Metsästäjien joukossa on yhä enemmän myös naisia – Emmi Lemettinen sai aikanaan rippilahjaksi haulikon, ja nyt 3-vuotias Ahti oppii äidin mukana lintumetsällä, mistä ruoka tulee

Viime vuonna Suomessa metsästyskortin lunasti noin 303 000 ihmistä. Metsästäjien joukossa on yhä enemmän myös naisia. Metsästävien naisten määrä on yli kolminkertaistunut 25 vuoden aikana.

Viime vuonna metsästyskortin lunastaneista naisia oli noin 24 450 eli kahdeksan prosenttia kaikista metsästäjistä.

Joillekin metsästys on perheen yhteinen harrastus. Sitä se on myös Lementtisille.

Emmi ja Jouni Lemettinen asuvat Lieksassa, Pohjois-Karjalassa, ja siellä korpimetsiä riittää. Lemettisille syksy on metsästykselle pyhitettyä aikaa: he lähtevät metsälle aina kun vain palkka- ja kotityöt antavat myöten.

Metsästysaikojen ulkopuolella perhe kalastaa, retkeilee ja vaeltaa luonnossa.

”Oikeastaan kaikki se vapaa-aika, mitä liikenee, olemme tuolla luonnossa”, Emmi Lemettinen kertoo.

Hän työskentelee terveydenhoitajana kouluterveydenhuollossa ja äitiysneuvolassa.

Hän on pariskunnasta se, joka metsästää eniten. Rakennusalan yrityksessä työskentelevä Jouni Lemettinen on perheen kalastaja – ja nykyään vähän myös metsästäjä.

Lemettiset viettivät viime sunnuntaina yhteistä vapaapäiväänsä heille tyypilliseen tapaan lintumetsällä. Tällä kertaa mukaan pääsi myös lapsi.

”Siinä me istuimme ja tutkimme kaikenlaista. Löytyi paljon sieniä, kärpässieniä ja muita. Katselimme ohi lentäviä lintuja”, Emmi Lemettinen kertoo.

”Lapsen kanssa lintumetsällä käynti on aina enemmän sitä retkeilyä. On eväät, istutaan vaikka tulilla ja paistetaan makkaraa.”

Molemmat omaksuivat harrastuksensa jo lapsena omilta isiltään. Yhteen päädyttyään he ovat opetelleet toistensa harrastuksia, ja niistä on tullut yhteisiä.

Kun Emmi Lemettinen oli lapsi, hän oli perheen neljästä lapsesta se, joka halusi aina isän mukaan hirvi- ja karhumetsälle. Jos joskus isä ei hennonut aamuvarhain herättää häntä mukaan, Emmi suuttui.

Jo lapsena hänen metsästysharrastuksensa liittyi vahvasti koiriin, sillä perheessä oli hirvikoiria. Metsästysharrastus oli myös koiraharrastusta.

”Ja varmaan siellä sai myös jakamatonta isän huomiota”, hän sanoo.

Hirvien ja karhujen metsästys ja ruhojen käsittelyt eivät tuntuneet tytöstä pahalta, vaan luonnolliselta.

14-vuotiaana Lemettinen hankki metsästyskortin. Rippilahjaksi hän toivoi omaa haulikkoa ja sai sen. Isän kautta tytär omaksui suurriistan metsästyksen, mutta pian kiinnostus laajeni lintuihin ja jäniksiin.

Nyt myös pienpetojen kuten minkkien ja supikoirien pyynti kiinnostaa.

Nyt kun Emmi Lemettinen on itse äiti, hän haluaa viedä omankin lapsensa metsään. Emmi ja Jouni Lemettinen haluavat, että lapsi oppii pienestä pitäen liikkumaan luonnossa ja arvostamaan sitä.

He haluavat osoittaa, että metsästämällä ja kalastamalla hankitaan ruokaa ja tehdään riistanhoidollista työtä.

Vaikka nyky-Suomessa kenenkään ei tarvitse metsästää ruokaa hankkiakseen, Lemettiset syövät mieluiten itse pyydettyä lihaa ja kalaa.

”Se eläin on saanut elää lajinmukaista elämää. Se saa lopetuksen omaan ympäristöönsä eikä sitä rahdata autossa puolen Suomen läpi. Metsästämällä saatu liha on kyllä eettisimmästä päästä.

Kun se oikein tehdään, eläin ei kärsi”, Emmi Lemettinen sanoo.

Silti metsästäjästäkin tuntuu joskus pahalta ampua eläin. Lemettisen mukaan paha olo on joskus pulpahtanut pintaan, kun hirvilehmältä ammutaan vasa. Emä jää yleensä lähistölle huutamaan, kutsumaan vasaansa.

Lemettisestä tuntuu, että luonnossa tapahtuu paljon raaempiakin asioita.

”Tuolta metsästä on löytynyt niitäkin vasoja, jotka ovat puoliksi hengissä, vaikka sudet ovat jo repineet niiltä takajalat puoliksi irti ja ne kituvat siellä.”

”Siihen verrattuna metsästäjien touhu on siistiä ja eläintä kunnioittavaa.”

Lemettisten vuodenkierto kulkee metsästys- ja kalastusaikojen, marjojen kypsymisen ja sienten nousemisen mukaan.

Eräsyksy alkaa karhunmetsästyksellä elokuun loppupuolella. Syksy jatkuu lintujen metsästyksellä. Hirvenmetsästyskausi alkaa lokakuun puolivälissä. Emmi Lemettinen on mukana jahdissa aina, kun ehtii.

Kun syksy kääntyy talveen ja vesistöt saavat jääkannen, Jouni Lemettinen aloittaa pilkkikauden.

Keväällä kun vedet taas virtaavat, Lemettisen pilkkionget vaihtuvat virveleihin ja perhokalastusvapoihin. Hän sitoo perhonsa itse.

Keväällä ja kesällä Lemettiset keskittyvät kalastukseen, vaelluksiin ja retkeilyyn. Loppukesästä valmistaudutaankin taas uuteen karhujahtiin.

Viime keväänä Lemettiset muuttivat taajama-alueelta luonnon keskelle. He ostivat Lieksasta syrjässä sijaitsevan peruskuntoisen hirsitalon, jota he nyt remontoivat mieleisekseen.

Uusi koti sijaitsee metsän keskellä, 2,5 hehtaarin tontilla ja rajautuu jokeen. Lähin naapuri on kilometrin päässä ja Lieksan keskustaan on vajaan puolen tunnin ajomatka.

Emmi Lemettinen on metsästänyt toistakymmentä vuotta ja ampunut itse lintuja, mutta ei hirveä eikä karhua.

Syksyisin hän katselee vähän kateellisena metsästäjien sosiaalisessa mediassa jakamia kaatokuvia, koska hirvikaatoa ei ole vielä osunut omalle kohdalle.

Lemettinen kokee, että metsästys on hänen perheelleen ennen kaikkea luonnossa liikkumista. Se on myös koiran kouluttamista, liikuntaa, raikasta ulkoilmaa ja mielenrauhaa. Lemettistä luonnossa liikkuminen rauhoittaa.

”Se ei todellakaan ole vain sitä, että mennään metsään ja ammutaan joku eläin.”

Lähde: Emmi Lemettinen sai aikanaan rippilahjaksi haulikon, ja nyt 3-vuotias Ahti oppii äidin mukana lintumetsällä, mistä ruoka tulee – Kotimaa | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s