Superharvinainen pyyn ja riekon hybridipoikue bongattiin Lapissa – dna-tutkimus vahvistaa romanssin

Pyyriekko on harvinainen hybridi, koska kumpikin laji on pariuskollinen ja niiden elinympäristöt ovat hyvin erilaisia.

Sodankylästä on löytynyt kaksi talvipukuisen riekon näköistä lintua, joiden äiti on varmuudella pyy.

Sattasjokivarresta löytyneet pyyriekot, uros ja naaras, ovat varmistuneet risteymiksi dna-tutkimuksissa sekä Oulussa että Norjan Trondheimissa. Tapaus on historiallinen.

Nyt tehty dna-määritys on pyyriekolla ensimmäinen maailmassa, kertoo luonnonpopulaatioiden geneettiseen rakenteeseen perehtynyt dosentti Laura Kvist Oulun yliopistosta.

Oulussa näiden kahden riekon ulostenäytteistä on analysoitu mitokondrio-dna, eli äidiltä jälkeläisille periytyvä dna.

Osa dna-näytteistä lähetettiin Norjan luonnontutkimusinstituuttiin (Nina) Trondheimiin ja siellä on tutkittu tuman mikrosatelliittigeenejä.

Urosyksilöstä on tähän mennessä varmistunut, että se on pyyn ja riekon ensimmäisen polven jälkeläinen.

Toisen yksilön tietojen analysointi on Ninan tutkija Oddmund Klevenin mukaan tältä osin vielä kesken. Lopullisten tulosten arvioidaan valmistuvan kevään aikana.

Norjassa varmistetaan vielä, että lintujen isä on varmasti riekko eikä kiiruna.

Todennäköisyys sille, että se olisi kiiruna on kuitenkin olematon, koska lähimmät kiirunoiden elinympäristöksi sopivat tunturit ovat noin sadan kilometrin päässä Sattasjoelta.

Suomessa ei aiemmin varmoja havaintoja

Samanlainen pyyriekko on löytynyt Norjan Selbusta Trondheimin lähistöltä vuonna 1927. Se on täytettynä Göteborgin luonnonhistoriallisessa museossa Ruotsissa. Muita museoyksilöitä ei ole tiedossa.

Suomesta tällaisesta pyyn ja riekon risteymästä löytyy vain yksi maininta 1800-luvun puolesta välistä.

Alan perusteoksen K.E. Kivirikon Suomen selkärankaiset (1940) tuntee Suomesta yhden epävarman havainnon pyyriekosta Rantasalmelta joulukuusta vuodelta 1855.

Lintuharrastaja huomasi Rantasalmella pyydetyn erikoisen linnun lintumarkkinoilla ja teki asiasta muistiinpanoja, kertoo Sodankylän pyyriekkoja kuvannut ympäristöneuvos ja entinen Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Timo Helle.

Saman teoksen mukaan Uppsalasta löytyi joulukuussa 1884 pyyriekko, joka luultavasti oli ammuttu Ruotsin Pohjois-Jämtlannissa.

Myös Pieni tietosanakirja vahvistaa nämä tiedot.

Mitään varsinaisia todisteita näistä hybrideistä ei kuitenkaan ole. Tutkijoiden tiedossa on muutenkin todella vähän pyyn ja riekon risteymiä.

Nälkä ajoi risteymät pihaan

Huono puolukkavuosi ajoi Sodankylän pyyriekot Sattasjokivarressa sijaitsevan talon pihapiiriin siemeniä syömään vuonna 2018.

Syksyllä vielä sulan maan aikaan sodankyläläinen Alpo Laitila alkoi kiinnittää huomiota siihen saakka muiden pyiden joukossa viihtyneisiin kolmeen aavistuksen oudon oloiseen lintuun.

Laitila ihmetteli, mitä elukoita nuo valkoiseksi värinsä vaihtaneet pyyt oikein ovat.

Linnut kulkivat ensin yhdessä, mutta muuttuivat syksympänä yksittäisiksi eläjiksi. Kaksi naarasta ja yksi uros kävivät pääsääntöisesti eri aikoina talojen pihoissa. Parhaimmillaan outoja lintuja oli Laitilan pihassa kolme.

Linnut olivat niin poikkeavia sekä ulkonäöltään että käytökseltään, että Laitila alkoi epäillä niiden olevan jonkinlaisia kummajaisia. Uros yritti syyssoidintakin harjoittaa ihmisporukassa.

Se tuli olkapäälle istumaan ja yritti iskeä päälakeen.

Pyyriekot olivat valkoisesta suojaväristään huolimatta riekoksi liian poikkeavan näköisiä ja käyttäytymiseltään erikoisia.

Valkoiset linnut nousivat puuhun pyyn tavoin, ja Laitila kertoo niiden viettäneen yönsä puussa melko korkealla. Riekko ei oikeastaan nouse puuhun juuri koskaan.

Pyyriekot olivat tavallisia riekkoja pyöreämpiä. Niiden äänikin oli erikoinen.

– Ne ääntelivät harakkamaisesti vähän niin kuin Oseaniassa elävä kookaburra eli isonauraja, sanoo Laitila.

Urosriekko oli jäänyt leskeksi

Alpo Laitila ja hänen naapurinsa ovat omissa metsissään säästäneet jokirannan moni-ilmeisiä pyy-ympäristöjä, rantalepikkoa ja kuusta.

Tavoitteellisen metsänhoidon seurauksena alueella onkin runsas pyykanta. Riekkoja Sattasjokivarressa on muun Metsä-Lapin lailla ollut 2000-luvulla vähemmän.

Hybridipoikueiden syntymisen taustalla on yleensä tilanne, jossa toisen lajin kanta on runsas ja toisen huono. Tämän vuoksi seksuaalista kanssakäymistä voi esiintyä yli lajirajojen.

Lähiseutujen lintuja pitkään seuranneen Laitilan mukaan pyyriekkojen maailmaan tulon ratkaisevin syy kuitenkin lienee se, että vuosia alueella pesineen riekkopariskunnan uros jäi naaraan kadottua yksin.

Laitila on vakuuttunut, että tämä lintu on hybridipoikueen isä.

Kun se oli morsiamen kipeänä, se varmaan otti ensimmäisen vastaan tulleen siinä hurmoksessa keväällä.

Asentoriekoista tulikin hybridejä

Timo Helle kuuli Laitilan pihapiiriin asettuneista linnuista ja halusi tulla niitä kuvaamaan.

Hänen aikomuksenaan oli kuvata valkoisia riekkoja mustalla maalla. Eli viime vuosikymmenille hyvin tyypillistä tilannetta, kun riekko vaihtaa ilmastonmuutoksen takia pukua liian aikaisin.

Se on riekon hengelle käypää hommaa, kun suojaväri muuttuu huomioasuksi. Tätä ilmiötä lähdin alun perin kuvaamaan, kun kuulin että Laitiloiden pihalla on kaksi asentoriekkoa, eli ihmiseen seuraan hakeutuvaa lintua.

Mittavan tutkijauran metsäntutkimuslaitoksella tehnyt Helle on asettunut Sodankylään viettämään eläkepäiviä. Päivät täyttyvät luonnossa liikkumisella ja sen kuvaamisella.

Kuvausreissulla pihalla oli vain yksi lintu. Se tuli kymmenen metrin päähän ja poseerasi rauhassa kameralle.

Helle kertoo lintujen erikoisuuden olleen hänelle täydellinen yllätys.

Peloton lintu kävi ihmisen kimppuun

Timo Helle havaitsi, että lintu oli poikkeuksellisen peloton ja kävi ihmisen kimppuun. Laitilan tavoin hän kiinnitti huomiota siihen, että sen ääni ei juuri muistuttanut riekkoa.

– Se yritti kyllä riekolle tyypillistä kopeik kopeik kopeik -ääntä (lintujen-äänet.net), joka huipentuu riekon nauruun, mutta onnistui tuottamaan vain surkeaa mokellusta, josta sitä ei olisi pystynyt riekoksi tunnistamaan, sanoo Helle.

Seuraavalla kuvauskerralla viikkoa myöhemmin lunta oli jo pari senttiä. Paikalla oli kaksi lintua ja varsinkin toisella oli huomattavan selkeitä pyyn ominaisuuksia.

Väri oli jotakuinkin valkoinen, mutta heti kun ne vähänkään innostuivat, päälaen höyhenet pomppasivat pyyn tapaan pystyyn. Riekolla tällaista käyttäytymistä ei ole.

Poikueesta oli lokakuulla enää kaksi yksilöä jäljellä. Todennäköisesti muut olivat jo siinä vaiheessa joutuneet petojen saaliiksi.

Mitä ei ole syytä ihmetellä, jos ne käyttäytyivät yhtä holtittomasti kuin nämä kaksi. Yleensäkin tuollaisen kesyn linnun elinaika on todennäköisesti aika lyhyt, sanoo Helle.

Laitila ja Helle keräsivät molemmista linnuista ulostenäytteet, jotka on myöhemmin analysoitu Norjassa ja Oulussa.

Risteymillä on usein huono tulevaisuus

Pyyriekon tulevaisuudennäkymä yksilötasolla on heikko, arvioi dosentti Laura Kvist Oulun yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta.

Sen selviytymismahdollisuudet voivat olla heikommat kuin kummankaan lajin puhtaiden edustajien. Se ei osaa käyttäytyä kuten riekko eikä kuten pyy, sanoo Kvist.

Hybridit yleensä selviytyvät huonommin sen lisäksi että ne lisääntyvät huonommin kuin alkuperäiset lajit.

Kyseiset linnut Alpo Laitila kertoo kuitenkin nähneensä vielä 2019 syksyllä. Silloin ne eivät enää tulleet pihaan.

Uskottomuuden vaikutus lajien syntyyn

Ennen ajateltiin että korpimetson tapaiset hybridit eivät voisi lisääntyä. Nykytiedon mukaan estettä ei ole.

Lähimenneisyyden tunnetuin esimerkiksi uuden epävirallisen lajin synnystä Suomessa on höpintiainen. Lapintiainen ja hömötiainen voivat risteytyä ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Entä voisiko pyyriekosta syntyä kokonaan uutta lajia?

Tässä tullaan Darwinin Lajien synty -osastolle ja siihen mikä on lajikäsite ja kuinka lajit määritetään.

Se menee jo aika syvälle filosofiseen ja biologiseen pohdintaan. Raja on vielä tänä päivänäkin aika liukuva, sanoo Kvist.

Periaatteessa pariuskollisten lajien, pyiden ja riekkojen todellisesta uskollisuudesta tiedetään vähän.

Dna:n avulla tämän tutkiminen olisi mahdollista

Poikueen vanhemmat voidaan määrittää ja nähdä esimerkiksi, onko yhden naaraan poikasilla useampi isä.

Tutkimuksissa muiden lintulajien kanssa on havaittu, että pariuskolliset lajit eivät aina ole niin uskollisia kuin on ajateltu.

Linnuilla naaras yleensä tekee valinnan, kenen kanssa haluaa paritella ja kenen kanssa ei. Joskus koiras saattaa kuitenkin pakottaa naaraan paritteluun.

Tässä on voinut käydä niinkin, jos riekkokoiraalla ei ole ollut riekkonaaraita tässä tapauksessa tarjolla, sanoo Kvist.

Sodankylän Raudanjoella asuva Marko Riipi onnistui kuvaamaan videoita pyyriekoista syksyllä 2018. Ainoa säilynyt video pyyriekosta on tämä video, joka on katsottavissa alla.

Lähde: Superharvinainen pyyn ja riekon poikue bongattiin Lapissa – dna-tutkimus vahvistaa romanssin | Yle Uutiset | yle.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.