Tehometsätalouden perintö: Puumäärä kasvoi hurjasti ja hiilidioksidille syntyi imuri – monimuotoisuus otti takkiin

Eräs Alaraasakan metsänomistaja-asiakas oli kaukaa viisas ja jätti hakkuualueiden viereen palan vanhaa kuusikkoa koskemattomaksi.

Näin pystyttäisiin myöhemmin vertailemaan, miten eri tavoin käsitellyt metsät kehittyvät.

Hakkaamattomalla 16 aarin kohteella vanhimmat puut ovat noin 110-vuotiaita. Alaraasakka arvioi, että metsä näyttää yhä hyvin samalta kuin 40 vuotta sitten.

”Kuutioita on tullut vähän lisää – vuonna 1981 niitä oli 60, nyt 85 kuutiota hehtaarilla. Tämä vastaa kasvuvauhdiltaan kitumaata ja tukkiosuus on hyvin pieni, 15–20 prosenttia”, hän toteaa muutamia relaskooppikoealoja otettuaan.

Talousmetsänä tällä kohteella ei ole suurta arvoa. ”Heinäseipäitä ja uittokeksejä täältä saa, samoin hyviä lohipatovärkkejä.”

Lahopuun osuus ei ole lisääntynyt, pikemminkin päinvastoin. ”Se on voinut vähentyä, koska koivu on lahonnut maahan.”

Entä mitä on tapahtunut viereisillä kohteilla?

Ensimmäinen aukko hakattiin vuonna 1981. Alue aurattiin ja sinne istutettiin männyn taimet.

Alaraasakka ei ole tyytyväinen aurausjälkeen – se erottuu yhä maastossa – eikä mäntyjen laatuun, mutta kuutioita on kasvanut kovalla tahdilla.

Kun kohteen puusto mitattiin vuonna 2011 eli 30-vuotiaana, puuston tilavuus oli jo hulppeat 200 kuutiota hehtaarilla.

Samassa ajassa hakkaamaton puusto oli lihonut vain parikymmentä mottia. Myöhemmin koealan kohdalle tehtiin leveät ajourat eikä vertailukelpoista tietoa ole pystytty vuoden 2011 jälkeen keräämään.

Sen sijaan toiselta puolelta löytyy tuoretta tietoa. Kohde avohakattiin vuonna 1991, mätästettiin ja siihen istutettiin männyn taimet vuonna 1993.

Tässä 26-vuotiaassa puustossa on yhden harvennuksen jälkeen puuta 110 kuutiota hehtaarilla.

Harvennuksessa poistui 60 kuutiota – mukana energiapuuta – joten se on alle 30 vuodessa tuottanut kymmenkertaisen määrän puuta verrattuna harsitun kuusikon kasvuun samana aikana.

Ja kasvu on hyvässä vauhdissa

”Tässä on kasvu ainakin 8–10 kuutiota hehtaarilla. Hiilinieluna tämä on ihan hyvä”, Alaraasakka sanoo.

Puuston kasvu tällä yhdellä hehtaarilla iiläistä metsää imaisee suurin piirtein saman verran hiilidioksidia kuin keskiverto suomalainen aiheuttaa vuoden aikana kasvihuonekaasupäästöjä.

Sitran mukaan suomalaisen keskimääräinen vuotuinen hiilijalanjälki on 10,3 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Ei huono saavutus tältä nuorelta männiköltä.

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta kuutiomäärien kasvatus on ollut urotyö.

Kangasmailla hiilensidonta kulkee nykytiedon mukaan pitkälti käsi kädessä puukuutioiden kanssa.

”Uudistamistapa ja maanmuokkaus vaikuttavat hiilitaseeseen, mutta kangasmailla huomattavasti isompi vaikutus on sillä, paljonko puustoa on”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hynynen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Turvemailla hiilimatematiikka on selvästi monimutkaisempaa ja laskelmat keskeneräisiä.

”Esimerkiksi korpikuusikoissa hiiltä on maassa paljon enemmän kuin puustossa. Siellä joudutaan tasapainoilemaan puuston kasvun ja hiilitaseen kanssa.”

Puuston määrä Suomen metsissä on kasvanut 2,5 miljardiin kuutioon. Vielä 1960-luvun lopulla oltiin 1,5 miljardissa kuutiossa. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Hynysen mukaan tärkein toimi, jolla temppu tehtiin, oli juuri vajaatuottoisten metsien uudistaminen – urakka, jota Eero Alaraasakka kuvailee työuransa ehkä tärkeimmäksi tehtäväksi.

Kaikki kasvu ei kuitenkaan ole tehometsätalouden ansiota

Lukessa on tutkittu ympäristönmuutoksen osuutta lisääntyneeseen metsien kasvuun, ja kolmannes selittyy parantuneilla kasvuolosuhteilla. Lisääntynyt lämpö on vaikuttanut etenkin 1990-luvulta lähtien ja korostuneesti Pohjois-Suomessa.

Tehostuneen metsänhoidon vaikutus on silti kaksi kolmannesta koko potista. ”Ja sellaiset metsät, jotka ovat valmiiksi hyvässä kasvukunnossa, hyötyvät parantuvista kasvuolosuhteista eniten”, Hynynen toteaa.

Entä jos suureen metsänparannusloikkaan ei olisi 40–50 vuotta sitten ryhdytty?

”Talouskäyttöön kelpaavan puun kertymä olisi varmasti kolmannes tai puolet siitä, mitä se nyt on. Kertymä olisi kuitupuuvaltaisempaa eikä meillä olisi niin järeitä metsiä kuin nyt on”, Hynynen arvioi.

Miltä metsät mahdollisesti näyttäisivät, sitä voi käydä katsomassa Venäjällä. Siellä ei vastaavaa tahdinmuutosta metsien käsittelyssä koskaan tehty.

Tehometsätalous on tuottanut kiistatta kuutioita ja vaurautta kansantalouteen. Silti huonojakin seurauksia oli. Esimerkiksi soiden ojitus on ollut kärkihankkeita metsien tuottavuuden parantamisessa. Mutta.

”Nykynäkökulmasta katsottuna ympäristöasioista ei piitattu siihen aikaan niin paljon kuin olisi pitänyt. Ojituksen seuraukset näkyvät meidän järvissämme”, Hynynen pohtii.

Nykyään ympäristöstä piitataan, ja Hynynen on toiveikas, että kunnostusojituksia voitaisiin merkittävästi vähentää tuhkalannoittamalla turvemetsiä.

Lannoituksella saataisiin puuston kasvu vauhtiin ja siten vesitalous hallintaan.

Lähde: Tehometsätalouden perintö: Puumäärä kasvoi hurjasti ja hiilidioksidille syntyi superimuri – vesistöt ja monimuotoisuus ottivat takkiin – Metsä – Maaseudun Tulevaisuus

Kategoria(t): Metsänhoito Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s