampia puita poltellessa voi pagodiin tehdä ylimääräisen kehän, jossa puut vähän kuivahtavat nuotion lämmössä.

Kynnystuli

Kynnystulessa nuotion toisella reunalla, yleensä tuulen suuntaisesti on paksumpi puu tai iso kivi.

Kynnystuli on helppo koota yhdellä isommalla halolla ja monella pienemmällä puulla.

Sen viereen asetetaan sytykkeet ja siihen päälle tulipuut siten, että toinen pää on maassa, toinen ”kynnyksen” päällä.

Kynnys myös heijastaa jonkin verran lämpöä, eli paras istumapaikka on se, muissä nuotio jää itsesi ja kynnyksen väliin.

Nuotiotavalla saavutetaan monia etuja, mm. selvästi parempi syttyvyys huonoilla puilla kuin ristikkonuotiolla, nuotio ei romahda kekonuotion tavoin ja koloseen voi lisätä sytykkeitä purkamatta koko nuotiota mikäli nuotio ei ensimmäisellä yrityksellä syttynytkään.

Raappanan tuli

Raappanan tuli on keittonuotio, jossa halottu pölli toimii polttoaineena ja telineenä.

Nuotion saa parhaiten tehtyä kelosta. Kelopuun sijasta voi käyttää myös muuta kuivaa puuta, lukuunottamatta kuusta joka räiskyy liikaa.

Suurin osa lämmöstä suuntautuu nuotion päällä olevaan ruoanlaittovälineeseen, joten yöpymis- tai iltanuotioksi se ei oikein sovi.

Keittotulena raappanan tuli on mainio.

Se ei tarvitse kuin vähän puuta, palaa tasaisesti ja antaa paljon lämpöä.

Tulen ylle ei tarvitse viritellä keitinorsia, sillä nuotio itsessään toimii kattilanalusena. Se on myös helppo ja nopea tehdä.

Idea on sama kuin rakovalkeassa; kaksi hehkuvaa pintaa ruokkii toisiaan ja pitää nuotion elossa.

Tuuli tulee suunnata rakoon oikealla tavalla, joten kokeile oikea suunta. Pölli kannattaa sahata mahdollisimman suoraksi, jotta kattila pysyy ”keittolevyn” päällä vakaasti.

Tulen voi sammuttaa työntämällä puolikkaat kumoon eroon toisistaan. Samoja puita voi kayttää uudestaan.

Rakovalkea eli Seinätuli

Nuotioiden nuotio on rakovalkea, jossa kaksi kuivaa mäntytukkia palavat päällekkäin.

Rakovalkea on perinteinen yötuli eräretkillä, mutta nykyään se yhä useammin toimii tunnelmanluojana retkeilytapahtumissa muinakin vuorokaudenaikoina.

Rakotulen pystyttäminen vaatii ennakkotyötä enemmän kuin tavallinen nuotio, mutta toisaalta rakotuli palaa itsenäisesti koko yön, eikä vaadi puiden lisäilyä tms.

Rakovalkean puiden pitää olla kuivia ja mieluiten oksattomia. Ne lovetaan pitkittäin ja asetetaan vaot vastakkain, välikapuloiden varaan. Tuulen pitäisi tulla rakovalkean pään suunnasta.

Tämän jälkeen rakovalkean pitäisi palaa hyvin pienellä liekillä. Kunnollinen rakovalkea palaa läpi yön. Rakovalkean etuna on myös se, että nuotiosta voidaan tehdä leveä, jolloin kaikille nukkujille riittää lämpöä tasaisesti.

Metsästäjän liesi

Metsästäjän liesi tehdään latomalla kaksi tukkia vierekkäin. Tukkien välissä tehdään pientä pyramidinuotiota.

Tukkien päälle voi laittaa keittoastioita, kun haluaa valmistaa ruokaa tai juotavaa.

Hetken päästä vierekkäiset tukit hiiltyvät ja alkavat palamaan osana liesitulta, jolloin riittää entistä pienempi keko puiden välissä palamassa.

Puulajit palavat parhaiten pieneksi pilkottuna

Havupuut palavat nopeasti, jopa niin nopeasti, etteivät ne juurikaan tuota hiiltä. Havupuista tehty nuotio on voimakkaan värinen, mutta puuta tarvitaan runsaasti koko illan nuotiotarpeiksi.

Lehtipuut, eli kovat puulajit syttyvät hitaammin, palavat pidempään ja tuottavat hehkuvan hiilloksen, joka on ruoanlaitossa käytettävälle nuotiolle välttämätöntä.

Hyvä puu on kuivaa ja huokoista.

Märästä tai havupuusta tehty nuotio savuttaa, poppelista tehty tuli voi savuttaa kuivanakin. Vältä runsaasti pihkaa sisältävää puuta, se kipinöi. Älä koskaan käytä tuoretta puuta.

 

Kategoria(t): Turvallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.