Villisikojen määrä kasvaa – Pioneerilaji puskee voimalla – mutta harva sen koskaan näkee

Paksuturkkinen ja isokärsäinen villisika on yhä yleisempi nisäkäs Etelä-Savon metsissä ja pelloilla, ja sen kanta kasvaa koko ajan. Riistakeskus Etelä-Savon vs. riistapäällikkö Ohto Salo tiedetään valtakunnan mitassa sika-asiantuntijaksi, mutta hänkään ei uskalla arvioida kannan tarkkaa koko.

Varmaa hänenkin mukaansa on se, että villisikoja vilistää saparot suorina maakunnan metsissä koko ajan enemmän.

Etelä-Savossakin kanta kasvaa, mutta alueelliset erot voivat olla suuret, koska kannan määrä on edelleen kuitenkin verrattain pieni, hän määrittelee.

Naapurimaassa Ruotsissa villisikojen määrä on kymmenkertaistunut 2000-luvulla. Viime vuoden kannan kooksi arvioitiin 220 000 eläintä. Suomessa kanta-arvio vuoden 2016 lopussa on noin 3 000 yksilöä.

Salo määrittelee villisian pioneerilajiksi

Se tarkoittaa, että laji tullut vuosien kuluessa Suomeen, ja maamme olosuhteet ovat sille otolliset järjestelmälliseen levittäytymiseen ja haltuun ottamiseen.

Pioneerilajille tyypillistä on tehokas lisääntyminen ja levittäytyminen, koska olosuhteet ovat muuttuneet sille edullisiksi tai lajilla on muuten taipumus selvitä hyvin.

Villisian tiedetään tulleen Suomeen aikojen kuluessa Venäjän puolelta eli idästä. Sen vaellus voimistui Suomeen 1970-luvulla.

Villisika on kaikkiruokainen

Esimerkiksi Etelä-Savossa on riittävästi suojaisia metsiä, jossa villisiat voivat lymyillä, hakea ruokaa ja lisääntyä. Samalla maakuntaa pilkkovat lukuiset pellot ja viljelysmaat, joista sika voi haeskella sopivaa ravintoa.

Myös talvien leudontuminen on voinut vaikuttaa siihen, että keskieurooppalainen suurriistalaji on löytänyt Suomen. Se on hyvin sopeutuvainen eläinlaji.

Salo sanoo, että toisinaan villisika heittäytyy aikamoiseksi pirulaiseksi löytäessä esimerkiksi sopivan perunapellon.

Talon väki voi vain jälkikäteen kauhistellen todeta, että villisiat ovat myllänneet perunaan nurin ja pistelleet potaatit parempiin napoihin.

Villisika on kaikkiruokainen, sille kelpaa eineeksi niin juurekset, kasvikset kuin pienet eläimet, kuten madot. Se syö melkein kaikkea ja hyvin paljon. Eläinperäisen ravinnon sillä on todettu olevan noin 10 prosentin luokkaa, Salo sanoo.

Villisikaa saa metsästään ympäri vuoden, ja kaadosta myös maksetaan kaatajalle. Eviraan toimitetuista ASF-näytteistä maksetaan suoraan kaatajalle. Lisäksi Suomen Sikayrittäjät ry maksaa kaadoista niin sanottua toiminta-avustusta, mutta se maksu menee metsästysseuralle.

Lisäksi sian kaato tuli viime vuoden elokuussa ilmoitusvelvollisuuden piiriin, toisin sanoen kaadot tulee ilmoittaa riistakeskukselle.

Ainoa rajoitus metsästyksessä on ajanjaksolla 1.3.-31.7. Tällöin ei saa ampua sikaemakkoa, jolla on mukaan saman vuoden porsaspahnue. Emakon ampuminen kyseisenä aikana on metsästysrikos.

Ohto Salo pitää ilmoitusvelvollisuutta erinomaisena asiana, sillä avulla todelliset kaatomäärät saadaan Luonnonvarakeskuksen virallisiin tilastoihin.

Villisika on vaikea metsästettävä

Etelä-Savossa on viime vuoden osalta virallinen tieto 39 kaadosta.

Mutta kun ilmoitusvelvollisuus tuli voimaan elokuussa, todellista kaatojen määrää ei kuitenkaan pystytä sanomaan. Se voi olla 50-60:n välillä.
Koko maassa tilastoitiin vuonna 2017 574 villisian kaatoa. Todellinen määrä lienee 700-800.

Etelä-Savon naapurialueilla Pohjois-Karjalassa kaadettiin viime vuonna 27 ja Kaakkois-Suomessa 298 villisikaa. Kaakkoisen Suomen määrä kuvaa hyvin sitä, mistä päin Suomea villisika levittäytyy maahamme.

Riistakeskus haluaa pitää villisikakannan kurissa, ja yksi syy on afrikkalaisen sikaruton (ASF) pelätty saapuminen Suomeen. Villisian tiedetään kuljettavan sitä mukanaan, mutta toistaiseksi maamme villisioista sitä ei ole havaittu.

Jos sikarutto saapuisi Suomeen tuotantosikaloihin, se vaikeuttaisi tuntuvasti maamme elintarvikevientiä.

Villisika on verrattain vaikea metsästettävä, sillä se osaa kätkeytyä mestarillisesti metsän hämärään.

Se muoto on otollinen piiloutumiseen: runko on sivulta katsottuna hyvin leveä ja edestä päin litteä, ja ruskea suojaväri saa sen näyttämään kiven lohkareelta. Ihminen saattaa ohittaa sen metsikössä läheltäkin saamatta ikinä tietää, että sika tuijotti pusikosta metrien päästä.

Salo uskoo, että metsästys ei kestä kannan kasvun mukana, ja sikojen määrä runsastuu koko ajan. Hänen mukaansa nykyään villisian kaatuminen aiheuttaa aiheen kyläjuhlalle, mutta kannan vahvistuessa tulevina vuosina peijaisten tarve vähenee, kun kaadot tulevat Etelä-Savossakin arkipäiväisemmäksi.

Villisiat liikkuvat yksittäin tai pienehköissä laumoissa, joita johtaa naaras. Sillä on seuranaan muita naaraita. Havaintoja on myös myös nuorten urosten muodostamista laumoista.

Salo sanoo, ettei villisika ole lajina mitenkään vaarallinen, sillä se väistää ihmistä. Poikkeuksen tekee tilanne, jossa villisika on haavoittunut. Silloin se voi rynnätä ihmisen päälle.

Villisika on verrattain vaikea metsästettävä, sillä se osaa kätkeytyä.

Karju voi painaa 200 kiloa

Villisikakarju painaa yleensä 50-200 kiloa ja emakko 35-150 kiloa.
Karjun kulmahampaat kasvavat koko elämän ja ne käyristyvät ylöspäin kääntyviksi torahampaiksi.

Sian kiima-aika on alkutalvella ja kantoaika on 4 kuukautta. Porsaita syntyy kuudesta kymmeneen.

Lähde: Pioneeri puskee voimalla – villisikojen määrä kasvaa, mutta harva sen koskaan näkee – Puruvesi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.