Suomen legendaarisimman aseen Suomi-konepistoolin tarina – käyttöikä oli todella pitkä

Itseoppinut asesuunnittelija Aimo J. Lahti kehitti Suomi-konepistoolin ensimmäisen mallin suojeluskuntien ja armeijan käytössä olleen saksalaisen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922.

Itseoppinut asesuunnittelija Aimo J. Lahti kehitti Suomi-konepistoolin ensimmäisen mallin suojeluskuntien ja armeijan käytössä olleen saksalaisen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922.

Vielä ensimmäisessä maailmansodassa ja Suomen kansalaissodassa jalkaväki taisteli kivääreillä, konekivääreillä ja pistooleilla.

Monet rintamakomentajat huomasivat, että peitteisissä, pimeissä ja usein savuisissa taistelumaastoissa tarvittaisiin lisää tulivoimaa – siis keveitä sarjatuliaseita.

Patruunan tuli olla selvästi kiväärin patruunaa keveämpi, jotta taistelija saattoi kuljettaa niitä mukanaan satamäärin. Pistoolin patruuna hieman vahvistettuna sopi tällaiseksi.

Lahti tutustui Bergmann-konepistooliin palvellessaan asemestarina Keski-Suomen Rykmentissä.

Ase sopi hyvin suomaisiin olosuhteisiin, mutta oli kovin häiriöaltis. Aseen tasapaksussa lieriömäisessä lukossa patruuna jäi helposti poikittain patruunapesään.

Lahti ryhtyi suunnittelemaan armeijalle yksinkertaisempaa, toimivampaa ja halvempaa konepistoolia. Suomen armeijan johto ei hänen kehitystyötään noteerannut, vaan keskittyi sotilaskiväärien muutostöihin.

Seppä takoi proton

Protoyypin valmistukseen Lahti sai apua Viialasta, jossa maaseppä Salmisella oli pajansa ainoana koneena käsin veivattava porakone. Sillä saatiin reiät akseleihin. Aihiot seppä takoi ahjossaan.

Lahti viilasi ja puhdisti osat ja kokosi prototyypin Kouvolassa. Se oli eräänlainen pienoismalli, vain 30 sentin pituinen. Se kuitenkin osoitti rakenteen toimivuuden 7,65 mm pistoolinpatruunoilla.

Ensimmäisen normaalikokoisen prototyypin valmisti tamperelainen konepaja Leskinen & Kari vuonna 1922.

Startup-yritys jatkamaan kehitystyötä

Kaksi vuotta myöhemmin Lahti ja kolme upseeria – Yrjö Koskinen, Viljo Korpela ja Leo Boijer-Spoof (myöhemmin Poijärvi) – perustivat Konepistooliosakeyhtiön jatkamaan aseen kehitystyötä.

Yhdelläkään osakkaalla ei kuitenkaan ollut mainittavasti rahaa. Armeija puolestaan ei voinut rahoittaa valmistusta tai ostaa sellaista, mitä ei ollut valmiina.

Startup-yrityksen sponsoreiksi nelikko houkutteli viialalaisen tehtailijan T. K. Järvelän ja Leo Boijer-Spoofin isän. He lainasivat tarvittavat rahat.

Tarjousta aseiden valmistuksesta pyydettiin helsinkiläiseltä työkalutehtaalta Ab Tool Oy:ltä. Koekappaleet valmistuivat vuonna 1924 ja ensimmäinen vajaan 200 aseen sarjatuotantoerä kahtena seuraavana vuonna.

Suomen armeijakin kiinnostui uudesta konepistoolista. Niitä toimitettiin armeijalle, rajavartiolaitokselle ja suojeluskuntapiireille.

Ase sai armeijalta nimikkeen 7,65 kp/26.

7,65 millimetrin parabellum-patruunalle suunniteltu ase ei ollut toiminnaltaan moitteeton.

Sen lukko oli samanlainen tasapaksu sylinteri kuin Bergmann-konepistoolissa, ja sitä vaivasi sama alttius syöttöhäiriöihin. Myös etuviistoon kaareutuva pitkä tankolipas oli häiriöaltis.

Viimeinen silaus

Luodin alkunopeus oli 360 metriä sekunnissa ja tulinopeus 600 laukausta minuutissa. Suoritusarvoiltaan ase vaikutti toimivalta.

Hyvää siinä oli, että piipun pystyi vaihtamaan ilman työkaluja muutamassa sekunnissa. Kätevä oli myös irrallaan lukosta oleva, ammuttaessa paikoillaan pysyvä viritystanko.

Aseiden myynnistä saadut tulot peittivät kustannukset, mutta voittoa ei yhtiön omistajille kertynyt. Suomen armeija maksoi yhdestä kotimaisesta konepistoolista 2 200 markkaa, kun saksalaisen Bergmannin hinta oli yli kaksinkertainen.

Lahti hioi aseen toimintavarmuutta

Holkittamalla lukonkehykset ja ohentamalla lukon etupäätä saatiin syöttötunneli niin ahtaaksi, ettei patruuna enää mahtunut kääntymään poikittain.

Patruunatyypiksi vaihtui maailmalla yleistynyt 9 mm parabellum-patruuna, josta kehitettiin erityinen konepistooliversio.

Yksinkertainen rakenne

Vuonna 1931 lopullisen muotonsa saanut Suomi-konepistooli M/31 on rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertainen massasulku- eli lukkorekyyliase.

Aseeseen kuuluvat lukonkehykseen kiinnitetty piippu ja lukonkehyksessä liikkuva sylinterinmuotoinen lukko.

Sen takana ovat palautinjousi, liipaisinkoneisto ja viritystanko, jolla lukko vedetään liipaisinkynnyksen taakse. Piippua ympäröivä vaippa, tukki ja lipas täydentävät kokonaisuuden.

Liipaisimesta vedettäessä palautinjousi työntää lukon eteenpäin.

Se vie lippaasta ensimmäisen patruunan patruunapesään ja laukaisee sen kiinteällä iskurinkärjellä. Palavan ruudin paine sinkoaa luodin ulos piipusta ja työntää hylsyä ja lukkoa taaksepäin.

Ulosheittäjän kynnys heittää hylsyn sivulle hylkyaukosta. Lukko puristaa palautinjousen kokoon ja saa siitä voiman uuteen laukaukseen.

Tämä prosessi jatkuu niin kauan kuin liipaisinta painetaan tai lippaassa riittää patruunoita.

Suomi-konepistoolin teoreettinen maksimitulinopeus on 900 laukausta minuutissa: lukko tekee edestakaisen liikkeen ja luoti lähtee piipusta 15 kertaa sekunnissa.

Tikkakosken tuotteeksi 1932

Viimeistellessään M/31:tä Aimo Lahti oli ehtinyt työskennellä jo muutaman vuoden Valtion Kivääritehtaalla Jyväskylän Tourulassa, missä hän valvoi suomalaisen pikakiväärin (Lahti-Saloranta M/26) valmistusta.

Pienoismalli uusitusta konepistoolista tehtiin kivääritehtaalla, mutta toimivan prototyypin valmistus ei sopinut tehtaan kiireisiin.

Avuksi tuli Tikkakosken tehtaan johtaja, insinööri Oscar Östman, joka tarjoutui valmistajaksi.

Aseen lisenssivalmistus sopi myös puolustusvoimille.

Lahti myi 1932 patentoimansa konepistoolin valmistusoikeudet 65 000 markalla Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiölle. Lisäksi sopimukseen kuului viiden prosentin provisio myyntituotoista. Sen jakoivat Konepistooliosakeyhtiön omistajat.

Konepistoolin piippujen rihlaus annettiin jyväskyläläisen aseseppä Joonas Mataraisen tehtäväksi.

Muilta osin aseet valmisti Tikkakoski.

Menestystuote

Armeija testasi uutta asetta ja totesi sen loistavaksi. Sarjavalmistus käynnistyi, ja asetta tilasivat myös poliisi ja rajavartiolaitos.

Tilausmäärät olivat kuitenkin pieniä. Vielä vuonna 1938, kun suursodan uhka leijui Euroopan yllä, Tikkakoskelta valmistui vain 150 asetta. Suomen poliittisen johdon enemmistö eli siinä hurskaassa uskossa, että Suomi pysyisi mahdollisen sodan ulkopuolella.

Niinpä maa joutui talvisotaan kehnosti aseistautuneena.

Konepistooleja oli joukoille jaettavaksi vain viitisen tuhatta, niistäkin 2 000 jo ammoin suojeluskunnille hankittuja Bergmanneja.

Uusia konepistooleja valmistui sodan aikana noin 700, mutta samaan aikaan lähes 500 asetta jäi sotasaaliiksi, tuhoutui tai katosi Karjalan korpiin.

Välirauhan aikana konepistooleja valmistui noin 9 000, ja jatkosodassa niiden määrä joukoissa tasaisesti lisääntyi, kun kuukausituotanto oli runsaat tuhat asetta.

Ennen venäläisten suurhyökkäyksen alkua kesäkuussa vuonna 1944 suomalaisjoukoilla oli lähes 53 000 Suomi-konepistoolia.

Tikkakosken tehdas valmisti Suomi-konepistooleja kaikkiaan runsaat 60 000.

Se oli aikansa huippuase: toimintavarma, metsätaisteluolosuhteissa erittäin tulivoimainen, tarkka ja luotettava.

Aseen käyttöikä oli myös todella pitkä

Konepistooli M/31 oli Suomen puolustusvoimien käytössä vuodesta 1931 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka 1960-luvulle.

Jakovahvuuksissa liikekannallepanon varalta ase oli vielä 1990-luvulle asti, ja varastoissa jopa vuoteen 2007.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Tekniikan Historia -lehden numerossa 2/2013.

Lähteet: Markus Palokangas ja Maire Vaajakallio: Aimo Lahti — Asesuunnittelun suuri suomalainen (Loimaa 2000); P. T. Kekkosen artikkeli Gunwriters-sivustolla; www.veteraanienperinto.fi; Ylen elävä arkisto.

Lähde: Tekniikan historia

Lähde: Tällainen on Suomen legendaarisimman aseen tarina | Kauppalehti

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s