Turun Ruissalossa metsäkauriskanta uhkaa tammimetsien uudistumista – kauriiden jousimetsästys

Turun Ruissalossa ei ole petoeläimiä, jotka harventaisivat kantaa. Alueella metsästyksessä käytetään jousta, sillä hiljainen jousimetsästys sopii asutuksen läheisyyteen.

Myös peura- ja kauriskolarien määrä Ruissalossa on kasvanut. Vuonna 2018 niitä oli syyskuun alkuun mennessä sattunut jo yli kymmenen. Kauriita harhautuu saarelta myös Turun keskustaan.

”Voisi luulla, että metsäkauriin metsästys on helppoa, koska eläimiä näkee koko ajan. Mutta metsäkauris on äärettömän tarkka, se kuulee ja haistaa herkästi kaikki häiriöt”, kertoo metsästystä johtava Lasse Heimo Turun seudun riistanhoitoyhdistyksestä.

Satojen kauriiden saari

Metsäkauris on reviiriuskollinen eläin. Monella ruissalolaisella on pihakauriita, jotka käyvät syömässä istutukset ja puutarhan sadon.

Syyskuun alussa, metsästyksen ensimmäisellä viikolla, Ruissalossa keskitytään juuri näihin eläimiin käyttäen aseena jousta. Hiljainen jousimetsästys sopii asutuksen läheisyyteen. Se on taitolaji, jossa ampujan on päästävä noin 20 metrin päähän saaliista.

Turun seudun riistanhoitoyhdistyksessä on Heimon mukaan 6–7 jousimetsästyksen taitajaa.

Miehiä maastopuvuissaan kerääntyy alkuillasta kahvila Honkapirtin pysäköintipaikalle jatkaakseen siitä passipaikoille.

Potentiaalista saalista Ruissalossa riittää

”Huhtikuussa laskimme puolen tunnin lenkillä 160 metsäkaurista. Niitä on varmasti ollut yli 300 jo ennen lisääntymiskautta”, Heimo sanoo.

Tavoitteena on kaataa kauden aikana noin sata metsäkaurista. Turun kaupungin toiveena on, että saaren valkohäntäpeurat kaadettaisiin kaikki.

Se on vieraslaji, jota ei luonnonsuojelualueelle haluta.

Vuonna 2017, kun Ruissalossa metsästettiin ensimmäistä kertaa ”sitten Juhana-herttuan aikojen”, jahtikaudella kaadettiin 91 eläintä: 73 metsäkaurista ja 18 valkohäntäpeuraa.

Ruissalossa ei ole petoeläimiä, jotka harventaisivat kantaa. Viime kauden metsästyskään ei juuri vaikuttanut kauriiden määrään.

Kaikki eivät ymmärrä tai hyväksy, miksi kauniita bambeja pitää metsästää. Esimerkiksi metsästäjien käyttämiä passitikkaita on viety pois paikoiltaan. Viime kauden loppua kohden metsästäjät alkoivat kuitenkin saada positiivista palautetta.

Jousimiehet alkavat jalkautua passipaikoilleen. Lasse Heimo jakaa paikat ja kertaa periaatteet. Jos paikalle tulee emä ja vasa, kaadetaan vasa. Muuten pyritään harventamaan nuoria eläimiä.

On tärkeää, että metsästäjät kyltittävät polunvarret alueilla, joilla työskentelevät. Aalkusyksyn ilta ja paljon väkeä liikkeellä: partiolaisten ryhmä istutuslapioiden kanssa, lenkkeileviä pariskuntia, koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä.

”Tarvitko omenaa”, kysyy metsästäjä toiselta. Omena on metsäkauriin herkkua, jolla sitä houkutellaan pysähtymään metsästäjän kannalta otolliseen paikkaan. Lasse Heimo piirtää karttaa eräästä pihapiiristä parkkipaikan pintaan.

”Siinä ensimmäisen marjapensaan kohdalla ne käyvät. Rouva on kotona, keittää varmaan kahvit.”

Heimo viittaa eläkeläisrouvaan, joka otti yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen, koska hänen puutarhansa on kauttaaltaan kauriiden syömä. Nyt sinne, syreenipensaan juureen, viritetään passipaikka.

Metsästykseen osallistuu myös jälkikoira. Haavoittuessaan metsäkauris pakenee metsään, josta koira sen etsii. Koiran työ ja hajuaisti on erityisen arvokasta Varsinais-Suomen märässä ja pimeässä talvessa.

Heimo kertoo, että pelkästään tällä pellolla laskettiin keväällä 30 eläintä. Timo Virta pukee päähänsä kasvot peittävän päähineen.

”Koetan päästä tikkaalle niin, että kauriit eivät huomaa. Sitten olen kolme tuntia hiljaa”, Virta tiivistää illan kulun.

Hän on metsästänyt jousella kymmenen vuoden ajan

Viime vuonna hän kaatoi Ruissalossa kolme kaurista.

”Eilenkin oli kaksi hienoa tilannetta, mutta en ihan ehtinyt virittää jousta.”

Jousen jännittämisestä ei lähde ääntä, mutta jos metsästäjän kyynärpää osuu takana olevaan oksaan, peli saattaa olla menetetty. Kauris loikkii pois ja varoittaa pelästyessään laumaa haukkumalla.

Pelästynyt eläin tulee takaisin, mutta siinä voi kulua tunteja.

Jousimetsästys on raskasta

Jousella ampuminen on fyysistä työtä: jousi pitää virittää ja jaksaa pitää vireessä. Jousimetsästäjät joutuvat harjoittelemaan melko paljon, sillä nuolen kaarevan lentoradan hallinta on haastavaa.

Timo Virta esittelee taljajoustaan, jossa on vakaimia tähtäämistä helpottamaan. Osa jousimetsästäjistä käyttää vaistojousta, jossa ei ole apulaitteita.

Nuolen kärki on suunniteltu avautumaan, kun se osuu kohteeseensa.

”Mekanismi, jolla nuoli tappaa, on sama kuin luodissa. Nuolen avautuva kärki repii ison haavan mieluiten eläimen keuhkoon. Eläin saa pakoreaktion ja laukkaa pois, ja samalla sydän pumppaa veren rintaonteloon”, Lasse Heimo selittää.

Ruissalon metsästykseen osallistuu tänä vuonna 52 metsästäjää

Heimo kertoo, että Ruissalo kiinnostaa metsästäjiä ympäri Suomen. Etusija on kuitenkin oman yhdistyksen väellä.

”Tämä on tärkeää käytännön opetusta. Voimme tarjota tilaisuuden rauhalliseen ja harkitsevaan metsästykseen. Turun kaupungille suuri kiitos siitä, että saamme tällaisen mahdollisuuden.”

Metsästys alkaa koulutuksella, jossa käydään läpi, miten ihmisen läsnäolo metsästysalueella otetaan huomioon.

Ampumasektorit ja turva-alueet on määritelty erittäin tarkasti. Metsästysalue on nyt hieman laajempi kuin viime vuonna.

”Tässäkin ruutiaseen käyttö olisi kyseenalaista, kun tuossa mäen päällä kulkee luontopolku. Jousimetsästys ei pelota samalla tavalla.”

Yksi metsästäjistä soittaa pian. Hän joutuu vaihtamaan passipaikkaa Ruisrockista tunnetun kansanpuiston takaisesta rannasta, koska lähellä kulki liikaa ihmisiä.

On tapahtunut vuoden ensimmäinen kaato, juuri siellä rouvan tyhjiin syödyllä pihamaalla.

”Metsästäjä on ampunut kaurispukkia. Osuma on ollut hyvä, nuoli mennyt läpi ja eläin juossut metsään. Tarvitaan koiran apua.”

Jälkikoira, labradorinnoutaja Muusa, ja sen omistaja Taina Ketola hyppäävät autoon. Heimo ja Ketola kaasuttavat matkaan ja tapahtumapaikalle.

Metsästäjä Heikki Rämä on kiihdyksissään osumasta. Vaistojousella tehty kaato oli hänen ensimmäinen metsäkauriinsa.

”Se meni ihan vierestä, minun ja puutarhakeinun välistä, ja jäi syömään omenia tuonne pensaiden väliin. Piti pitkään odottaa, että se kääntyy hyvään kulmaan.”

Ketola päästää Muusan autosta ja vie sen haistelemaan nuolta marjapensaan juurella. Koira lähtee painelemaan kovaa vauhtia ylös kallioita, läpi ryteikön ja metsän, rantaa kohti, ihmiset kompuroiden perässä.

”Löytyi! Täällä!”

Varvikosta erottuu ruskea kylki. Nuori metsäkaurispukki on kaatunut muutaman kymmenen metrin päähän osumapaikasta. Rämä kyykistyy saaliin viereen ja tutkii sitä, tarttuu sarviin. Hetki on melkein harras.

Muusa-koira pyörii innoissaan ympärillä ja latkii tuoretta verta. Muusa on jälkivalio, mutta metsästykseen se ei ole ennen osallistunut.

Lähde: Turun Ruissalossa metsäkauriskanta uhkaa tammimetsien uudistumista – Aarre seurasi kauriiden jousimetsästystä – Jutut – Aarre

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.