Professori: Maanmuokkaus lisää metsän kasvua ja hiilivarastoa – Suomen puuston vuosikasvu yli tuplaantunut muutamassa vuosikymmenessä

”Muokkaus vähentää etenkin tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja ja pintakasvillisuuden aiheuttamaa kilpailua,” Hannu Ilvesniemi ja Aino Smolander kirjoittajat.

Metsien nopean ja tasaisen uudistumisen varmistamiseksi uudistusalat yleensä muokataan. Oikein toteutetulla maanmuokkauksella metsät uudistuvat hyvin ja kasvavat tiheinä, jolloin ne toimivat myös suurempina hiilinieluina.

Maanmuokkauksen tavoite on luoda istutettaville taimille kasvupaikkoja, jotka ovat ympäristöään lämpimämpiä, eivät kärsi seisovan veden aiheuttamasta hapen puutteesta ja joissa puun taimien ravinteiden saanti on turvattu. Muokkaus vähentää etenkin tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja ja pintakasvillisuuden aiheuttamaa kilpailua.

Maanmuokkauksen seurauksena muodostuu käytetystä menetelmästä riippuen erilaisia maapintoja: koskematonta maata, paljastettua kivennäismaata ja mättäitä tai aurauspalteita.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat kokosivat raportin maanmuokkauksesta tehdyistä tutkimuksista.

Uusien ruotsalaisten tutkimustulosten valossa maanmuokkauksen vaikutus metsämaan hiilidioksidipäästöihin ensimmäisinä muokkauksen jälkeisinä vuosina on kangasmetsissä vähäinen. Niissä kohdissa, joissa muokkaus on paljastanut kivennäismaata, päästöt olivat pieniä.

Mättään tai muokkaamattoman maanpinnan päästöt vaihtelivat pienipiirteisesti riippuen hajotettavan aineksen määrästä ja maan kosteudesta. Näiden tutkimusten perusteella muokkaus vähentää hiilidioksidin kokonaispäästöjä lievästi silloin, kun koko uudistamisalan pinta-ala huomioidaan.

Maanmuokkauksen vaikutuksia metsäekosysteemin hiilivarastoihin on tarkasteltu myös pitemmällä aikavälillä.

Näissä tutkimuksissa on verrattu eri tavoin muokattuja aloja muokkaamattomaan 10–25 vuoden kuluttua toimenpiteestä.

Johtopäätös on, että maanmuokkaus on lisännyt puuston hiilivarastoa eikä ole pienentänyt maan hiilivarastoja. Tämän seurauksena koko metsäekosysteemin hiilivarasto on kasvanut.

Suomessa puuston kokonaismäärä on kasvanut 1960–70-lukujen taitteen 1 500 miljoonasta yli 2 500 miljoonaan kuutiometriin ja puuston vuosikasvu 50 miljoonasta 110 miljoonaan kuutiometriin.

Merkittävä osa muutoksesta johtuu onnistuneista metsänhoitotoimenpiteistä, joista metsien uudistamisen yhteydessä tehtävät toimen­piteet (maanmuokkaus, jalostettu taimimateriaali) ovat keskeisimpiä.

Metsien uudistamisen yhteydessä tehtävän maanmuokkaustavan valinnassa pitää ottaa huomioon uudistamiskohteen maaperä ja sijainti (esimerkiksi rinne) sekä alueen ilmasto.

Oikein valitun maanmuokkauksen ansiosta istutettu puusto uudistuu ja kasvaa paremmin kuin jos uudistaminen tehtäisiin muokkaamattomaan maahan.

Myös kylvämällä tai luontaisesti tapahtuva metsien uudistaminen edellyttää maanpinnan rikkomista, koska sammalpeitteeseen jääneet siemenet itävät huonosti.

Metsänomistajat asettavat metsilleen ja niiden käytölle erilaisia tavoitteita. Nämä tavoitteet ohjaavat myös maanmuokkauksessa käytettävien toimenpiteiden valintaa.

Maanmuokkaus ei siis ole itse­tarkoitus vaan tarveharkintaan perustuva ratkaisu, jossa oikeat menetelmät valitaan oikeille kohteille.

Jos omistajan mielestä tarkasteltavan maa-alan suurin arvo saavutetaan sen ollessa ihmisen koskematonta luontoa, maankäsittelylle ei ole tarvetta, vaan vanhan puusukupolven voidaan antaa kuolla omia aikojaan ja uuden puusukupolven syntyä luontaisesti pitkän ajan kuluessa.

Suurin osa suomalaisista metsistä on kuitenkin talousmetsiä, joissa maanomistajan tavoitteena on kasvattaa taloudellisesti kannattavasti puuta kaupallisille markkinoille. Talousmetsissä metsikön halutaan uudistuvan nopeasti ja varmasti.

Tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta on tärkeää, että maanmuokkauksella aikaansaadaan uudistettavalle puustolle hyvät kasvuolot ja merkittävä kilpailuetu muuhun kasvillisuuteen verrattuna sekä minimoidaan kehittyvään puustoon kohdistuvat tuhot.

Muokkauksen maisemakuvassa haitallisiksi koettuja vaikutuksia pyritään vähentämään käyttämällä kasvupaikan oloihin sopivaa, kohteen pienipiirteisen vaihtelun (maalaho­puut, kosteat painanteet) huomioon ottavaa muokkausmenetelmää.

Nykyään usein käytetty menetelmä on pistemäinen mätästys, jonka käytön yleistymisen seurauksena muokkauksen vaikutukset esimerkiksi auraukseen verrattuna ovat pienentyneet.

Lähde: Professori: Maanmuokkaus lisää metsän kasvua ja hiilivarastoa – Suomen puuston vuosikasvu yli tuplaantunut muutamassa vuosikymmenessä – Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Metsänhoito. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s