Miten vedenpitävyys mitataan? – Näin Gore-Tex ja muut vedenpitävät kalvot toimivat

Vedenpitävyyttä voi lisätä hengittävyyden kustannuksella laittamalla suoja-ainetta useamman kerroksen. Vedenpitävyys perustuu siihen, että kun suoja-aine kuivuu, muodostuu siihen mikroskooppisen pieniä reikiä tai halkeamia, jotka eivät päästä lävitseen vesipisaroita mutta vesihöyryn.

Pinnoitetut takit ovat selvästi kalvotakkeja halvempia.

Usein ne ovat myös kalvotakkeja kevyempiä, mutta toisaalta ne hengittävät huonommin. Lisäksi kangas muuttuu pinnoittamisen takia hieman jäykemmäksi ja pesussa vedenpitävyys helposti kärsii.

Pinnoitetut takit sopivat siis hyvin satunnaiseen käyttöön ja arkeen, mutteivät niin hyvin vaativaan käyttöön.

Vaatteeseen laitettava kalvo on muovia, joko polyuretaania tai polytetrafluorieteenia.

Kalvo kiinnitetään (laminoidaan) uloimman kankaan sisäpintaan. Kalvo on äärimmäisen ohut. Esimerkiksi Rabin käyttämät eVent ja Proflex -kalvot ovat 0,007-0,03 millimetrin paksuisia. Gore-Tex-kalvot ovat paksuudeltaan noin 0,01 millimetriä.

Kalvojen vedenpitävyys perustuu siihen, että ne ovat täynnä mikroskooppisen pieniä huokosia. Huokoset ovat parikymmentätuhatta kertaa vesipisaroita pienempiä, mutta kuitenkin niin isoja, että ne päästävät höyryn läpi.

Myös kalvovaatteet käsitellään ulkopuolelta vettähylkivällä aineella (DWR – Durable Water Resistant).

Tämä ei siis tee vaatteesta vedenkestävää, mutta sen ansiosta vesi pisaroituu vaatteen pintaan eikä ulkokangas ime kostetutta. Aine kuitenkin kuluu ajan myötä pois pinnasta, jolloin takin voi käsitellä uudelleen hylkivällä aineella.

Pienten huokosten ideana on pitää vesi takin ulkopuolella ja päästää samalla höyry takin sisältä ulos.

Jos kalvo olisi täysin tiivis (perinteinen sadetakki), jäisi kosteus hikoillessa takin sisään.

Riskinä on, että kehon lämmetessä hikoilu lisääntyy, ja keho kuivuu. Toisaalta märkä takki siirtää lämpöä paljon kuivaa vaatetta nopeammin, joten etenkin tauoilla riskinä on kylmettyminen.

Kalvovaatteissa puhutaan hengittävyydestä, mutta tarkemmin kyse on siis höyryn päästämisestä ulos.

Pesun jälkeen tulee pintakankaan vettä hylkivä DWR-käsittely aina uudelleenaktivoida.

Se tapahtuu lämmittämällä vaatetta esim. kuivauskaapissa tai saunassa 60°C muutaman minuutin ajan. Voit myös varovasti tehdä lämpökäsittelyn silitysraudalla matalalla lämmöllä, kunhan välissä on pyyhe.

3-kerroskuorivaatteissa voi käyttää myös rumpukuivausta uudelleenaktivointiin. Emme kuitenkaan suosittele menetelmää 2.5-kerroskuoriin johtuen vaatteen sisäpuolelle aiheutuvan mekaanisen hankauksen riskistä, mikä voi vaikuttaa kalvon toiminnallisuuteen

Jos pintakangas hylkii vettä, on käsittely vielä toimiva ja vaatetta ei tarvitse uudelleenkyllästää. Jos kangas imee vettä itseensä, on pintakäsittelyn vaikutus hävinnyt ja vaate tulee uudelleenkäsitellä.

Hengittävyys riippuu hyvin paljon ympäristöstä

Kun takin sisällä on kosteaa ja lämmintä, pyrkii kosteus luonnostaan kohti viileämpää ja kuivempaa ilmaa kalvon huokosten läpi.

Niinpä kalvovaatteet hengittävät parhaiten kylmissä ja kuivissa oloissa liikkuessa – esimerkiksi pakkassäillä hiihdellessä.

Kun ilmankosteus takin ulkopuolella lähestyy takin sisäpuolta, myös hengittävyys heikkenee.

Kuumassa ja kosteassa sademetsässä matkatessa pitää siis hikoilla kunnolla, ennen kuin höyry lähtee puskemaan kalvon läpi ulos.

Mitä kerrosten määrät kertovat takista?

Kalvotakit rakentuvat aina kerroksista. Vedenpitävä kalvo on äärimmäisen ohut, ja siksi se laminoidaan kiinni kankaaseen, että se kestää käytössä.

Kolmekerrostakki (3L)

Jos kyseessä on kolmekerrostakki (3L), laitetaan myös kalvon toiselle puolelle suojaksi kolmas kerros, vuorikangas, eli kalvo laminoidaan tiukasti ulkokankaan ja vuoren väliin.

Tällöin koko kuori tuntuu käytännössä yhdeltä tiiviiltä kerrokselta.

Kolmekerroksiset takit ovat kaikista kestävimpiä, usein painavimpia ja vaativimpaan käyttöön tarkoitettuja takkeja.

Kaksikerrostakki (2L)

Kaksikerrostakeissa (2L) kalvo on laminoitu ulkokankaaseen, mutta sen sisäpuolelle ei laiteta vuorikangasta, vaan löysä, ulkokankaasta ja kalvosta irrallaan oleva kevyt verkkovuori lähinnä suojaamaan kalvoa kulumiselta.

Kaksikerrostakit ovat kolmikerrostakkeja halvempia, joustavampia ja hiljaisempia, mutta samalla vähemmän kulutusta kestäviä.

Välimaastosta 2,5-kerroksiset takit

Kahden edellisen välimaastosta löytyvät vielä 2,5-kerroksiset takit. Näissä kalvo on laminoitu ulkokankaaseen, mutta minkäänlaista sisävuorta tai verkkoa ei ole.

Sen sijaan vedenpitävä kalvo suojataan pinnoitteella.

2,5-kerroksiset kuoritakit ovat kolmikerroksisia kevyempiä ja pakkautuvat pienempään tilaan, mutta samalla ne keveytensä vuoksi kestävät vähän vähemmän kulutusta.

Miten vedenpitävyys mitataan?

Vaatteissa vedenpitävyys ilmoitetaan millimetreinä. Jos takin vedenpitävyys on esimerkiksi 10 000 mm, se tarkoittaa, että testioloissa vaate kestää kymmenen metriä korkean vesipatsaan paineen ennen kuin vesi alkaa tihkua kalvon läpi.

Mitä enemmän vettä vesipatsaaseen lisätään, sitä kovempi paine kalvoon kohdistuu.

4000 millimetrin pitäisi riittää jo vedenpitävyyteen.

Kalvoissa lukemat ovat kuitenkin paljon korkeampia: 10 000:sta aina 30 000 tuhanteen. Eli mitä suurempi luku, sen paremmin vaate kestää vettä.

Käytännössä suurin paine kohdistuu takissa esimerkiksi reppua tai rinkkaa kantaessa olkapäihin viilekkeiden alle ja kiipeillessä kiipeilyvaljaiden alle.

Ja hyvällä vedenpitävyydellä on tietysti varjopuolensa: huonompi hengittävyys.

  • 5 000mm vedenkestävyys sopii arkikäyttöön kaupungille tai kevyeen sateeseen, mutta kovassa sateessa ja esimerkiksi reppua kantaessa se voi jossain vaiheessa päästää vettä läpi.
  • 10 000–15 000mm. Nämä takit kestävät jo kunnon sadetta ja märkää lunta pidempiäkin aikoja.
    Painepisteistä (repun viilekkeet, repun selkämys jne.) vettä saattaa päästä kalvon läpi.
  • Yli 20 000mm. Suunnitelmissa syysvaellus Norjassa tai Islannissa. Näin kovilla lukemilla varustetut takit pitävät vettä jo äärimmäisen hyvin kovallakin sateella.

1000mm Alhainen vedenpitävyys. Käytetään yleensä edullisissa tuotteissa . Voidaan käyttää käytännöllisiin tehtäviin.

3000mm Hyvä ja vahva vedenpitävyys. Käytetään yleensä tuotteissa, joiden kohdalla asiakkaalla on korkeat vaatimukset vaatteen suorituskyvystä ja laadusta

5000mm Erittäin hyvä vedenpitävyys. Käytetään tuotteissa, joilta vaaditaan erityistä vedenkestävyyttä, esim. sadevaatteissa, joiden tulee olla hyvin vesitiiviitä.

10.000mm Äärimmäisen hyvä vedenpitävyys, käytetään etupäässä tuotteissa, joiden tulee kestää äärimmäisiä olosuhteita.

Miten hengittävyys mitataan?

Hengittävyys ilmoitetaan myös millimetreinä, mikä itsessään ei kerro käyttäjälle mitään, jos siihen ei hieman perehdy.

Takeissa hengittävyys on yleensä jotain 15 000 ja 30 000 millimetrin välillä.

Hengittävyyttä mitatessa millimetrit tarkoittavat sitä määrää kosteutta, jonka pääsee kalvon läpi neliömetrin alueella 24 tunnin aikana.

Mitä suurempi luku, sitä enemmän kalvo siis siirtää kosteutta takin sisäpuolelta ulkoilmaan.

  • Karkeasti voisi sanoa, että 5 000–10 000mm hengittävä takki sopii hyvin arkikäyttöön ja kevyeen liikkumiseen.
  • 10 000–15 000mm takki hengittää jo tarpeeksi kun oikeasti urheillaan, eli sopii esimerkiksi takamaastohiihtoon ja vaelluksille.
  • Yli 15 000mm hengittävä takki sopii pitkille ja rankoille vaelluksille ja trekeille, joissa hikoillaan paljon.

Alle 800 g/m2/d Alhainen hengittävyys, normaalisti softshell-takeissa, luo mukavuutta kantajalleen fyysisen aktiviteetin aikana.

800-3000 g/m2/d Kohtalainen hengittävyys, käytetään usein hiihtotakeissa ja joissakin softshell-takeissa. Käytetään normaalisti myös sadevaatteissa takaamaan sen, että vartalo voi hengittää, mutta pysyy edelleen kuivana.

Yli 3000 g/m2/d Korkea hengittävyys, käytetään normaalisti ammattimaisissa hiihtotakeissa ja muissa vaatteissa, joissa korkea hengittävyys on tärkeää.

Materiaali, joka hengittää, päästää hien lävitseen niin, ettei se jää iholle.

Hengittävyys mitataan nopeudella, jolla hiki läpäisee materiaalin – montako grammaa hikeä materiaalin läpi pääsee yhtä kangasneliömetriä kohden 24 tunnin aikana (g/m2/d).

Hengittävä materiaali tehdään yleensä käyttämällä kalvoa, jossa on pienen pieniä reikiä.

Nämä reiät ovat liian pieniä, jotta vesipisarat voisivat läpäistä ne, mutta tarpeeksi suuria päästääkseen ilmamolekyylejä ja siten myös hikeä lävitseen.

Lähde: Opas kuoritakin hankintaan – Näin Gore-Tex ja muut vedenpitävät kalvot toimivat – Camu Blog

Kategoria(t): Varusteet Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s