Värtsilän koululaisille järjestettiin hirvijahti – jokaiselle on seuran puolelta osoitettu oma kokenut metsästäjä

Värtsilän Riistamajan pihassa on odottava tunnelma. Oransseihin liiveihin ja hattuihin sonnustautunut porukka istuskelee nuotion ympärillä, osa pitää viime hetken palaveria pihamaalla piiriin kerääntyneenä.

Koirat tarkkailevat ympäristöään rauhallisesti odottaen.

Laskeskeltiin juuri, että taitaa olla viides kerta, kun viedään koululaiset hirvenmetsälle, sanoo tapahtuman pääjärjestäjä Mika Piiroinen.

Tänä vuonna kaikki halukkaat Värtsilän koulun 4-6 -luokkalaiset oppilaat pääsivät osallistumaan. Piiroinen kiittelee seuran jäseniä aktiivisuudesta.

Jokaiselle lapselle on seuran puolelta osoitettu oma kokenut metsästäjä.

Hyvin saatiin tälläkin kertaa porukkaa mukaan, vaikka arkipäivä rajoittaa osallistumista.

Kävin jo ennakkoon koululla kertomassa päivän kulusta ja miten toimitaan. Myös oman porukan kanssa kaikki on käyty ennalta tarkasti läpi. Jokainen tietää vastuunsa.

Koululaisten bussi kaartaa pihaan ja oppilaat nousevat kyydistä opettajansa johdolla. Jännitystä on ilmassa, ja ohjeet kuunnellaan tarkasti puolikaaressa seisten. Metsälle lähtöön suhtaudutaan selvästi kunnioituksella.

Kun turvavaatetus on kunnossa, lapset jakaantuvat kukin oman saattajansa huomaan. Siirrytään ennalta sovituille passipaikoille.

Toimittajan saattajaksi osoitettiin joensuulainen Pekka Partanen, jolla oli mukanaan 7-luokkalainen tyttärenpoika Matias Piirainen.

Partasella on kotipaikka Värtsilässä, mutta on asunut Joensuussa koko aikuisikänsä. Värtsilän metsät ovat tulleet vuosikymmenten saatossa tutuiksi metsällä ja marjassa samoten.

Nuorempana saalis oli tärkeämpää.

Nykyään metsästys on enemmän yhdessä oloa ja ajankulua. Luonnossa on mukava liikkua ja passissa ollessa on aikaa kuunnella ja katsella ympärilleen.

Aiemmin riistakannat olivat suurempia, kun korpea oli enemmän. 60-luvulla meitä oli seurassa 23 miestä ja hirvilupia oli 62. Silloin metsästys kävi jo työstä, Partanen muistelee.

Piiroinen kehottaa avaamaan radiopuhelimet siten, että metsästäjien välinen kommunikointi kuuluu kaikille. Tuoreita hirven jälkiä ei näy. Koirat ovat irti.

Koirat ovat tärkeitä

Nykyään koiria käytetään paljon ja tekniikan avulla näkee tarkasti kartalta missä ne liikkuvat, Partanen kertoo.

Pasissa hiljaisuuden rikkoo koirien haukku kauempaa. Hetkessä kokeneen metsästäjän aistit terävöityvät valmiustilaan. Odotusta.

Tällä kertaa hirveä ei näkynyt. Metsästäjien keskustelu radiopuhelimessa selventää, että haukutut jäljet osoittautuivat muutaman päivän vanhoiksi.

Matiakselle reppujakkaralla passissa istuskelu on tuttua puuhaa, hän on ollut isoisänsä mukana metsällä aiemminkin. Ampumistarkkuuttakin on ilmakiväärillä jo harjoiteltu.

Isälläkin on metsästyskortti. Itsekin aion hankkia viimeistään ensi vuonna.

Jännintä on, kun saa saalista, Matias tuumii.

Radiopuhelimesta kuuluu taas Piiroisen ääni. Palataan majalle. Jahti on tältä kertaa ohi.

Tällaista tämä metsästys on

Koskaan ei tiedä saadaanko saalista, toteaa Partanen.

Jahdin jälkeen Riistamajalla käy innostunut kuhina. Makkaranpaistoa odottelevan kahden koululaisen keskustelu tiivistää tunnelmat.

Näitkö, siellä oli jälkiä!

Niin oli, mutta ei tuoreita. Oli kyllä jännää. Mie ainakin hommaan metätyskortin!

Nuotiolla Piiroinen vetää vielä yhteen jahdin tapahtumat.

Tämä oli lyhyt esimerkki siitä, miten jahti etenee. Tällä kertaa ei löytynyt tuoreita jälkiä, mutta saitte kuitenkin kokemuksen passimiehen roolista. Joka päivä ei saalista saada, eikä se ole tarkoituskaan.

Viisi kättä nousi ilmaan Piiroisen kysyessä, kuka aikoo suorittaa metsästyskortin. Jatkossa metsästyskurssi on mahdollisesti suoritettavissa myös koulussa.

Opettaja Päivi Piiroisen mielestä tapahtuma oli hyvin järjestetty ja luonteva tapa tutustua metsästykseen.

16 oppilaasta 13 halusi osallistua. Aihe on herättänyt paljon keskustelua luokassa. Tämä on oppilaille tärkeää ja kiinnostavaa.

Mika Piiroinen on tyytyväinen. Kaikille osapuolille antoisan ja opettavaisen tapahtuman järjestäminen tuntuu mielekkäältä.

Ajatus olisi jatkossakin vastaavia tapahtumia järjestää, mutta en tiedä miten onnistuu uuden yhtenäiskoulun kanssa.

Nyt lapset ovat meille pääsääntöisesti tuttuja ja ryhmä on hallittavan kokoinen. Saa nähdä miten jatkossa käy.

Lähde: Koti-Karjala

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s