Punaturkkinen susi iski: Hirvihaukku Pyhäselässä päättyi veriseen taisteluun elämästä ja kuolemasta

Suolet eivät olleet ulkona, Seppo Puustinen sanoo onnellisena. Verta ja mutaa! Mutta ei suolenpätkiä.

Kahden pyhäselkäläisen metsästäjän ja etunimikaiman, Puustisen ja Karvosen Sepon, ja heidän koiriensa hirvihaukku päättyi torstaina puolen päivän aikoihin dramaattiseen taisteluun elämästä ja kuolemasta.

Iso punaturkkinen susi pääsi Satulavaarassa yllättämään Puustisen kolmivuotiaan Vikitan Sinnin, mustavalkoisen karjalankarhukoiranartun.

Satulavaara sijaitsee entisessä Pyhäselän pitäjässä, nykyisessä Joensuussa, lähellä Kiihtelysvaaraa, joka on jo maisemaltaan jylhää vaara-Karjalaa.

Sepot olivat ennen hirvien haukkumista tarkistaneet lähiseudun tiet eivätkä olleet nähneet sudenjälkiä.

Se oli tullut kolmen tien yli, keskellä päivää, Puustinen pohtii.

Koirat, Vikitan Sinni ja Karvosen kolmivuotias uros Atso, olivat haukkuneet kahta hirveä jo kolmatta tuntia, kun Sepot päättivät lopettaa siltä päivältä. Iltapäiväksi oli muuta menoa ja ohjelmaa.

Lopettaminen tarkoitti, että annetaan niin sanotusti hirville karkkia, ajetaan ne pois, ja otetaan koirat mukaan, kun ne ylittävät tien sopivassa kohdassa.

Maallikko ei tätä ehkä helposti ymmärrä

Sepot olivat erillään toisistaan. Puustisella oli matkaa hirviin sata metriä.

Äkkiä ne lähtivät hirmuisella vauhdilla vasemmalle minusta, etelän suuntaan, Puustinen muistelee.

Pako ei johtunut hänestä. Atso haukkui, mutta minun nartulla ”kepsin” (pannan gps) paikkatieto näytti nollaa.

Puustinen ihmetteli. Miksi Vikitan Sinni ei lähtenyt seuraamaan hirviä?

Sitten alkoi hirmuinen rähäkkä. Ensin luulin, että ne hirvet olivat polkeneet sen jalkoihinsa.

Puustinen lähti juoksemaan. Kahdenkymmenen metrin päässä hän näki ryteikön läpi vilahduksen punaista.

Ajattelin, että vasa, ja sekunnin päästä tajusin, että ei jumalauta, susi!

Vikitan Sinni oli pienessä painanteessa, ”mutalikossa”, susi sen edessä. Mutalikon halkaisija oli kolmisen metriä.

Menin kohti ja susi lähti laukalla pois

Iso susi, täysikasvuinen.

Vikitan Sinni oli yltäpäältä mudassa ja veressä. Karvosen ensimmäinen ajatus oli, ettei se tule selviämään. Suolet olivat kuitenkin koiran sisällä, mikä oli hyvä merkki.

Jälkien perusteella susikaan ei ollut selvinnyt yhteenotosta vahingoittumattomana. Sen jälkiä seurasi verivana.

 Koira oli laittanut hyvin hanttiin. Susi ei ollut uskaltanut käydä etupuolelta kiinni. Sekin oli saanut osumaa eikä susi tahallaan haavoita itseään, muuten sen oma lauma voi hoitaa sen, Puustinen uskoo.

Hän ja Vikitan Sinni pääsivät autolle.

Soitin Sepolle, että ottaa Atson pois, siellä on susi. Seppo ampui haulikolla säikytyslaukauksen ilmaan, Puustinen kertoo.

Matka jatkui Joensuuhun eläinklinikalle, jossa Vikitan Sinniä parsittiin tunti. Tikkejä tuli takajalkojen sisäosiin ja nivusiin. Häntä oli melkein irti.

Nyt se on aika virkeässä kunnossa

Todennäköisesti se selviää, Puustinen iloitsee, – ja kehaisee: Aika harvinaista, että nuori narttukoira selviää suden hyökkäyksestä. Kovaluontoinen se oli!

Mitä susiin ja susipolitiikkaan tulee, Puustinen ei ole tyytyväinen.

 Enää ei pysty laskemaan koiraa metsälle, kun pitää varautua, että se tulee jätesäkissä pois, Puustinen sanoo hakien karua temaattista rinnastusta sotilasoperaatioista ja sinkkiarkuista.

Lähde: Punaturkkinen susi iski: Hirvihaukku Pyhäselässä päättyi veriseen taisteluun elämästä ja kuolemasta – Kotimaa – Ilta-Sanomat

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s