Tutkimus: Merimetsosta on Itämerelle samankaltaista haittaa kuin ihmisestäkin

Merimetso kurittaa kalakantoja ja rehevöittää pesäsaarten ympäristöä, mutta se häviää tuhotöissään ihmiselle.

Merimetsot vaikuttavat saaristoluontoon samaan tapaan kuin ihmisetkin, selvisi Turun yliopiston väitöstutkimuksessa.

Niin ihmisen kuin merimetsonkin harjoittama kalastus vähentää petokalojen määrää. Tämä on yksi syy rauhoitetun linnun kohtaamaan vainoon, vaikka merimetsojen kalansaaliit ovat vain noin kaksi prosenttia ammattikalastajien vastaavista.

Väittelijä Karine Gagnon muutti varta vasten Kanadasta Suomeen tutkiakseen, millaisia laajempia vaikutuksia lintulajilla on meriekosysteemiin. Aiemmin tutkimus on keskittynyt lähinnä kaloihin kohdistuviin vaikutuksiin.

Pesimäsaarten läheisyydestä kaikkoavat eritoten ahvenet ja kiisket.

Merimetsojen ulosteet lannoittavat merta saarten ympärillä, ja rakkolevät sekä meriajokkaat vähenevät, Gagnon selvitti.

Ne ovat tärkeitä leviä pikkukaloille ja selkärangattomille, sillä ne tarjoavat ympärivuotista ravintoa ja suojaa. Rakkolevää oli sitä vähemmän, mitä pidempään ja tiheämpää merimetsot olivat saarta asuttaneet.

Tilalle kasvaa runsaasti rihmamaisia leviä. Matalissa vesissä pohjan valtaavat ahdinparta ja suolilevä, syvemmällä lettiruskohahtu ja litupilvilevä.

”Rihmamaisten levien massaesiintymisillä voi olla haitallisia vaikutuksia muuhun kasvillisuuteen varjostuksen ja tilakilpailun vuoksi”, väittelijä Karine Gagnon kertoo.

Petokalojen vähäisyys on tehnyt merimetsosaarien ympäristöistä otollisia levänsyöjille, kuten katkoille ja leväsiiroille. Laidunnus ei kuitenkaan riitä pitämään levien kasvua aisoissa.

Koska lintu kalastaa isolla alueella, sen vaikutukset meren pohjakasvillisuuteen näkyvät jopa viiden kilometrin päässä pesäsaarelta.

Kokonaisuudessaan Gagnan pitää merimetsojen vaikutusta Itämeren ekosysteemiin melko pienenä.

”Itämeri on hyvin häiriintynyt elinympäristö ilman merimetsojakin, pääasiassa typpipäästöistä johtuvan rehevöitymisen takia. Se on lisännyt rihmamaisia leviä rakkolevän kustannuksella”, hän kertoo.

Koko Itämeren tasolla merimetsot vähentävät ihmisen aikaansaamaa rehevöitymistä. Ne poistavat ravinteita vesiekosysteemistä keskittämällä niitä pesimäsaarille. Kaikki typpi ei huuhtoudu takaisin mereen, vaan osa jää saaren puihin tai haihtuu ilmaan.

”Siksi yhdyskunnan voikin haistaa jo matkan päästä”, Gagnon huomauttaa.

Lajin haittavaikutukset jäävät hyvin paikallisiksi. Merimetsoista on tullut myös uhanalaisten merikotkien ravintoa.

Merimetso hävitettiin Itämerellä sukupuuttoon 1800-luvulla, ja laji palasi Suomen rannikolle 1990-luvun puolivälissä. Viime kesänä kannaksi arvioitiin 24 000 lintua.

Gagnonin biologian väitöskirja tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina.

Lähde: Tutkimus: Merimetsosta on Itämerelle samankaltaista haittaa kuin ihmisestäkin | Tiede | HS

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.