Perikunnille on jäämässä paljon aseita, sillä Suomen aseet on iäkkäissä käsissä – Poliisi toivoo, että aseenomistajat tietävät mitä aseille tehdään, kun pää vielä pelaa

Aseluovutusten ruuhka on vasta alkamassa, kun suuret ikäluokat siivoavat varastojaan. Aseiden määrä vähenee todennäköisesti lähivuosina jyrkästi Suomessa.

Tarpeettomiksi käyneitä aseita tuodaan nyt runsaasti poliisilaitoksille ympäri maan. Aseitaan valtiolle luovuttavat ovat useimmiten vanhempia miehiä, joiden metsästysharrastus on iän myötä hiipunut.

”Suuret ikäluokat siivoavat varastojaan”, sanoo ylikonstaapeli Ilari Vilén Helsingin poliisista.

Pasilan poliisitalossa Helsingissä aseenluovuttajista on tänä syksynä kertynyt jo pienoinen ruuhka. Viimeisten viikkojen aikana Vilén on vastaanottanut kymmeniä aseita.

Hän arvioi määrän olevan 30 prosenttia suurempi kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Ruuhka on pientä siihen nähden, mitä on tulossa

Vilénin arvion mukaan luovutettavien aseiden määrä tulee seuraavan vuosikymmenen aikana roimasti vielä kasvamaan.

Poliisin tilaston mukaan valtiolle luovutettujen aseiden määrä on kasvanut viimeiset kolme vuotta.

Vuonna 2015 tarpeettomia aseita luovutettiin noin 11 000, ja viime vuonna jo yli 17 000. Tänä vuonna aseita on luovutettu lokakuun loppuun mennessä noin 14 300.

HS kertoi perjantaina, että Suomessa on tällä haavaa hieman alle 1,5 miljoonaa luvanvaraista asetta.

Aseiden hallussapito- ja rinnakkaislupia on voimassa hieman yli 1,6 miljoonaa kappaletta. Näistä luvista lähes 75 prosenttia on yli 51-vuotiailla.

Aselupien määrä on koko maassa romahtanut parhaista vuosistaan

Suomalaisilla on innokkaan metsästysharrastamisen ansiosta perinteisesti ollut paljon aseita, mutta nyt aseiden määrän ennakoidaan laskevan jyrkästi.

Poliisihallituksen ylitarkastaja Tarja Ranta kehottaakin ikääntyviä aseenomistajia miettimään ajoissa, mitä aseille tapahtuu, kun itse ei niitä enää käytä.

”Toivoisimme, että ihmiset miettisivät hyvissä ajoin, kun kroppa ja erityisesti mieli pelaa, mitä aseille tehdään, kun itse ei enää kykene käymään metsällä tai kuolee.”

Ranta muistuttaa, että muussa tapauksessa aseet jäävät kuolinpesän setvittäväksi.

Kuolinpesille asetettu aikaraja aseiden suhteen on tiukka. Aseiden kohtalo on ratkaistava kuuden kuukauden sisällä henkilön kuoleman jälkeen.

”On selkeämpää, jos luvanhaltija on eläessään myynyt tai luovuttanut aseet pois ja luopunut luvistaan”, Ranta sanoo.

Aseiden luovutuksen voi myös selkeästi sopia etukäteen ja kirjata testamenttiin.

Ranta on huomannut, että yleensä näin ei ole tehty, vaan asiat jäävät perikunnan ratkottavaksi.

Vaihtoehtoja on kolme: Joku ottaa aseet itselleen, ne myydään tai luovutetaan valtiolle.

”Joku vaikkapa perillisistä voi ottaa aseet nimiinsä ja hankkia niihin luvat. Toisaalta aseet voidaan myydä eteenpäin uudelle omistajalle. Kolmas vaihtoehto on luovuttaa aseet valtiolle korvauksetta”, Ranta kuvaa.

Aseilla, jotka ovat 1960-luvulla hankittuja, ei ole juurikaan arvoa tänä päivänä eli niitä ei saa kaupaksi.

Aseet tarvitsevat öljyämistä ja muuta huoltoa, muistuttaa Ranta. Jos aseista huolehtiminen on harrastuksen hiipuessa jäänyt, ne voivat olla paitsi vanhoja myös rikki.

Ilari Vilen on huomannut aseomistusten tulevan perillisille myös yllätyksenä.

”Monellekin on ollut yllätys, että isäukolla olikin pyssy, josta ei ollut ikinä kuullutkaan mitään.”

Tänä syksynä aseitaan luovuttaneet ovat Vilénin mukaan olleet seitsemänkymppisiä ja heidän aseensa huonokuntoisia, arvottomia metsästysaseita – haulikoita ja kiväärejä.

”Yksipiippuisella haulikolla on nykymaailmassa vähäiset markkinat”, Vilén kuvaa.

Joskus luovutettavien aseiden seasta on saattanut tulla vastaan historiallisesti arvokas ase, mutta Vilénin mukaan nykyään enää hyvin harvoin.

”Meille luovutetaan vuodessa 300–500 asetta, joista 5–10 asetta ovat oikeasti arvokkaita.”

Tamperelaisessa asianajotoimisto Roihu Oy:ssä perunkirjotuksia ja pesänselvityksiä hoitava asianajaja Elisa Ilmoniemi sanoo, että kuolinpesistä aseet luovutetaan poliisille ”lähes aina”.

”Aseet ovat yleensä vanhoja ja sellaisia, että ne menevät hävitykseen.”

Vaikka aseluovuttajien ryysis Helsingissäkin kertoo metsästäjien vähenemisestä, Vilénin mukaan uusia, nuoremman polven harrastajia on viime aikoina ilmaantunut lajin pariin.

”Monilla ei ole minkäänlaisia juuria enää maaseudulle, mutta metsästys on ruvennut kiinnostamaan. Myös naisissa alkaa olla paljon metsästäjiä.”

Vilén arvelee, että ympäristöarvojen tärkeys ja metsästyksen monelle edustamat eettiset arvot saattavat tuoda uusia sukupolvia jatkossakin harrastuksen pariin.

Luovutettujen aseiden röykkiöt etenevät poliisilaitoksilta ympäri maan Riihimäen asehallintoyksikköön, josta ne päätyvät lopulta murskattaviksi.

Aseen voi myös deaktivoida eli tehdä toimintakyvyttömäksi. Sille tulee keskimäärin hintaa 200–300 euroa, eikä siihen juuri ryhdytä.

Deaktivoitu ase tulkitaan myös ampuma-aseeksi siten, että sitä koskevat samat säilytyssäännökset kuin toimivia aseita.

Kuolinpesien aseista on tallessa Vilénin arvion mukaan 70–80 prosenttia.

”Osa aseista jää pysyvästi kateisiin eli niitä ei pystytä jäljittämään, mihin ne ovat päätyneet. Joko ne on hävitetty aikoinaan tai osa on päätynyt jopa rikollisille.”

Tallessa olevista aseista yli puolet luvitetaan Vilénin mukaan eteenpäin joko perillisille tai muille uusille omistajille.

Lähde: Poliisille ja omaisille jää pian paljon aseita, sillä Suomen aseet on iäkkäissä käsissä – Poliisi toivoo, että aseenomistajat miettivät, mitä aseille tehdään, kun pää ei enää pelaa – Kotimaa | HS.fi

Kategoria(t): Riistanhoito Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s