Lumipallo loistaa lumettomassa metsässä – Etelä-Suomen mustat talvet syövät metsäjäniskantaa

Vitivalkoinen metsäjänis pomppi tapaninpäivänä pihatiellä. Lumisessa maastossa lumipallon etenemistä tuskin huomaisi. Nyt jänis erottui kuin huutomerkki.

Suomen metsäjäniskanta on taantunut ja merkittävänä syynä pidetään ilmastonmuutosta vähälumisine talvineen. Riistakolmiolaskennoissa pohjakosketus saatiin talvella 2018. Vuotta myöhemmin jälkitiheys oli palannut viiden edellistalven keskitasolle.

Suuri romahdus koettiin 1990-luvulla

Sen jälkeen kanta on ollut vakaampi ja heilahtelu on ollut lähinnä normaalia vaihtelua, metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Metsäjäniskannan pieneneminen koskee erityisesti Etelä-Suomea ja lievemmin keskistä Suomea. Pohjois-Suomessa jäniskanta on pysynyt kutakuinkin ennallaan.

Mikäli eteläisen Suomen talvet muuttuvat yhä vähälumisemmiksi, tietää se lisävaikeuksia metsäjäniksille.

Lumiajan lyheneminen on tapahtunut evolutiivisessa mielessä nopeasti. Kestää aikansa, ennen kuin metsäjänis sopeutuu muuttuneisiin olosuhteisiin, Henttonen toteaa.

Henttosen mukaan sopeutuminen näkyy ajan myötä metsäjäniksen talvivärissä.

Luonnonvalinnan kautta syntyy talviväriltään harmaampia, ruskehtavampia yksilöitä, jotka eivät erotu niin selvästi lumettomasta maasta. Jos talvet lyhenevät tätä vauhtia, muutoksia voi näkyä 50–100 vuoden kuluttua.

Rusakolla vastaava sopeutuminen on tapahtunut toiseen suuntaan. Kun rusakko saapui Suomeen noin sata vuotta sitten, pysyi se läpi vuoden ruskeana. Nyt on yleistynyt värimuoto, jossa rusakko saa talveksi harmautta talvikarvaan.

Jäniksellä sopeutuminen johtanee myös talvikarvan myöhäisempään vaihtumiseen. Toisin sanoen luonnonvalinta suosii yksilöitä, joiden karvapeite reagoi hitaammin syksyiseen valon määrän vähenemiseen.

Osasyy metsäjäniskannan viime aikojen vakauteen voi olla metsästyksessä

Meillä Etelä-Hämeessä on ohjeistettu, että vältettäisiin metsäjänisten ampumista, toiminnanohjaaja Kari Sankala Forssan–Tammelan riistanhoitoyhdistyksestä kertoo.

Osa metsästysseuroista on kieltänyt tai rajoittanut jäniksen metsästystä, minkä lisäksi metsästysaikaa on saatettu lyhentää. Jänismetsällä käynti on toisaalta vähentynyt sitä mukaa kun peuranmetsästys on lisääntynyt.

Aikaa ei tahdo jäädä enää jäniksille, Sankala sanoo ja kertoo myös metsästäjien havainneen metsäjänisten harvenemisen.

Vuosia sitten, kun mentiin metsälle, vastaan tuli metsäjänis, nyt voi tulla kumpi tahansa, rusakko tai metsäjänis. Rusakko on vallannut alueita, ja pärjää niin hyvin, että niitä voi huoletta vähentää.

On kannettu huolta siitä, pärjääkö metsäjänis kilpailussa rusakolle, ja mikä vaikutus metsäjäniskantaan on rusakon ja jäniksen risteymillä. Henttonen uskoo, että metsäjänikselle jää elintilaa rusakon yleistymisestä huolimatta.

Tutkimukset lajien välisestä kilpailusta ovat ristiriitaisia. Rusakko ei myöskään pärjää umpimetsäisillä alueilla.

Lähde: Lumipallo loistaa lumettomassa metsässä – Etelä-Suomen mustat talvet syövät metsäjäniskantaa – Hämeen Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s